Lue keskustelun säännöt.
Miten 50v on näin vaikea laihtua edes paria kiloa reilusta ylipainosta?
15.03.2026 |
Liikun kolmesti viikossa (sali, crossfit). Ruokavaliota muokattu, ei täydellinen mutta entiseen verrattuna parempi.
Olen ollut 20kg hoikempi 40v, ilman liikuntaa. Ruokavalio aikalailla sama.
Kommentit (513)
Lihasmassan hupeneminen on todellinen ilmiö, jos vertaat 80-vuotiasta 50-vuotiaaseen. Se on ihan mielikuvituksesi tuotetta, jos kuvittelet, että monikin olisi viisikymppisenä jotenkin lihaksettomampi kuin kaksikymppisenä. Minulla 54-vuotiaana naisena on paljon muhkeampi hauis ja vahvemmat reisilihakset kuin 20-vuotiaalla tyttärelläni, ja näinhän tämä asia on tosi monissa perheissä, varsinkin niissä, joissa ollaan nuorena hyvin hoikkia. Se on sitten toinen juttu, että jos lopetan nyt treenaamisen, saatan olla 15 vuoden kuluttua hyvinkin vähissä voimissa, kun taas tyttäreni on silloin parhaassa perheenäiti-iässä ja nostelee taaperot ja kauppakassit ja mökille vietävät vesikanisterit tuosta noin vaan auton kyytiin.
Tässä keskustelussa puhutaan viisikymppisistä naisista, jolloin lihaskato ei ole kovin relevantti juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mielenkiintoista. Luulin, että geenien vaikutus olisi 30-40 %. Ei ihme, että olen nykyään ihan saman kokoinen kuin edesmennyt äitini, eli + 10 kg. Nuorena ajattelin, että pysyn automaattisesti koko elämäni normipainossa.
https://yle.fi/a/74-20215653
Pajunen lisää, että geenit vaikuttavat 4070 prosenttisesti normaalipainossa pysymiseen.Ruuan sisältö vaikuttaa 100%
Ei vaikuta. Aikanaan 43-kiloisena söin päivittäin sipsejä, keksejä ja suklaata. Oli pakko, koska muuten oli niin kamala nälkä koko ajan. Silti en lihonut yhtään.
Nyt 30 vuotta myöhemmin en syö tuollaisia ruokia edes kuukausittain. Kunnon ruokakin on nykyään kevyempää ja syön sitä alle puolet tuon ajan määristä. Ei auta, painan 68 kiloa eikä se lähde mihinkään.
Lihasteoria ei muuten selitä asiaa, nykyään minulla on paljon enemmän lihaksia kuin tuolloin. Penkistä nousee rauta paljon kevyemmin ja kyykyissä voi laittaa niskaan painoa enemmän kuin nuorena uskoin ikinä pystyväni, vaikka on tätä massaa jo omastakin takaa. Lihakset eivät tietenkään selitä kuin osan nykyisestä painostani, mutta tuo teoria, että lihominen johtuisi lihasten vähenemisestä, on ihan selvästi väärä..
Vanhemmiten tapahtuva lihominen johtuu pitkälti perusaineenvaihdunnan hidastumisesta, ja suurin syy tähän on nimenomaan lihasmassa hupeneminen (sarkopenia).
Tässä prosessi lyhyesti:
Lihas on polttomoottori: Lihaskudos kuluttaa levossa huomattavasti enemmän energiaa kuin rasvakudos.
Massa vähenee: Noin 30 ikävuoden jälkeen ihminen menettää keskimäärin 38 % lihasmassastaan vuosikymmenessä, jos sitä ei aktiivisesti ylläpidä.
Kulutus laskee: Kun "moottori" pienenee, keho tarvitsee vähemmän kaloreita. Jos syöt saman verran kuin nuorempana, ylimäärä varastoituu rasvaksi.
Muita vaikuttavia tekijöitä:
Hormonit: Estrogeenin (naisilla) ja testosteronin (miehillä) lasku muuttaa aineenvaihduntaa ja ohjaa rasvaa helpommin vyötärölle.
Aktiivisuuden lasku: Arki muuttuu usein huomaamatta staattisemmaksi.
Solutason muutokset: Solujen energiatehtaat, mitokondriot, voivat muuttua vähemmän tehokkaiksi.
Hyvä uutinen on, että tätä voi jarruttaa merkittävästi voimaharjoittelulla ja riittävällä proteiinin saannilla.
Palsta on taas tiputtanut edelliseltä viivan pois, pitäisi olla 3:sta 8:aan prosenttiin. Joten ei lihasmassan väheneminen valtaisaa ole viisikymmentä vuotiailla.
Ja sitten siinä on vielä tuo JOS sitä lihasmassaa ei aktiivisesti ylläpidä. Suurin osa nykynaisista pitää aktiivisesti yllä lihasmassaansa, joten kato ei ole edes 0,3 viiva 0,8 prosenttia vuodessa. Itse asiassa katoa ei ole monella ollenkaan, vaan lihasmassa kasvaa, koska ihminen käyttää lihaksiaan.
Tämähän on se syy, miksi viisikymppiset ovat usein vahvoja ja rotevan oloisia verrattuna nuoriin. Vaikka lihasmassa kertyy hitaasti, sitä kertyy vuosikymmenten aktiivisen elämän aikana lopulta ihan silmin nähden aika paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä aikaa kun täällä on väitelty mikä toimii, mä kävin tekemässä viikon tokan treenin, join palkkarin ja söin kolmannen kerran tälle päivälle. Saatan vielä käydä illan päälle lyhyen kävelyn tekemässä juoksumatolla ja syön iltapalan. Eipä tartte keksiä täällä tekosyitä
Lähdetkö liikkeelle heti töiden jälkeen ja mistä saat energiaa siihen? Tässä itse sohvalla mietin
Koira on tähän tosi hyvä. Semmoista rotua, joka jaksaa viedä ihmisensä puolentoista tunnin lenkille säässä kuin säässä heti töiden jälkeen, ja viikonloppuisin vähön pitemmällekin lenkille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mielenkiintoista. Luulin, että geenien vaikutus olisi 30-40 %. Ei ihme, että olen nykyään ihan saman kokoinen kuin edesmennyt äitini, eli + 10 kg. Nuorena ajattelin, että pysyn automaattisesti koko elämäni normipainossa.
https://yle.fi/a/74-20215653
Pajunen lisää, että geenit vaikuttavat 4070 prosenttisesti normaalipainossa pysymiseen.Ruuan sisältö vaikuttaa 100%
Ei vaikuta. Aikanaan 43-kiloisena söin päivittäin sipsejä, keksejä ja suklaata. Oli pakko, koska muuten oli niin kamala nälkä koko ajan. Silti en lihonut yhtään.
Nyt 30 vuotta myöhemmin en syö tuollaisia ruokia edes kuukausittain. Kunnon ruokakin on nykyään kevyempää ja syön sitä alle puolet tuon ajan määristä. Ei auta, painan 68 kiloa eikä se lähde mihinkään.
Lihasteoria ei muuten selitä asiaa, nykyään minulla on paljon enemmän lihaksia kuin tuolloin. Penkistä nousee rauta paljon kevyemmin ja kyykyissä voi laittaa niskaan painoa enemmän kuin nuorena uskoin ikinä pystyväni, vaikka on tätä massaa jo omastakin takaa. Lihakset eivät tietenkään selitä kuin osan nykyisestä painostani, mutta tuo teoria, että lihominen johtuisi lihasten vähenemisestä, on ihan selvästi väärä..
Vanhemmiten tapahtuva lihominen johtuu pitkälti perusaineenvaihdunnan hidastumisesta, ja suurin syy tähän on nimenomaan lihasmassa hupeneminen (sarkopenia).
Tässä prosessi lyhyesti:
Lihas on polttomoottori: Lihaskudos kuluttaa levossa huomattavasti enemmän energiaa kuin rasvakudos.
Massa vähenee: Noin 30 ikävuoden jälkeen ihminen menettää keskimäärin 38 % lihasmassastaan vuosikymmenessä, jos sitä ei aktiivisesti ylläpidä.
Kulutus laskee: Kun "moottori" pienenee, keho tarvitsee vähemmän kaloreita. Jos syöt saman verran kuin nuorempana, ylimäärä varastoituu rasvaksi.
Muita vaikuttavia tekijöitä:
Hormonit: Estrogeenin (naisilla) ja testosteronin (miehillä) lasku muuttaa aineenvaihduntaa ja ohjaa rasvaa helpommin vyötärölle.
Aktiivisuuden lasku: Arki muuttuu usein huomaamatta staattisemmaksi.
Solutason muutokset: Solujen energiatehtaat, mitokondriot, voivat muuttua vähemmän tehokkaiksi.
Hyvä uutinen on, että tätä voi jarruttaa merkittävästi voimaharjoittelulla ja riittävällä proteiinin saannilla.
Palsta on taas tiputtanut edelliseltä viivan pois, pitäisi olla 3:sta 8:aan prosenttiin. Joten ei lihasmassan väheneminen valtaisaa ole viisikymmentä vuotiailla.
Ja sitten siinä on vielä tuo JOS sitä lihasmassaa ei aktiivisesti ylläpidä. Suurin osa nykynaisista pitää aktiivisesti yllä lihasmassaansa, joten kato ei ole edes 0,3 viiva 0,8 prosenttia vuodessa. Itse asiassa katoa ei ole monella ollenkaan, vaan lihasmassa kasvaa, koska ihminen käyttää lihaksiaan.
Tämähän on se syy, miksi viisikymppiset ovat usein vahvoja ja rotevan oloisia verrattuna nuoriin. Vaikka lihasmassa kertyy hitaasti, sitä kertyy vuosikymmenten aktiivisen elämän aikana lopulta ihan silmin nähden aika paljon.
Haha :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mielenkiintoista. Luulin, että geenien vaikutus olisi 30-40 %. Ei ihme, että olen nykyään ihan saman kokoinen kuin edesmennyt äitini, eli + 10 kg. Nuorena ajattelin, että pysyn automaattisesti koko elämäni normipainossa.
https://yle.fi/a/74-20215653
Pajunen lisää, että geenit vaikuttavat 4070 prosenttisesti normaalipainossa pysymiseen.Ruuan sisältö vaikuttaa 100%
Ei vaikuta. Aikanaan 43-kiloisena söin päivittäin sipsejä, keksejä ja suklaata. Oli pakko, koska muuten oli niin kamala nälkä koko ajan. Silti en lihonut yhtään.
Nyt 30 vuotta myöhemmin en syö tuollaisia ruokia edes kuukausittain. Kunnon ruokakin on nykyään kevyempää ja syön sitä alle puolet tuon ajan määristä. Ei auta, painan 68 kiloa eikä se lähde mihinkään.
Lihasteoria ei muuten selitä asiaa, nykyään minulla on paljon enemmän lihaksia kuin tuolloin. Penkistä nousee rauta paljon kevyemmin ja kyykyissä voi laittaa niskaan painoa enemmän kuin nuorena uskoin ikinä pystyväni, vaikka on tätä massaa jo omastakin takaa. Lihakset eivät tietenkään selitä kuin osan nykyisestä painostani, mutta tuo teoria, että lihominen johtuisi lihasten vähenemisestä, on ihan selvästi väärä..
Vanhemmiten tapahtuva lihominen johtuu pitkälti perusaineenvaihdunnan hidastumisesta, ja suurin syy tähän on nimenomaan lihasmassa hupeneminen (sarkopenia).
Tässä prosessi lyhyesti:
Lihas on polttomoottori: Lihaskudos kuluttaa levossa huomattavasti enemmän energiaa kuin rasvakudos.
Massa vähenee: Noin 30 ikävuoden jälkeen ihminen menettää keskimäärin 38 % lihasmassastaan vuosikymmenessä, jos sitä ei aktiivisesti ylläpidä.
Kulutus laskee: Kun "moottori" pienenee, keho tarvitsee vähemmän kaloreita. Jos syöt saman verran kuin nuorempana, ylimäärä varastoituu rasvaksi.
Muita vaikuttavia tekijöitä:
Hormonit: Estrogeenin (naisilla) ja testosteronin (miehillä) lasku muuttaa aineenvaihduntaa ja ohjaa rasvaa helpommin vyötärölle.
Aktiivisuuden lasku: Arki muuttuu usein huomaamatta staattisemmaksi.
Solutason muutokset: Solujen energiatehtaat, mitokondriot, voivat muuttua vähemmän tehokkaiksi.
Hyvä uutinen on, että tätä voi jarruttaa merkittävästi voimaharjoittelulla ja riittävällä proteiinin saannilla.
Palsta on taas tiputtanut edelliseltä viivan pois, pitäisi olla 3:sta 8:aan prosenttiin. Joten ei lihasmassan väheneminen valtaisaa ole viisikymmentä vuotiailla.
Ja sitten siinä on vielä tuo JOS sitä lihasmassaa ei aktiivisesti ylläpidä. Suurin osa nykynaisista pitää aktiivisesti yllä lihasmassaansa, joten kato ei ole edes 0,3 viiva 0,8 prosenttia vuodessa. Itse asiassa katoa ei ole monella ollenkaan, vaan lihasmassa kasvaa, koska ihminen käyttää lihaksiaan.
Tämähän on se syy, miksi viisikymppiset ovat usein vahvoja ja rotevan oloisia verrattuna nuoriin. Vaikka lihasmassa kertyy hitaasti, sitä kertyy vuosikymmenten aktiivisen elämän aikana lopulta ihan silmin nähden aika paljon.
Sekoitatkohan lihasmassan läskiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 50v ja mulla ratkaisu on ollut raskas painoharjoittelu ja pätkäpaasto (syön kaksi monipuolista ateriaa aikaikkunassa 12-18. Ruokavalio muuten varsin vähähiilarinen. Oon laihtunut 4kk aikana n. 10kg, samalla kun lihasvoimat on selvästi kasvaneet.
Mitä niihin kuukautiskiertoon liittyviin nivelkipuihin tulee, niin mulla ei lihakset ja nivelet kipuile, jos en syö sokeria. Mutta anna olla, jos menee viljaa tai sokeria niin johan vanhaa rouvaa kolottaa vähän joka paikasta.
Mulla särkee niveliä välillä ketoosiruokavaliollakin. Eli sokeri ei mulla ole ainoa syyllinen särkyihin.
Itse asiassa pahimmat säryt tulevat kierroissa, joissa ei ollut ovulaatiota. Ilmeisesti siis keltarauhashormonin puute aiheuttaa sen. Mulla on Terolutteja kaapissa, mietin josko niitä voisi ottaa tuollaisissa kierroissa. Ne on määrätty hormonikorvaushoitoa varten, mutta estrogeenilaastarit eivät sitten sopineet, joten Terolutkitkin jäivät kaappiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Elimistö ei kylläkään toimi tuolla "yksinkertaisella matematiikalla""
Ei, mutta sen oman kulutuksen laskemiseen on helppo tapa. Kirjaa kaikki syömänsä kalorit, ja seuraa painon kehitystä. Siitä voi sitten laskea, mikä on oma yksilöllinen kulutus.
Tämä yksinkertainen konemalli on jo historiaa. Mikäli painonhallinta olisi näin helppoa, ei olisi ylipainoisia ihmisiä.
Niin painonhallinta ja laihdutus vaatii pitkäjänteisyyttä ja omistautumista asialle. Siinä ei auta puolivillainen asenne. Koko elämäntapa pitää remontoida: nukkuminen, ihmissuhteet, stressinhallinta, vaihdevuosioireet jne. Mutta lopulta se on matematiikkaa. Vai auttaako teitä tuo asenne, jossa koko ajan keksitään syitä, miksei painonhallinta voi onnistua?
Ei siinä ole kyse asenteesta, vaan todellisuudesta. Valtaosa ylipainoisista on jo tehnyt kaiken tuon, korjannut ruokavalion, lisännyt liikuntaa ja unta. Silti paino ei laske. Siinä kohtaa sitten aletaan etsiä syytä, jotta ylikiloista pääsisi lopulta eroonkin.
Eli syy-seuraus -suhde meni eripäin kuin oletit. Ensin on ongelma ja sitten vasta aletaan etsiä syitä, ei päinvastoin.
Auttaako tuo huonon kunnon puolustelu pääsemään parempaan kuntoon?
Eihän siinä mistään puolustelusta ollut kyse, vaan selitettiin teille onnekkaille terveille, ettei kaikilla keho toimi samoin kuin teillä. Moni tekee juuri samoin kuin te, muttei silti laihdu. Tässä ketjussa sitten jaetaan kokemuksia, josko niistä olisi apua muille.
Oon ollut valmennuksessa, jossa valmentaja suunnitteli ruokavalion ja liikunnan. Paino putosi 51v iässä 7kg. Ruokavalio oli järkevä ja mulle sopiva, eli liikkuvalle ihmiselle tehty. Ei ketoo, ei paleoo tai muita erikoisuuksia.
Siinä mun piti merkata syömäni ruuat kalorilaskuriin, ja itseä se auttoi hahmottamaan, mikä ruoka on rasvaista tai kaloripitoista, mikä taas kevyttä, mistä saa proteiinia jne.
Lisänä viikottainen valmentajan tuki. Suosittelen, jos painonpudotus ei omin voimin onnistu ja painosta on tullut terveyshaittoja eli verenpainetta, korkeaa verensokeria, kohonneita maksa-ja rasva-arvoja. Itsellä ei noita ollut, mutta liikkuminen helpottui jo tuon lievän ylipainon karistamisen ja kunnon kohenemisen myötä
Mulla auttaa ketoosiruokavalio. Nyttemmin myös pidän kerran kuussa kolmen päivän vesipaaston. Se jos mikä nollaa kertyneet sokerit kehosta.
Ei se siis varmasti kaikkia auta, mutta tähän saakka olen itse hyötynyt siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paniikkinälkää torjuu parhaiten se, että välillä syö oikein kunnolla. Eli kylläiseksi ja vähän ylikin. Elimistö oppii, että ruoka ei ole loppumassa. Ja tähän 16-8 pätkääpaasto lisäksi.
EI pätkäpaastoa keski-ikäisille naisille! Elimistö ajautuu entistä pahempaan stressitilaan!
Eikä jäisissä vesissä pulikointia myöskään, se pahentaa menopaussikehon stressiä myös.
Nuo on miehille ja nuorille naisille.
Pätkäpaasto voi sopia myös vaihdevuosi-ikäisille, mutta siinä pitää ottaa kuukautiskierto huomioon, jos sellainen vielä on. Heti kuukautisten alettua on optimaalisin aika paastolle. Sen sijaan viikko ennen kuukautisia (jos kierto on epäsäännöllinen, niin silloin tuota on mahdoton ennakoida) kannattaa syödä riittävästi, ettei kehon stressi kasva liikaa.
Jos muuten jotakuta kiinnostaa, niin Mindy Pelz (lääkäri) on kirjoittanut kirjan The Menopause Reset. Kannattaa vilkaista. Hän on perehtynyt naisen kehon toimintaan ja tietää, mistä puhuu.
Vierailija kirjoitti:
On niitä jotka valittaa ja niitä jotka tekee. Todennäköisempää on laihtua jälkimmäisellä tavalla.
Ikää 49-vuotta ja aina olen laihtunut jos alan tekemään asioita sen eteen. Nyt viimeiset 2kk -5,5kg ja olen omassa tavoitepainossa.
No sepä se, kun tässä ketjussa kirjoittavat ovat tehneet ihan samoin, mutta tuloksia ei ole tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä aikaa kun te ootte voivotellu täällä, että mitään ei voi syödä ja salille ei ehdi, mä kävin heittämässä viikon ekan treenin ja ruokakin on kohta valmis. Tosiaan elämä on valintoja
Mä taas olen hoitanut mahataudista kärsivää lasta, joten en ole ehtinyt treenata.
Selityksiä. Mahatauti ei kestä kuukausia
Puhe oli parista tunnista, joiden aikana osa porukasta oli kirjoittanut tähän ketjuun. Sattuneesta syystä en päässyt tuona ajanjaksona lenkille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Elimistö ei kylläkään toimi tuolla "yksinkertaisella matematiikalla""
Ei, mutta sen oman kulutuksen laskemiseen on helppo tapa. Kirjaa kaikki syömänsä kalorit, ja seuraa painon kehitystä. Siitä voi sitten laskea, mikä on oma yksilöllinen kulutus.
Tämä yksinkertainen konemalli on jo historiaa. Mikäli painonhallinta olisi näin helppoa, ei olisi ylipainoisia ihmisiä.
Niin painonhallinta ja laihdutus vaatii pitkäjänteisyyttä ja omistautumista asialle. Siinä ei auta puolivillainen asenne. Koko elämäntapa pitää remontoida: nukkuminen, ihmissuhteet, stressinhallinta, vaihdevuosioireet jne. Mutta lopulta se on matematiikkaa. Vai auttaako teitä tuo asenne, jossa koko ajan keksitään syitä, miksei painonhallinta voi onnistua?
Ei siinä ole kyse asenteesta, vaan todellisuudesta. Valtaosa ylipainoisista on jo tehnyt kaiken tuon, korjannut ruokavalion, lisännyt liikuntaa ja unta. Silti paino ei laske. Siinä kohtaa sitten aletaan etsiä syytä, jotta ylikiloista pääsisi lopulta eroonkin.
Eli syy-seuraus -suhde meni eripäin kuin oletit. Ensin on ongelma ja sitten vasta aletaan etsiä syitä, ei päinvastoin.
Auttaako tuo huonon kunnon puolustelu pääsemään parempaan kuntoon?
Eihän siinä mistään puolustelusta ollut kyse, vaan selitettiin teille onnekkaille terveille, ettei kaikilla keho toimi samoin kuin teillä. Moni tekee juuri samoin kuin te, muttei silti laihdu. Tässä ketjussa sitten jaetaan kokemuksia, josko niistä olisi apua muille.
Oon ollut valmennuksessa, jossa valmentaja suunnitteli ruokavalion ja liikunnan. Paino putosi 51v iässä 7kg. Ruokavalio oli järkevä ja mulle sopiva, eli liikkuvalle ihmiselle tehty. Ei ketoo, ei paleoo tai muita erikoisuuksia.
Siinä mun piti merkata syömäni ruuat kalorilaskuriin, ja itseä se auttoi hahmottamaan, mikä ruoka on rasvaista tai kaloripitoista, mikä taas kevyttä, mistä saa proteiinia jne.
Lisänä viikottainen valmentajan tuki. Suosittelen, jos painonpudotus ei omin voimin onnistu ja painosta on tullut terveyshaittoja eli verenpainetta, korkeaa verensokeria, kohonneita maksa-ja rasva-arvoja. Itsellä ei noita ollut, mutta liikkuminen helpottui jo tuon lievän ylipainon karistamisen ja kunnon kohenemisen myötä
Suosittelet muille tapaa, joka sopii itsellesi ja torppaat muut tavat "erikoisuuksiksi"
Ei ole erikoista syödä fiksusti ja treenata. Erikoista on kitua jollain ihme dieeteillä ja jojoilla vuosikausia
VHH:lla nimenomaan ei kidu, vaan se tuntuu normaalilta. Sen sijaan jos laskee kaloreita ja syö hiilareita, on koko ajan nälkä ja huono olo, jos saa niin vähän energiaa, että laihtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liikkuminen käy kyllä haastavaksi, jos vielä annoskokoja pienentää. Nyt jo osa vaihdettu salaattiin. Puuro päivittäin. Mutta jotain täytty yrittää. 2h en kyllä ehdi päivässä liikkua töiden ym ohella.
Mutta yllätyin, vaikka tästä aina on puhuttu. Ikä todella vaikuttaa.
Ap
Muista, että lihas painaa myös.
N 57+4 kg, josta pari kiloa tullut salilta
Ja voin sanoa, etten millään treenillä tai ravinnolla ole saanut vuosi sitten tullutta uimarengasta pois. Mutta antaa olla.
Sä et kyllä käsitä edes itse mistä puhut