Lue keskustelun säännöt.
Miksi ystävyyteni loppuvat aina dissaamiseen ja haukkumiseen?
15.03.2026 |
Kun muistelen päättyneitä ystävyyksiä niin yleensä minulle on tultu kertomaan suoraan että olen ruma, en ole ansainnut elämäni saavutuksia tai onnea tai persoonani ei miellytä. Pari kertaa joku ulkopuolinen on tullut kertomaan nämä asiat ns. ystävän tietämättä eli ovat puhuneet pahaa selkäni takana ja siihen se ystävyys sitten on loppunutkin. Olen perustavallinen, rauhallinen, en kuvittele itsestäni liikoja tai leuhki, olen sinnikäs ja siksi saanut jotain elämässäni aikaan (opinnot, työ, remontit, harrastukset) mutta tietty paljon tuuriakin ollut (puoliso, lapset). En ole kaunis ja yksi kasvojen arpi näkyvästi esillä mutta asia ei itseä haittaa kun on ollut lapsuudesta alkaen.
Näitä on ollut viidenkympin ikään jo reilun puolen kymmentä ns. ystävää, ja joskus ystävyys on kestänyt kymmeniäkin vuosia kunnes ystävä päättää avautua ajatuksistaan. En siis ole kuulemma heille tehnyt mitään pahaa mutta pelkkä olemiseni ärsyttää ja se tullaan yksityiskohtaisesti kertomaan.
Onko tämä yleistä ja tavallista? Mitä voisin tehdä toisin vastaisuudessa välttääkseni nämä purkaukset ja ystävyyksien katkeamiset?
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä suorat sanat sanoneet ovat kaikki olleet älykkäitä, menestyneitä ja ihan hyvin elämässään pärjänneitä, on opintoja, työ, puoliso, osalla lapsia, oma asunto ja ulkoisesti kaikkea paljon. He ovat ehkä keskimääräistä itsevarmempia, esillä olevampia, ylpeähköjäkin ja eteenpäin pyrkiviä. Kaikilla heillä on ollut merkkilaukut ja aktiivinen some-elämä, huomaan. Minulla ei kumpaakaan enkä sellaista halua. Olen elämääni tyytyväinen enkä halua sitä esitellä sen suuremmin. Tämän eron tajuan nyt. Joku heistä joskus antoikin palautetta että ei ole normaalia nykypäivänä ettei ole somessa. - ap
Mutta ovatko he oikeasti tyytyväisiä elämäänsä ja siihen, mitä ovat saavuttaneet?
Ehkä he eivät haluaisi olla aktiivisesti somessa esillä tai eivät oikeasti välittäisi mistään merkkilaukuista mutta kokevat, että kunnon ihmisen "pitää" suorittaa elämäänsä tällä tavalla. Suorituskeskeiset ja ulkoaohjautuvat ihmiset eivät kestä sellaisia, joille status, esilläolo ja normien mukaan eläminen eivät ole tärkeitä asioita.
Minusta tuntuu että he kyllä haluavat olla esillä, somessa ja kaikkialla, se ei näytä pakotetulta suorittamiselta. Kaikki heidän elämässään tapahtuva on julkista somejulkaisua, mitä taas minä en todellakaan haluaisi. Kukin tyylillään. Voi olla että vaikutan heidän silmissään siis liian hissukalta ja sulkeutuneelta kun en kerro julkisesti elämästäni. Mikä on väärä päätelmä, en ole hissukka tai sulkeutunut vaikka en haluakaan olla esillä. - ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä suorat sanat sanoneet ovat kaikki olleet älykkäitä, menestyneitä ja ihan hyvin elämässään pärjänneitä, on opintoja, työ, puoliso, osalla lapsia, oma asunto ja ulkoisesti kaikkea paljon. He ovat ehkä keskimääräistä itsevarmempia, esillä olevampia, ylpeähköjäkin ja eteenpäin pyrkiviä. Kaikilla heillä on ollut merkkilaukut ja aktiivinen some-elämä, huomaan. Minulla ei kumpaakaan enkä sellaista halua. Olen elämääni tyytyväinen enkä halua sitä esitellä sen suuremmin. Tämän eron tajuan nyt. Joku heistä joskus antoikin palautetta että ei ole normaalia nykypäivänä ettei ole somessa. - ap
Mutta ovatko he oikeasti tyytyväisiä elämäänsä ja siihen, mitä ovat saavuttaneet?
Ehkä he eivät haluaisi olla aktiivisesti somessa esillä tai eivät oikeasti välittäisi mistään merkkilaukuista mutta kokevat, että kunnon ihmisen "pitää" suorittaa elämäänsä tällä tavalla. Suorituskeskeiset ja ulkoaohjautuvat ihmiset eivät kestä sellaisia, joille status, esilläolo ja normien mukaan eläminen eivät ole tärkeitä asioita.
Minusta tuntuu että he kyllä haluavat olla esillä, somessa ja kaikkialla, se ei näytä pakotetulta suorittamiselta. Kaikki heidän elämässään tapahtuva on julkista somejulkaisua, mitä taas minä en todellakaan haluaisi. Kukin tyylillään. Voi olla että vaikutan heidän silmissään siis liian hissukalta ja sulkeutuneelta kun en kerro julkisesti elämästäni. Mikä on väärä päätelmä, en ole hissukka tai sulkeutunut vaikka en haluakaan olla esillä. - ap
Ei se välttämättä ulospäin näytäkään väkinäiseltä. Ihmiset ovat taitavia pitämään kulisseja yllä ja moni ei itsekään tiedosta olevansa onneton. Ihmettelee vaan, kun koko ajan ottaa päähän ja kaikki vain ärsyttää mutta ei osaa yhdistää sitä siihen, että elää itselleen vääränlaista elämää. Itsetutkiskelu vaatii aikaa, vaivaa, rohkeutta ja joskus raadollistakin rehellisyyttä. Siihen eivät läheskään kaikki kykene joten helpompi lääke on alkaa vaikkapa kiusaamaan sitä työpaikan tyytyväistä tyyppiä, joka ei ole edes somessa mutta joka siitä huolimatta on tasapainoiselta vaikuttava ja hyvää elämää elävä ihminen.
Jotain ongelmiahan heillä on. Ei kukaan normaali ja henkisesti terve ihminen hauku työkaverin ulkonäköä päin naamaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos ihan kaikki ystävyydet ovat päättyneet ap:n kuvailemalla tavalla, niin peiliin pitää katsoa
Ei välttämättä. AP saattaa olla autisti tietämättään. Autistinen ihminen käyttäytyy normaalista poikkeavalla tavalla ja siksi ystävyyssuhteiden ylläpitäminen voi olla haastavaa. Autistit saattaa joskus ärsyttää niin sanottuja normi-ihmisiä esimerkiksi tavoillaan kommunikoida, reagoida tunteisiin tai käsitellä sosiaalisia tilanteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tuollainen, jonka pelkkä olemassa olo ärsyttää muita. Sinä ET ole, koska sinulla on työ, kumppani ja lapset. Mietipä mitä se on meille, joita ei haluta edes työpaikalle, koska pelkkä näkemisemme inhottaa muita.
Olen nyt tähän ikään ymmärtänyt että pelkkä olemassaoloni ärsyttää, myös työpaikalla. Ihan on sanottu suoraan, että kaikki työpaikalla olisi onnellisimpia jos en olisi siellä, olen niin vastenmielisen näköinen. Ja elämäni ei kuulemma ole elämisen arvoista eikä kukaan pidä minusta. Vaikka on puoliso ja lapset jotka väittävät rakastavansa minua. Eli ei työ, kumppani ja lapset suojele minua siltä että pelkkä olemassaoloni ärsyttää osaa ihmisiä. - ap
Että osaa olla järkyttäviä ihmisiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletkohan liian nössö ja se ärsyttää. Sitten kun sinusta ei saa oikein mitään iloa irti, annetaan suoraa palautetta että edes jotain reaktiota saisi sinussa aikaan?
No se on kyllä sen ongelma, joka yrittää tiettyä reaktiota hakea. Etsisi perkele parempaa seuraa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tuollainen, jonka pelkkä olemassa olo ärsyttää muita. Sinä ET ole, koska sinulla on työ, kumppani ja lapset. Mietipä mitä se on meille, joita ei haluta edes työpaikalle, koska pelkkä näkemisemme inhottaa muita.
Olen nyt tähän ikään ymmärtänyt että pelkkä olemassaoloni ärsyttää, myös työpaikalla. Ihan on sanottu suoraan, että kaikki työpaikalla olisi onnellisimpia jos en olisi siellä, olen niin vastenmielisen näköinen. Ja elämäni ei kuulemma ole elämisen arvoista eikä kukaan pidä minusta. Vaikka on puoliso ja lapset jotka väittävät rakastavansa minua. Eli ei työ, kumppani ja lapset suojele minua siltä että pelkkä olemassaoloni ärsyttää osaa ihmisiä. - ap
Että osaa olla järkyttäviä ihmisiä!
Stripparit on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse päättelisin ei-toivotun ystävyyssuhteen ihan vaan ottamalla etäisyyttä hissukseen, en näkisi tarpeelliseksi aukoa päätäni jonkun ulkonäöstä tai elämästä. Tulee mieleen että kiivastuksissa on annettu palaa kun omassa elämässä on vaikeuksia ja se rauhallinen tyyppi ärsyttää kun näyttää vaan tyytyväiseltä, prkule. Ärsytät olemukseltasi elämäänsä tyytymättömiä ulkokultaisia ihmisiä, sinussa ei ole vikaa!
Valitettavasti sanoo kaikesta henkilökohtaisesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihan kaikki ystävyydet ovat päättyneet ap:n kuvailemalla tavalla, niin peiliin pitää katsoa
Ei välttämättä. AP saattaa olla autisti tietämättään. Autistinen ihminen käyttäytyy normaalista poikkeavalla tavalla ja siksi ystävyyssuhteiden ylläpitäminen voi olla haastavaa. Autistit saattaa joskus ärsyttää niin sanottuja normi-ihmisiä esimerkiksi tavoillaan kommunikoida, reagoida tunteisiin tai käsitellä sosiaalisia tilanteita.
Kävin tekemässä käypä hoito -artikkelista löytyneitä useampiakin autismi-itsearviointitestejä enkä ollut yhdenkään perusteella lähelläkään autismin kirjolla. Autismia/aspergeria en ole kyllä koskaan epäillytkään. Minulla on ystäviä, pärjään ryhmässä eikä siis kaikki ystävyyteni ole päättyneet kuvatulla tavalla. - ap
Minulla on ollut samaa. En ole klassisen kaunis enkä ole koskaan, siis ikinä, edes lapsena, pitänyt itseäni miellyttävän näköisenä. Silti minulle on joitain kertoja elämäni aikana ns. kaveri tullut kertomaan, että en ole kaunis enkä saa luulla olevani sellainen. Nämä tilanteet ovat tulleet ihan puun takaa ja olleet hämmentäviä, koska minulla ei todellakaan ole mitään harhaluuloja omasta ulkonäöstäni.
Olen aloittajan tapaan sinnikäs ja saavuttanut nuoresta asti opiskelu- ja työelämässä aina ikätasoon nähden paljon, mikä on mahdollistanut tiettyjä taloudellisia asioita. Samoin hyvä parisuhde löytyi jo nuorena ja perheen perustaminen kävi helposti. Sitten toki on monia asioita, jotka eivät ole menneet ihan putkeen - esimerkiksi olemme täysin tukiverkostoton perhe.
Olen luonteeltani sinnikäs, jotenkin vaatimaton, rauhallinen, hiljainen ja vähän ujo. Olen miettinyt, ajatellaanko sen takia, etten olisi ansainnut kaikkea saavuttamaani. Olen ehkä ihminen, jota on helppo painaa alas ja johon on helppo purkaa omia epävarmuuksiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut samaa. En ole klassisen kaunis enkä ole koskaan, siis ikinä, edes lapsena, pitänyt itseäni miellyttävän näköisenä. Silti minulle on joitain kertoja elämäni aikana ns. kaveri tullut kertomaan, että en ole kaunis enkä saa luulla olevani sellainen. Nämä tilanteet ovat tulleet ihan puun takaa ja olleet hämmentäviä, koska minulla ei todellakaan ole mitään harhaluuloja omasta ulkonäöstäni.
Olen aloittajan tapaan sinnikäs ja saavuttanut nuoresta asti opiskelu- ja työelämässä aina ikätasoon nähden paljon, mikä on mahdollistanut tiettyjä taloudellisia asioita. Samoin hyvä parisuhde löytyi jo nuorena ja perheen perustaminen kävi helposti. Sitten toki on monia asioita, jotka eivät ole menneet ihan putkeen - esimerkiksi olemme täysin tukiverkostoton perhe.
Olen luonteeltani sinnikäs, jotenkin vaatimaton, rauhallinen, hiljainen ja vähän ujo. Olen miettinyt, ajatellaanko sen takia, etten olisi ansainnut kaikkea saavuttamaani. Olen ehkä ihminen, jota on helppo painaa alas ja johon on helppo purkaa omia epävarmuuksiaan.
Kuulostat ihan minulta! :) Tuollaisen kun löytäisi ystäväksi, voisi varmaankin luottaa? - ap
Vierailija kirjoitti:
No onhan sussa jotain tosi pahasti vialla. "Ystävät" varmasti osaisivat kertoa enemmän.
Vialla on ehkä se että aplla on työ, perhe, opintoja jne jne. Jostain syystä se kaihertaa näitä "ystäviä" ja sitten keksivät että arpi kasvoissa on jotain niin kamalaa että ap ei olisi ansainnut sitä mitä on saanut ja he eivät kestä häntä katsoakaan. Minä en kyllä ymmärrä miten kukaan ulkopuolinen katsoo asiakseen tai edes aiheelliseksi pamauttaa toiselle että tämän ihan normaali elämä ei ole elämisen arvoista. Kurjaa tottakai tuollainen ja vielä toistuva mutta aplla on syytä iloita että pääsee eroon moisista käärmeistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä se arpi kasvoissa on hyvä ystävyystesti, paljastaa käärmeet todellisista ystävistä.
Toi dissaus. Vaikka itse on ystävällinen, niin saa vain ilkeilyä takaisin. Kurjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletkohan liian nössö ja se ärsyttää. Sitten kun sinusta ei saa oikein mitään iloa irti, annetaan suoraa palautetta että edes jotain reaktiota saisi sinussa aikaan?
No se on kyllä sen ongelma, joka yrittää tiettyä reaktiota hakea. Etsisi perkele parempaa seuraa!
"ei saa mitään iloa irti" vittuako muut ole olemassa vain sua viihdyttääkseen.
Mulleppa sanoi "ystävä", että sussa ei ole muuta hyvää kuin vaatteet.
Vierailija kirjoitti:
Mulleppa sanoi "ystävä", että sussa ei ole muuta hyvää kuin vaatteet.
🤔 toivottavasti on entinen ystävä. Kaikkea ei kannata eikä tarvitse sietää.
Mutta ovatko he oikeasti tyytyväisiä elämäänsä ja siihen, mitä ovat saavuttaneet?
Ehkä he eivät haluaisi olla aktiivisesti somessa esillä tai eivät oikeasti välittäisi mistään merkkilaukuista mutta kokevat, että kunnon ihmisen "pitää" suorittaa elämäänsä tällä tavalla. Suorituskeskeiset ja ulkoaohjautuvat ihmiset eivät kestä sellaisia, joille status, esilläolo ja normien mukaan eläminen eivät ole tärkeitä asioita.