Tätä ei saisi tietenkään sanoa, mutta onneksi lapseni on vilkas ja rohkea

ettei sitten talloisi niitä arempia lapsia.

se on minulle hyvin tärkeää (esikoisemme on tosi arka ja ujo), eikä ainakaan vielä ole näkynyt merkkejä siitä että hän pompottelisi muita..

Uskon että varsinkin tytöissä ujoista ja aroista tulee helpommin niitä liian kilttejä joita alistetaan ja hyväksikäytetään aina.

sekä 10 kk ikäinen poika joka ei ainakaan vielä osoita olevansa arempi tai ujompi kuin siskonsa.

On oikeasti tosi kivaa, kun voi mennä lasten kanssa minne tahansa, eivätkä he arastele liikoja. Tyttömme uskaltaa mennä leikkipaikkoihin ja puistoihin, eikä jää äidin helmoihin vaikka siellä olisi vieraita lapsia. Myös kerhossa on mennyt hienosti.

Tyttäremme on myös muut huomioon ottava: hän sanoo isommillekin, että varokaa hei noita taaperoita. Jos joku lapsi kaatuu, hän menee kysymään loukkasiko tämä. Eilen Hesen leikkipaikassa hän piti huolen siitä, että arempi vieras lapsi pääsi vuorollaan liukumäkeen, kun hieman isommat meinasi aina kiilata tämän ohitse.

Ollaan kyllä miehen kanssa itsekin ulospäinsuuntautuneita ja sosiaalisia, ja lasten kanssa on menty kaikkialle ihan pienestä asti, ehkä siinä osasyy lastemme (tai eihän tuosta pienestä vielä tiedä, mutta isomman) reippauteen.

Onnea vaan!



Vilkas lapsi osaa piää puolensa, kun vaan saa oikeudenmukaiset opettajat:)

Hänen kanssaan on niin kivaa mennä HopLopiin, huvipuistoon, leikkipuistoon, lasten tapahtumiin, vaikkapa ruotsinlaivalle, kun hän uskaltaa mennä tapahtumiin mukaan, uskaltaa leikkiä, eikä koko ajan tarraudu äitiin tai isiin kiinni. Sitä pidetään päiväkodissakin positiivisena ominaisuutena, meinaan sitä osaako lapsi toimia itsenäisesti vai onko riippuvainen aikuisen läsnäolosta.

Sukulaislapsi on ihan toista maata, tivolissa roikkuu äidissä kiinni eikä uskalla mennä mihinkään, HopLopissa sama juttu, ja lapsi on jo 6v, meidän lapsi on 4v.

Ei ujous ole huono juttu, mutta meidän perheeseen sopii paremmin reipas ja rohkea lapsi, onneksi siunaantui sellainen! Lisäksi olen sitä mieltä että moni lapsi opetetaan ujoksi, kun ollaan vaan kotona tai tutuissa ympyröissä. Me ollaan käyty perhekerhoissa vauvasta saakka, ja joka päivä muutenkin käydään jossain. Ei sekään tosin kaikilla auta, lapsi voi olla ujo silti.

poikamme (3-v) hyvin avoin ja rohkea myös, mutta kuitenkin välillä liiankin huomioonottava. Jos joku tulee ottamaan leua kädestä niin antaa sen ja etsii uuden. Tosin menee sitten sen uuden lelun kanssa saman lapsen luo ja usein tapahtuu taas sama juttu, eli toinen lapsi haluaakin sen uuden lelun ja poika saa takaisin alkuperäisen. Monimutkaista. No, mielestäni saisi välillä pitää kiinni siitä alkuperäisestään.



Tuo avoimuus ja rohkeus on oikeastaan hankalaa vain sellaisten aikuisten kanssa, jotka eivät mielellään puhu ulkopuolisille. Ujotkin lapset tuntuvat yleensä olevan ihan iloisia, kun poika menee tekemään tuttavuutta, vaikka lähinnä kuuntelevatkin vain. Mutta joskus tuntuu kiusalliselta, kun poika kovasti juttelee esim. puistossa jonkun lapsen vanhemmille ja he eivät osallistu keskusteluun millään tavalla. Sitten poika ihmettelee minulle, että " miksi tuo nainen/mies ei halua puhua minun kanssani?" . Ja lapsen puheesta saa kyllä todella hyvin selvää eli kyse ei ole siitä, että häntä ei ymmärrettäisi. Ymmärrän kyllä, että kaikkia ei vain yksinkertaisesti jaksa kiinnostaa 3-v:n jutut tai tuollainen sosiaalisuus saattaa hämmentää, mutta kai sitä nyt voisi pari sanaa vaihtaa.

liian rohkea lapsi joka menee vieraiden aikuisten luo tai änkeää jopa vieraiden syliin - tällasen kuulin just - niin eipä hyvä juttu sekään -

jos nämä aloittavat keskustelun ensin. Esim. eilen joku nainen sanoi että oletpas sinä nätti tyttö ja sulla on hieno pipo, ja meidän tyttö sanoi että joo, ja alkoi selittää että mamma on virkannut pipon ihan itse hänelle, jne. Vieraiden syliin menee, jos meille esim. tulee vieraita joita lapsi ei tunne, ja kysyvät että tuutko syliin. Bussissa ei mennyt vieraan syliin vaikka pyydettiin, bussi oli täynnä, mutta tyttö halusi mielummin seistä kanssani.

Lapsille menee kyllä juttelemaan puistossa, ja leikkivät sitten hetken kuluttua yhdessä mikäli toinen lapsi ei ole sitä sorttia joka alkaa parkumaan kun ' hänen' puistoonsa tulee muitakin, ja juoksee äidin helmaan. Tyttö juttelee, jos ei saa vastakaikua niin toteaa ettei tuo osaa puhua tai että tuo haluu olla rauhassa, ja menee muihin touhuihin.

Vierailija:

liian rohkea lapsi joka menee vieraiden aikuisten luo tai änkeää jopa vieraiden syliin - tällasen kuulin just - niin eipä hyvä juttu sekään -

Molemmissa on puolensa. Siitä ujommasta tunnistan kyllä enempi itseni lapsena, siksi ymmärrän myös häntä, mutta tiedän että olisi helpompaa jos ei olisi arka.

Mutta minusta tuntuu, että tuo " reippaus ja rohkeus" ovat synnynnäisiä tempperamentti piirteitä, eikä välttämättä vanhempien opettamia asioita. Esim. tyttömme ei ole koskaan ollut yökylässä ja siltikin hän 2,5 v jäi mielellään tarhaan yöhoitoon (vuoropäiväkoti).

Sellaista lasta kehutaan ja sellaisen lapsen kanssa on helppo liikkua ihmisten ilmoilla.



Ujoa lasta taas pidetään helpommin huonona ja jopa tyhmänä, häntä arvostellaan tai oletetaan vanhempien opettaneen sellaiseksi.



Näin se vaan menee. Ja sit jos oltaiskin kiinassa, niin kaikki kääntyis ihan päälaelleen. Siellä niitä arkoja arvostetaan ja reippaita ei.



Nää kaikki jutut olen lukenut jostain, ja tää ketju osoittaa hyvin, kuinka nää on just totta.

Eikä hän koskaan liiku missään ilman aikuista.

Ainoa namusedän uhriksi joutunut tuntemani lapsi oli hirmu hiljainen ja arka, ns. helppo uhri siis, kun ei uskaltanut vastaan sanoa eikä kertoa jälkikäteen edes vanhemmilleen =(

Sosiaalisuus, ulospäinsuuntautuneisuus ja tietynlainen rohkeus, oma-aloitteisuus nyt vaan on asioita, joita arvostetaan myös koulussa ja työelämässä. Turha pelotella niitä ominaisuuksia lapsesta pois pahojen aikuisten pelossa, suurin osa aikuisistakaan ei kuitenkaan ole mitään pedofiilejä tms.

se ei oo pelottelua vaan faktaa-jos on lapsi joka hyppää vieraiden kaulaan ja änkee syliin,niin ei välttämättä niin hyvä

vaan ulkoilee vaan omassa pihassa (omakotitalo) äidin kanssa, ainoa lapsikontakti on meidän tyttö ja lapsen serkku (näitäkin arastelee). Neuvolassa oli suorastaan käsketty hankkia lapsikontakteja vaikka kerhoista tai harrastuksista, mutta äiti ei uskalla lähteä viemään lastaan vaikka jumppaan...

Tämä lapsi on takuulla näin hirvittävän arka ja ujo ainakin osittain siksi, että on 6 päivää viikossa vain äitinsä kanssa (isää ei ole) ja kerran viikossa näkee jonkun muun ihmisen ruokakaupassa tms.

Vierailija:

Ujoa lasta taas pidetään helpommin huonona ja jopa tyhmänä, häntä arvostellaan tai oletetaan vanhempien opettaneen sellaiseksi.

On muitakin vaihtoehtoja kuin vieraiden syliin hyppiminen ja äidissä roikkuminen... :) Meidän super-reipas ei ole koskaan ängennyt kenenkään vieraan syliin, tai mennyt edes juttelemaan ventovieraalle aikuiselle ilman lupaa (esim. kaupassa saa mennä toki kassalle kysymään onko teillä ilmapalloja tms, mutta kadulla ei mene enkä antaisi mennä juttelemaan ventovieraille). Small talkin toki taitaa kuten äitinsäkin: minäkin usein vaihdan pari sanaa bussissa vierustoverin kanssa, vaikken tätä ennen tuntisikaan, enkä jähmety jos vieras mummo toteaa että onpa tänään kylmä tuuli.

Vierailija:

se ei oo pelottelua vaan faktaa-jos on lapsi joka hyppää vieraiden kaulaan ja änkee syliin,niin ei välttämättä niin hyvä

meillä on monta lasta, ja kaikki erilaisia. Yksi lapsista ei ole ollenkaan vilkas, vaan todella rauhallinen, ja olen pitänyt sitä hienona juttuna, enpä ole osannut pitää sitä negatiivisena asiana ollenkaan. Kun muut lapset riehuvat ympärillä, hän jaksaa istua paikallaan vaikka kuinka kauan. Tosi helppoa siis. Rohkea ja sosiaalinen hän kyllä on, niistä taidoista ei ole ollut puutetta.

tutuista parista lapsesta jotka just tällasia

Pärjää hyvin ryhmässä ja vastaa jos kysytään, muttei riehu suuna päänä. Pidetty kaveri.

Vierailija:

Sellaista lasta kehutaan ja sellaisen lapsen kanssa on helppo liikkua ihmisten ilmoilla.

Ujoa lasta taas pidetään helpommin huonona ja jopa tyhmänä, häntä arvostellaan tai oletetaan vanhempien opettaneen sellaiseksi.

Näin se vaan menee. Ja sit jos oltaiskin kiinassa, niin kaikki kääntyis ihan päälaelleen. Siellä niitä arkoja arvostetaan ja reippaita ei.

Nää kaikki jutut olen lukenut jostain, ja tää ketju osoittaa hyvin, kuinka nää on just totta.

Olen pienestä saakka kehunut esikoistani, ja olen nähnyt hänessä sellaista ymmärrystä ja viisautta mitä en tiennyt noin pienillä olevankaan!

Minusta ne ovat niin hienoja piirteitä, että olen yrittänyt vaalia niitä ja toivon että tulee jatkossakin pysymään tuolaisena kuin on, empaattisena ja fiksuna.

Mutta tosi on että välillä suren hänen yksinäisyyttään, kun ei ole löytynyt samanhenkisiä ystäviä. (tai hänellä oli kyllä, mutta menetti heidät muuton yhteydessä)

Mutta en silti haluaisi että hän ystävystyisi kenen tahansa kanssa, toivon että löytäisi ihmissuhteita joissa hänestä pidetään sellaisena kuin on...

Olisihan se todella hienoa jos kaikki pärjäisivät sellaisina kuin ovat, mutta valitettava tosiasia on että kaikki muut tuntuvat saavan tahtonsa läpi paremmin kuin nämä jotka eivät pidä puoliaan eivätkä kerro omia näkemyksiään....