Tätä ei saisi tietenkään sanoa, mutta onneksi lapseni on vilkas ja rohkea

Toinen on hyvin arka ja ujo mietiskelijä ja toinen sosiaalinen ja rohkea pikkumies joka ei pelkää mitään. Tulevaisuudessa voin jo nähdä että tämä rohkeampi tapaus saa itsensä todennäköisesti vaikeuksiin juuri sen takia, että on niin " huoleton" ja ujompi tapaus löytää paikkansa tässä maailmassa vähän rauhallisimmissa merkeissä.



Itse olin lapsena todella ujo, mutta minä myös mietin mitä tein. Mieheni taas on elänyt hurjaakin hurjemman lapsuuden ja nuoruuden eikä todellakaan ole kaikesta tekemästään ylpeä. Miksi rohkeus on niin kunnioitettavaa ja seuralliset ihmiset jotenkin parempia?

Muistan kun minua lapsena yritettiin pakottaa siihen muottiin, että pitää olla rohkea ja sosiaalinen. Mene nyt tuonne ja esittele itsesi. Menen nyt kokeilemaan tuota kun kaikki muutkin... Mitä sinä ujostelet, tuohan on aivan turhaa...

Ujoa poikaani en aio mihinkään pakottaa. Olkoon tarkkailijan roolissa ja menköön leikkeihin mukaan jos ne kiinnostavat. Ihanin luonteenpiirre ujossa pojassani on se, että riidat hän haluaa sopia aina, muuten ei esim. illalla uni tule ja empatiaa riittää pienessä herrassa kaikille. Näitä eroja lapsissamme kutsutaan temperamentiksi ja miksi jokaisella ei saisi olla omansa ja miksi juuri se rohkeus on parasta????

Minulla ei näin vanhempana koeta ujoksi ihmiseksi vaan aika tasaiseksi ja myös sosiaaliseksi. En vaan ole suuna päänä joka paikassa tuomassa itseäni ja ajatuksiani esille, jollen koe siihen tarvetta. Ja tottakai toisen poikani rohkeus on hyvä asia, vaikkakin silloin tällöin siitä aiheutuu myös vaaratilanteita.

ei se vilkkaus aina tarkoita huonokäytöksistä lasta..



olkaamme ylpeitä lapsistanne, ap ja kaikki joilla samanlainen lapsi..:D

20 kommenttiin haluaisin sanoa, että valitettavasti asia on niin että ujoja syrjitään nykyään työelämässä. Ei tarvitse kuin lukea työpaikkailmoituksia, melkein kaikissa esitellään pitkä litania luonteenpiirteitä vaatimuksena uudelle työntekijälle, koulutuksesta ja työkukemuksesta ei niin puhutakaan. Pitää olla ulospäinsuuntautunut, positiivinen, reipas ja ties mitä. Työhaastattelussa pitää osata myydä itsensä, ujolla on todella vaikeaa.



Lpasen ujous ei silti tarkoita sitä että hän välttämättä roikkuisi äidin helmoissa uudessa paikassa. Oma lapseni menee rohkeasti ja tykkää käydä kerhossa, mutta jos joku kiinnittää häneen erityistä huomiota ja vaikka juttelee, hän menee lukkoon. Toivoisin kyllä että sosiaalinen kanssakäyminen ei olisi hänelle niin hankalaa, mutta toisaalta olen erittäin ylpeä empaattisesta ja tarkkaavaisesta lapsestani, joka ei satuta ketään.

ketään. Omalla tavallani olen onnellinen, koska on totta että nykymaailma on julma ujoille. Kumminkaan en pidä enkä ajattele lastani parempana kuin ujoja. Olen sitä mieltä että maailmaan mahtuu erilaisia ihmisiä ja ujous ei ole siitä huonoimmasta päästä ihmisen luonteen piirteitä. Tsemppiä kaikille ujojen vanhemmille!!