Lue keskustelun säännöt.
Kaduttaako ketään lasten hankkiminen? Onko se oikeasti niin hirveää kun puhutaan?
12.03.2026 |
Tai lapsiperhe-elämä ylipäätään?
Kysyn, koska olen 29v sinkkunainen ja mietin vakavissani että kannattaisiko jättää parisuhde ja lasten hankkiminen väliin.
Ulkopuolisen silmiin lapsiperhe-elämä näyttää rasittavalta ja stressaavalta. Etenkin äideille. Lapset huutavat, herättävät öisin ja keskeyttävät jatkuvasti. Käyn välillä siskoni luona, emmekä voi edes jutella ilman että joku ilmestyy häiritsemään ja huutamaan: "Äiti katooo!!!! ÄITIIIIH!!!! Kato nyt äiti!!!". Ja olen ymmärtänyt että tällainen on hyvin yleistä. Miten kukaan pysyy järjissään jos koko ajan joku on kimpussa vaatimassa huomiota?
Lapset aiheuttavat stressiä myös työssäkäymisen kannalta. Ne sairastelevat usein, ja silloin jonkun pitää jäädä kotiin hoitamaan niitä. Ja jostain syystä se joku on useimmiten äiti.
Minusta näyttää siltä, että isät saavat vain sanoa että ei kiinnosta ja lähteä töihin, ja sitten äidin pitää yrittää järjestää lapsen hoitaminen jotenkin.
Ylipäätään lapsiperheissä dynamiikka tuntuu usein olevan se, että lastenhoito on äidille pakollista ja isälle vapaaehtoista. Isä saa valita milloin on hänelle sopiva "isyyshetki" ja muun ajan äiti on vastuussa. Röyhkeimmät kutsuvat esim. lapsen viemistä leikkipuistoon "äidin auttamiseksi" vaikka kyseessä olisi oma lapsi.
En suin surminkaan haluaisi tuollaista elämää itselleni.
Ajatteleeko kukaan av-palstalainen koskaan, että kumpa saisi vanhan rauhallisen lapsettoman elämän takaisin?
Kommentit (77)
Ei kaduta lainkaan. Epäröin pitkään ennen lasten hankintaa ja siksi meillä jäi vähän myöhemmäksi. Onneksi tuli hankittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykypäivän nuoret pelkäävät kaikkea.
Jos tykkää lapsista niin siitä vaan, välillä on tosiaan rankkaa mutta sitten taas aivan mahtavaa.
Jos ei lapsista niin välitä niin parempi jättää väliin.
Kyllä mua monesti kadutti ja erityisen kanssa oli monesti hirveääkin, siksi, että joutui murehtimaan ja pelkäämään niin paljon. Suuri rakkaus tulee joskus suuren tuskan kanssa. Lapsiperhevuodet ovat jo kaukana takana ja aikuisella lapsella kaikki hyvin omassa elämässään. Olen siitä kiitollinen joka päivä, mutta ei vieläkään ole aikoja, etten syyllistyisi itseäni asioista, jotka olisin voinut aikanaan tehdä paremmin. Voimat vaan eivät riittäneet. Olen pyytänyt ja saanut anteeksi.
Minä odotan vasta ensimmäistäni, mutta tunnistan itsessäni samankaltaisia ajatuksia ennen raskautta. Itselleni tämä raskaus on tuonut paljon enemmän iloa mitä osasin ajatellakaan ja suojelunhalu tuota pientä kasvavaa kohtaan on valtava. Meillä raskausaika on myös lähetänyt meitä. Tällä hetkellä tuntuu, että turhaan jännitin näinkin pitkään lasten hankkimista :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä muuttuu erilaiseksi mutta en ole katunut.
Ei kaduta. Sain 3. Meillä ei ole koskaan tuollaista mitä kuvailit. Vanhimman kanssa käydään museoissa, messuilla ym. Keskimmäisen kanssa harrastetaan liikuntaa, mm pyöräilyä, laskettelua ym. Nuorin tekee kohta enemmän kotitöitä kuin minä ja on uskomattoman kohtelias ja avulias. Ovat kuin 3 parasta kaveriani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harva katuu lapsien saamista tosissaan. Elämä muuttuu niin toiseksi ja rakkaus lapsiin on niin suurta että jälkeenpäin on vaikea kuvitella elämää ilman.
Mutta uhrautuvaisuutta ja staminaa se vaatii. Lasten kanssa jokainen päivä on uusi ja erilainen. Lapset kasvavat ja muuttuvat nopeasti. Aika hujahtaa yllättävän nopeasti kun elämä on niin intensiivistä ja tunnerikasta.
Mitään ei ole pakko tehdä. Jos epäilyttää niin anna olla, se on ihan ok.
Älä tee paljolta säästyt !! Ne kaatuilee sairastaa tekee kaikkea ja niitäkin kuolee kuin tulee rikollisia tai vammaisia vanhemmat itkee sairasvuoteella ja on vaikka mitä . Ne teloo itsensä ajelee puita päin ja tappelee. Niillä on rokkotauteja on teini ikä pahin aika etkä enää voi mitään kun aikuistuu. Raadat niska limassa saat maksettua kaiken. Anna olla .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parhaimmat kaverit oon saanut tekemällä itse.
Ap, kirjoituksesi perusteella sanon, että mieti minkälaisen miehen kanssa lapsesi teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaduta. Mä pelkäsin menettäväni tosi paljon asioita joita arvostin, ja niin kävikin, mutta huomasin niiden asioiden olevan täysin yhdentekeviä. En voi kiistää etteikö äitiys olisi rankkaa välillä, mutta se myös kasvattaa ja tuo todella paljon hedelmää. Siinä todella saa rakastaa toista ihmistä niin paljon kuin jaksaa, ja mitä enemmän rakastaa, sitä enemmän saa takaisin.
En kadu. Meillä on tasapuolisesti jaettu elämä. Mä olen kotona useammin sairaan lapsen kanssa, koska inhoan mun työtä. Mies taas oikeasti pitää omastaan. Valvoi meillä enemmän, koska mä olen huonouninen. Ja hoitaa yhteydenpidon kouluun kokonaan. Mä taas hoidan harratuskuviot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä tee paljolta säästyt !! Ne kaatuilee sairastaa tekee kaikkea ja niitäkin kuolee kuin tulee rikollisia tai vammaisia vanhemmat itkee sairasvuoteella ja on vaikka mitä . Ne teloo itsensä ajelee puita päin ja tappelee. Niillä on rokkotauteja on teini ikä pahin aika etkä enää voi mitään kun aikuistuu. Raadat niska limassa saat maksettua kaiken. Anna olla .
😅
Ap, tässä sait, mitä tilasit.
En todellakaan kadu, lapset ovat parasta mitä minulla on. Kuitenkaan tähän maailman ja Suomen tilanteeseen en lapsia hankkisi, jos itse olisin nyt siinä tilanteessa pohtimassa perheen perustamista.
Ei kaduta, mutta sulle en kyllä suosittele tommosella asenteella.
Nyt kun mietin niin omassa elämässäni millään ei ole niin suurta merkitystä kuin lapsilla. Onneksi uskalsin. Olisi jäänyt puoli elämää elämättä.
Sain lapsilta niin paljon, varmasti enemmän kuin ansaitsin.
Vierailija kirjoitti:
Jos tykkää lapsista niin siitä vaan, välillä on tosiaan rankkaa mutta sitten taas aivan mahtavaa.
Jos ei lapsista niin välitä niin parempi jättää väliin.
Vaikka ei yleisesti lapsista pitäisikään, niin niitä omia rakastaa yli kaiken. Rakkaus saa ihan uudet mittasuhteet oman lapsen/lapsien myötä.
En tiedä, pitääkö sun jättää lastenteko väliin, mutta kyllä useinpien ihmisten elämässä lapset ja perhe on tärkeimmällä sijalla. Niin munkin.
Ei kaduta, hankin neljä. Mies on aina ollut se aktiivisempi osapuoli kaikessa. Valvonut öisin, kuskannut harrastuksiin ja lääkäriin. Lapset ovat pieniä vain hyvin lyhyen aikaa.