Lue keskustelun säännöt.
Rumat naiset: uskallatteko deittailla?
14.03.2026 |
Mietin, kannattaako keski-ikäisen rumiluksen edes yrittää.
Kommentit (178)
Vierailija kirjoitti:
Tuosta iloisuudesta. Itse olen nainen, mutta sellainen väkinäinen tekopirteys, että hymyillään kuin mainospersoona yliampuvalla tekohymyllä tyhjä katse silmissä on vähän ärsyttävää seuraa. Jos ei ole luonnostaan tai tiettynä hetkenä hyvällä tuulella, niin on hölmöä esittää iloista. Ja jos joku on perusluonteeltaan vakava, niin eihän se tarkoita, että sitä olisi joka hetki kivikasvona tai että olisi tylsä.
Tulee mieleen, että jos mies haluaa jatkuvasti hymyilevän naisen, että kaipaa vain pinnallista suhdetta ja vähään tyytyvän naisen.
Suomalaisista naisista suurin osa on jostain syystä huonolla tuulella tai jos ei huonolla niin ei ainakaan hyvällä tuulella. Noita vakavalta vaikuttavia nyrpeänaamaisia naisia on ihan tarpeeksi Suomessa. Kuka haluaa nyrpistelijän kanssa parisuhteeseen? Ei kukaan.
Tai jos jostain syystä olet onnesi kukkuloilla, mutta naamasi näyttää petolinnun pe*seeltä, niin kannattaa ehkä mennä jollekin itseilmaisun kehittämiskurssille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta iloisuudesta. Itse olen nainen, mutta sellainen väkinäinen tekopirteys, että hymyillään kuin mainospersoona yliampuvalla tekohymyllä tyhjä katse silmissä on vähän ärsyttävää seuraa. Jos ei ole luonnostaan tai tiettynä hetkenä hyvällä tuulella, niin on hölmöä esittää iloista. Ja jos joku on perusluonteeltaan vakava, niin eihän se tarkoita, että sitä olisi joka hetki kivikasvona tai että olisi tylsä.
Tulee mieleen, että jos mies haluaa jatkuvasti hymyilevän naisen, että kaipaa vain pinnallista suhdetta ja vähään tyytyvän naisen.
Suomalaisista naisista suurin osa on jostain syystä huonolla tuulella tai jos ei huonolla niin ei ainakaan hyvällä tuulella. Noita vakavalta vaikuttavia nyrpeänaamaisia naisia on ihan tarpeeksi Suomessa. Kuka haluaa nyrpistelijän kanssa parisuhteeseen? Ei kukaan.
Tai jos jostain syystä olet onnesi kukkuloilla, mutta naamasi näyttää petolinnun pe*seeltä, niin kannattaa ehkä mennä jollekin itseilmaisun kehittämiskurssille.
Mikäs on parempi kuin suomalainen? Ei kannata verrata suomalaisia kehitysmaan naisiin, joiden tulee mielistellä miehiä saadakseen ruokaa kaappiin.
Suomalaiset miehet tosin ovat onneksi todella iloisia eivätkä onneksi ole hakanneet suomalaisia naisia niin paljon, että olisimme esimerkiksi väkivaltatilastojen kärjessä. Hyvä te!!!! Hymyä huuleen!!!🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta iloisuudesta. Itse olen nainen, mutta sellainen väkinäinen tekopirteys, että hymyillään kuin mainospersoona yliampuvalla tekohymyllä tyhjä katse silmissä on vähän ärsyttävää seuraa. Jos ei ole luonnostaan tai tiettynä hetkenä hyvällä tuulella, niin on hölmöä esittää iloista. Ja jos joku on perusluonteeltaan vakava, niin eihän se tarkoita, että sitä olisi joka hetki kivikasvona tai että olisi tylsä.
Tulee mieleen, että jos mies haluaa jatkuvasti hymyilevän naisen, että kaipaa vain pinnallista suhdetta ja vähään tyytyvän naisen.
Suomalaisista naisista suurin osa on jostain syystä huonolla tuulella tai jos ei huonolla niin ei ainakaan hyvällä tuulella. Noita vakavalta vaikuttavia nyrpeänaamaisia naisia on ihan tarpeeksi Suomessa. Kuka haluaa nyrpistelijän kanssa parisuhteeseen? Ei kukaan.
Tai jos jostain syystä olet onnesi kukkuloilla, mutta naamasi näyttää petolinnun pe*seeltä, niin kannattaa ehkä mennä jollekin itseilmaisun kehittämiskurssille.
Mikäs on parempi kuin suomalainen? Ei kannata verrata suomalaisia kehitysmaan naisiin, joiden tulee mielistellä miehiä saadakseen ruokaa kaappiin.
Suomalaiset miehet tosin ovat onneksi todella iloisia eivätkä onneksi ole hakanneet suomalaisia naisia niin paljon, että olisimme esimerkiksi väkivaltatilastojen kärjessä. Hyvä te!!!! Hymyä huuleen!!!🤣
Monessa maassa naiset eivät uskalla vastata kyselyissä totuudenmukaisesti ettei tule siipalta turpiin. Tai sitten eivät pitä parisuhdeväkivaltaa "oikeana" väkivaltana kun taas suomalaiset naiset ovat voimaantuneet ilmoittamaan väärin katsomisenkin väkivaltana.
Tiedoksi muuten, että suomalaisten miesten veroilla on aika pitkälle kustannettu tuo suomalaisten naisten voimaantuminen ja julkisen sektorin suokatyöpaikat, joten ihan turha katsella kehitysmaiden "siskoja" nenänvartta pitkin.
Jospa nyt palattaisiin takaisin aiheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta iloisuudesta. Itse olen nainen, mutta sellainen väkinäinen tekopirteys, että hymyillään kuin mainospersoona yliampuvalla tekohymyllä tyhjä katse silmissä on vähän ärsyttävää seuraa. Jos ei ole luonnostaan tai tiettynä hetkenä hyvällä tuulella, niin on hölmöä esittää iloista. Ja jos joku on perusluonteeltaan vakava, niin eihän se tarkoita, että sitä olisi joka hetki kivikasvona tai että olisi tylsä.
Tulee mieleen, että jos mies haluaa jatkuvasti hymyilevän naisen, että kaipaa vain pinnallista suhdetta ja vähään tyytyvän naisen.
Suomalaisista naisista suurin osa on jostain syystä huonolla tuulella tai jos ei huonolla niin ei ainakaan hyvällä tuulella. Noita vakavalta vaikuttavia nyrpeänaamaisia naisia on ihan tarpeeksi Suomessa. Kuka haluaa nyrpistelijän kanssa parisuhteeseen? Ei kukaan.
Tai jos jostain syystä olet onnesi kukkuloilla, mutta naamasi näyttää petolinnun pe*seeltä, niin kannattaa ehkä mennä jollekin itseilmaisun kehittämiskurssille.
Mikäs on parempi kuin suomalainen? Ei kannata verrata suomalaisia kehitysmaan naisiin, joiden tulee mielistellä miehiä saadakseen ruokaa kaappiin.
Suomalaiset miehet tosin ovat onneksi todella iloisia eivätkä onneksi ole hakanneet suomalaisia naisia niin paljon, että olisimme esimerkiksi väkivaltatilastojen kärjessä. Hyvä te!!!! Hymyä huuleen!!!🤣
Monessa maassa naiset eivät uskalla vastata kyselyissä totuudenmukaisesti ettei tule siipalta turpiin. Tai sitten eivät pitä parisuhdeväkivaltaa "oikeana" väkivaltana kun taas suomalaiset naiset ovat voimaantuneet ilmoittamaan väärin katsomisenkin väkivaltana.
Tiedoksi muuten, että suomalaisten miesten veroilla on aika pitkälle kustannettu tuo suomalaisten naisten voimaantuminen ja julkisen sektorin suokatyöpaikat, joten ihan turha katsella kehitysmaiden "siskoja" nenänvartta pitkin.
Eikö tosiaan naiset enää maksa veroja Suomessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruma saa seuraa, mutta lyhythiuksinen ja muutenkin miehekäs XXL nainen ei saa. Eli laihduta ja ota pidennykset, jos tarvitsee. Myös tyylikäs meikki (ei räikeä) auttaa.
Kyllä tuon näköinenkin nainen saa seuraa, voi saada jopa parisuhteenkin. Yritä sinä ymmärtää, että sinun naismakusi ei ole kaikkien muiden miesten maku.
Nyt piti katsoa alkkareihin, mutta nainen olen yhä. Pitkät hiukset ja hoikkuus ovat minua auttaneet enkä ole ollut sinkkuna kuin lyhyitä pätkiä elämässä, vaikka en kasvoiltani ole erityisen kaunis.
Lähipiirin XXL-naisilla on vaikeuksia löytää suhdetta.
Omat havaintoni ovat toisenlaisia. Isokokoisilla ja kauniskasvoisilla naisilla on aina miehet. Itse olen aina saanut olla yksin, jopa silloin kun liikuin paljon ja olin todella tikissä.
- ap
Mulla eri kokemus. Olisivatko nämä naiset lihoneet parisuhteessa? Ja mies sitten salaa himoitsee hoikkaa vartaloa...
En tiedä, mutta naamasta rumaa naista kukaan ei halua katsella, olipa hoikka tai ei.
- ap
Miehiä ei kiinnosta naama, tämä on monessa saunaillassa läpikäyty aihe. Tietysti jos rumuus on vaikka suuri syylä nenässä, se kannattaa poistaa. Normaali rumuus ei miehiä haittaa. En tosin edes usko, että olet "ruma".
Kerrot että ole ollut hoikka ja silti ei ole vientiä. Puuttuuko sinusta lämpö? Miehet haluavat naisen, jonka kainaloon voi käpertyä ja avautua haavoistaan.
Minulla on epäsymmetriset kasvot ja aknearpia. Kyllä olen ihan oikeasti ruma.
- ap
Meikillä saa ihmeitä aikaan. Opettele meikkaamaan, niin saat itsesi kauniiksi. t. toinen ruma
Meikkaan toisinaan, ja joskus siitä on apua, mutta ei aina. Kuoppa-arpia on tosi vaikea saada piiloon, eikä meikkivoide näytä epätasaisella iholla hyvältä. Joskus tuntuu, että mitä vähemmän meikkiä, sen parempi.
- ap
Jos "ruma" nainen onnistuu meikkaamaan itsestään ok:n näköisen ja saa miehen, entä sitten kun mies näkee naisen ilman meikkiä? Lähtee karkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos "ruma" nainen onnistuu meikkaamaan itsestään ok:n näköisen ja saa miehen, entä sitten kun mies näkee naisen ilman meikkiä? Lähtee karkuun.
Ei lähde. Miehille on tärkeää vain se, etteivät kaverit näe häntä ruman naisen kanssa. Eli kunhan jaksaa jatkossakin meikata, niin ei hätiä mitiä.
"Toinen yrittää kannustaa sinua, ja tämä on reaktiosi."
:D
"Kannustaa "= kertoo että ei hätää nainen, minulle sinun ei pidä olla visuaalinen objekti jota himoita, sinun tulee keskittyä saapumaan elämääni pehNeänä ja lempeänä, sulostuttavana olentona joka luo rauhaa ympärilleen. Juuh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo olemassa rumia naisia vain sisäisesti ilottomia. Pitkälle pääsee kun on iloinen ja elämänmyönteinen, miehet tykkää kun nainen ei tuota lisää murheita. Ulkonäkö ei merkkaa mitään jos hehkut hempeyttä, pehneyttä ja aistillisuutta sopuvasti.
M48
Entä jos on rumuuden lisäksi ujo, arka ja introvertti? Ei ansaitse kumppania vai?
Miksi "iloisuus" on monille miehille niin tärkeä piirre naisessa?
Itsekö deittailisit miestä, joka on ruma, ujo, arka, introvertti ja sen lisäksi myös vakava, tai jopa pahantuulinen??! Kai siltä kumppanilta saa edes jotain odottaa
Toki saa olla toiveita ja odotuksia. Itselläni vain kalskahtaa ikävästi korvaan tuo, että rumuutta pitäisi kompensoida jollain iloisuudella tai ylenpalttisella lämmöllä.
Tämä toistuu näissä ketjuissa aina. Kaunis ihminen on valmis ihminen, mutta rumalle sanotaan "muuta koko perusluonteesi, ole miellyttävä, alistu".
Ei ei, miksi aina pitää yrittää uhriutua? Lämmön ja empatian puute ovat yleisimpiä syitä miksi myös kauniiden naisten seura ei kiinnosta pitkän päälle.
Ai jaa. Kyllä minulla on tuttavapiirissäkin tyyppejä, jotka tuntuvat saavan parisuhteessaan kaiken anteeksi ulkonäöllään :D
Kun taas itse olen saanut suhteessa olla vaatimaton, koska mitään "vaatiessani" on toinen vain tyynesti todennut, että "ei minun kanssani ole pakko olla, erotaan sitten".
Siksi en enää halua lähteä edes kokeilemaan parisuhdetta. Pienenkin ongelman tullessa kun toisen ratkaisu on heti ero, koska en vaan sitten ole sellainen, jonka kanssa parisuhteessa haluaisi mitään panostaa.
Suhde toimii tasan niin kauan, kun olen iloinen. Mutta ei vaan kiinnosta tekovirnuilla silloinkin, kun itsellään on menossa jokin vaikea asia, ja jolloin tarvitsisi sitä puolison tukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo olemassa rumia naisia vain sisäisesti ilottomia. Pitkälle pääsee kun on iloinen ja elämänmyönteinen, miehet tykkää kun nainen ei tuota lisää murheita. Ulkonäkö ei merkkaa mitään jos hehkut hempeyttä, pehneyttä ja aistillisuutta sopuvasti.
M48
Entä jos on rumuuden lisäksi ujo, arka ja introvertti? Ei ansaitse kumppania vai?
Miksi "iloisuus" on monille miehille niin tärkeä piirre naisessa?
Itsekö deittailisit miestä, joka on ruma, ujo, arka, introvertti ja sen lisäksi myös vakava, tai jopa pahantuulinen??! Kai siltä kumppanilta saa edes jotain odottaa
Toki saa olla toiveita ja odotuksia. Itselläni vain kalskahtaa ikävästi korvaan tuo, että rumuutta pitäisi kompensoida jollain iloisuudella tai ylenpalttisella lämmöllä.
Tämä toistuu näissä ketjuissa aina. Kaunis ihminen on valmis ihminen, mutta rumalle sanotaan "muuta koko perusluonteesi, ole miellyttävä, alistu".
Ei ei, miksi aina pitää yrittää uhriutua? Lämmön ja empatian puute ovat yleisimpiä syitä miksi myös kauniiden naisten seura ei kiinnosta pitkän päälle.
Ai jaa. Kyllä minulla on tuttavapiirissäkin tyyppejä, jotka tuntuvat saavan parisuhteessaan kaiken anteeksi ulkonäöllään :D
Kun taas itse olen saanut suhteessa olla vaatimaton, koska mitään "vaatiessani" on toinen vain tyynesti todennut, että "ei minun kanssani ole pakko olla, erotaan sitten".
Siksi en enää halua lähteä edes kokeilemaan parisuhdetta. Pienenkin ongelman tullessa kun toisen ratkaisu on heti ero, koska en vaan sitten ole sellainen, jonka kanssa parisuhteessa haluaisi mitään panostaa.
Suhde toimii tasan niin kauan, kun olen iloinen. Mutta ei vaan kiinnosta tekovirnuilla silloinkin, kun itsellään on menossa jokin vaikea asia, ja jolloin tarvitsisi sitä puolison tukea.
Et sä tiedä millainen puoliso nainen on, et näe heidän suhteeseensa vaikka luulet. Itse olen ruma ja saan kaiken anteeksi karismallani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo olemassa rumia naisia vain sisäisesti ilottomia. Pitkälle pääsee kun on iloinen ja elämänmyönteinen, miehet tykkää kun nainen ei tuota lisää murheita. Ulkonäkö ei merkkaa mitään jos hehkut hempeyttä, pehneyttä ja aistillisuutta sopuvasti.
M48
Entä jos on rumuuden lisäksi ujo, arka ja introvertti? Ei ansaitse kumppania vai?
Miksi "iloisuus" on monille miehille niin tärkeä piirre naisessa?
Itsekö deittailisit miestä, joka on ruma, ujo, arka, introvertti ja sen lisäksi myös vakava, tai jopa pahantuulinen??! Kai siltä kumppanilta saa edes jotain odottaa
Toki saa olla toiveita ja odotuksia. Itselläni vain kalskahtaa ikävästi korvaan tuo, että rumuutta pitäisi kompensoida jollain iloisuudella tai ylenpalttisella lämmöllä.
Tämä toistuu näissä ketjuissa aina. Kaunis ihminen on valmis ihminen, mutta rumalle sanotaan "muuta koko perusluonteesi, ole miellyttävä, alistu".
Ei ei, miksi aina pitää yrittää uhriutua? Lämmön ja empatian puute ovat yleisimpiä syitä miksi myös kauniiden naisten seura ei kiinnosta pitkän päälle.
Ai jaa. Kyllä minulla on tuttavapiirissäkin tyyppejä, jotka tuntuvat saavan parisuhteessaan kaiken anteeksi ulkonäöllään :D
Kun taas itse olen saanut suhteessa olla vaatimaton, koska mitään "vaatiessani" on toinen vain tyynesti todennut, että "ei minun kanssani ole pakko olla, erotaan sitten".
Siksi en enää halua lähteä edes kokeilemaan parisuhdetta. Pienenkin ongelman tullessa kun toisen ratkaisu on heti ero, koska en vaan sitten ole sellainen, jonka kanssa parisuhteessa haluaisi mitään panostaa.
Suhde toimii tasan niin kauan, kun olen iloinen. Mutta ei vaan kiinnosta tekovirnuilla silloinkin, kun itsellään on menossa jokin vaikea asia, ja jolloin tarvitsisi sitä puolison tukea.
Et sä tiedä millainen puoliso nainen on, et näe heidän suhteeseensa vaikka luulet. Itse olen ruma ja saan kaiken anteeksi karismallani.
Karisma taas on sitten jo ihan oma juttunsa, joka on vähän kuin hyvä luontainen ulkonäkö: sitä joko on tai ei ole.
Karismahan on eri asia, kuin olla jatkuvasti iloinen.
Argh näitä asenne -tai meikkiohjeita. Olen työssäni nähnyt paljon Yleisillä Standardeilla Rumia ihmisiä, esimerkiksi vaikeasti epäsymmetrinen naama, voimakkaasti maskuliiniseksi mielletyt kasvonpiirteet naisella ja toisinpäin hyvin heikot ja feminiiniset piirteet miehellä.
Aknearpinenkaan ei ole automaattisesti ruma jos kasvojen luusto on upea tai edes perusnätti, mutta väsynyttä teeskennellä, etteikö ulkonäkö vaikuta asioihin.
Minulla on aivan todella veemäinen luonne (töissä olen iloinen ja asiallinen koska, no, työt ja pakko tsempata) ja mm. epävakaa persoonallisuushäiriö ja voimakkaasti narsistisia piirteitä. Olen myös hyvin vaativa ja ihan vaan tykkään ilkeillä ja viihdytyn omasta erinomaisuudestani. Voin olla aika suora näistä piirteistä ja minulla riittää silti seuraa, koska olen karismaattinen ja oikeasti tosi kaunis piirteiltäni. Eikä minusta heti kättelyssä tosiaan tiedä että olen ihan mulkku. On hyviä ystäviä, olen aina halutessasi ollut pitkässä parisuhteessa, ihmiset olettavat heti että olen varmasti kiva koska näytän kivalta.
Ja siis tämä kaikki ilman mitään panostusta, en ole eläessäni meikannut ja kroppa on ihan perus, ei supertreenattu, paino jämäkästi normaaliBMI:n keskivaiheilla.
Olen itse henkilökohtaisesti nähnyt miten ihmiset oikein karttavat rumia ihmisiä ja miten "pliisun ja tavallisen oloinen" (ulkonäkö JA "tylsä" eli normaali luonne) nainen tai mies ei oikein koskaan herätä muissa kipinää kun taas minua on aina lyhyinä sinkkuaikoinani oltu suunnilleen kosimassa ennen ekoja treffejäkään.
Toki varmaan suurin osa minuun palavasti ihastuneista miehistä ei olisi pärjännyt kanssani oikeasti suhteessa, mutta mikään muutamasta pitkästä suhteestani ei myöskään ole miehen toimesta päättynyt.
Ärsyttää etteikö ulkonäkö muka vaikuttaisi ihan valtavasti siihen kohteluun mitä saa. Ja jos vielä on oikeasti jotenkin epäonnisen näköinen ja kiusattu siitä ja muutenkin herkkä luonne niin ole siinä sitten joku pehmeä iloluontoinen pullantuoksuinen turvasatama miehille ostaakseesi arvostuksen sitä kautta. >:/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Argh näitä asenne -tai meikkiohjeita. Olen työssäni nähnyt paljon Yleisillä Standardeilla Rumia ihmisiä, esimerkiksi vaikeasti epäsymmetrinen naama, voimakkaasti maskuliiniseksi mielletyt kasvonpiirteet naisella ja toisinpäin hyvin heikot ja feminiiniset piirteet miehellä.
Aknearpinenkaan ei ole automaattisesti ruma jos kasvojen luusto on upea tai edes perusnätti, mutta väsynyttä teeskennellä, etteikö ulkonäkö vaikuta asioihin.
Minulla on aivan todella veemäinen luonne (töissä olen iloinen ja asiallinen koska, no, työt ja pakko tsempata) ja mm. epävakaa persoonallisuushäiriö ja voimakkaasti narsistisia piirteitä. Olen myös hyvin vaativa ja ihan vaan tykkään ilkeillä ja viihdytyn omasta erinomaisuudestani. Voin olla aika suora näistä piirteistä ja minulla riittää silti seuraa, koska olen karismaattinen ja oikeasti tosi kaunis piirteiltäni. Eikä minusta heti kättelyssä tosiaan tiedä että olen ihan mulkku. On hyviä ystäviä, olen aina halutessasi ollut pitkässä parisuhteessa, ihmiset olettavat heti että olen varmasti kiva koska näytän kivalta.
Ja siis tämä kaikki ilman mitään panostusta, en ole eläessäni meikannut ja kroppa on ihan perus, ei supertreenattu, paino jämäkästi normaaliBMI:n keskivaiheilla.
Olen itse henkilökohtaisesti nähnyt miten ihmiset oikein karttavat rumia ihmisiä ja miten "pliisun ja tavallisen oloinen" (ulkonäkö JA "tylsä" eli normaali luonne) nainen tai mies ei oikein koskaan herätä muissa kipinää kun taas minua on aina lyhyinä sinkkuaikoinani oltu suunnilleen kosimassa ennen ekoja treffejäkään.
Toki varmaan suurin osa minuun palavasti ihastuneista miehistä ei olisi pärjännyt kanssani oikeasti suhteessa, mutta mikään muutamasta pitkästä suhteestani ei myöskään ole miehen toimesta päättynyt.
Ärsyttää etteikö ulkonäkö muka vaikuttaisi ihan valtavasti siihen kohteluun mitä saa. Ja jos vielä on oikeasti jotenkin epäonnisen näköinen ja kiusattu siitä ja muutenkin herkkä luonne niin ole siinä sitten joku pehmeä iloluontoinen pullantuoksuinen turvasatama miehille ostaakseesi arvostuksen sitä kautta. >:/
Tunnen naisen, joka on luonteeltaan pikkumainen, oikutteleva, ailahteleva, laiska ja itsekeskeinen. Hän on myös poikkeuksellisen kaunis, ja omaa aivan täydellisen venus -vartalon.
Tämä nainen on aina suhteessa, silloin kun itse haluaa. Hän vain napsauttaa sormiaan, ja hänellä on kumppani. Ne jutut aina päättyy ennemmin tai myöhemmin, yleensä hänen omasta aloitteestaan.
Jos tämä nainen olisi ruma, hänen luonteenpiirteillään ei olisi mitään mahdollisuutta saada miehiä. Mutta koska hän on kaunis, hän suorastaan hukkuu miesten yhteydenottoihin ja kiinnostuksen osoituksiin.
Vierailija kirjoitti:
Argh näitä asenne -tai meikkiohjeita. Olen työssäni nähnyt paljon Yleisillä Standardeilla Rumia ihmisiä, esimerkiksi vaikeasti epäsymmetrinen naama, voimakkaasti maskuliiniseksi mielletyt kasvonpiirteet naisella ja toisinpäin hyvin heikot ja feminiiniset piirteet miehellä.
Aknearpinenkaan ei ole automaattisesti ruma jos kasvojen luusto on upea tai edes perusnätti, mutta väsynyttä teeskennellä, etteikö ulkonäkö vaikuta asioihin.
Minulla on aivan todella veemäinen luonne (töissä olen iloinen ja asiallinen koska, no, työt ja pakko tsempata) ja mm. epävakaa persoonallisuushäiriö ja voimakkaasti narsistisia piirteitä. Olen myös hyvin vaativa ja ihan vaan tykkään ilkeillä ja viihdytyn omasta erinomaisuudestani. Voin olla aika suora näistä piirteistä ja minulla riittää silti seuraa, koska olen karismaattinen ja oikeasti tosi kaunis piirteiltäni. Eikä minusta heti kättelyssä tosiaan tiedä että olen ihan mulkku. On hyviä ystäviä, olen aina halutessasi ollut pitkässä parisuhteessa, ihmiset olettavat heti että olen varmasti kiva koska näytän kivalta.
Ja siis tämä kaikki ilman mitään panostusta, en ole eläessäni meikannut ja kroppa on ihan perus, ei supertreenattu, paino jämäkästi normaaliBMI:n keskivaiheilla.
Olen itse henkilökohtaisesti nähnyt miten ihmiset oikein karttavat rumia ihmisiä ja miten "pliisun ja tavallisen oloinen" (ulkonäkö JA "tylsä" eli normaali luonne) nainen tai mies ei oikein koskaan herätä muissa kipinää kun taas minua on aina lyhyinä sinkkuaikoinani oltu suunnilleen kosimassa ennen ekoja treffejäkään.
Toki varmaan suurin osa minuun palavasti ihastuneista miehistä ei olisi pärjännyt kanssani oikeasti suhteessa, mutta mikään muutamasta pitkästä suhteestani ei myöskään ole miehen toimesta päättynyt.
Ärsyttää etteikö ulkonäkö muka vaikuttaisi ihan valtavasti siihen kohteluun mitä saa. Ja jos vielä on oikeasti jotenkin epäonnisen näköinen ja kiusattu siitä ja muutenkin herkkä luonne niin ole siinä sitten joku pehmeä iloluontoinen pullantuoksuinen turvasatama miehille ostaakseesi arvostuksen sitä kautta. >:/
Kiitos rehellisestä kirjoituksestasi.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Argh näitä asenne -tai meikkiohjeita. Olen työssäni nähnyt paljon Yleisillä Standardeilla Rumia ihmisiä, esimerkiksi vaikeasti epäsymmetrinen naama, voimakkaasti maskuliiniseksi mielletyt kasvonpiirteet naisella ja toisinpäin hyvin heikot ja feminiiniset piirteet miehellä.
Aknearpinenkaan ei ole automaattisesti ruma jos kasvojen luusto on upea tai edes perusnätti, mutta väsynyttä teeskennellä, etteikö ulkonäkö vaikuta asioihin.
Minulla on aivan todella veemäinen luonne (töissä olen iloinen ja asiallinen koska, no, työt ja pakko tsempata) ja mm. epävakaa persoonallisuushäiriö ja voimakkaasti narsistisia piirteitä. Olen myös hyvin vaativa ja ihan vaan tykkään ilkeillä ja viihdytyn omasta erinomaisuudestani. Voin olla aika suora näistä piirteistä ja minulla riittää silti seuraa, koska olen karismaattinen ja oikeasti tosi kaunis piirteiltäni. Eikä minusta heti kättelyssä tosiaan tiedä että olen ihan mulkku. On hyviä ystäviä, olen aina halutessasi ollut pitkässä parisuhteessa, ihmiset olettavat heti että olen varmasti kiva koska näytän kivalta.
Ja siis tämä kaikki ilman mitään panostusta, en ole eläessäni meikannut ja kroppa on ihan perus, ei supertreenattu, paino jämäkästi normaaliBMI:n keskivaiheilla.
Olen itse henkilökohtaisesti nähnyt miten ihmiset oikein karttavat rumia ihmisiä ja miten "pliisun ja tavallisen oloinen" (ulkonäkö JA "tylsä" eli normaali luonne) nainen tai mies ei oikein koskaan herätä muissa kipinää kun taas minua on aina lyhyinä sinkkuaikoinani oltu suunnilleen kosimassa ennen ekoja treffejäkään.
Toki varmaan suurin osa minuun palavasti ihastuneista miehistä ei olisi pärjännyt kanssani oikeasti suhteessa, mutta mikään muutamasta pitkästä suhteestani ei myöskään ole miehen toimesta päättynyt.
Ärsyttää etteikö ulkonäkö muka vaikuttaisi ihan valtavasti siihen kohteluun mitä saa. Ja jos vielä on oikeasti jotenkin epäonnisen näköinen ja kiusattu siitä ja muutenkin herkkä luonne niin ole siinä sitten joku pehmeä iloluontoinen pullantuoksuinen turvasatama miehille ostaakseesi arvostuksen sitä kautta. >:/
Tunnen naisen, joka on luonteeltaan pikkumainen, oikutteleva, ailahteleva, laiska ja itsekeskeinen. Hän on myös poikkeuksellisen kaunis, ja omaa aivan täydellisen venus -vartalon.
Tämä nainen on aina suhteessa, silloin kun itse haluaa. Hän vain napsauttaa sormiaan, ja hänellä on kumppani. Ne jutut aina päättyy ennemmin tai myöhemmin, yleensä hänen omasta aloitteestaan.
Jos tämä nainen olisi ruma, hänen luonteenpiirteillään ei olisi mitään mahdollisuutta saada miehiä. Mutta koska hän on kaunis, hän suorastaan hukkuu miesten yhteydenottoihin ja kiinnostuksen osoituksiin.
Romanttisissa komedioissa näkee sitä juonenkulkua, miten joku on alussa todella rakastunut siihen kaikkein kauneimpaan. Mutta tarinan edetessä hän lopulta huomaa tämän kauniin olevan todella kauhea luonteeltaan, ja toteaa sittenkin sen vaatimattoman näköisen olevankin se ihana ja suuri rakkaus (koska on mukava ja lempeä).
Ehkä juuri näiden pohjalta yritin itsekin olla se lämmin ja ihan paras tyttöystävä, kun tiesin jo nuorena etten voi kilpailla ulkonäöllä.
No, ei kukaan minuun rakastunut oikeasti. Vaikka parisuhteessa oltiin, niin jatkuvasti tuli niitä lipsahduksia, joista näki hyvin etten ollut tunnetasolla toiselle kaveria kummempi.
Minua ei esimerkiksi ole koskaan viety toisen itse suunnittelemille treffeille.
Ja tämä siis kokemus muutamastakin parisuhteesta, ei vain yhdestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Argh näitä asenne -tai meikkiohjeita. Olen työssäni nähnyt paljon Yleisillä Standardeilla Rumia ihmisiä, esimerkiksi vaikeasti epäsymmetrinen naama, voimakkaasti maskuliiniseksi mielletyt kasvonpiirteet naisella ja toisinpäin hyvin heikot ja feminiiniset piirteet miehellä.
Aknearpinenkaan ei ole automaattisesti ruma jos kasvojen luusto on upea tai edes perusnätti, mutta väsynyttä teeskennellä, etteikö ulkonäkö vaikuta asioihin.
Minulla on aivan todella veemäinen luonne (töissä olen iloinen ja asiallinen koska, no, työt ja pakko tsempata) ja mm. epävakaa persoonallisuushäiriö ja voimakkaasti narsistisia piirteitä. Olen myös hyvin vaativa ja ihan vaan tykkään ilkeillä ja viihdytyn omasta erinomaisuudestani. Voin olla aika suora näistä piirteistä ja minulla riittää silti seuraa, koska olen karismaattinen ja oikeasti tosi kaunis piirteiltäni. Eikä minusta heti kättelyssä tosiaan tiedä että olen ihan mulkku. On hyviä ystäviä, olen aina halutessasi ollut pitkässä parisuhteessa, ihmiset olettavat heti että olen varmasti kiva koska näytän kivalta.
Ja siis tämä kaikki ilman mitään panostusta, en ole eläessäni meikannut ja kroppa on ihan perus, ei supertreenattu, paino jämäkästi normaaliBMI:n keskivaiheilla.
Olen itse henkilökohtaisesti nähnyt miten ihmiset oikein karttavat rumia ihmisiä ja miten "pliisun ja tavallisen oloinen" (ulkonäkö JA "tylsä" eli normaali luonne) nainen tai mies ei oikein koskaan herätä muissa kipinää kun taas minua on aina lyhyinä sinkkuaikoinani oltu suunnilleen kosimassa ennen ekoja treffejäkään.
Toki varmaan suurin osa minuun palavasti ihastuneista miehistä ei olisi pärjännyt kanssani oikeasti suhteessa, mutta mikään muutamasta pitkästä suhteestani ei myöskään ole miehen toimesta päättynyt.
Ärsyttää etteikö ulkonäkö muka vaikuttaisi ihan valtavasti siihen kohteluun mitä saa. Ja jos vielä on oikeasti jotenkin epäonnisen näköinen ja kiusattu siitä ja muutenkin herkkä luonne niin ole siinä sitten joku pehmeä iloluontoinen pullantuoksuinen turvasatama miehille ostaakseesi arvostuksen sitä kautta. >:/
Tunnen naisen, joka on luonteeltaan pikkumainen, oikutteleva, ailahteleva, laiska ja itsekeskeinen. Hän on myös poikkeuksellisen kaunis, ja omaa aivan täydellisen venus -vartalon.
Tämä nainen on aina suhteessa, silloin kun itse haluaa. Hän vain napsauttaa sormiaan, ja hänellä on kumppani. Ne jutut aina päättyy ennemmin tai myöhemmin, yleensä hänen omasta aloitteestaan.
Jos tämä nainen olisi ruma, hänen luonteenpiirteillään ei olisi mitään mahdollisuutta saada miehiä. Mutta koska hän on kaunis, hän suorastaan hukkuu miesten yhteydenottoihin ja kiinnostuksen osoituksiin.
Romanttisissa komedioissa näkee sitä juonenkulkua, miten joku on alussa todella rakastunut siihen kaikkein kauneimpaan. Mutta tarinan edetessä hän lopulta huomaa tämän kauniin olevan todella kauhea luonteeltaan, ja toteaa sittenkin sen vaatimattoman näköisen olevankin se ihana ja suuri rakkaus (koska on mukava ja lempeä).
Ehkä juuri näiden pohjalta yritin itsekin olla se lämmin ja ihan paras tyttöystävä, kun tiesin jo nuorena etten voi kilpailla ulkonäöllä.
No, ei kukaan minuun rakastunut oikeasti. Vaikka parisuhteessa oltiin, niin jatkuvasti tuli niitä lipsahduksia, joista näki hyvin etten ollut tunnetasolla toiselle kaveria kummempi.
Minua ei esimerkiksi ole koskaan viety toisen itse suunnittelemille treffeille.
Ja tämä siis kokemus muutamastakin parisuhteesta, ei vain yhdestä.
Mä olen elämäni aikana kohdannut muutaman kerran sellaisia ihmisiä, joihin vastakkainen sukupuoli vaan ihastui välittömästi. Jokainen näistä ihmisistä oli satumaisen kaunis tai komea, ja tosi epämiellyttävä, jopa psykopaattinen luonteeltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo olemassa rumia naisia vain sisäisesti ilottomia. Pitkälle pääsee kun on iloinen ja elämänmyönteinen, miehet tykkää kun nainen ei tuota lisää murheita. Ulkonäkö ei merkkaa mitään jos hehkut hempeyttä, pehneyttä ja aistillisuutta sopuvasti.
M48
Entä jos on rumuuden lisäksi ujo, arka ja introvertti? Ei ansaitse kumppania vai?
Miksi "iloisuus" on monille miehille niin tärkeä piirre naisessa?
Itsekö deittailisit miestä, joka on ruma, ujo, arka, introvertti ja sen lisäksi myös vakava, tai jopa pahantuulinen??! Kai siltä kumppanilta saa edes jotain odottaa
Toki saa olla toiveita ja odotuksia. Itselläni vain kalskahtaa ikävästi korvaan tuo, että rumuutta pitäisi kompensoida jollain iloisuudella tai ylenpalttisella lämmöllä.
Tämä toistuu näissä ketjuissa aina. Kaunis ihminen on valmis ihminen, mutta rumalle sanotaan "muuta koko perusluonteesi, ole miellyttävä, alistu".
Valitettavasti rumuutta on pakko kompensoida muilla ominaisuuksilla.
Mieti asiaa toisin päin: sarjamurhaaja Ted Bundy teurasti lukuisia naisia, mutta hän sai vankilaan tuhansia kosintakirjeitä naisilta, koska oli niin komea. Tämä on mielestäni hyvä esimerkki siitä, miten uskomaton supervoima hyvä ulkonäkö on. Sillä voi kompensoida käytännössä ihan mitä vain negatiivisia ominaisuuksia, jopa murhanhimon.
Ei vaan sai lukuisia kirjeitä mielenvikaisilta joille se sadistinen hulluus on miehessä no 1. Samannäköinen kiltti perusukko hukkuisi taustaan.
Naisillekin tärkeintä on oikeasti itsevarmuus ja se että on valikoiva. Hyvä ja miellyttävä luonne ei tarkoita epätoivoista mattoa. Tämänkin ketjun kaikista viesteistä paistaa läpi miten ollaan lähdetty suhteeseen altavastaajanäkökulmasta mies edellä. Miehet ja naiset vaistoavat tälläisen herkästi ja silloin vetää puoleensa näitä itsestäänselvyytenä pitäviä hyväksikäyttäjiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta iloisuudesta. Itse olen nainen, mutta sellainen väkinäinen tekopirteys, että hymyillään kuin mainospersoona yliampuvalla tekohymyllä tyhjä katse silmissä on vähän ärsyttävää seuraa. Jos ei ole luonnostaan tai tiettynä hetkenä hyvällä tuulella, niin on hölmöä esittää iloista. Ja jos joku on perusluonteeltaan vakava, niin eihän se tarkoita, että sitä olisi joka hetki kivikasvona tai että olisi tylsä.
Tulee mieleen, että jos mies haluaa jatkuvasti hymyilevän naisen, että kaipaa vain pinnallista suhdetta ja vähään tyytyvän naisen.
Suomalaisista naisista suurin osa on jostain syystä huonolla tuulella tai jos ei huonolla niin ei ainakaan hyvällä tuulella. Noita vakavalta vaikuttavia nyrpeänaamaisia naisia on ihan tarpeeksi Suomessa. Kuka haluaa nyrpistelijän kanssa parisuhteeseen? Ei kukaan.
Tai jos jostain syystä olet onnesi kukkuloilla, mutta naamasi näyttää petolinnun pe*seeltä, niin kannattaa ehkä mennä jollekin itseilmaisun kehittämiskurssille.
Mikäs on parempi kuin suomalainen? Ei kannata verrata suomalaisia kehitysmaan naisiin, joiden tulee mielistellä miehiä saadakseen ruokaa kaappiin.
Suomalaiset miehet tosin ovat onneksi todella iloisia eivätkä onneksi ole hakanneet suomalaisia naisia niin paljon, että olisimme esimerkiksi väkivaltatilastojen kärjessä. Hyvä te!!!! Hymyä huuleen!!!🤣
Monessa maassa naiset eivät uskalla vastata kyselyissä totuudenmukaisesti ettei tule siipalta turpiin. Tai sitten eivät pitä parisuhdeväkivaltaa "oikeana" väkivaltana kun taas suomalaiset naiset ovat voimaantuneet ilmoittamaan väärin katsomisenkin väkivaltana.
Tiedoksi muuten, että suomalaisten miesten veroilla on aika pitkälle kustannettu tuo suomalaisten naisten voimaantuminen ja julkisen sektorin suokatyöpaikat, joten ihan turha katsella kehitysmaiden "siskoja" nenänvartta pitkin.
Eikö tosiaan naiset enää maksa veroja Suomessa?
Ei maksa.
Se että loisii julkisella puolen tai jossain haistavitun järjestörälssi paskamestassa, joka sekin pyörii vain NETTOveronmaksajilta kupatuilla rahoilla kuten julkinenkin sektori, niin silloin ei todellakaan maksa mitään veroja, koska järjestelmän rahamäärä ei ole lisääntynyt pätkääkään sen jälkeen kun NETTOveronmaksajalta on kupattu pääoma tuon häkkyrän pyörittämiseen. Sen jälkeen loiseläjärälssi vain siirtelee taskusta toiseen sitä muiden tienaamaa rahaa ja larppaa jotain veronmaksua.
Täsmälleen näin.
Minua on nimitelty jo lapsena näkyvän vammani takia. Teini-iässä opin meikkaamaan ja piilottamaan kasvoissa olevan vammani. Siitä lähtien miehet alkoivat kiinnostumaan kummasti seurastani. Sen jälkeenkin on satunnaisia känniääliöitä huudellut milloin mistäkin tarkoituksenaan vain pönkittää omaa egoaan alentamalla muita. Vartalo minulla on ollut enimmäkseen mallia urheilullinen. Nuorena aikuisena kävelin ystäväni kanssa minihameissa ja eikös joku idiootti vastaantulija alkanut huutelemaan jotain pattipolvista.
En antanut näiden lannistaa itseäni, vaan feikkasin itseni meikillä kauniiksi ja käänsin ihmisten tuijotuksen mielessäni niin, että katsovat, koska olen niin kaunis. Onnekseni rakastuin nuorena mieheen, joka ei säikähtänyt nähdessään minut ilman piilottelua. Se paransi hyvin itsetuntoa. Vanhemmalla iällä jouduin uudelleen etsimään elämänkumppania, mutta siinä vaiheessa ymmärsin jo, että kauneus on kaikilla katoavaista, eikä ulkoinen kuori ole todellakaan tärkeintä. Avoimin mielin kävin treffeillä ja tapasin uusia ihmisiä. Olin varautunut pitkään etsimiseen, mutta yllättävän nopeasti löysin mielettömän ihanan, upean ja rakastavan miehen, jonka kanssa olen saanut nauttia yhteisestä elämäntaipaleesta viimeiset 7 vuotta. t. toinen ruma