Lue keskustelun säännöt.
Oudot pelot ja fobiat - onko sinullakin?
16.03.2026 |
Karttojen pelko!
Oon huomannut "vaivan" muutaman kerran, mutta nyt vasta häiritsi niin paljon, että aloin googlettelemaan mikä juttu tämä oikein on.
Diagnosoin siis itselläni Cartophobian.
Jotenkin oudosti aina kun katson isoa karttaa ja erityisesti merialueita, tulee semmonen epämiellyttävä tippumisen, huimauksen ja pelästymisen tunne.
Varsinkin GoogleEarth on ihan stunttipaikka. Tulee samanlainen olo kun lapsena selaisli eläinkirjaa ja pelästyi niitä suurennettuja muurahaisia eikä voint käsinee kääntää sivua koska "saattaa osua vahingossa aikka haihin". Tunnistatteko moista?
Onko täällä muita kartan pelkääjiä?
Tuohon merien näkemisen pelkoon ehkä liittyy se, kun pelkään valtavan isoja asioita ja tosi vanhoja asioita.
En yhtään tajua miksi, mutta esim. toissayönä kammotti kun luin maailman vanhimmasta joenuomasta Australiassa, 300milj. vuotta vanha ja iso kuin mikä.
Tämän ajattelukin saa kädet hikoamaan.
Tietääkö täällä joku neropatti mistä fobiat oikein saavat alkunsa? Ois tosi mielenkiintoista tietää.
Ei mulla muuta.
Kommentit (82)
Pelkään ja olenaina pelännyt ietynlaisia massiivisia betonirakenteita (padot, pilarit, pylonit, sillat, tornit jne.).
Vasta jokin aika sitten kuulin, että olin vauvana ollut tapahtumassa, jossa oli mukana tällainen rakennelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkään todella pitkissä liukuportaissa kaatuvani taaksepäin, esim. Helsingin metroalueella.
Tämä ei ole irrationaalinen pelko.
Eikö kaiteesta suositella aina pitämään kiinni? Vaikk kulkisi normirappusia.
Pelkään aina, että jotain pahaa tapahtuu, jos asiat tuntuu olevan liian hyvin. Siksi en uskalla iloita mistään kunnnolla. Johtuu ehkä siitä, että äitini kuoli, kun olin lapsi.
Kiinnostava alotus.
Vaikka en pelkää karttoja, niin yhdessä karttakirjassa on kuva, jossa on Antarktis ja merialueet sen ympärillä.
Sitä aukeamaa pelkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näutä kun luen, niin tunnistan monia pelkoja itselläni.
Eräs pelko on reikäpelko. Se ri liity inceleihin, vaan edim reikäusiin pintoihin.
Osa peloiksi kutduyuista on voimakasra unhoa, mm. tietyt ötökät ja matelijat.
Sillat pelottaa, se alla virtaava vesi on jotenkin ahdistavaa ja mietin että silta sortuu tai jotenkin tipun siitä veteen. Kävelysilloilla voi kulkea keskellä siltaa, mutta jos siinä on autotie niin pitää kulkea sillan sivussa ja pienikin tuulenvire voi saada lentämään kaiteen yli jokeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, onkohan kartta hyökännyt joskus Ap:n kimppuun. En ole moista koskaan kuullut.
Pelkään perhosia. Ne lepattaa pelottavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sillat pelottaa, se alla virtaava vesi on jotenkin ahdistavaa ja mietin että silta sortuu tai jotenkin tipun siitä veteen. Kävelysilloilla voi kulkea keskellä siltaa, mutta jos siinä on autotie niin pitää kulkea sillan sivussa ja pienikin tuulenvire voi saada lentämään kaiteen yli jokeen.
Tästä tuli mieleen, että nuorena pelotti Pitkänsillan ylittäessäni, että saan pakottavan tarpeen hypätä mereen. Olen unohtanut tuon kokonaan. Pitänee mennä testaamaan kesällä.
Mulla on pelko, että joku uskovainen laittaa yöllä saappaisiini sinappia :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suljetut- ja ahtaat paikat pelottaa eli juurikin hissit on pahimpia. Vältän niitä kaikin tavoin vaikka joskus on ollut aika raskasta kävellä 9. kerrokseen. 😅
Sit toinen vähän oudompi pelko on syrjäiset paikat. Miehellä on joku metsäpläntti hevoskuusessa. Hän on jauhanut niin kauan siitä että haluaa esitellä sen mulle vaikka tietää pelkoni. Lopulta suostuin mut sain paniikkikohtauksen ennen kun päästiin perille. Pelkään jotenkin sitä kun en tiedä mistä olen ja pelkään et auto hajoaa sinne tai jää kiinni eikä oo kenttää soittaa apua tai jotain muuta yhtä tyhmää. Ilmeisesti tuo on joku avarienpaikkojen kammo mutta käänteisessä muodossa.
Vierailija kirjoitti:
Jaa, onkohan kartta hyökännyt joskus Ap:n kimppuun. En ole moista koskaan kuullut.
Todennäköisesti elät 2.ulottuvuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä, kiitos paljon vastauksista ja pohdinnoista! Tosi mielenkiintoista näitä lukea.
En tiiä kiinnostaako pohdintani nyt ketään, mut tein semmoisen havainnon/päätelmän, että kun oma arki on turvattomampaa tai jotenkin epästabiilimpaa, niin nuo oudot pelkotilat ottavat enemmän jalansijaa ajatuksissa. Minulla itselläni siis.
Nyt on vaikea elämäntilanne ja useampia läheisiä menehtynyt parissa vuodessa yllättäen.
Mietin että voisko tuo shokkitunne ehkä ruokkia niitä fobioita, että se ylitsevuotava stressaaminen tavallaan vaan tarvitsee jonkun ihan minkä tahansa kanavan.
Tiiä näitä. Mut pelkojani vähän jännästi lieventää se tieto etten pohdiskele aivan yksikseni tälläisiä 💕
Ja ps juu ei oo koskaan kyllä kartta hyökännyt kimppuun.
Minulla on puhelimella soittamisen pelko. Vastaamisessa ei ole ongelmaa eikä tietokoneella pelatessa käyttää jotain ohjelmaa jutteluun.
Vaikeuttaa elämää kun pitää soittaa johonkin missä puhelinaika on kerran viikossa tunnin. Jos vain on ollut mahdollista varata aika joltain luukulta niin kävelen vaikka myrskyssä sinne ennemmin kuin soitan.
Joskus meni kaksi kuukautta että sain soitettua erääseen tunti viikossa numeroon. En enää muista kuka siinä oli suunnilleen pitämässä kädestä kiinni että sain lopulta soitettua.
Joo ei ole koskaan käynyt mielessä hakea puhelinmyyjän hommiin.
Mulla on tuuliturbiinipelko, en tiedä onko tuo oikea nimi niille korkeille mastoille joissa on ne pyörivät siivet, hhhrr..ne ovat pelottavia, samanaikaisesti hypnoottisia mutta uhkaavia. Kauhea ajatus, että jossain meressäkin niitä in ihan vieri vieressä. Toinen outo pelko on Star wars olioilta näyttävät korkeat konttinosturit, joita näkee esim. satamissa, pitkäjalkaisia ja robottimaisia.
En varsinaisesti pelkää käärmeitä, mutta pelkään että niitä tulee banaanin sisältä tai vessanpytystä. :D On melko naurettavaa kovilla pakkasilla tarkastaa joka kerta ensin, että eihän siellä ole mitään. Toki nyt en tarkista mutta kerrostalossa asuessa mietin aina että jollain voi olla käärme, ja se voi tulla putkistosta kämppään.
Ei nyt tule muuta mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostava alotus.
Vaikka en pelkää karttoja, niin yhdessä karttakirjassa on kuva, jossa on Antarktis ja merialueet sen ympärillä.
Sitä aukeamaa pelkään.
En mäkään karttoja sinällään pelkää, mutta muakin kammottaa jotkut jutut. Katselen usein maailman karttaa tabletiltani ja varsinkin Kanadan pohjoisosa kaikkine saarineen ahdistaa mua jostain syystä, niin kuin myös just eteläiset ja pohjoiset napa-alueet merineen. En ikinä voisi kuvitella matkaavani oikeasti laivalla noilla alueilla, hyi!
Mulla oli lapsesta asti pitkään puuwc-pelko. 70-luvulla oli kaikenkuntoisia puuvessoja. Minua kammotti ne pörräävät kärpäset ja se potentiaalinen mahdollisuus pudota paskakekoon. Tuli joskus viikkokin pidäteltyä paskaa, kun ei voinut mennä puuhyyskään. Vanhemmat tajusi sitten viedä minut huoltiksen vessaan.
Tämä kammo loppui joskus 30-vuotiaana, kun hyyskät siistiytyi.
Nykyään kammoan korkeita paikkoja, vesistöjä, ruoan juuttumista nieluun ja sitä kun seison juna-asemalla odottamassa junaa ja joku tulee seisomaan taakseni. Pelkään, että minut työnnetään junan alle.
Minä pelkään myös hissejä, mutta on myös korkean paikan kammo. Ennen hammaslääkäri oli kolmannessa kerroksessa, pakko oli mennä hissiin vaikka polvet oli vetelät ja tuntui että pyörryn vain siksi että portaiden ja käytävien kaiteet oli hienosti lasia. Kyllä kävelin hissiin lähtiessä seinän vierellä, en uskaltanut edes ajatella että menisin lähelle niitä lasikaiteita. Syy on ihan selvä, just minä kompuroi ja lennän siitä lasin läpi sinne lattialle, järki kyllä sanoo ettei varmaan ihan yhtä huonoa lasia ole kuin juomalasi, mutta sillä järjellä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa