Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka eivät kaipaa puolisoa elämäänsä?
21.03.2026 |
En voi kuvitella itseäni parisuhteeseen. Ahdistun ajatuksestakin. Haluan olla illat itsekseni (kissan kanssa). Ystäviä on ja aikuiset lapset. Heille jaan aikaani, mutta että ottaisin miehen elämääni?! Ei tule kauppoja.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä. Olisin halunnut parisuhteen, tarjolla oli vain sellaisia miehiä jotka olisivat olleet taakka ja rasite. Yksin olen ja vanhenen.
Et kaipaa mutta olisit halunnut parisuhteen?! Koeta päättää kumpi.
Rutto vai kolera? Huono parisuhde vai yksinolo? Hyvää parisuhdetta ei kaikilla ole ollut saatavilla. Parempi yksin, jos saatavilla on vain valehtelevia, väkivaltaisia, päihdeongelmaisia, ilkeitä tai laiskoja naisen kukkarolla loisivia miehiä.
Tässä huhuiltiin nyt ihmisiä, jotka eivät kaipaile minkään sortin puolisoa. Onko tässä jotain hirveän vaikeatajuista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elätti elää vain torakoiden kanssa, siinä on parisuhdetta kerrakseen.
Aika moni varmaan haluaisi hyvän parisuhteen, jos sellaisen jostain saisi. Sellaisen itselle sopivan, eikä tarvi asua yhdessä, pestä kalsareita, elättää arvostelevaa laiskiaista jne. Realiteetit tulevat jossain vaiheessa vastaan ja väsymys, joten lopulta on helpompaa olla yksin kuin säätää jonkun kanssa jotain, jota ei oikein edes elämäänsä halua.
En ole kaivannut koskaan ja olen hyvinkin sinnikkäästi torjunut kumppaniksi pyrkiviä. Sitten se oikea vaan löytyi ja yhdessä asutaan. Jos ei olisi löytynyt niin olisi sekin elämä ollut hyvää, ehdottomasti parempaa kuin olla huonossa suhteessa, saatika väkivaltaisessa. Koska suhdehan voi olla ihan kamala ilman että toinen on huono ihminen. On vain liian eri toiveet, ei ymmärrystä, ei todellista hyväksyntää niin mikään ei toimi.
Me asumme yhdessä hyvin askeettisissa oloissa, mutta meillä on omat makuuhuoneet eri päissä taloa eikä kumpikaan yritä rajoittaa toisen harrastuksia tai tyyliä tai mitä näitä nyt on. Toista ei pakoteta tiettyyn rooliin tai tiettyihin aktiviteetteihin, molemmilla oli aiemmin tästä kokemusta että oli pakko sukuloida tai kumppani vaikka kritisoi ulkonäköä tai koko ajan piti kyhnätä sohvalla ja sitten samaan aikaan samaan sänkyyn nukkumaan joka ilta vaikka unenlaatu kärsisi. Joillekin sopii, minulle ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puppa ja Konalan mies👴🥸
Pelaako kieroa peliä? 👺
Näinhän se me-nee-ee 👴🏻👍🏻
En tahdo enää rakastaa sun silakka laatikkoas 🐟
JOS MUMMALLA ON TOINEN 👵🏻💖👨🏿
Koko Konala tietää sen bubua ennen 👴🏻💜
Henna, Pentti vai, puppa, kenen mielipide?
Ketä on Henna ja Pentti 😃
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä. 15v. Ei ole eläimiä. Keskityn omaan hyvinvointiini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin olla sellaisessa suhteessa, missä kummallakin olisi oma talous. En enää halua asua yhdessä kenenkään kanssa, nautin vapaudesta.
Sama! Saman katon alle en enää muuttaisi. Mutta vakipano olis kiva! T. Nainen 60v
Fwb olisi ihan unelma kivan naisen kanssa.
Tj50
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puppa ja Konalan mies👴🥸
Pelaako kieroa peliä? 👺
Näinhän se me-nee-ee 👴🏻👍🏻
En tahdo enää rakastaa sun silakka laatikkoas 🐟
JOS MUMMALLA ON TOINEN 👵🏻💖👨🏿
Koko Konala tietää sen bubua ennen 👴🏻💜
Henna, Pentti vai, puppa, kenen mielipide?
Ketä on Henna ja Pentti 😃
Itsehän sen tiedät, lennosta hahmo vaihtuu.
Juu. Olen introvertti. Päätin 25 vuotiaana, et ei ikinä naista. Ja kaikkien niiden mies suhteiden jälkeen. Et ei ikinä miestä. Mut se syy on minä. Eikä muut. Traumarikas lapsuus ja nuoruus. En luota ja aina on suoja päällä. Sen päälle monipersoonahäiriö. Moni suhde onkin kaatunut siihen, kun suorittaja suorittaa. Tykätään. Mut jossain kohdassa on tajuttu. Et se vastapuoli on rakastunut mielikuvitusolentoon. Joka ei ole kukaan meistä. Sekametelisoppa miehen omista eksistä, yms.
Helppo olla yksin. Lapset lähtee kohta pesästä ja heidän isänsä kanssa ollaan väleissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaan nyt parisuhdetta pitkän sinkkuilun jälkeen.
Täällä yksi. Takana pitkä avioliitto ja sen jälkeen pari huonoa suhdetta. Ei enää koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein osaa kaivata. Olen kolmekymppinen. Tuntuu, että muiden pariutumisen ja lasten saannin myötä mulle on tullut jonkinlainen olo, että pitäisikö munkin sitten hankkia puoliso ja lapsi(a). Tähän asti oon ollut ihan tyytyväinen ilman, tyytyväisempi kuin ikinä uskoisin olleeni niiden kanssa. Ei vaan poikaystäväehdokkaani ikinä oikein kiinnostaneet. Eikä mulla sellaisia muistoja omasta lapsuudesta, että perhe-elämästä ois tullut kivat muistot.
Musta tuntuu, että mun energia menee jo tavallisen oman arkeni elämiseen. En tiedä, mistä energian repisin sen enempään. Jos jostain tulisi vastaan juuri sopivan oloinen kumppani, sellainen saisi mahdollisuuden. Toistaiseksi arvostan eniten aitoa ystävyyttä.
Minä olen, mutta täytyy myöntää, että näin keväisin iskee jokin hirvittävä selittämätön kaipuu jonkun lähelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä. Olisin halunnut parisuhteen, tarjolla oli vain sellaisia miehiä jotka olisivat olleet taakka ja rasite. Yksin olen ja vanhenen.
Pelkäänpä pahoin että tämä on myös minun tulevaisuus. En halua miestä joka vaan kuppaa mut kuiviin, olisin halunnut parisuhteen
Oliko tämä ketju niille, jotka eivät halua, vai niille jotka pelkäävät jäävänsä ilman?
🥶Ehkäpä voi kummatkin vastailla. Vähän niinku, ett miltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä. Olisin halunnut parisuhteen, tarjolla oli vain sellaisia miehiä jotka olisivat olleet taakka ja rasite. Yksin olen ja vanhenen.
Pelkäänpä pahoin että tämä on myös minun tulevaisuus. En halua miestä joka vaan kuppaa mut kuiviin, olisin halunnut parisuhteen
Oliko tämä ketju niille, jotka eivät halua, vai niille jotka pelkäävät jäävänsä ilman?
🥶Ehkäpä voi kummatkin vastailla. Vähän niinku, ett miltä tuntuu.
Otsikko on, että onko muita jotka EIVÄT KAIPAA. Miksi näihin ketjuihin tulee aina jotain pariutujaihmisiä valittamaan siitä, miten kaipaavat, mutta miehet/naiset ovat perseestä? Ettekö ymmärrä, että tässä puhutaan ihan eri asioista ja erilaisista ihmisistä?
Vierailija kirjoitti:
Nainen saa aina seksiä ja parisuhteen. Epäreilua
Eikös silloin mieskin saa? Osa naisista toki tykkää naisistakin, mutta heteronaisen sek sit ja parisuhteet on kyllä miehen kanssa. Ei vaan sun.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt, oonko mä samanlainen. Oon 30v., ja kaksi kouluikäistä lasta jo. Taas olen ajatunut parisuhteeseen ja miehen painostuksesta asutaan yhdessä. Jos ehdotan, että kokeiltais erilleen muuttoa, mies suuttuu, alkaa huutaa ja lopulta mököttää. Rakastan toisaalta miestä ja haluan pitää hänet meidän elämässä, mutta ero on käynyt viime aikoina mielessä. En kestä asua kenenkään miehen kanssa yhdessä. Viihdyn yksikseni ja mulla on paljon kavereita ja harrastuksia :) tykkään touhuta omien projektien parissa ja leffatkin katson mieluiten yksikseni. Tykkään kyl tosi paljon seksistä ja se on kivempaa toisen kaa kun soolona, ja mitkään fb, fwb tms. ei oo mun juttu. Kinkkinen tilanne.
Yhy yhyyy kaikkea ei voi saada vaikka nainen saa kaiken elämässä helpolla
Miten te yksin asuvat hoidatte seksuaalisuuteen liittyvät asiat? Ettekö kaipaa seksiä ollenkaan? Vai käsi käy tiheään? Vaihdevuodet vei kaikki halut? FWB? Yhden illan juttuja?
Näistä ei juuri kukaan puhu, hehkutetaan vaan miten on ihanaa olla itsenäinen ja asua yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä. Olisin halunnut parisuhteen, tarjolla oli vain sellaisia miehiä jotka olisivat olleet taakka ja rasite. Yksin olen ja vanhenen.
Pelkäänpä pahoin että tämä on myös minun tulevaisuus. En halua miestä joka vaan kuppaa mut kuiviin, olisin halunnut parisuhteen
Oliko tämä ketju niille, jotka eivät halua, vai niille jotka pelkäävät jäävänsä ilman?
Hmmm. 👮 🎖🎭
Vapaalla samallakin on paikkansa. Ja ajatuksella.
Olen miettinyt, oonko mä samanlainen. Oon 30v., ja kaksi kouluikäistä lasta jo. Taas olen ajatunut parisuhteeseen ja miehen painostuksesta asutaan yhdessä. Jos ehdotan, että kokeiltais erilleen muuttoa, mies suuttuu, alkaa huutaa ja lopulta mököttää. Rakastan toisaalta miestä ja haluan pitää hänet meidän elämässä, mutta ero on käynyt viime aikoina mielessä. En kestä asua kenenkään miehen kanssa yhdessä. Viihdyn yksikseni ja mulla on paljon kavereita ja harrastuksia :) tykkään touhuta omien projektien parissa ja leffatkin katson mieluiten yksikseni. Tykkään kyl tosi paljon seksistä ja se on kivempaa toisen kaa kun soolona, ja mitkään fb, fwb tms. ei oo mun juttu. Kinkkinen tilanne.