Milläs nyt elän, kun Myllypuron ruokahätäapu loppuu?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Paljon puhetta. Missä rahat? Miksi et anna rahaa? En kaipaa mielipiteitäsi.
AP
Suksi vttuun pystyyn! Mene töihin ja tienaa itse rahasi saakelin lapamato!
Vierailija kirjoitti:
Paljon puhetta. Missä rahat? Miksi et anna rahaa? En kaipaa mielipiteitäsi.
AP
Sulla on itse itselläsi vastuu elämästäsi.
Kai siellä kauppa on mistä voi ostaa ruokaa. Sillä me muutkin eletään, ostetaan itse
Miksi jotkut jaksaa vastata näihin sysipaskoihin provoihin. :D
Kermaperse muistelee nyt väärin.
1990-luvun alun työttömyysturva oli useilla tavoilla nykyistä suotuisampi työttömän näkökulmasta, sillä monet nykyisin käytössä olevat rajoitukset ja velvoitteet puuttuivat tai olivat lievempiä. Turva oli rakenteeltaan "passiivisempi" eli se ei vaatinut yhtä aktiivista osoitusta työnhakemisesta kuin nykyään.
Tärkeimmät erot 1990-luvun alun työttömyysturvassa verrattuna nykyiseen:
Pidempi kesto: Ansiosidonnaista päivärahaa sai tuolloin 500 päivää (nykyisin pääsääntöisesti 400 tai 300 päivää riippuen työhistoriasta).
Ei aktiivimallia tai vastaavia: Työttömiltä ei vaadittu nykyisen kaltaista raportointia hauista tai tiettyä määrää haettuja työpaikkoja kuukaudessa Työttömyysturva - Sosiaali- ja terveysministeriö.
Lievempi työssäoloehto: 1990-luvun alussa työssäoloehto oli huomattavasti lyhyempi, usein vain 6 kuukautta, kun taas nykyään se on pidennetty 12 kuukauteen ja se perustuu maksettuun palkkaan (euroistaminen) Kela: Työttömyysturvan ehdot.
Korkeampi taso suhteessa palkkaan: Ansiosidonnaisen turvan tasoa on leikattu useissa vaiheissa (esimerkiksi lapsikorotusten poisto ja taitetut indeksit), jolloin 1990-luvulla korvausaste oli usein korkeampi suhteessa menetettyyn palkkaan Kymmenen myyttiä työttömyysturvasta
Joo ja ei.
Mun mies oli lomautettuna lähes vuoden 90-luvun alussa.
Työttömyyskorvauksen saamiseen meni 8kk jolloin emme saaneet tukea mistään. Mun palkkani meni kokonaan asuntolainan korkoihin. Käteen jäi 0mk/kk. Sossusta pyysin kerran 20mk lasten ruokiin (normaalisti ruokaan meni 50mk päivässä) mutta en saanut koska meillä oli vanha Lada pihassa, se olisi pitänyt "syödä" ensin. Ja sitä emme voineet tehdä koska miehen työt oli usein n 50km päässä kotoa ja auto täynnä työkaluja.
Lapset onneksi saivat kerran päivässä ruokaa koulussa ja kävimme vanhemmillani syömässä kerran viikossa. Minä painoin 52kg ja pitkä mieheni 78kg. En tiedä miten selvisimme hengissä nuo kuukaudet! Onneksi saimme lykkäystä vastikkeen ja laskujen maksuista kunnes päivärahat tuli
Paha paikka. Kommenteista päätellen yleinen mielipide on hallitutusohjelman tasolla: köyhyys on jokaisen oma asia ja ratkaisu samantein köyhäkohtainen. Kun jotain pahaa tapahtuu missä vaan ja ihmiset ovat pulassa, apuua säntäävät viranomaiset, järjestöt, kansalaiskeräykset, tv-paneelit ja politiikan kesto naamat mediatoitotus vanavedessä. Pitkittyessään kriisi kapseloituu ja unohtuu. Työttömyys ja nälkä eivät hetkauta, niistä on tullut (taas/ 90 lama) tylyyden arkipäivää. Jos jaksat mene eduskuntatalon etunurmlkolle huutaman perustuslain kansalaisoikeuksia. Tai kirjoita naseva herja kylttiin: kansakunnan edustajat saavat tukea setelelipaalein kun putoavat eduskunnasta - taviskansalainen ei edes jokapäiväistä leipäänsä. Hei, katso joku puolue ja asetu ehdolle tuleviin vaaleihin? Puolusta etujasi Arkadianmäen Saksiklubia vastaan ihan paikanpäällä. Voimia ja uutta perspektiiviä harmaaseen arkeen sinulla.
Paljon puhetta. Missä rahat? Miksi et anna rahaa? En kaipaa mielipiteitäsi.
AP