Sukupuolia on kaksi, mielenterveyshäiriöitä kuvitella muuta on enemmän

Kokemus ei ole sama kuin biologinen tosiasia, sukupuolia on vain kaksi.

Mitä hevonpersettä se kuuluu kenellekkään miten toinen sukupuolensa tuntee? Ei haittaa ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Entä jos hän kertoo olevansa Batman, kissanpentu, viinirypäle tai pyllynreikä? Kertoisitko muille olevasi viinirypäleen äiti?" 

 

 

Sä puhut ihmiselle, joka on menettänyt rakkaimman läheisensä, koska hän ei ikinä saanut mitään tukea tai validaatiota sille poikkeavalle sukupuolikokemukselleen. Mua ei naurata sun typerät viinirypälevertaukset yhtään. Todella mautonta. 

Kaikkiin mielenterveyshäiriöihin liittyy kohonnut itsetuhoisuusriski. Väärään sukupuoleen syntyminen on luonnontieteellinen mahdottomuus. Te transaktivistit olette lahko.

Mä en ole transaktivisti. 

Väärään sukupuoleen syntymisen KOKEMUS ei ole luonnontieteellinen mahdottomuus. Minä uskon, että sille kokemukselle on jo sikiöaikana kehittynyt pohja, koska olen nähnyt sen alkavan niin varhain. 

 

Transsukupuolisuus ei itsessään ole mielenterveyshäiriö. 

Sukupuoliristiriitaa voi esiintyä todella monesta eri syystä, eikä ole luotettavaa keinoa erottaa, että mikä on pysyvää transiutta ja mikä ohimenevää. Lisäksi tiedetään, että kokemusta voidaan lietsoa sosiaalisella ja kehollisella transitiolla, vaikkei lapsi olisikaan trans. Siksi pitäisi olla äärimmäisen pidättyväinen sukupuoliristiriidan vahvistamisen kanssa. Antakaa poikien leikkiä nukeilla ja tyttöjen olla raisuja ilman translapseksi leimaamista. Lapsilla on kaikenlaisia vaiheita ja kokeiluja. Tilastollisesti todennäköisempää on, että feminiinisestä pojasta tulee aikuisena homomies kuin transnainen.

Huomaa ettei sulla ole mitään konkreettista kokemusta tai ymmärrystä aiheesta. Tuolla saattaa tiedätkö transtytöt kiipeillä puissa ja pelata jääkiekkoa. Ja transpojat leikkiä nukeilla. Heidän kiinnostuksenkohteet ei ole se juttu ja noin yleensä ottaen lasten luokittelu stereotyyppisesti kiinnostuksenkohteiden mukaan ei ole ihan tätä päivää.

 

Lisäksi toistan, et pysty tekemään kenestäkään transihmistä, joka sitä ei ole. Kun tuet lasta omana itsenään, se riittää. Ei tarvitse olla "tekemässä" lapsestaan yhtään mitään.

Transiutettu lapsi on aina transsu. Jos sukupuoliristiriidasta kärsivä lapsi manipuloidaan uskomaan, että hän on trans ja hänet johdatellaan transtoimenpiteisiin, niin silloin on kastroitu ja mutiloitu terve peruslapsi. Transdiagnoosi voidaan asettaa vasta aikuiselle ihmiselle, jolla on vakiintunut identiteetti ja vakaa mielenterveys.

Jazz Jenningsin manipulointi transsuksi alkoi jo kolmevuotiaana feminiiniseksi luokitellun käytöksen perusteella. Nyt Jaron steriili, lapsentasolle henkisesti jäänyt syömishäiriöinen henkilö, joka ei ole kokenut fyysistä ja psyykkistä murrosikää ja jolla ei ole aikuisen ihmisen seksuaalisuutta ja seurustelusuhteita.

keho tuottaa vain yhtä kahdesta sukupuolihormoonista tai ei kumpaakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä hevonpersettä se kuuluu kenellekkään miten toinen sukupuolensa tuntee? Ei haittaa ketään.

Kyllä se siinä vaiheessa kuuluu kun naiseksi identifoituva menee naisten vankilaan ja saattaa raskaaksi toisen naisvangin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä hevonpersettä se kuuluu kenellekkään miten toinen sukupuolensa tuntee? Ei haittaa ketään.

Kyllä se silloin kuuluu, jos sen tuntemuksen perusteella vaaditaan reagointia, toimenpiteitä ja resursseja yhteiskunnalta. Sukupuolikokemuksen perusteella vaaditaan yhteiskunnalta rahoitus kehonmuokkauksiin ja pääsy vastakkaisen sukupuolen tiloihin, ryhmiin, kiintiöihin, kilpaurheiluun ja vaaditaan seksuaalista kohtaamista fantasiasukupuolen mukaisesti. Kyllä silloin muillakin pitää olla sananvaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten lapsi voi tietää olevansa väärää sukupuolta, jos edes aikuiset eivät kykene määrittelemään mikä on tyttö ja mikä on poika?

Haluaisin myös tähän vastauksen

Sitä pitäis varmaan kysyä siltä lapselta, mistä me muut sitä tiedettäis. 

Eli lapsi ei voi tietää kerta edes aikuiset ei osaa transporukassa määrittää mitä on olla tyttö tai poika
Tosi surullista. Ei ihme että tätä vastaan ollaan

Lapsella selvästi voi olla selkeä kokemus siitä, että hänen kuuluisi olla eri sukupuolta kuin se, mihin on syntynyt. Tähän ei yhtään mitenkään vaikuta se, miten vaiko mitenkään aikuiset osaa määritellä sukupuolia. Eihän nämä asiat liity mitenkään toisiinsa. 

Miten hän voi kokea olevansa väärää sukupuolta kun sukupuolia ei ole määritelty? Tuossa tapauksessa tyttö ja poika voi tarkoittaa samaa asiaa koska niitä ei ole määritelty. Miten hän siis tietää olevansa väärässä sukupuolessa?

Mistä ihmeestä sä nyt oikein puhut. Keidenkään random-aikuisten sukupuolen määrittelyt ei vaikuta mitenkään asiaan. 

Eiköhän sillä lapsella ole mielessään ympäröivään maailmaan perustuvat määritelmät sukupuolille. 

Sä laitat nyt tässä todella paljon lapsen hahmotuskyvyn ja tiedon varaan. Yllättävän vanha lapsi luulee, että pelkkä pitkä tukka ja hame tekevät tytöksi.

No kun minä olen kasvanut sellaisen lapsen kanssa. Ihan yhdentekevää mistä se lapsi sen asian tietää, jos kyseessä on niin selkeä ilmiö kuin mitä olen vierestä todistanut. 

Entä jos kyseessä onkin feminiininen homopoika, traumasta johtuva sukupuoliristiriita tai muuten vain ohimenevä kokemus? Kerran transiutettu on aina transiutettu, eikä ole mitään diagnostista välinettä transsufiiliksen aitouden tai pysyvyyden ennustamiseen. Kuten jo todettu, niin sosiaalinenkin transitio on voimakas psyykkinen interventio, jota asiantuntijat eivät suosittele.

Jos se on ohimenevä kokemus, niin sitten se menee ohi. 

Lapsen ilmentämän identiteetin hyväksyminen ei ole mikään voimakas psyykkinen interventio (lapsen identiteetin kieltäminen olis). 

Miten se menee ohi, jos sitä vahvistetaan sosiaalisella transitiolla ja pahimmassa tapauksessa kastroimalla blokkereilla ja muuntohormoneilla?

Siten, että ihmisen sisäsyntyistä kokemusta sukupuolesta et pysty millään kasvatuksella, tukemisella, pakottamisella tai vahvistamisella muuttamaan. Siksi eheytyshoidot ei toimi transihmisen identiteetin muuttamisessa. Samasta syystä et saa tehtyä kenestäkään transihmistä, joka ei sitä oikeasti ole. 

Detransituoitujien kohdalla jossain kohtaa joku on mennyt pieleen. Sitä ei voi kiistää. Heidänkin olemassaolonsa kuitenkin todistaa tuota samaa asiaa. Ihmisen sisäistä kokemusta sukupuolestaan ei voi muuttaa ulkoisilla toimilla, kasvatuksella tai "terapialla". 

Juurihan sulle on kerrottu, että sosiaalinen transitio ja blokkerit muokkaavat lapsen identiteetin ja lukitsevat ajattelun transsuiluun. Transkokemuksen pysyvyyttä ei voida ennustaa luotettavasti ja vasta aikuisen kohdalla voidaan todeta, että lapsuusajan sukupuoliristiriita olikin merkki transsuudesta. Transsuksi manipuloidun lapsen transiutus on valtava tragedia. 

No kun niin ei käy. Olet antanut itsesi aivopestä uskomaan niin, mutta sukupuolen kokemusta ei pysty muuttamaan. Siitä on jotain sairaita kojeilujakin historiassa ja se on mahdotonta. 

Otsikointi kertoo jo jonkinlaisesta häiriöstä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Entä jos hän kertoo olevansa Batman, kissanpentu, viinirypäle tai pyllynreikä? Kertoisitko muille olevasi viinirypäleen äiti?" 

 

 

Sä puhut ihmiselle, joka on menettänyt rakkaimman läheisensä, koska hän ei ikinä saanut mitään tukea tai validaatiota sille poikkeavalle sukupuolikokemukselleen. Mua ei naurata sun typerät viinirypälevertaukset yhtään. Todella mautonta. 

Kaikkiin mielenterveyshäiriöihin liittyy kohonnut itsetuhoisuusriski. Väärään sukupuoleen syntyminen on luonnontieteellinen mahdottomuus. Te transaktivistit olette lahko.

Mä en ole transaktivisti. 

Väärään sukupuoleen syntymisen KOKEMUS ei ole luonnontieteellinen mahdottomuus. Minä uskon, että sille kokemukselle on jo sikiöaikana kehittynyt pohja, koska olen nähnyt sen alkavan niin varhain. 

 

Transsukupuolisuus ei itsessään ole mielenterveyshäiriö. 

Monien  mielenterveyshäiriöitten juuret ovat raskauden ja erityisesti synnytyksen aikaisissa tapahtumissa.

Ja ne puhkeavat vauvaiässä? Älä nyt viitsi, et sä itsekään enää pysty uskomaan tuohon. 

1. Oletko koskaan kuullut lastenpsykiatriasta?

2. Koko tarinasi saattaa olla keksitty.

Olen kuullut lastenpsykiatriasta, niinhän sitä mun läheistäkin yritettiin "hoitaa". Lastenpsykiatria ei tunne vauva/taaperoiässä puhkeavia mielenterveyden häiriöitä, ellei kyse ole äärimmäisestä laiminlyönnistä jne. 

 

Joo, tarinani voi toki sun näkökulmasta olla keksitty. Se ei kuitenkaan ole ainoa vastaava kokemus maailmassa, ja ne eivät kaikki voi olla keksittyjä. Varhaislapsuudesta saakka kestänyt, pysyvä kokemus väärään sukupuoleen syntymisestä on selkeästi tunnettu ilmiö. 

Toisekseen, MINÄ tiedän, ettei tarinani ole keksitty, joten MINÄ tiedän miten päättömiä sun väitteet on. Ei sun jutuilla voi vakuuttaa ketään, jolla on henkilökohtaista kokemusta asiasta. Propagandasi on suunnattu ihan muille tahoille. 

Vauva/taaperoikäinen kykenee tulkitsemaan sukupuolen ainoastaan näkyvien/kehollisten ominaisuuksien perusteella. Se ei tietenkään sulje pois lapsilla yleisesti esiintyviä mielikuvitusmaailmoja. Kuitenkin, jos mielikuvitusmaailma jää pysyväksi, on kyseessä mielenterveyshäiriö. Ja transaktivistit ovat taitavia keksimään tarinoitakin.

Mistä tiedät? En lainkaan allekirjoita väitettäsi. Et sä pysty saamaan mua uskomaan tuohon hömppääsi. Koska mä TIEDÄN väitteesi valheellisiksi, mua kiinnostaa niissä yhäkin ainoastaan se, miksi asia on sulle niin tärkeä. 

Löysin tämän hakusanalla "kuinka 2-vuotias tulkitsee sukupuolen". Tämä on suora lainaus Väestöliiton sivulta otsikosta "2-3 vuotiaan seksuaalisuus":

1. Mitä lapsessa tapahtuu? Vastaus: Opettelee käymään potalla. Huomaa, että tytöt ja pojat erilaisia.

2. Mitä lapsi voi tehdä ja kysyä? Vastaus: Sukuelimet kiinnostavat, katselee muiden pimppejä ja pippeleitä esim. saunassa. Pohtii eroja ääneen.

3. Miten aikuinen voi tukea ja ohjata lasta? Vastaus: Kerro, että tytöillä on pimppi, pojilla pippeli. Anna lapsen olla potalla omassa rauhassa. Opeta pesemään kädet WC-käynnin jälkeen.

Asia on minulle tärkeä, koska vastustan jyrkästi luonnonvastaista vallankumousta, jonka Suomen eduskunta, transjärjestöjen sekä lääketeollisuuden ja muitten taloudellista hyötyä ilmiöstä kuittaavien tahojen (sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinoitten pseudotieteelliset poppatohtorit ja sukupuolenmuokkauskirurgit) toiveesta, käynnisti vuonna 2003 voimaan astuneen, alkuperäisen translain myötä.

Eli näin hienosti pystyt löytämään asiallista tietoa, että 2-3 -vuotias alkaa ymmärtää sukupuolten eron, on siitä kiinnostunut, pohtii eroja ja ymmärtää näin siis myös oman sukupuolensa.

Sitten kuitenkin, kun sinulle kerrotaan, että joku juuri tuon ikäinen lapsi on aivan kehitystasonsa mukaisesti havainnut olevansa eri sukupuolta kuin se oma syntymäsukupuoli, niin sinä kerrot, että "hämmentävän isot" lapset luulevat, että sukupuoli on sama asia kuin pitkät hiukset. 

Niinkun, miten voi toisaalta ymmärtää asioita ja sitten heittää kaiken ymmärryksen romukoppaan, kun täytyy kehittää jotain raflaavaa propagandaa.

"Sitten kuitenkin, kun sinulle kerrotaan, että joku juuri tuon ikäinen lapsi on aivan kehitystasonsa mukaisesti havainnut olevansa eri sukupuolta kuin se oma syntymäsukupuoli, niin sinä kerrot, että "hämmentävän isot" lapset luulevat, että sukupuoli on sama asia kuin pitkät hiukset. "

 

 Niin miten se 2v. on havainnut olevansa eri sukupuolta kuin syntymäsukupuoli? Kysymys on silloin siitä, että lapsi ei assosioidu niihin muihin piirteisiin joita samanlaiset genitaalit omaavilla tyypillisesti on. He eivät ymmärrä että esim. ne pitkät hiukset eivät johdu pimpistä, vaan olettavat että pitkähiuksisella henkilöllä on pimppi. Siksi he voivat helposti ajatella sinne kouluikäiseksi asti, että tyttönukke muuttuu poikanukeksi kun siltä leikkaa hiukset ja vaihtaa vaatteet. Siksi pitävien päätelmien tekeminen lasten sukupuoli-identiteetistä & sen vahvistaminen on haitallista.

Eri

Sukupuoli-identiteetin kehitys on sisäsyntyistä. Siitä se lapsi havaitsee sukupuolensa, ei jostain assosiaatioista. Poikalapsi voi aivan hyvin assosioitua esimerkiksi äidin piirteisiin ja haluta pitää äidin mekkoa. Se ei tee hänestä tyttöä. Kaikilla lapsilla on sisäinen ymmärrys sukupuolestaan juurikin noista 2-3 -vuosista eteenpäin ellei sitten kehitys jostain syystä mene eritahtisesti kuin muilla. Transsukupuolisillakin ymmärrys omasta sukupuolesta nousee usein tietoisuuteen juuri tuossa ikävaiheessa.

Koska kehitystä ohjaa pitkälti biologia, ei sitä lapsen kokemusta voi millään pitkillä hiuksilla, mekoilla tai saduilla muuttaa. Näin on niin transihmisten kuin muidenkin kohdalla.

En ole vähään aikaan kuullut noin aliarvoivaa puhetta lapsen ymmärryksestä kuin sun pimppi-pitkät hiukset pohdiskelut. Luuletko sinä, ettei se tyttönukke ihan vaan esitä poikaa sen lapsen leikeissä, eikä maagisesti muutu pojaksi hiustenleikkuun myötä. Niinhän ne lapset leikkii roolileikissä äitejä ja isejäkin sikin sokin, eikä kuvittele, että oma sukupuoli leikin myötä vaihtuu.

Psykologiassa vallitsee melkoinen konsensus siitä, että pysyväluonteinen identiteetti on kehityksen lopputulos eikä mikään synnynnäinen ominaisuus. Sukupuoli-identiteetin osalta on kuitenkin yhtäkkiä alettu väittää päinvastaista, vailla minkäänlaisia todisteita. Se, että lapsella nousee alkeellinen ymmärrys sukupuolieroista on aika kaukana vielä siitä, että niitä ymmärtäisi sisäsyntyisellä tavalla - ilman puberteettia kun ei ole sellaisia sukupuolen toimintoja joilla asian voisi konkreettisesti kokea. Vain harvalla edes jokin identiteetin osa-alue pysyy muuttumattomana taaperosta aikuisuuteen, uskoohan moni pikkulapsi jumalaankin mutta vain muutamasta tulee Päivi Räsänen.

 Jos identiteettikehitystä ohjaisi pelkkä biologia, mitään transsukupuolisuutta ei edes olisi. Ei aikuisissa eikä lapsissa. Jokaisessa aivosolussa on joko miehen tai naisen kromosomit, eikä ne "tiedä" mitä on olla jotain muuta. 

 Kyllä, 2-3-vuotias on kaikilta osin vielä hemmetin tyhmä eikä se ole aliarvio. Ja aikuisten pitää ymmärtää se jotta lapsi pysyy hengissä.

Mielenkiintoista lukea, kun väitellään päivänselvistä asioista. Sukupuolia on vain 2, mutta silti jankkaajat yrittävät todistella muuta :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Entä jos hän kertoo olevansa Batman, kissanpentu, viinirypäle tai pyllynreikä? Kertoisitko muille olevasi viinirypäleen äiti?" 

 

 

Sä puhut ihmiselle, joka on menettänyt rakkaimman läheisensä, koska hän ei ikinä saanut mitään tukea tai validaatiota sille poikkeavalle sukupuolikokemukselleen. Mua ei naurata sun typerät viinirypälevertaukset yhtään. Todella mautonta. 

Kaikkiin mielenterveyshäiriöihin liittyy kohonnut itsetuhoisuusriski. Väärään sukupuoleen syntyminen on luonnontieteellinen mahdottomuus. Te transaktivistit olette lahko.

Mä en ole transaktivisti. 

Väärään sukupuoleen syntymisen KOKEMUS ei ole luonnontieteellinen mahdottomuus. Minä uskon, että sille kokemukselle on jo sikiöaikana kehittynyt pohja, koska olen nähnyt sen alkavan niin varhain. 

 

Transsukupuolisuus ei itsessään ole mielenterveyshäiriö. 

Monien  mielenterveyshäiriöitten juuret ovat raskauden ja erityisesti synnytyksen aikaisissa tapahtumissa.

Ja ne puhkeavat vauvaiässä? Älä nyt viitsi, et sä itsekään enää pysty uskomaan tuohon. 

1. Oletko koskaan kuullut lastenpsykiatriasta?

2. Koko tarinasi saattaa olla keksitty.

Olen kuullut lastenpsykiatriasta, niinhän sitä mun läheistäkin yritettiin "hoitaa". Lastenpsykiatria ei tunne vauva/taaperoiässä puhkeavia mielenterveyden häiriöitä, ellei kyse ole äärimmäisestä laiminlyönnistä jne. 

 

Joo, tarinani voi toki sun näkökulmasta olla keksitty. Se ei kuitenkaan ole ainoa vastaava kokemus maailmassa, ja ne eivät kaikki voi olla keksittyjä. Varhaislapsuudesta saakka kestänyt, pysyvä kokemus väärään sukupuoleen syntymisestä on selkeästi tunnettu ilmiö. 

Toisekseen, MINÄ tiedän, ettei tarinani ole keksitty, joten MINÄ tiedän miten päättömiä sun väitteet on. Ei sun jutuilla voi vakuuttaa ketään, jolla on henkilökohtaista kokemusta asiasta. Propagandasi on suunnattu ihan muille tahoille. 

Vauva/taaperoikäinen kykenee tulkitsemaan sukupuolen ainoastaan näkyvien/kehollisten ominaisuuksien perusteella. Se ei tietenkään sulje pois lapsilla yleisesti esiintyviä mielikuvitusmaailmoja. Kuitenkin, jos mielikuvitusmaailma jää pysyväksi, on kyseessä mielenterveyshäiriö. Ja transaktivistit ovat taitavia keksimään tarinoitakin.

Mistä tiedät? En lainkaan allekirjoita väitettäsi. Et sä pysty saamaan mua uskomaan tuohon hömppääsi. Koska mä TIEDÄN väitteesi valheellisiksi, mua kiinnostaa niissä yhäkin ainoastaan se, miksi asia on sulle niin tärkeä. 

Löysin tämän hakusanalla "kuinka 2-vuotias tulkitsee sukupuolen". Tämä on suora lainaus Väestöliiton sivulta otsikosta "2-3 vuotiaan seksuaalisuus":

1. Mitä lapsessa tapahtuu? Vastaus: Opettelee käymään potalla. Huomaa, että tytöt ja pojat erilaisia.

2. Mitä lapsi voi tehdä ja kysyä? Vastaus: Sukuelimet kiinnostavat, katselee muiden pimppejä ja pippeleitä esim. saunassa. Pohtii eroja ääneen.

3. Miten aikuinen voi tukea ja ohjata lasta? Vastaus: Kerro, että tytöillä on pimppi, pojilla pippeli. Anna lapsen olla potalla omassa rauhassa. Opeta pesemään kädet WC-käynnin jälkeen.

Asia on minulle tärkeä, koska vastustan jyrkästi luonnonvastaista vallankumousta, jonka Suomen eduskunta, transjärjestöjen sekä lääketeollisuuden ja muitten taloudellista hyötyä ilmiöstä kuittaavien tahojen (sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinoitten pseudotieteelliset poppatohtorit ja sukupuolenmuokkauskirurgit) toiveesta, käynnisti vuonna 2003 voimaan astuneen, alkuperäisen translain myötä.

Eli näin hienosti pystyt löytämään asiallista tietoa, että 2-3 -vuotias alkaa ymmärtää sukupuolten eron, on siitä kiinnostunut, pohtii eroja ja ymmärtää näin siis myös oman sukupuolensa.

Sitten kuitenkin, kun sinulle kerrotaan, että joku juuri tuon ikäinen lapsi on aivan kehitystasonsa mukaisesti havainnut olevansa eri sukupuolta kuin se oma syntymäsukupuoli, niin sinä kerrot, että "hämmentävän isot" lapset luulevat, että sukupuoli on sama asia kuin pitkät hiukset. 

Niinkun, miten voi toisaalta ymmärtää asioita ja sitten heittää kaiken ymmärryksen romukoppaan, kun täytyy kehittää jotain raflaavaa propagandaa.

"Sitten kuitenkin, kun sinulle kerrotaan, että joku juuri tuon ikäinen lapsi on aivan kehitystasonsa mukaisesti havainnut olevansa eri sukupuolta kuin se oma syntymäsukupuoli, niin sinä kerrot, että "hämmentävän isot" lapset luulevat, että sukupuoli on sama asia kuin pitkät hiukset. "

 

 Niin miten se 2v. on havainnut olevansa eri sukupuolta kuin syntymäsukupuoli? Kysymys on silloin siitä, että lapsi ei assosioidu niihin muihin piirteisiin joita samanlaiset genitaalit omaavilla tyypillisesti on. He eivät ymmärrä että esim. ne pitkät hiukset eivät johdu pimpistä, vaan olettavat että pitkähiuksisella henkilöllä on pimppi. Siksi he voivat helposti ajatella sinne kouluikäiseksi asti, että tyttönukke muuttuu poikanukeksi kun siltä leikkaa hiukset ja vaihtaa vaatteet. Siksi pitävien päätelmien tekeminen lasten sukupuoli-identiteetistä & sen vahvistaminen on haitallista.

Eri

Sukupuoli-identiteetin kehitys on sisäsyntyistä. Siitä se lapsi havaitsee sukupuolensa, ei jostain assosiaatioista. Poikalapsi voi aivan hyvin assosioitua esimerkiksi äidin piirteisiin ja haluta pitää äidin mekkoa. Se ei tee hänestä tyttöä. Kaikilla lapsilla on sisäinen ymmärrys sukupuolestaan juurikin noista 2-3 -vuosista eteenpäin ellei sitten kehitys jostain syystä mene eritahtisesti kuin muilla. Transsukupuolisillakin ymmärrys omasta sukupuolesta nousee usein tietoisuuteen juuri tuossa ikävaiheessa.

Koska kehitystä ohjaa pitkälti biologia, ei sitä lapsen kokemusta voi millään pitkillä hiuksilla, mekoilla tai saduilla muuttaa. Näin on niin transihmisten kuin muidenkin kohdalla.

En ole vähään aikaan kuullut noin aliarvoivaa puhetta lapsen ymmärryksestä kuin sun pimppi-pitkät hiukset pohdiskelut. Luuletko sinä, ettei se tyttönukke ihan vaan esitä poikaa sen lapsen leikeissä, eikä maagisesti muutu pojaksi hiustenleikkuun myötä. Niinhän ne lapset leikkii roolileikissä äitejä ja isejäkin sikin sokin, eikä kuvittele, että oma sukupuoli leikin myötä vaihtuu.

Psykologiassa vallitsee melkoinen konsensus siitä, että pysyväluonteinen identiteetti on kehityksen lopputulos eikä mikään synnynnäinen ominaisuus. Sukupuoli-identiteetin osalta on kuitenkin yhtäkkiä alettu väittää päinvastaista, vailla minkäänlaisia todisteita. Se, että lapsella nousee alkeellinen ymmärrys sukupuolieroista on aika kaukana vielä siitä, että niitä ymmärtäisi sisäsyntyisellä tavalla - ilman puberteettia kun ei ole sellaisia sukupuolen toimintoja joilla asian voisi konkreettisesti kokea. Vain harvalla edes jokin identiteetin osa-alue pysyy muuttumattomana taaperosta aikuisuuteen, uskoohan moni pikkulapsi jumalaankin mutta vain muutamasta tulee Päivi Räsänen.

 

 Jos identiteettikehitystä ohjaisi pelkkä biologia, mitään transsukupuolisuutta ei edes olisi. Ei aikuisissa eikä lapsissa. Jokaisessa aivosolussa on joko miehen tai naisen kromosomit, eikä ne "tiedä" mitä on olla jotain muuta. 

 

 Kyllä, 2-3-vuotias on kaikilta osin vielä hemmetin tyhmä eikä se ole aliarvio. Ja aikuisten pitää ymmärtää se jotta lapsi pysyy hengissä.

No kyllä sillä transsukupuolisuudellakin biologinen tausta on. Muuten joidenkin sisäsyntyinen kokemus sukupuolesta ei olisi eri kuin kehon sukupuoli.

Tottakai identiteettikehitys vie pitkään. Kuitenkin lainalaisuuksia on siinä, koska esim. lapsi tunnistaa oman sukupuolensa (n. 2-3 v.) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Entä jos hän kertoo olevansa Batman, kissanpentu, viinirypäle tai pyllynreikä? Kertoisitko muille olevasi viinirypäleen äiti?" 

 

 

Sä puhut ihmiselle, joka on menettänyt rakkaimman läheisensä, koska hän ei ikinä saanut mitään tukea tai validaatiota sille poikkeavalle sukupuolikokemukselleen. Mua ei naurata sun typerät viinirypälevertaukset yhtään. Todella mautonta. 

Kaikkiin mielenterveyshäiriöihin liittyy kohonnut itsetuhoisuusriski. Väärään sukupuoleen syntyminen on luonnontieteellinen mahdottomuus. Te transaktivistit olette lahko.

Mä en ole transaktivisti. 

Väärään sukupuoleen syntymisen KOKEMUS ei ole luonnontieteellinen mahdottomuus. Minä uskon, että sille kokemukselle on jo sikiöaikana kehittynyt pohja, koska olen nähnyt sen alkavan niin varhain. 

 

Transsukupuolisuus ei itsessään ole mielenterveyshäiriö. 

Monien  mielenterveyshäiriöitten juuret ovat raskauden ja erityisesti synnytyksen aikaisissa tapahtumissa.

Ja ne puhkeavat vauvaiässä? Älä nyt viitsi, et sä itsekään enää pysty uskomaan tuohon. 

1. Oletko koskaan kuullut lastenpsykiatriasta?

2. Koko tarinasi saattaa olla keksitty.

Olen kuullut lastenpsykiatriasta, niinhän sitä mun läheistäkin yritettiin "hoitaa". Lastenpsykiatria ei tunne vauva/taaperoiässä puhkeavia mielenterveyden häiriöitä, ellei kyse ole äärimmäisestä laiminlyönnistä jne. 

 

Joo, tarinani voi toki sun näkökulmasta olla keksitty. Se ei kuitenkaan ole ainoa vastaava kokemus maailmassa, ja ne eivät kaikki voi olla keksittyjä. Varhaislapsuudesta saakka kestänyt, pysyvä kokemus väärään sukupuoleen syntymisestä on selkeästi tunnettu ilmiö. 

Toisekseen, MINÄ tiedän, ettei tarinani ole keksitty, joten MINÄ tiedän miten päättömiä sun väitteet on. Ei sun jutuilla voi vakuuttaa ketään, jolla on henkilökohtaista kokemusta asiasta. Propagandasi on suunnattu ihan muille tahoille. 

Vauva/taaperoikäinen kykenee tulkitsemaan sukupuolen ainoastaan näkyvien/kehollisten ominaisuuksien perusteella. Se ei tietenkään sulje pois lapsilla yleisesti esiintyviä mielikuvitusmaailmoja. Kuitenkin, jos mielikuvitusmaailma jää pysyväksi, on kyseessä mielenterveyshäiriö. Ja transaktivistit ovat taitavia keksimään tarinoitakin.

Mistä tiedät? En lainkaan allekirjoita väitettäsi. Et sä pysty saamaan mua uskomaan tuohon hömppääsi. Koska mä TIEDÄN väitteesi valheellisiksi, mua kiinnostaa niissä yhäkin ainoastaan se, miksi asia on sulle niin tärkeä. 

Löysin tämän hakusanalla "kuinka 2-vuotias tulkitsee sukupuolen". Tämä on suora lainaus Väestöliiton sivulta otsikosta "2-3 vuotiaan seksuaalisuus":

1. Mitä lapsessa tapahtuu? Vastaus: Opettelee käymään potalla. Huomaa, että tytöt ja pojat erilaisia.

2. Mitä lapsi voi tehdä ja kysyä? Vastaus: Sukuelimet kiinnostavat, katselee muiden pimppejä ja pippeleitä esim. saunassa. Pohtii eroja ääneen.

3. Miten aikuinen voi tukea ja ohjata lasta? Vastaus: Kerro, että tytöillä on pimppi, pojilla pippeli. Anna lapsen olla potalla omassa rauhassa. Opeta pesemään kädet WC-käynnin jälkeen.

Asia on minulle tärkeä, koska vastustan jyrkästi luonnonvastaista vallankumousta, jonka Suomen eduskunta, transjärjestöjen sekä lääketeollisuuden ja muitten taloudellista hyötyä ilmiöstä kuittaavien tahojen (sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinoitten pseudotieteelliset poppatohtorit ja sukupuolenmuokkauskirurgit) toiveesta, käynnisti vuonna 2003 voimaan astuneen, alkuperäisen translain myötä.

Eli näin hienosti pystyt löytämään asiallista tietoa, että 2-3 -vuotias alkaa ymmärtää sukupuolten eron, on siitä kiinnostunut, pohtii eroja ja ymmärtää näin siis myös oman sukupuolensa.

Sitten kuitenkin, kun sinulle kerrotaan, että joku juuri tuon ikäinen lapsi on aivan kehitystasonsa mukaisesti havainnut olevansa eri sukupuolta kuin se oma syntymäsukupuoli, niin sinä kerrot, että "hämmentävän isot" lapset luulevat, että sukupuoli on sama asia kuin pitkät hiukset. 

Niinkun, miten voi toisaalta ymmärtää asioita ja sitten heittää kaiken ymmärryksen romukoppaan, kun täytyy kehittää jotain raflaavaa propagandaa.

"Sitten kuitenkin, kun sinulle kerrotaan, että joku juuri tuon ikäinen lapsi on aivan kehitystasonsa mukaisesti havainnut olevansa eri sukupuolta kuin se oma syntymäsukupuoli, niin sinä kerrot, että "hämmentävän isot" lapset luulevat, että sukupuoli on sama asia kuin pitkät hiukset. "

 

 Niin miten se 2v. on havainnut olevansa eri sukupuolta kuin syntymäsukupuoli? Kysymys on silloin siitä, että lapsi ei assosioidu niihin muihin piirteisiin joita samanlaiset genitaalit omaavilla tyypillisesti on. He eivät ymmärrä että esim. ne pitkät hiukset eivät johdu pimpistä, vaan olettavat että pitkähiuksisella henkilöllä on pimppi. Siksi he voivat helposti ajatella sinne kouluikäiseksi asti, että tyttönukke muuttuu poikanukeksi kun siltä leikkaa hiukset ja vaihtaa vaatteet. Siksi pitävien päätelmien tekeminen lasten sukupuoli-identiteetistä & sen vahvistaminen on haitallista.

Eri

Sukupuoli-identiteetin kehitys on sisäsyntyistä. Siitä se lapsi havaitsee sukupuolensa, ei jostain assosiaatioista. Poikalapsi voi aivan hyvin assosioitua esimerkiksi äidin piirteisiin ja haluta pitää äidin mekkoa. Se ei tee hänestä tyttöä. Kaikilla lapsilla on sisäinen ymmärrys sukupuolestaan juurikin noista 2-3 -vuosista eteenpäin ellei sitten kehitys jostain syystä mene eritahtisesti kuin muilla. Transsukupuolisillakin ymmärrys omasta sukupuolesta nousee usein tietoisuuteen juuri tuossa ikävaiheessa.

Koska kehitystä ohjaa pitkälti biologia, ei sitä lapsen kokemusta voi millään pitkillä hiuksilla, mekoilla tai saduilla muuttaa. Näin on niin transihmisten kuin muidenkin kohdalla.

En ole vähään aikaan kuullut noin aliarvoivaa puhetta lapsen ymmärryksestä kuin sun pimppi-pitkät hiukset pohdiskelut. Luuletko sinä, ettei se tyttönukke ihan vaan esitä poikaa sen lapsen leikeissä, eikä maagisesti muutu pojaksi hiustenleikkuun myötä. Niinhän ne lapset leikkii roolileikissä äitejä ja isejäkin sikin sokin, eikä kuvittele, että oma sukupuoli leikin myötä vaihtuu.

Se että lapselle kehittyy pikkulapsena ensin tietoisuus itsestään ja kyky ymmärtää, että on joltain osin samanlainen tai erilainen kuin muut ihmiset, ei tarkoita sukupuolen kokemuksen sisäsyntyisyyttä. Se miksi lapsi tiedostaa oman sukupuolensa juuri 2-3-vuotiaana liittyy nimenomaan siihen, että lapsi oppii ymmärtämään kieltä, kävelemään, hänen sosiaalinen piirinsä laajenee ja hän alkaa hahmottaa sosiaalista todellisuutta. 

Hänellä on kypsymisen ja opittujen taitojen, kuten kielellisten valmiuksien, johdosta valmius ymmärtää alkeellisella tasolla sukupuolen käsite ja valmius luoda alkeellisia merkityssuhteita siitä, mitä asioita sukupuoleen liitetään hänen sosiaalisessa ympäristössään. 

Tuossa iässä ei voi mitenkään ennustaa, minkälaiseksi lapsen sukupuolen kokemus ja identiteetti kehittyvät. Ne ovat lapsilla äärimmäisen epävakaita jo luonnostaan, koska lapset harjoittelevat vasta sosiaalista maailmaa ja sen rooleja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Entä jos hän kertoo olevansa Batman, kissanpentu, viinirypäle tai pyllynreikä? Kertoisitko muille olevasi viinirypäleen äiti?" 

 

 

Sä puhut ihmiselle, joka on menettänyt rakkaimman läheisensä, koska hän ei ikinä saanut mitään tukea tai validaatiota sille poikkeavalle sukupuolikokemukselleen. Mua ei naurata sun typerät viinirypälevertaukset yhtään. Todella mautonta. 

Kaikkiin mielenterveyshäiriöihin liittyy kohonnut itsetuhoisuusriski. Väärään sukupuoleen syntyminen on luonnontieteellinen mahdottomuus. Te transaktivistit olette lahko.

Mä en ole transaktivisti. 

Väärään sukupuoleen syntymisen KOKEMUS ei ole luonnontieteellinen mahdottomuus. Minä uskon, että sille kokemukselle on jo sikiöaikana kehittynyt pohja, koska olen nähnyt sen alkavan niin varhain. 

 

Transsukupuolisuus ei itsessään ole mielenterveyshäiriö. 

Monien  mielenterveyshäiriöitten juuret ovat raskauden ja erityisesti synnytyksen aikaisissa tapahtumissa.

Ja ne puhkeavat vauvaiässä? Älä nyt viitsi, et sä itsekään enää pysty uskomaan tuohon. 

1. Oletko koskaan kuullut lastenpsykiatriasta?

2. Koko tarinasi saattaa olla keksitty.

Olen kuullut lastenpsykiatriasta, niinhän sitä mun läheistäkin yritettiin "hoitaa". Lastenpsykiatria ei tunne vauva/taaperoiässä puhkeavia mielenterveyden häiriöitä, ellei kyse ole äärimmäisestä laiminlyönnistä jne. 

 

Joo, tarinani voi toki sun näkökulmasta olla keksitty. Se ei kuitenkaan ole ainoa vastaava kokemus maailmassa, ja ne eivät kaikki voi olla keksittyjä. Varhaislapsuudesta saakka kestänyt, pysyvä kokemus väärään sukupuoleen syntymisestä on selkeästi tunnettu ilmiö. 

Toisekseen, MINÄ tiedän, ettei tarinani ole keksitty, joten MINÄ tiedän miten päättömiä sun väitteet on. Ei sun jutuilla voi vakuuttaa ketään, jolla on henkilökohtaista kokemusta asiasta. Propagandasi on suunnattu ihan muille tahoille. 

Vauva/taaperoikäinen kykenee tulkitsemaan sukupuolen ainoastaan näkyvien/kehollisten ominaisuuksien perusteella. Se ei tietenkään sulje pois lapsilla yleisesti esiintyviä mielikuvitusmaailmoja. Kuitenkin, jos mielikuvitusmaailma jää pysyväksi, on kyseessä mielenterveyshäiriö. Ja transaktivistit ovat taitavia keksimään tarinoitakin.

Mistä tiedät? En lainkaan allekirjoita väitettäsi. Et sä pysty saamaan mua uskomaan tuohon hömppääsi. Koska mä TIEDÄN väitteesi valheellisiksi, mua kiinnostaa niissä yhäkin ainoastaan se, miksi asia on sulle niin tärkeä. 

Löysin tämän hakusanalla "kuinka 2-vuotias tulkitsee sukupuolen". Tämä on suora lainaus Väestöliiton sivulta otsikosta "2-3 vuotiaan seksuaalisuus":

1. Mitä lapsessa tapahtuu? Vastaus: Opettelee käymään potalla. Huomaa, että tytöt ja pojat erilaisia.

2. Mitä lapsi voi tehdä ja kysyä? Vastaus: Sukuelimet kiinnostavat, katselee muiden pimppejä ja pippeleitä esim. saunassa. Pohtii eroja ääneen.

3. Miten aikuinen voi tukea ja ohjata lasta? Vastaus: Kerro, että tytöillä on pimppi, pojilla pippeli. Anna lapsen olla potalla omassa rauhassa. Opeta pesemään kädet WC-käynnin jälkeen.

Asia on minulle tärkeä, koska vastustan jyrkästi luonnonvastaista vallankumousta, jonka Suomen eduskunta, transjärjestöjen sekä lääketeollisuuden ja muitten taloudellista hyötyä ilmiöstä kuittaavien tahojen (sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinoitten pseudotieteelliset poppatohtorit ja sukupuolenmuokkauskirurgit) toiveesta, käynnisti vuonna 2003 voimaan astuneen, alkuperäisen translain myötä.

Eli näin hienosti pystyt löytämään asiallista tietoa, että 2-3 -vuotias alkaa ymmärtää sukupuolten eron, on siitä kiinnostunut, pohtii eroja ja ymmärtää näin siis myös oman sukupuolensa.

Sitten kuitenkin, kun sinulle kerrotaan, että joku juuri tuon ikäinen lapsi on aivan kehitystasonsa mukaisesti havainnut olevansa eri sukupuolta kuin se oma syntymäsukupuoli, niin sinä kerrot, että "hämmentävän isot" lapset luulevat, että sukupuoli on sama asia kuin pitkät hiukset. 

Niinkun, miten voi toisaalta ymmärtää asioita ja sitten heittää kaiken ymmärryksen romukoppaan, kun täytyy kehittää jotain raflaavaa propagandaa.

"Sitten kuitenkin, kun sinulle kerrotaan, että joku juuri tuon ikäinen lapsi on aivan kehitystasonsa mukaisesti havainnut olevansa eri sukupuolta kuin se oma syntymäsukupuoli, niin sinä kerrot, että "hämmentävän isot" lapset luulevat, että sukupuoli on sama asia kuin pitkät hiukset. "

 

 Niin miten se 2v. on havainnut olevansa eri sukupuolta kuin syntymäsukupuoli? Kysymys on silloin siitä, että lapsi ei assosioidu niihin muihin piirteisiin joita samanlaiset genitaalit omaavilla tyypillisesti on. He eivät ymmärrä että esim. ne pitkät hiukset eivät johdu pimpistä, vaan olettavat että pitkähiuksisella henkilöllä on pimppi. Siksi he voivat helposti ajatella sinne kouluikäiseksi asti, että tyttönukke muuttuu poikanukeksi kun siltä leikkaa hiukset ja vaihtaa vaatteet. Siksi pitävien päätelmien tekeminen lasten sukupuoli-identiteetistä & sen vahvistaminen on haitallista.

Eri

Sukupuoli-identiteetin kehitys on sisäsyntyistä. Siitä se lapsi havaitsee sukupuolensa, ei jostain assosiaatioista. Poikalapsi voi aivan hyvin assosioitua esimerkiksi äidin piirteisiin ja haluta pitää äidin mekkoa. Se ei tee hänestä tyttöä. Kaikilla lapsilla on sisäinen ymmärrys sukupuolestaan juurikin noista 2-3 -vuosista eteenpäin ellei sitten kehitys jostain syystä mene eritahtisesti kuin muilla. Transsukupuolisillakin ymmärrys omasta sukupuolesta nousee usein tietoisuuteen juuri tuossa ikävaiheessa.

Koska kehitystä ohjaa pitkälti biologia, ei sitä lapsen kokemusta voi millään pitkillä hiuksilla, mekoilla tai saduilla muuttaa. Näin on niin transihmisten kuin muidenkin kohdalla.

En ole vähään aikaan kuullut noin aliarvoivaa puhetta lapsen ymmärryksestä kuin sun pimppi-pitkät hiukset pohdiskelut. Luuletko sinä, ettei se tyttönukke ihan vaan esitä poikaa sen lapsen leikeissä, eikä maagisesti muutu pojaksi hiustenleikkuun myötä. Niinhän ne lapset leikkii roolileikissä äitejä ja isejäkin sikin sokin, eikä kuvittele, että oma sukupuoli leikin myötä vaihtuu.

Psykologiassa vallitsee melkoinen konsensus siitä, että pysyväluonteinen identiteetti on kehityksen lopputulos eikä mikään synnynnäinen ominaisuus. Sukupuoli-identiteetin osalta on kuitenkin yhtäkkiä alettu väittää päinvastaista, vailla minkäänlaisia todisteita. Se, että lapsella nousee alkeellinen ymmärrys sukupuolieroista on aika kaukana vielä siitä, että niitä ymmärtäisi sisäsyntyisellä tavalla - ilman puberteettia kun ei ole sellaisia sukupuolen toimintoja joilla asian voisi konkreettisesti kokea. Vain harvalla edes jokin identiteetin osa-alue pysyy muuttumattomana taaperosta aikuisuuteen, uskoohan moni pikkulapsi jumalaankin mutta vain muutamasta tulee Päivi Räsänen.

 

 Jos identiteettikehitystä ohjaisi pelkkä biologia, mitään transsukupuolisuutta ei edes olisi. Ei aikuisissa eikä lapsissa. Jokaisessa aivosolussa on joko miehen tai naisen kromosomit, eikä ne "tiedä" mitä on olla jotain muuta. 

 

 Kyllä, 2-3-vuotias on kaikilta osin vielä hemmetin tyhmä eikä se ole aliarvio. Ja aikuisten pitää ymmärtää se jotta lapsi pysyy hengissä.

No kyllä sillä transsukupuolisuudellakin biologinen tausta on. Muuten joidenkin sisäsyntyinen kokemus sukupuolesta ei olisi eri kuin kehon sukupuoli.

 

Tottakai identiteettikehitys vie pitkään. Kuitenkin lainalaisuuksia on siinä, koska esim. lapsi tunnistaa oman sukupuolensa (n. 2-3 v.) 

Tällaista biologista taustaa ei olla kuitenkaan toistaiseksi löydetty esim. aivotutkimusten kautta vaan pikemminkin transsukupuolisuuden etiologiassa on tunnistettu niin monia neurologisia, seksuaalisia ja psykososiaalisia tekijöitä, että yksiselitteisen biologisen syyn löytyminen on varsin epätodennäköistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Entä jos hän kertoo olevansa Batman, kissanpentu, viinirypäle tai pyllynreikä? Kertoisitko muille olevasi viinirypäleen äiti?" 

 

 

Sä puhut ihmiselle, joka on menettänyt rakkaimman läheisensä, koska hän ei ikinä saanut mitään tukea tai validaatiota sille poikkeavalle sukupuolikokemukselleen. Mua ei naurata sun typerät viinirypälevertaukset yhtään. Todella mautonta. 

Kaikkiin mielenterveyshäiriöihin liittyy kohonnut itsetuhoisuusriski. Väärään sukupuoleen syntyminen on luonnontieteellinen mahdottomuus. Te transaktivistit olette lahko.

Mä en ole transaktivisti. 

Väärään sukupuoleen syntymisen KOKEMUS ei ole luonnontieteellinen mahdottomuus. Minä uskon, että sille kokemukselle on jo sikiöaikana kehittynyt pohja, koska olen nähnyt sen alkavan niin varhain. 

 

Transsukupuolisuus ei itsessään ole mielenterveyshäiriö. 

Monien  mielenterveyshäiriöitten juuret ovat raskauden ja erityisesti synnytyksen aikaisissa tapahtumissa.

Ja ne puhkeavat vauvaiässä? Älä nyt viitsi, et sä itsekään enää pysty uskomaan tuohon. 

1. Oletko koskaan kuullut lastenpsykiatriasta?

2. Koko tarinasi saattaa olla keksitty.

Olen kuullut lastenpsykiatriasta, niinhän sitä mun läheistäkin yritettiin "hoitaa". Lastenpsykiatria ei tunne vauva/taaperoiässä puhkeavia mielenterveyden häiriöitä, ellei kyse ole äärimmäisestä laiminlyönnistä jne. 

 

Joo, tarinani voi toki sun näkökulmasta olla keksitty. Se ei kuitenkaan ole ainoa vastaava kokemus maailmassa, ja ne eivät kaikki voi olla keksittyjä. Varhaislapsuudesta saakka kestänyt, pysyvä kokemus väärään sukupuoleen syntymisestä on selkeästi tunnettu ilmiö. 

Toisekseen, MINÄ tiedän, ettei tarinani ole keksitty, joten MINÄ tiedän miten päättömiä sun väitteet on. Ei sun jutuilla voi vakuuttaa ketään, jolla on henkilökohtaista kokemusta asiasta. Propagandasi on suunnattu ihan muille tahoille. 

Vauva/taaperoikäinen kykenee tulkitsemaan sukupuolen ainoastaan näkyvien/kehollisten ominaisuuksien perusteella. Se ei tietenkään sulje pois lapsilla yleisesti esiintyviä mielikuvitusmaailmoja. Kuitenkin, jos mielikuvitusmaailma jää pysyväksi, on kyseessä mielenterveyshäiriö. Ja transaktivistit ovat taitavia keksimään tarinoitakin.

Mistä tiedät? En lainkaan allekirjoita väitettäsi. Et sä pysty saamaan mua uskomaan tuohon hömppääsi. Koska mä TIEDÄN väitteesi valheellisiksi, mua kiinnostaa niissä yhäkin ainoastaan se, miksi asia on sulle niin tärkeä. 

Löysin tämän hakusanalla "kuinka 2-vuotias tulkitsee sukupuolen". Tämä on suora lainaus Väestöliiton sivulta otsikosta "2-3 vuotiaan seksuaalisuus":

1. Mitä lapsessa tapahtuu? Vastaus: Opettelee käymään potalla. Huomaa, että tytöt ja pojat erilaisia.

2. Mitä lapsi voi tehdä ja kysyä? Vastaus: Sukuelimet kiinnostavat, katselee muiden pimppejä ja pippeleitä esim. saunassa. Pohtii eroja ääneen.

3. Miten aikuinen voi tukea ja ohjata lasta? Vastaus: Kerro, että tytöillä on pimppi, pojilla pippeli. Anna lapsen olla potalla omassa rauhassa. Opeta pesemään kädet WC-käynnin jälkeen.

Asia on minulle tärkeä, koska vastustan jyrkästi luonnonvastaista vallankumousta, jonka Suomen eduskunta, transjärjestöjen sekä lääketeollisuuden ja muitten taloudellista hyötyä ilmiöstä kuittaavien tahojen (sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinoitten pseudotieteelliset poppatohtorit ja sukupuolenmuokkauskirurgit) toiveesta, käynnisti vuonna 2003 voimaan astuneen, alkuperäisen translain myötä.

Eli näin hienosti pystyt löytämään asiallista tietoa, että 2-3 -vuotias alkaa ymmärtää sukupuolten eron, on siitä kiinnostunut, pohtii eroja ja ymmärtää näin siis myös oman sukupuolensa.

Sitten kuitenkin, kun sinulle kerrotaan, että joku juuri tuon ikäinen lapsi on aivan kehitystasonsa mukaisesti havainnut olevansa eri sukupuolta kuin se oma syntymäsukupuoli, niin sinä kerrot, että "hämmentävän isot" lapset luulevat, että sukupuoli on sama asia kuin pitkät hiukset. 

Niinkun, miten voi toisaalta ymmärtää asioita ja sitten heittää kaiken ymmärryksen romukoppaan, kun täytyy kehittää jotain raflaavaa propagandaa.

"Sitten kuitenkin, kun sinulle kerrotaan, että joku juuri tuon ikäinen lapsi on aivan kehitystasonsa mukaisesti havainnut olevansa eri sukupuolta kuin se oma syntymäsukupuoli, niin sinä kerrot, että "hämmentävän isot" lapset luulevat, että sukupuoli on sama asia kuin pitkät hiukset. "

 

 Niin miten se 2v. on havainnut olevansa eri sukupuolta kuin syntymäsukupuoli? Kysymys on silloin siitä, että lapsi ei assosioidu niihin muihin piirteisiin joita samanlaiset genitaalit omaavilla tyypillisesti on. He eivät ymmärrä että esim. ne pitkät hiukset eivät johdu pimpistä, vaan olettavat että pitkähiuksisella henkilöllä on pimppi. Siksi he voivat helposti ajatella sinne kouluikäiseksi asti, että tyttönukke muuttuu poikanukeksi kun siltä leikkaa hiukset ja vaihtaa vaatteet. Siksi pitävien päätelmien tekeminen lasten sukupuoli-identiteetistä & sen vahvistaminen on haitallista.

Eri

Sukupuoli-identiteetin kehitys on sisäsyntyistä. Siitä se lapsi havaitsee sukupuolensa, ei jostain assosiaatioista. Poikalapsi voi aivan hyvin assosioitua esimerkiksi äidin piirteisiin ja haluta pitää äidin mekkoa. Se ei tee hänestä tyttöä. Kaikilla lapsilla on sisäinen ymmärrys sukupuolestaan juurikin noista 2-3 -vuosista eteenpäin ellei sitten kehitys jostain syystä mene eritahtisesti kuin muilla. Transsukupuolisillakin ymmärrys omasta sukupuolesta nousee usein tietoisuuteen juuri tuossa ikävaiheessa.

Koska kehitystä ohjaa pitkälti biologia, ei sitä lapsen kokemusta voi millään pitkillä hiuksilla, mekoilla tai saduilla muuttaa. Näin on niin transihmisten kuin muidenkin kohdalla.

En ole vähään aikaan kuullut noin aliarvoivaa puhetta lapsen ymmärryksestä kuin sun pimppi-pitkät hiukset pohdiskelut. Luuletko sinä, ettei se tyttönukke ihan vaan esitä poikaa sen lapsen leikeissä, eikä maagisesti muutu pojaksi hiustenleikkuun myötä. Niinhän ne lapset leikkii roolileikissä äitejä ja isejäkin sikin sokin, eikä kuvittele, että oma sukupuoli leikin myötä vaihtuu.

Psykologiassa vallitsee melkoinen konsensus siitä, että pysyväluonteinen identiteetti on kehityksen lopputulos eikä mikään synnynnäinen ominaisuus. Sukupuoli-identiteetin osalta on kuitenkin yhtäkkiä alettu väittää päinvastaista, vailla minkäänlaisia todisteita. Se, että lapsella nousee alkeellinen ymmärrys sukupuolieroista on aika kaukana vielä siitä, että niitä ymmärtäisi sisäsyntyisellä tavalla - ilman puberteettia kun ei ole sellaisia sukupuolen toimintoja joilla asian voisi konkreettisesti kokea. Vain harvalla edes jokin identiteetin osa-alue pysyy muuttumattomana taaperosta aikuisuuteen, uskoohan moni pikkulapsi jumalaankin mutta vain muutamasta tulee Päivi Räsänen.

 

 Jos identiteettikehitystä ohjaisi pelkkä biologia, mitään transsukupuolisuutta ei edes olisi. Ei aikuisissa eikä lapsissa. Jokaisessa aivosolussa on joko miehen tai naisen kromosomit, eikä ne "tiedä" mitä on olla jotain muuta. 

 

 Kyllä, 2-3-vuotias on kaikilta osin vielä hemmetin tyhmä eikä se ole aliarvio. Ja aikuisten pitää ymmärtää se jotta lapsi pysyy hengissä.

No tuo kaverisi sanoi, että kouluikään asti lapsi olettaa, että pitkähiuksisella on pimppi ja että poikanukesta tulee hiukset leikkaamalla maagisesti poika. Eli sanoisin sen jonkin verran aliarvioivan lähelle kouluikäisiä.

Ja tottakai sukupuolen kokemus on sisäsyntyinen asia. Et sinä tiedä olevasi nainen, koska sinulla on pimppi. Vaikka sinulle olisi tehty aivan vauvana joku sairas koe ja leikelty penis, se ei muuttaisi sinun sisäistä kokemustasi. Todennäköisesti kärsisit ja kokisit, että joku on pahasti väärin, kun ulkoisesti näyttäisit mieheltä.

Sukupuoli-identiteetti, jota voi sitten kuvailla paljon laajemminkin ja johon liittyy opittuja ja omaksuttujakun piirteitä liittyy tietysti vahvasti myös kulttuuriin ja sosiaalisiin suhteisiin. Se ei poista sieltä pohjalta sukupuolen biologista ohjautuvuutta (joka joillakin aiheuttaa transsukupuolisuuden). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Entä jos hän kertoo olevansa Batman, kissanpentu, viinirypäle tai pyllynreikä? Kertoisitko muille olevasi viinirypäleen äiti?" 

 

 

Sä puhut ihmiselle, joka on menettänyt rakkaimman läheisensä, koska hän ei ikinä saanut mitään tukea tai validaatiota sille poikkeavalle sukupuolikokemukselleen. Mua ei naurata sun typerät viinirypälevertaukset yhtään. Todella mautonta. 

Kaikkiin mielenterveyshäiriöihin liittyy kohonnut itsetuhoisuusriski. Väärään sukupuoleen syntyminen on luonnontieteellinen mahdottomuus. Te transaktivistit olette lahko.

Mä en ole transaktivisti. 

Väärään sukupuoleen syntymisen KOKEMUS ei ole luonnontieteellinen mahdottomuus. Minä uskon, että sille kokemukselle on jo sikiöaikana kehittynyt pohja, koska olen nähnyt sen alkavan niin varhain. 

 

Transsukupuolisuus ei itsessään ole mielenterveyshäiriö. 

Monien  mielenterveyshäiriöitten juuret ovat raskauden ja erityisesti synnytyksen aikaisissa tapahtumissa.

Ja ne puhkeavat vauvaiässä? Älä nyt viitsi, et sä itsekään enää pysty uskomaan tuohon. 

1. Oletko koskaan kuullut lastenpsykiatriasta?

2. Koko tarinasi saattaa olla keksitty.

Olen kuullut lastenpsykiatriasta, niinhän sitä mun läheistäkin yritettiin "hoitaa". Lastenpsykiatria ei tunne vauva/taaperoiässä puhkeavia mielenterveyden häiriöitä, ellei kyse ole äärimmäisestä laiminlyönnistä jne. 

 

Joo, tarinani voi toki sun näkökulmasta olla keksitty. Se ei kuitenkaan ole ainoa vastaava kokemus maailmassa, ja ne eivät kaikki voi olla keksittyjä. Varhaislapsuudesta saakka kestänyt, pysyvä kokemus väärään sukupuoleen syntymisestä on selkeästi tunnettu ilmiö. 

Toisekseen, MINÄ tiedän, ettei tarinani ole keksitty, joten MINÄ tiedän miten päättömiä sun väitteet on. Ei sun jutuilla voi vakuuttaa ketään, jolla on henkilökohtaista kokemusta asiasta. Propagandasi on suunnattu ihan muille tahoille. 

Vauva/taaperoikäinen kykenee tulkitsemaan sukupuolen ainoastaan näkyvien/kehollisten ominaisuuksien perusteella. Se ei tietenkään sulje pois lapsilla yleisesti esiintyviä mielikuvitusmaailmoja. Kuitenkin, jos mielikuvitusmaailma jää pysyväksi, on kyseessä mielenterveyshäiriö. Ja transaktivistit ovat taitavia keksimään tarinoitakin.

Mistä tiedät? En lainkaan allekirjoita väitettäsi. Et sä pysty saamaan mua uskomaan tuohon hömppääsi. Koska mä TIEDÄN väitteesi valheellisiksi, mua kiinnostaa niissä yhäkin ainoastaan se, miksi asia on sulle niin tärkeä. 

Löysin tämän hakusanalla "kuinka 2-vuotias tulkitsee sukupuolen". Tämä on suora lainaus Väestöliiton sivulta otsikosta "2-3 vuotiaan seksuaalisuus":

1. Mitä lapsessa tapahtuu? Vastaus: Opettelee käymään potalla. Huomaa, että tytöt ja pojat erilaisia.

2. Mitä lapsi voi tehdä ja kysyä? Vastaus: Sukuelimet kiinnostavat, katselee muiden pimppejä ja pippeleitä esim. saunassa. Pohtii eroja ääneen.

3. Miten aikuinen voi tukea ja ohjata lasta? Vastaus: Kerro, että tytöillä on pimppi, pojilla pippeli. Anna lapsen olla potalla omassa rauhassa. Opeta pesemään kädet WC-käynnin jälkeen.

Asia on minulle tärkeä, koska vastustan jyrkästi luonnonvastaista vallankumousta, jonka Suomen eduskunta, transjärjestöjen sekä lääketeollisuuden ja muitten taloudellista hyötyä ilmiöstä kuittaavien tahojen (sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinoitten pseudotieteelliset poppatohtorit ja sukupuolenmuokkauskirurgit) toiveesta, käynnisti vuonna 2003 voimaan astuneen, alkuperäisen translain myötä.

Eli näin hienosti pystyt löytämään asiallista tietoa, että 2-3 -vuotias alkaa ymmärtää sukupuolten eron, on siitä kiinnostunut, pohtii eroja ja ymmärtää näin siis myös oman sukupuolensa.

Sitten kuitenkin, kun sinulle kerrotaan, että joku juuri tuon ikäinen lapsi on aivan kehitystasonsa mukaisesti havainnut olevansa eri sukupuolta kuin se oma syntymäsukupuoli, niin sinä kerrot, että "hämmentävän isot" lapset luulevat, että sukupuoli on sama asia kuin pitkät hiukset. 

Niinkun, miten voi toisaalta ymmärtää asioita ja sitten heittää kaiken ymmärryksen romukoppaan, kun täytyy kehittää jotain raflaavaa propagandaa.

"Sitten kuitenkin, kun sinulle kerrotaan, että joku juuri tuon ikäinen lapsi on aivan kehitystasonsa mukaisesti havainnut olevansa eri sukupuolta kuin se oma syntymäsukupuoli, niin sinä kerrot, että "hämmentävän isot" lapset luulevat, että sukupuoli on sama asia kuin pitkät hiukset. "

 

 Niin miten se 2v. on havainnut olevansa eri sukupuolta kuin syntymäsukupuoli? Kysymys on silloin siitä, että lapsi ei assosioidu niihin muihin piirteisiin joita samanlaiset genitaalit omaavilla tyypillisesti on. He eivät ymmärrä että esim. ne pitkät hiukset eivät johdu pimpistä, vaan olettavat että pitkähiuksisella henkilöllä on pimppi. Siksi he voivat helposti ajatella sinne kouluikäiseksi asti, että tyttönukke muuttuu poikanukeksi kun siltä leikkaa hiukset ja vaihtaa vaatteet. Siksi pitävien päätelmien tekeminen lasten sukupuoli-identiteetistä & sen vahvistaminen on haitallista.

Eri

Sukupuoli-identiteetin kehitys on sisäsyntyistä. Siitä se lapsi havaitsee sukupuolensa, ei jostain assosiaatioista. Poikalapsi voi aivan hyvin assosioitua esimerkiksi äidin piirteisiin ja haluta pitää äidin mekkoa. Se ei tee hänestä tyttöä. Kaikilla lapsilla on sisäinen ymmärrys sukupuolestaan juurikin noista 2-3 -vuosista eteenpäin ellei sitten kehitys jostain syystä mene eritahtisesti kuin muilla. Transsukupuolisillakin ymmärrys omasta sukupuolesta nousee usein tietoisuuteen juuri tuossa ikävaiheessa.

Koska kehitystä ohjaa pitkälti biologia, ei sitä lapsen kokemusta voi millään pitkillä hiuksilla, mekoilla tai saduilla muuttaa. Näin on niin transihmisten kuin muidenkin kohdalla.

En ole vähään aikaan kuullut noin aliarvoivaa puhetta lapsen ymmärryksestä kuin sun pimppi-pitkät hiukset pohdiskelut. Luuletko sinä, ettei se tyttönukke ihan vaan esitä poikaa sen lapsen leikeissä, eikä maagisesti muutu pojaksi hiustenleikkuun myötä. Niinhän ne lapset leikkii roolileikissä äitejä ja isejäkin sikin sokin, eikä kuvittele, että oma sukupuoli leikin myötä vaihtuu.

Psykologiassa vallitsee melkoinen konsensus siitä, että pysyväluonteinen identiteetti on kehityksen lopputulos eikä mikään synnynnäinen ominaisuus. Sukupuoli-identiteetin osalta on kuitenkin yhtäkkiä alettu väittää päinvastaista, vailla minkäänlaisia todisteita. Se, että lapsella nousee alkeellinen ymmärrys sukupuolieroista on aika kaukana vielä siitä, että niitä ymmärtäisi sisäsyntyisellä tavalla - ilman puberteettia kun ei ole sellaisia sukupuolen toimintoja joilla asian voisi konkreettisesti kokea. Vain harvalla edes jokin identiteetin osa-alue pysyy muuttumattomana taaperosta aikuisuuteen, uskoohan moni pikkulapsi jumalaankin mutta vain muutamasta tulee Päivi Räsänen.

 

 Jos identiteettikehitystä ohjaisi pelkkä biologia, mitään transsukupuolisuutta ei edes olisi. Ei aikuisissa eikä lapsissa. Jokaisessa aivosolussa on joko miehen tai naisen kromosomit, eikä ne "tiedä" mitä on olla jotain muuta. 

 

 Kyllä, 2-3-vuotias on kaikilta osin vielä hemmetin tyhmä eikä se ole aliarvio. Ja aikuisten pitää ymmärtää se jotta lapsi pysyy hengissä.

No kyllä sillä transsukupuolisuudellakin biologinen tausta on. Muuten joidenkin sisäsyntyinen kokemus sukupuolesta ei olisi eri kuin kehon sukupuoli.

 

Tottakai identiteettikehitys vie pitkään. Kuitenkin lainalaisuuksia on siinä, koska esim. lapsi tunnistaa oman sukupuolensa (n. 2-3 v.) 

Tällaista biologista taustaa ei olla kuitenkaan toistaiseksi löydetty esim. aivotutkimusten kautta vaan pikemminkin transsukupuolisuuden etiologiassa on tunnistettu niin monia neurologisia, seksuaalisia ja psykososiaalisia tekijöitä, että yksiselitteisen biologisen syyn löytyminen on varsin epätodennäköistä.

Geneettinen alttius ollaan havaittu kaksoskokeissa. Eikä mun mielestä mitään yhtä tiettyä syytä täydy löytyä, että voidaan jonkun ymmärtää liittyvän biologiaan. 

Vierailija kirjoitti:

keho tuottaa vain yhtä kahdesta sukupuolihormoonista tai ei kumpaakaan. 

Molemmat sukupuolet tuottavat kaikkia sukupuolihormoneja, mutta eri pitoisuuksina.

Vierailija kirjoitti:

keho tuottaa vain yhtä kahdesta sukupuolihormoonista tai ei kumpaakaan. 

Ei oo jumalauta totta. Siis ihanko oikeasti sä kuvittelet, ettei naiskehot tuota myös testosteronia, tai mieskehot estrogeeniä?!? 😃

Mikä saa ihmisen julistamaan tietämättömyyttään noin? 

Vierailija kirjoitti:

Mitä hevonpersettä se kuuluu kenellekkään miten toinen sukupuolensa tuntee? Ei haittaa ketään.

Näinhän sen pitäisi olla. Mutta jos aletaan vaatia muita esittämään mukana, niin menee vähän oudoksi. Jos leikkii vain itsekseen tai samanmielisten kanssa niin ei siinä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Entä jos hän kertoo olevansa Batman, kissanpentu, viinirypäle tai pyllynreikä? Kertoisitko muille olevasi viinirypäleen äiti?" 

 

 

Sä puhut ihmiselle, joka on menettänyt rakkaimman läheisensä, koska hän ei ikinä saanut mitään tukea tai validaatiota sille poikkeavalle sukupuolikokemukselleen. Mua ei naurata sun typerät viinirypälevertaukset yhtään. Todella mautonta. 

Kaikkiin mielenterveyshäiriöihin liittyy kohonnut itsetuhoisuusriski. Väärään sukupuoleen syntyminen on luonnontieteellinen mahdottomuus. Te transaktivistit olette lahko.

Mä en ole transaktivisti. 

Väärään sukupuoleen syntymisen KOKEMUS ei ole luonnontieteellinen mahdottomuus. Minä uskon, että sille kokemukselle on jo sikiöaikana kehittynyt pohja, koska olen nähnyt sen alkavan niin varhain. 

 

Transsukupuolisuus ei itsessään ole mielenterveyshäiriö. 

Monien  mielenterveyshäiriöitten juuret ovat raskauden ja erityisesti synnytyksen aikaisissa tapahtumissa.

Ja ne puhkeavat vauvaiässä? Älä nyt viitsi, et sä itsekään enää pysty uskomaan tuohon. 

1. Oletko koskaan kuullut lastenpsykiatriasta?

2. Koko tarinasi saattaa olla keksitty.

Olen kuullut lastenpsykiatriasta, niinhän sitä mun läheistäkin yritettiin "hoitaa". Lastenpsykiatria ei tunne vauva/taaperoiässä puhkeavia mielenterveyden häiriöitä, ellei kyse ole äärimmäisestä laiminlyönnistä jne. 

 

Joo, tarinani voi toki sun näkökulmasta olla keksitty. Se ei kuitenkaan ole ainoa vastaava kokemus maailmassa, ja ne eivät kaikki voi olla keksittyjä. Varhaislapsuudesta saakka kestänyt, pysyvä kokemus väärään sukupuoleen syntymisestä on selkeästi tunnettu ilmiö. 

Toisekseen, MINÄ tiedän, ettei tarinani ole keksitty, joten MINÄ tiedän miten päättömiä sun väitteet on. Ei sun jutuilla voi vakuuttaa ketään, jolla on henkilökohtaista kokemusta asiasta. Propagandasi on suunnattu ihan muille tahoille. 

Vauva/taaperoikäinen kykenee tulkitsemaan sukupuolen ainoastaan näkyvien/kehollisten ominaisuuksien perusteella. Se ei tietenkään sulje pois lapsilla yleisesti esiintyviä mielikuvitusmaailmoja. Kuitenkin, jos mielikuvitusmaailma jää pysyväksi, on kyseessä mielenterveyshäiriö. Ja transaktivistit ovat taitavia keksimään tarinoitakin.

Mistä tiedät? En lainkaan allekirjoita väitettäsi. Et sä pysty saamaan mua uskomaan tuohon hömppääsi. Koska mä TIEDÄN väitteesi valheellisiksi, mua kiinnostaa niissä yhäkin ainoastaan se, miksi asia on sulle niin tärkeä. 

Löysin tämän hakusanalla "kuinka 2-vuotias tulkitsee sukupuolen". Tämä on suora lainaus Väestöliiton sivulta otsikosta "2-3 vuotiaan seksuaalisuus":

1. Mitä lapsessa tapahtuu? Vastaus: Opettelee käymään potalla. Huomaa, että tytöt ja pojat erilaisia.

2. Mitä lapsi voi tehdä ja kysyä? Vastaus: Sukuelimet kiinnostavat, katselee muiden pimppejä ja pippeleitä esim. saunassa. Pohtii eroja ääneen.

3. Miten aikuinen voi tukea ja ohjata lasta? Vastaus: Kerro, että tytöillä on pimppi, pojilla pippeli. Anna lapsen olla potalla omassa rauhassa. Opeta pesemään kädet WC-käynnin jälkeen.

Asia on minulle tärkeä, koska vastustan jyrkästi luonnonvastaista vallankumousta, jonka Suomen eduskunta, transjärjestöjen sekä lääketeollisuuden ja muitten taloudellista hyötyä ilmiöstä kuittaavien tahojen (sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinoitten pseudotieteelliset poppatohtorit ja sukupuolenmuokkauskirurgit) toiveesta, käynnisti vuonna 2003 voimaan astuneen, alkuperäisen translain myötä.

Eli näin hienosti pystyt löytämään asiallista tietoa, että 2-3 -vuotias alkaa ymmärtää sukupuolten eron, on siitä kiinnostunut, pohtii eroja ja ymmärtää näin siis myös oman sukupuolensa.

Sitten kuitenkin, kun sinulle kerrotaan, että joku juuri tuon ikäinen lapsi on aivan kehitystasonsa mukaisesti havainnut olevansa eri sukupuolta kuin se oma syntymäsukupuoli, niin sinä kerrot, että "hämmentävän isot" lapset luulevat, että sukupuoli on sama asia kuin pitkät hiukset. 

Niinkun, miten voi toisaalta ymmärtää asioita ja sitten heittää kaiken ymmärryksen romukoppaan, kun täytyy kehittää jotain raflaavaa propagandaa.

"Sitten kuitenkin, kun sinulle kerrotaan, että joku juuri tuon ikäinen lapsi on aivan kehitystasonsa mukaisesti havainnut olevansa eri sukupuolta kuin se oma syntymäsukupuoli, niin sinä kerrot, että "hämmentävän isot" lapset luulevat, että sukupuoli on sama asia kuin pitkät hiukset. "

 

 Niin miten se 2v. on havainnut olevansa eri sukupuolta kuin syntymäsukupuoli? Kysymys on silloin siitä, että lapsi ei assosioidu niihin muihin piirteisiin joita samanlaiset genitaalit omaavilla tyypillisesti on. He eivät ymmärrä että esim. ne pitkät hiukset eivät johdu pimpistä, vaan olettavat että pitkähiuksisella henkilöllä on pimppi. Siksi he voivat helposti ajatella sinne kouluikäiseksi asti, että tyttönukke muuttuu poikanukeksi kun siltä leikkaa hiukset ja vaihtaa vaatteet. Siksi pitävien päätelmien tekeminen lasten sukupuoli-identiteetistä & sen vahvistaminen on haitallista.

Eri

Sukupuoli-identiteetin kehitys on sisäsyntyistä. Siitä se lapsi havaitsee sukupuolensa, ei jostain assosiaatioista. Poikalapsi voi aivan hyvin assosioitua esimerkiksi äidin piirteisiin ja haluta pitää äidin mekkoa. Se ei tee hänestä tyttöä. Kaikilla lapsilla on sisäinen ymmärrys sukupuolestaan juurikin noista 2-3 -vuosista eteenpäin ellei sitten kehitys jostain syystä mene eritahtisesti kuin muilla. Transsukupuolisillakin ymmärrys omasta sukupuolesta nousee usein tietoisuuteen juuri tuossa ikävaiheessa.

Koska kehitystä ohjaa pitkälti biologia, ei sitä lapsen kokemusta voi millään pitkillä hiuksilla, mekoilla tai saduilla muuttaa. Näin on niin transihmisten kuin muidenkin kohdalla.

En ole vähään aikaan kuullut noin aliarvoivaa puhetta lapsen ymmärryksestä kuin sun pimppi-pitkät hiukset pohdiskelut. Luuletko sinä, ettei se tyttönukke ihan vaan esitä poikaa sen lapsen leikeissä, eikä maagisesti muutu pojaksi hiustenleikkuun myötä. Niinhän ne lapset leikkii roolileikissä äitejä ja isejäkin sikin sokin, eikä kuvittele, että oma sukupuoli leikin myötä vaihtuu.

Se että lapselle kehittyy pikkulapsena ensin tietoisuus itsestään ja kyky ymmärtää, että on joltain osin samanlainen tai erilainen kuin muut ihmiset, ei tarkoita sukupuolen kokemuksen sisäsyntyisyyttä. Se miksi lapsi tiedostaa oman sukupuolensa juuri 2-3-vuotiaana liittyy nimenomaan siihen, että lapsi oppii ymmärtämään kieltä, kävelemään, hänen sosiaalinen piirinsä laajenee ja hän alkaa hahmottaa sosiaalista todellisuutta. 

 

Hänellä on kypsymisen ja opittujen taitojen, kuten kielellisten valmiuksien, johdosta valmius ymmärtää alkeellisella tasolla sukupuolen käsite ja valmius luoda alkeellisia merkityssuhteita siitä, mitä asioita sukupuoleen liitetään hänen sosiaalisessa ympäristössään. 

 

Tuossa iässä ei voi mitenkään ennustaa, minkälaiseksi lapsen sukupuolen kokemus ja identiteetti kehittyvät. Ne ovat lapsilla äärimmäisen epävakaita jo luonnostaan, koska lapset harjoittelevat vasta sosiaalista maailmaa ja sen rooleja. 

Se, että kokemus on epävakaa, ei tarkoita ettei se olisi sisäsyntyinen. Yhtä lailla sisäsyntyisen kokemuksen selkiytymiseen voi mennä aikaa. Oletko oikeasti sitä mieltä, että tieto omasta sukupuolesta tulisi ulkoisista asioista ja ulkoa päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ihan oikeasti viimeistään nyt alkaa kuuntelemaan detransitoitujien kokemuksia, jos edelleen on sitä mieltä, että nk. transhoidot ovat ihan oikeaa lääketiedettä. 

Detransituitija kannattaa ehdottomasti kuunnella. Heitä on muutama prosentti kaikista hoitoja saaneista. Heidän tarinoillaan on väliä ja on todella hyvä, jos joku välttyy turhilta hoidoilta heidän tarinoidensa avulla. Sukupuoli-identiteetin tutkimuksissa myös kannustetaan tutustumaan heidän tarinoihinsa juuri tästä syystä.

Heidän tarinoitaan ei kuitenkaan tule käyttää perusteluna hoitojen kieltämiseen kaikilta, koska yli 95% hoitoja saaneista on todella hyötynyt niistä, eikä detransituoidu. 

Suhteellisen uusi propagandaväite on, että detransituoituja olisi 30% hoitoja saaneista. Tämä ei pidä paikkaansa. 

Kannattaa myös kuunnella heidän sanojaan. Monella detransitioituneella on myöhemmin diagnosoitu autismia (eri tasoista), kaksisuuntaista mielialahäiriötä, epävakaata persoonallisuushäiriötä, dissosiaatiota (nuo toistuu todella usein, varmasti on muitakin mielenhäiriöitä tai muuta neuroepätyypillisyyttä) ja heitä ei välttämättä edes tutkittu kunnolla ennen transhoitojen aloitusta. 

No mitä ajattelit minun kuuntelevan, ellei heidän sanojaan? 

Juuri näin se menee. Joku, jolla on noita kuvaamasi asioita, kaksisuuntaista mielialahäiriötä, autismia yms. saattaa pysähtyä miettimään olisiko hänenkin kohdallaan dysforian syy jossain muualla kuin transsukupuolisuudessa. Siksi niitä sanoja on hyvä kuunnella, että voi välttyä väärältä diagnoosilta.

Sitten on ne ihmiset, joille se transdiagnoosi on ihan oikea ja heitä on valtaosa hoitoon hakeutuvista. Hekin voi tutustua detrans-tarinoihin ja löytää sieltä itselleen jotakin.

Ei ole mitään tieteellisesti pätevää erotusdiagnostiikkaa "aitojen" transsujen, fetisistien ja katujien tunnistamiseen. Se tunnistaminen tapahtuu vasta silloin, kun on jo liian myöhäistä, silloin kun terveet rinnat, kohtu ja munasarjat on amputoitu. Silloin, kun testosteroni on tehnyt pysyvät vaikutukset naisen keholle: robottisammakon ääni, karvoitusta ei-toivotuissakin paikoissa, kaljuuntuminen, vaihdevuodet vuosikymmeniä etuajassa, alapään kuivahtaminen ja surkastuminen jättiklittaa lukuunottamatta. On todella vastuutonta, että transiutukseen pääsyä halutaan helpottaa, määritellään sukupuoliristiriidan syiden selvittely eheyttämiseksi, manipuloidaan alaikäiselle transsuidentiteettiä ja opastetaan huijaamaan Transpolin tutkimuksissa ja tilaamaan omatoimihormonit netistä.