Lue keskustelun säännöt.
Oudot pelot ja fobiat - onko sinullakin?
16.03.2026 |
Karttojen pelko!
Oon huomannut "vaivan" muutaman kerran, mutta nyt vasta häiritsi niin paljon, että aloin googlettelemaan mikä juttu tämä oikein on.
Diagnosoin siis itselläni Cartophobian.
Jotenkin oudosti aina kun katson isoa karttaa ja erityisesti merialueita, tulee semmonen epämiellyttävä tippumisen, huimauksen ja pelästymisen tunne.
Varsinkin GoogleEarth on ihan stunttipaikka. Tulee samanlainen olo kun lapsena selaisli eläinkirjaa ja pelästyi niitä suurennettuja muurahaisia eikä voint käsinee kääntää sivua koska "saattaa osua vahingossa aikka haihin". Tunnistatteko moista?
Onko täällä muita kartan pelkääjiä?
Tuohon merien näkemisen pelkoon ehkä liittyy se, kun pelkään valtavan isoja asioita ja tosi vanhoja asioita.
En yhtään tajua miksi, mutta esim. toissayönä kammotti kun luin maailman vanhimmasta joenuomasta Australiassa, 300milj. vuotta vanha ja iso kuin mikä.
Tämän ajattelukin saa kädet hikoamaan.
Tietääkö täällä joku neropatti mistä fobiat oikein saavat alkunsa? Ois tosi mielenkiintoista tietää.
Ei mulla muuta.
Kommentit (82)
Sodiaalisten tilanteiden pelko. Rajoittaa elämää. Kumpa olisikin vain joku käärme-pelko, sillä niitä on helppo välttää. En ole koskaan pitänyt sukujuhlista. Ne ovat ahdistavia, jopa oman suvun juhlat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Wikipediassa on kattava lista erilaisista fobioista.
Kannattaa lukea.
Tuli mieleen lapsuusajalta kun pelkäsin pihlajanlehdissä olevaa oranssihtavaa mitälie, oli varmaan joku sairaus siinä puussa, lehden yläpuolella oli semmoisia oranssihtavia täpiä ja niiden alapuolella nöllötti pari riukulaa ihan kuin jotkut liuhut jalat tms.
Vai olikohan se koivu. No jompukumpi kuitenkin, siitä on jo niin monta vuotta aikaa että alkaa hämärtymään.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole oma fobiani mutta äitini pelkäsi kuulemma lapsena sudenkorentoja.
Mieheni pelkää myös sudenkorentoja. Minusta ne on ihania!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole oma fobiani mutta äitini pelkäsi kuulemma lapsena sudenkorentoja.
Mieheni pelkää myös sudenkorentoja. Minusta ne on ihania!
Taitaa olla yleinen pelko. Sudenkorento laskeutui kerran poskelleni, ja kaikki paikalla olleet saivat hirveän hepulin. Annoin sudenkorennon kävellä siinä pitkään, kun muiden reaktio oli niin hauska.
Eiköhän liene yleinen että pelkää tulevansa eliminoiduksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkään todella hämähäkkejä. 4-vuotiaana kävelin puun alta johon ristilukki tehnyt verkkonsa ja se tarttui naamaani (verkon lisäksi myös sen tekijä) ja siitä asti olen pelännyt, olen nyt yli 30v
Ahtaat paikat, korkeat paikat. Isot lasi ikkunat.. pikkulinnut jotka lentävät liian lähelle. Nämä nyt ainakin .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkään ukonilmaa :/ ei ehkä varsinainen fobia mutta voimakas pelko ainakin
Minua kammoksuttavat suuret tyhjillään olevat teollisuusrakennukset ja talot. Semmoiset valtavat luurankomaiset hirvitykset tai romahtaneet rakennukset. Niitä on paljon USA:ssa, ajeltiin autolla Lousianassa ja sekä muissa etelävaltioissa. Kaverini totesi, että ei mennä sitten Detroitiin, koska siellä on hylättyjen rakennusten hautausmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua kammoksuttavat suuret tyhjillään olevat teollisuusrakennukset ja talot. Semmoiset valtavat luurankomaiset hirvitykset tai romahtaneet rakennukset. Niitä on paljon USA:ssa, ajeltiin autolla Lousianassa ja sekä muissa etelävaltioissa. Kaverini totesi, että ei mennä sitten Detroitiin, koska siellä on hylättyjen rakennusten hautausmaa.
Tää on tosi kiinnostava!
En oo ikinä kuullutkaan!
Tämä on varmaan aika yleistä, pelkään jyrsijöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laivalla on kammottava katsoa merta, kun näkyy vaan vettä. Ahdistavaa.
Sitten on nämä moottoripyöräilijöiden kypärät, semmoset mustat, mistä ei näy silmiä. Ne on pelottavia.
Mulla on korkean paikan kammo, joka jotenkin aktivoitui kun sain lapsia. No tämä ei ole se erikoisuus.
Se pelko tuntuu jalkapohjissa, kun jotkut muinaiset lihakset yrittää kipristää varpaita oksan ympärille.
Ja se outous: kauppakeskuksissa saan jalkakramppikohtauksia, kun pikkulapset juoksevat liian lähellä niitä lasikaiteita. Olen omien lasten taaperoajoista asti ollut varma, että ne lasit särkyvät räjähtäen ja lapset (omat tai vieraat) putoavat kaikki kolme kerrosta pohjakerrokseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kammoksuttavat suuret tyhjillään olevat teollisuusrakennukset ja talot. Semmoiset valtavat luurankomaiset hirvitykset tai romahtaneet rakennukset. Niitä on paljon USA:ssa, ajeltiin autolla Lousianassa ja sekä muissa etelävaltioissa. Kaverini totesi, että ei mennä sitten Detroitiin, koska siellä on hylättyjen rakennusten hautausmaa.
Tää on tosi kiinnostava!
En oo ikinä kuullutkaan!
Varmaan entisiä tehtaita. Niitä on siellä paljon autioina.
Toisaalta asukkaat ovat raivanneet villiinyineitä tontteja ja puistoja, sekä perustaneet niille puutarhoja. Tästä on tullut joskus dokumenttia.
Eli ei se pelkkää hökkelikylää ole, tämä ohiksena.
Pelkään koppakuoriaisia. Mitä isompi, sen kauheampi, hrrr. Jos on pitkät tuntosarvet, vieläkin kauheampl.
Mykofobia eli pelkään sieniä. Esimerkiksi kärpässienet ja suomumustesienet kierrän kaukaa. Jos omistaisin talon, olisi aivan kauhistus jos pihalla kasvaisi em. sieniä. Olen aikuinen. Sieniä pelkäsin jo lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on korkean paikan kammo, joka jotenkin aktivoitui kun sain lapsia. No tämä ei ole se erikoisuus.
Se pelko tuntuu jalkapohjissa, kun jotkut muinaiset lihakset yrittää kipristää varpaita oksan ympärille.
Ja se outous: kauppakeskuksissa saan jalkakramppikohtauksia, kun pikkulapset juoksevat liian lähellä niitä lasikaiteita. Olen omien lasten taaperoajoista asti ollut varma, että ne lasit särkyvät räjähtäen ja lapset (omat tai vieraat) putoavat kaikki kolme kerrosta pohjakerrokseen.
Minulle tulee kihelmöivä ikävä tunne kun lapset juoksentelevat sillä tavalla, että voivat teloa itseään, mutta takapuoleen! Tunne tulee myös, jos näen jonkun kaatuvan tai putoavan. Erikoinen perstuntuma.
Pelkään isoja, jättimäisiä puita metsässä tai aukeilla paikoilla. Kierrän kaukaa.
Luulen, että pelko tuli siitä, kun iso kuusi oli kaatunut myrskyssä sähkölinjan päälle ja tämä viritys roikkui ja heilui tien päällä, jota mun oli mentävä kouluun kyseisenä myrskyaamuna. Vuosi oli 1982.