Onko sinullakin yhteys sukuun katki?

Ei ole keneenkään sukulaiseen 

En ole sitten lapsuuden jälkeen ollut tekemisissä kuin äitini kanssa.

Ei ole mennyt välit muttei ole myöskään mitään yhteyttä. Ei ole ollut mitään luonnollisia paikkoja, joissa tavata sukua, joten ovat ihan vieraita ihmisiä. Enkä ole luonteeltani sellainen, että menisin vain soittamaan ovikelloa ja istumaan kahville vieraiden ihmisten luo.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mennyt välit muttei ole myöskään mitään yhteyttä. Ei ole ollut mitään luonnollisia paikkoja, joissa tavata sukua, joten ovat ihan vieraita ihmisiä. Enkä ole luonteeltani sellainen, että menisin vain soittamaan ovikelloa ja istumaan kahville vieraiden ihmisten luo.

Mulla vähän sama, lähisukua lukuunottamatta.  Mulla on aika iso suku,  mutta sitä mukaa kun vanhempieni ikäluokka eli tädit ja sedät ovat kuolleet,  ei tosiaan ole ollut enää mitään yhteisiä kokoontumisia.  Isäni on tuosta sukupolvesta viimeinen elossa ja hänkin jo 96-vuotiaana siinä kunnossa,  että ei jaksaisi enää mihinkään isompiin kekkereihin lähteä, vaikka joku järjestäisikin. 

Ei ole, meillä riidattomat sukulaisvälit.

Minulla vähän samantapainen tilanne kuin ylläkirjoittaneilla. 
Synnyin aikoinaan ns lehtolapsena/äpäränä tai miksi nyt halutaankin nimetä. 
Äitini suku oli jo lähtökohtaisesti hyvin pieni ja eri paikkakunnalla pääosin. 
60-70-luvuilla vielä tekemisissä jonkin verran oltiin, ihan kyläilyjä jne. mutta sitten yhteydenpito vain hiipui.

Sain 9-vuotiaana isäpuolen ja sen mukana uutta sukua väjän enemmän. 70-80-luvulla yhteistä oli sinnekin päin vielä jonkin verran, mutta sekin on hiipunut kyllä totaalisesti.

Se on jännä miten oikein mitään luontevaa yhteydenpitoa ei ole. Syytä on toki osin myös itsessä.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mennyt välit muttei ole myöskään mitään yhteyttä. Ei ole ollut mitään luonnollisia paikkoja, joissa tavata sukua, joten ovat ihan vieraita ihmisiä. Enkä ole luonteeltani sellainen, että menisin vain soittamaan ovikelloa ja istumaan kahville vieraiden ihmisten luo.

Mulla vähän sama, lähisukua lukuunottamatta.  Mulla on aika iso suku,  mutta sitä mukaa kun vanhempieni ikäluokka eli tädit ja sedät ovat kuolleet,  ei tosiaan ole ollut enää mitään yhteisiä kokoontumisia.  Isäni on tuosta sukupolvesta viimeinen elossa ja hänkin jo 96-vuotiaana siinä kunnossa,  että ei jaksaisi enää mihinkään isompiin kekkereihin lähteä, vaikka joku järjestäisikin. 

Minulla ei edes ole iso suku mutta äidin puolelta ei ole ketään samanikäisiä sukulaisia, joten ei ole ketään samassa elämäntilanteessa oleviakaan. Isän puolella taas olisi samanikäisiä serkkuja mutta niitä tuli lapsena nähtyä vain synttäreillä ja aikuisena ei ollenkaan omia häitä lukuunottamatta. Täysin vieraita ihmisiä minulle. Omilla lapsilla ei ole serkkuja, joten varmaan sukulaiset jäävät heillekin vieraiksi.