Onko sinulla mielestäsi hyvä selviytymiskyky?

Hieno ketju, kiitos.

Skippaan kuitenkin.

Hyvää huomenta. 

Lepään Kristuksessa.

~x~

Vierailija kirjoitti:

Varmaan kaikilla vastanneilla on hyvä selviytymiskyky kun ovat tähä asti selvinneet.

Mainio kommentti. x

Olon kolmekymppisenä tilanteessa, missä hoidin erityislapsen ja sairaan miehen lisäksi keskeneräisen talon työt ja omat vuorotyöni. Kyllähän se(kin) pakkorako kasvatti toleransseja ihan uusiin sfääreihin. Selvittiin, kaikki.

Arvelisin että on, koska olen oppinut olla harrastamatta tunnetiloja turhaan. Olen aina samanlainen, sattui mitä sattui. Jonkinlaista stooalaisuutta, kai.

103, 104 ei x.

Stoalainen etäisyys, kyllä.

Minunkin tapani suhtautua.

Ei enempää kommentteja.

Ei. Ressiä pukkaa helposti. Murehdin asioita jo etukäteen ja ahdistun. Mutta 3 kertaa olen elämäni aikana joutunut pahaan paikkaan ja olen pystynyt toimimaan tehokkaasti ja selvinnyt. Näitä kaikissa siirryin sellaiseen toimintamoodiin täysin vaiston varassa ja erikoista oli että ajatus oli täysin kirkas mutta en kuullut mitään. Kroppa sulki kuulon pois ja keskittyi "pelastautumaan". 

Paha sanoa, olisi hyvä, kun vaan on kerran saanut otteen elämästä, ei pienet ongelmat heilauta.  Moni kuvitellut, pieniä ovat murheet, tosiasia että on minunkin pinnisteltävä joka päivä.

Olen introvertti ja tottunut selviytymään ja pärjäämään yksin. Minua ei kiinnosta muiden ihmisten mielipiteet ja siksi voin paremmin, kun ei tarvitse välittää muista ihmisistä. Jos elämässä tulee vastoinkäyminen niin mitä sitten? Huominen on aina uusi päivä 

On. Mulla on turvallisen ja hyvän lapsuuden (mikä ei tarkoita etteikö sielläkin olisi omat murheensa ja perhejuttunsa ollut, koska lapsuuskin on ihan tavallista elämää) ja jonkinlaisen perusluonteen ansiosta positiivinen ja toiveikas suhtautuminen asioihin. Toki on ollut päiviä, jolloin olen pudonnut ns. pohjalle ja elämä on tuntunut todella raskaalta, mutta yleensä suhteellisen nopeasti ryhdyn toimimaan ja miettimään / järkeilemään, miten tästä eteenpäin ja mitä kannattaa tehdä. 

Aikuisena olen opetellut liudan selviytymiskeinoja. Itselleni niitä ovat esimerkiksi ihmisten tapaaminen, jooga, juoksu, käsillä tekeminen. Olen oppinut, että en patoa tunteitani ja puhun hyvin avoimesti nykyään kaikesta muutaman läheisimmän ihmisen kanssa. Kun on ollut oikein vaikeaa, turvaudun ajatukseen, että säännöllinen ja terveellinen syöminen, pienikin ulkoilu ja liike sekä vuorokausirytmin säilyttäminen ovat kulmakiviä elämässä. 

Olen ikäisekseni ihmiseksi kokenut aika paljon vastoinkäymisiä. Molemmat vanhempani kuolivat hyvin lyhyen ajan sisällä, olen eronnut lasteni isästä, olen itse sairastunut vakavasti krooniseen, toimintakykyyni vaikuttavaan sairauteen.  

No eipä tässä paljon vaihtoehtoja ole.

Ei ole ollut usein helppoa ja olen ahdistunut ja huolissani melkein koko ajan. On mennyt parmmin, on mennyt huonommin. Monet mahdollisuudet vähenevät iän myötä. Tässä sitä kuitenkin ollaan, joten selvitty on tähän saakka. En osaa vastata tämän paremmin esitettyyn kysymykseen, jolla ilmeisesti kartoitetaan ihmisten resilienssiä. 

Ei ole. Selviydyin alkkis perheestä aikuisuuteen suorittaen ja perhe hajosi, kun ensin sairastuin itse henkisesti ja sen jälkeen puoliso sairastui. Kaksi erityislasta olen kasvattanut yhteiskuntakelpoisiksi aikuisiksi, mutta se vei mielenterveyden rippeetkin. Nyt oon eläkkeellä. Ei ole hyvä kyky selviytyä tai no, selviydyimme, mutta millä hinnalla. En kestä enää vähäisintäkään stressiä tai kuormitusta. 

Mielestäni minulla on aika hyvä selviytymiskyky. Olen selvinnyt lapsuuden helvetillisistä olosuhteista, tosin mielrnterveys on edelleen välillö koetuksella, mutta elämäähän tämä vain on

Terveys on huonontunut ja huononee koko ajan, mutta ajattelen sen kuuluvan vanhenemiseen

Kaikenlaisista ihmis-suhdeongelmistakin olen selvinnyt. Samoin paskoista työkavereista. Ensin itkee niin murhe väistyy

Luulen, että kohdallani asiaan vaikuttaa sitkeä ja periksiantamaton elämänasenne ja loppujen lopuksi positiivinen luonne

Ilo pintaan vaikka sydän märkänis

Sellainen on kehittynyt koska elämä on ollut ihan hirveä.

No eihän tässä per...le muukaan auta! Kai sinne hautaan joskus pääsee

Ainakin tieto, mitä siihen tarvitaan. Oudointa kai, että olen autooni varannut selviytymisjutut. En tiedä miksi, mutta koen sen turvallisemmaksi paikaksi, jos käy jotain

On ja ei. Panikoin ensin, mutta sitten hyväksyn faktat. Ei kannata murehtia asoita, joille ei mitään voi.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin tieto, mitä siihen tarvitaan. Oudointa kai, että olen autooni varannut selviytymisjutut. En tiedä miksi, mutta koen sen turvallisemmaksi paikaksi, jos käy jotain

Ei kai se mitään haittaakaan, ihan hyvä olla vaikka jotain peitteitä olla autossa jo senkin takia, jos se  vaikka rikkoontuu yöllä, eikä apua ole lähellä, niin ei jäädy.

Puhdasta vettä saa litran pulloissa kaupasta, ne ovat yleensä vuoden verran hyviä.

Meillä oli joku aika sitten vesikatkos putkien tarkastusten takia, ja se kestikin aika pitkään, kun oli jotain ongelmia.  Ja naapurin vanhukset eivät olleet nähneet tiedotetta ilmoitustaululla. Minä sitten jakelin vettä naapureille, kun olin varannut sitä reilusti  esim. kahvinkeittoon.

Kotivaraanhan pitäisi kuulu vettä itse asiassa aika paljon, sitä menee kuitenkin yllättävän paljon.

On minulla on hyvä selviytymiskyky ja olen resielienssi, mutta olen myös kutakuinkin Suomalaisten hemmottelema kotikissa, kiltti ja kesy, en pärjäisi luonnossa enkä tykkää juurikaan olla luonnossa kuin joskus vähän patikoida jos on paljon miespuolisia suojelijoita mukana.