Lue keskustelun säännöt.
Sukupuolia on kaksi, mielenterveyshäiriöitä kuvitella muuta on enemmän
Kommentit (974)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lapsi voi tietää olevansa väärää sukupuolta, jos edes aikuiset eivät kykene määrittelemään mikä on tyttö ja mikä on poika?
Haluaisin myös tähän vastauksen
Sitä pitäis varmaan kysyä siltä lapselta, mistä me muut sitä tiedettäis.
Eli lapsi ei voi tietää kerta edes aikuiset ei osaa transporukassa määrittää mitä on olla tyttö tai poika
Tosi surullista. Ei ihme että tätä vastaan ollaanLapsella selvästi voi olla selkeä kokemus siitä, että hänen kuuluisi olla eri sukupuolta kuin se, mihin on syntynyt. Tähän ei yhtään mitenkään vaikuta se, miten vaiko mitenkään aikuiset osaa määritellä sukupuolia. Eihän nämä asiat liity mitenkään toisiinsa.
Miten hän voi kokea olevansa väärää sukupuolta kun sukupuolia ei ole määritelty? Tuossa tapauksessa tyttö ja poika voi tarkoittaa samaa asiaa koska niitä ei ole määritelty. Miten hän siis tietää olevansa väärässä sukupuolessa?
Mistä ihmeestä sä nyt oikein puhut. Keidenkään random-aikuisten sukupuolen määrittelyt ei vaikuta mitenkään asiaan.
Eiköhän sillä lapsella ole mielessään ympäröivään maailmaan perustuvat määritelmät sukupuolille.
Sä laitat nyt tässä todella paljon lapsen hahmotuskyvyn ja tiedon varaan. Yllättävän vanha lapsi luulee, että pelkkä pitkä tukka ja hame tekevät tytöksi.
No kun minä olen kasvanut sellaisen lapsen kanssa. Ihan yhdentekevää mistä se lapsi sen asian tietää, jos kyseessä on niin selkeä ilmiö kuin mitä olen vierestä todistanut.
Entä jos kyseessä onkin feminiininen homopoika, traumasta johtuva sukupuoliristiriita tai muuten vain ohimenevä kokemus? Kerran transiutettu on aina transiutettu, eikä ole mitään diagnostista välinettä transsufiiliksen aitouden tai pysyvyyden ennustamiseen. Kuten jo todettu, niin sosiaalinenkin transitio on voimakas psyykkinen interventio, jota asiantuntijat eivät suosittele.
Jos se on ohimenevä kokemus, niin sitten se menee ohi.
Lapsen ilmentämän identiteetin hyväksyminen ei ole mikään voimakas psyykkinen interventio (lapsen identiteetin kieltäminen olis).
Miten se menee ohi, jos sitä vahvistetaan sosiaalisella transitiolla ja pahimmassa tapauksessa kastroimalla blokkereilla ja muuntohormoneilla?
Siten, että ihmisen sisäsyntyistä kokemusta sukupuolesta et pysty millään kasvatuksella, tukemisella, pakottamisella tai vahvistamisella muuttamaan. Siksi eheytyshoidot ei toimi transihmisen identiteetin muuttamisessa. Samasta syystä et saa tehtyä kenestäkään transihmistä, joka ei sitä oikeasti ole.
Detransituoitujien kohdalla jossain kohtaa joku on mennyt pieleen. Sitä ei voi kiistää. Heidänkin olemassaolonsa kuitenkin todistaa tuota samaa asiaa. Ihmisen sisäistä kokemusta sukupuolestaan ei voi muuttaa ulkoisilla toimilla, kasvatuksella tai "terapialla".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Entä jos hän kertoo olevansa Batman, kissanpentu, viinirypäle tai pyllynreikä? Kertoisitko muille olevasi viinirypäleen äiti?"
Sä puhut ihmiselle, joka on menettänyt rakkaimman läheisensä, koska hän ei ikinä saanut mitään tukea tai validaatiota sille poikkeavalle sukupuolikokemukselleen. Mua ei naurata sun typerät viinirypälevertaukset yhtään. Todella mautonta.
Kaikkiin mielenterveyshäiriöihin liittyy kohonnut itsetuhoisuusriski. Väärään sukupuoleen syntyminen on luonnontieteellinen mahdottomuus. Te transaktivistit olette lahko.
Mä en ole transaktivisti.
Väärään sukupuoleen syntymisen KOKEMUS ei ole luonnontieteellinen mahdottomuus. Minä uskon, että sille kokemukselle on jo sikiöaikana kehittynyt pohja, koska olen nähnyt sen alkavan niin varhain.
Transsukupuolisuus ei itsessään ole mielenterveyshäiriö.
Sukupuoliristiriitaa voi esiintyä todella monesta eri syystä, eikä ole luotettavaa keinoa erottaa, että mikä on pysyvää transiutta ja mikä ohimenevää. Lisäksi tiedetään, että kokemusta voidaan lietsoa sosiaalisella ja kehollisella transitiolla, vaikkei lapsi olisikaan trans. Siksi pitäisi olla äärimmäisen pidättyväinen sukupuoliristiriidan vahvistamisen kanssa. Antakaa poikien leikkiä nukeilla ja tyttöjen olla raisuja ilman translapseksi leimaamista. Lapsilla on kaikenlaisia vaiheita ja kokeiluja. Tilastollisesti todennäköisempää on, että feminiinisestä pojasta tulee aikuisena homomies kuin transnainen.
Sukupuolikokemus on illuusio, egon harha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Entä jos hän kertoo olevansa Batman, kissanpentu, viinirypäle tai pyllynreikä? Kertoisitko muille olevasi viinirypäleen äiti?"
Sä puhut ihmiselle, joka on menettänyt rakkaimman läheisensä, koska hän ei ikinä saanut mitään tukea tai validaatiota sille poikkeavalle sukupuolikokemukselleen. Mua ei naurata sun typerät viinirypälevertaukset yhtään. Todella mautonta.
Kaikkiin mielenterveyshäiriöihin liittyy kohonnut itsetuhoisuusriski. Väärään sukupuoleen syntyminen on luonnontieteellinen mahdottomuus. Te transaktivistit olette lahko.
Mä en ole transaktivisti.
Väärään sukupuoleen syntymisen KOKEMUS ei ole luonnontieteellinen mahdottomuus. Minä uskon, että sille kokemukselle on jo sikiöaikana kehittynyt pohja, koska olen nähnyt sen alkavan niin varhain.
Transsukupuolisuus ei itsessään ole mielenterveyshäiriö.
Monien mielenterveyshäiriöitten juuret ovat raskauden ja erityisesti synnytyksen aikaisissa tapahtumissa.
Ja ne puhkeavat vauvaiässä? Älä nyt viitsi, et sä itsekään enää pysty uskomaan tuohon.
1. Oletko koskaan kuullut lastenpsykiatriasta?
2. Koko tarinasi saattaa olla keksitty.
Olen kuullut lastenpsykiatriasta, niinhän sitä mun läheistäkin yritettiin "hoitaa". Lastenpsykiatria ei tunne vauva/taaperoiässä puhkeavia mielenterveyden häiriöitä, ellei kyse ole äärimmäisestä laiminlyönnistä jne.
Joo, tarinani voi toki sun näkökulmasta olla keksitty. Se ei kuitenkaan ole ainoa vastaava kokemus maailmassa, ja ne eivät kaikki voi olla keksittyjä. Varhaislapsuudesta saakka kestänyt, pysyvä kokemus väärään sukupuoleen syntymisestä on selkeästi tunnettu ilmiö.
Toisekseen, MINÄ tiedän, ettei tarinani ole keksitty, joten MINÄ tiedän miten päättömiä sun väitteet on. Ei sun jutuilla voi vakuuttaa ketään, jolla on henkilökohtaista kokemusta asiasta. Propagandasi on suunnattu ihan muille tahoille.
Vauva/taaperoikäinen kykenee tulkitsemaan sukupuolen ainoastaan näkyvien/kehollisten ominaisuuksien perusteella. Se ei tietenkään sulje pois lapsilla yleisesti esiintyviä mielikuvitusmaailmoja. Kuitenkin, jos mielikuvitusmaailma jää pysyväksi, on kyseessä mielenterveyshäiriö. Ja transaktivistit ovat taitavia keksimään tarinoitakin.
Mistä tiedät? En lainkaan allekirjoita väitettäsi. Et sä pysty saamaan mua uskomaan tuohon hömppääsi. Koska mä TIEDÄN väitteesi valheellisiksi, mua kiinnostaa niissä yhäkin ainoastaan se, miksi asia on sulle niin tärkeä.
Löysin tämän hakusanalla "kuinka 2-vuotias tulkitsee sukupuolen". Tämä on suora lainaus Väestöliiton sivulta otsikosta "2-3 vuotiaan seksuaalisuus":
1. Mitä lapsessa tapahtuu? Vastaus: Opettelee käymään potalla. Huomaa, että tytöt ja pojat erilaisia.
2. Mitä lapsi voi tehdä ja kysyä? Vastaus: Sukuelimet kiinnostavat, katselee muiden pimppejä ja pippeleitä esim. saunassa. Pohtii eroja ääneen.
3. Miten aikuinen voi tukea ja ohjata lasta? Vastaus: Kerro, että tytöillä on pimppi, pojilla pippeli. Anna lapsen olla potalla omassa rauhassa. Opeta pesemään kädet WC-käynnin jälkeen.
Asia on minulle tärkeä, koska vastustan jyrkästi luonnonvastaista vallankumousta, jonka Suomen eduskunta, transjärjestöjen sekä lääketeollisuuden ja muitten taloudellista hyötyä ilmiöstä kuittaavien tahojen (sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinoitten pseudotieteelliset poppatohtorit ja sukupuolenmuokkauskirurgit) toiveesta, käynnisti vuonna 2003 voimaan astuneen, alkuperäisen translain myötä.
Eli näin hienosti pystyt löytämään asiallista tietoa, että 2-3 -vuotias alkaa ymmärtää sukupuolten eron, on siitä kiinnostunut, pohtii eroja ja ymmärtää näin siis myös oman sukupuolensa.
Sitten kuitenkin, kun sinulle kerrotaan, että joku juuri tuon ikäinen lapsi on aivan kehitystasonsa mukaisesti havainnut olevansa eri sukupuolta kuin se oma syntymäsukupuoli, niin sinä kerrot, että "hämmentävän isot" lapset luulevat, että sukupuoli on sama asia kuin pitkät hiukset.
Niinkun, miten voi toisaalta ymmärtää asioita ja sitten heittää kaiken ymmärryksen romukoppaan, kun täytyy kehittää jotain raflaavaa propagandaa.
Tuon ikäinen lapsi havaitsee sukupuolen pelkästään kehossa näkyvien tuntomerkkien perusteella. Se ei tietenkään kokonaan sulje pois lapsilla yleisiä mielikuvitusmaailmoja. Kuitenkin, jos mielikuvitusmaailma jää pysyväksi, kuten transeilla, on kyseessä mielenterveyshäiriö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ihan oikeasti viimeistään nyt alkaa kuuntelemaan detransitoitujien kokemuksia, jos edelleen on sitä mieltä, että nk. transhoidot ovat ihan oikeaa lääketiedettä.
Detransituitija kannattaa ehdottomasti kuunnella. Heitä on muutama prosentti kaikista hoitoja saaneista. Heidän tarinoillaan on väliä ja on todella hyvä, jos joku välttyy turhilta hoidoilta heidän tarinoidensa avulla. Sukupuoli-identiteetin tutkimuksissa myös kannustetaan tutustumaan heidän tarinoihinsa juuri tästä syystä.
Heidän tarinoitaan ei kuitenkaan tule käyttää perusteluna hoitojen kieltämiseen kaikilta, koska yli 95% hoitoja saaneista on todella hyötynyt niistä, eikä detransituoidu.
Suhteellisen uusi propagandaväite on, että detransituoituja olisi 30% hoitoja saaneista. Tämä ei pidä paikkaansa.
Kannattaa myös kuunnella heidän sanojaan. Monella detransitioituneella on myöhemmin diagnosoitu autismia (eri tasoista), kaksisuuntaista mielialahäiriötä, epävakaata persoonallisuushäiriötä, dissosiaatiota (nuo toistuu todella usein, varmasti on muitakin mielenhäiriöitä tai muuta neuroepätyypillisyyttä) ja heitä ei välttämättä edes tutkittu kunnolla ennen transhoitojen aloitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Entä jos hän kertoo olevansa Batman, kissanpentu, viinirypäle tai pyllynreikä? Kertoisitko muille olevasi viinirypäleen äiti?"
Sä puhut ihmiselle, joka on menettänyt rakkaimman läheisensä, koska hän ei ikinä saanut mitään tukea tai validaatiota sille poikkeavalle sukupuolikokemukselleen. Mua ei naurata sun typerät viinirypälevertaukset yhtään. Todella mautonta.
Kaikkiin mielenterveyshäiriöihin liittyy kohonnut itsetuhoisuusriski. Väärään sukupuoleen syntyminen on luonnontieteellinen mahdottomuus. Te transaktivistit olette lahko.
Mä en ole transaktivisti.
Väärään sukupuoleen syntymisen KOKEMUS ei ole luonnontieteellinen mahdottomuus. Minä uskon, että sille kokemukselle on jo sikiöaikana kehittynyt pohja, koska olen nähnyt sen alkavan niin varhain.
Transsukupuolisuus ei itsessään ole mielenterveyshäiriö.
Miksi yksilön mielensisäisten kokemusten perusteella muiden tulisi tehdä yhtään mitään? Miksi?
Miksi?
Miksi?
Koska ihminen on laumaeläin, ja tuo on nimenomaan ihmisten välisen kanssakäymisen ydin? Meille on kehittynyt ihan kielikin sitä varten, että voidaan kertoa muille ne meidän mielensisäiset kokemukset.
Mielensisäiset kokemukset voivat olla häiriötilan tai traumakokemuksen seurausta. Kaikki mielensisäiset kokemukset eivät perustu biologisiin tosiasioihin, fyysiseen todellisuuteen tai aistihavaintoihin.
Mielensisäisiä kokemuksia voidaan manipuloida ulkopuolelta ja ihminen itse voi lietsoa niitä. Mielensisäistä kokemusta ei voida todentaa fyysisen todellisuuden mittaus- tai kuvantamislaitteella eikä laboratoriotestillä. Mielensisäisiä kokemuksia voidaan ilmaista muille vilpillisellä tai opportunistisella motiivilla.
Mielensisäisillä kokemuksilla ei pidä olla valtaa lainsäädäntöön, hoitosuosituksiin tai toisten ihmisten elämään ja toimintaan. Penistä ei pidä päästää naisten tiloihin, naisurheiluun ja lesbon määritelmään jonkun henkilön mielensisäisen kokemuksen perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Entä jos hän kertoo olevansa Batman, kissanpentu, viinirypäle tai pyllynreikä? Kertoisitko muille olevasi viinirypäleen äiti?"
Sä puhut ihmiselle, joka on menettänyt rakkaimman läheisensä, koska hän ei ikinä saanut mitään tukea tai validaatiota sille poikkeavalle sukupuolikokemukselleen. Mua ei naurata sun typerät viinirypälevertaukset yhtään. Todella mautonta.
Kaikkiin mielenterveyshäiriöihin liittyy kohonnut itsetuhoisuusriski. Väärään sukupuoleen syntyminen on luonnontieteellinen mahdottomuus. Te transaktivistit olette lahko.
Mä en ole transaktivisti.
Väärään sukupuoleen syntymisen KOKEMUS ei ole luonnontieteellinen mahdottomuus. Minä uskon, että sille kokemukselle on jo sikiöaikana kehittynyt pohja, koska olen nähnyt sen alkavan niin varhain.
Transsukupuolisuus ei itsessään ole mielenterveyshäiriö.
Sukupuoliristiriitaa voi esiintyä todella monesta eri syystä, eikä ole luotettavaa keinoa erottaa, että mikä on pysyvää transiutta ja mikä ohimenevää. Lisäksi tiedetään, että kokemusta voidaan lietsoa sosiaalisella ja kehollisella transitiolla, vaikkei lapsi olisikaan trans. Siksi pitäisi olla äärimmäisen pidättyväinen sukupuoliristiriidan vahvistamisen kanssa. Antakaa poikien leikkiä nukeilla ja tyttöjen olla raisuja ilman translapseksi leimaamista. Lapsilla on kaikenlaisia vaiheita ja kokeiluja. Tilastollisesti todennäköisempää on, että feminiinisestä pojasta tulee aikuisena homomies kuin transnainen.
Huomaa ettei sulla ole mitään konkreettista kokemusta tai ymmärrystä aiheesta. Tuolla saattaa tiedätkö transtytöt kiipeillä puissa ja pelata jääkiekkoa. Ja transpojat leikkiä nukeilla. Heidän kiinnostuksenkohteet ei ole se juttu ja noin yleensä ottaen lasten luokittelu stereotyyppisesti kiinnostuksenkohteiden mukaan ei ole ihan tätä päivää.
Lisäksi toistan, et pysty tekemään kenestäkään transihmistä, joka sitä ei ole. Kun tuet lasta omana itsenään, se riittää. Ei tarvitse olla "tekemässä" lapsestaan yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"2. Toisin kuin nimen, sukupuolen muuttuminen on luonnontieteellinen mahdottomuus."
Yhteiskunnassa puhutaan virallisesta juridisesta sukupuolesta joka on lopulta vain merkintä rekisterissä. Sillä ei ole mitään automaattista luonnontieteellistä yhteyttä siihen henkilön biologiaan.
Jos lääkäri vahingossa synnytyssairaalassa laittaa rastin väärän sukupuolen kohdalle niin sen lapsen virallinen juridinen sukupuoli on todellakin juuri se missä se rasti on kunnes joku sen virheen korjaa. Mikään luonnontiede ei siis estä kirjaamasta ihmisen sukupuoleksi jossain vaiheessa jotain muuta kuin syntymässä on katsottu.
Tässähän te luonnonvastaista vallankumousta kannattavat Seta ry:n, Trasek ry:n, Trans ry:n, Amnesty ry:n ja Naisasialiitto Unioni ry:n (joka oli joskus perinteistä feminismiä kannattava liike) transaktivistit olettekin onnistuneet. Itse tulen tekemään kaikkeni, että saavutuksenne tullaan vielä mitätöimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Entä jos hän kertoo olevansa Batman, kissanpentu, viinirypäle tai pyllynreikä? Kertoisitko muille olevasi viinirypäleen äiti?"
Sä puhut ihmiselle, joka on menettänyt rakkaimman läheisensä, koska hän ei ikinä saanut mitään tukea tai validaatiota sille poikkeavalle sukupuolikokemukselleen. Mua ei naurata sun typerät viinirypälevertaukset yhtään. Todella mautonta.
Kaikkiin mielenterveyshäiriöihin liittyy kohonnut itsetuhoisuusriski. Väärään sukupuoleen syntyminen on luonnontieteellinen mahdottomuus. Te transaktivistit olette lahko.
Mä en ole transaktivisti.
Väärään sukupuoleen syntymisen KOKEMUS ei ole luonnontieteellinen mahdottomuus. Minä uskon, että sille kokemukselle on jo sikiöaikana kehittynyt pohja, koska olen nähnyt sen alkavan niin varhain.
Transsukupuolisuus ei itsessään ole mielenterveyshäiriö.
Monien mielenterveyshäiriöitten juuret ovat raskauden ja erityisesti synnytyksen aikaisissa tapahtumissa.
Ja ne puhkeavat vauvaiässä? Älä nyt viitsi, et sä itsekään enää pysty uskomaan tuohon.
1. Oletko koskaan kuullut lastenpsykiatriasta?
2. Koko tarinasi saattaa olla keksitty.
Olen kuullut lastenpsykiatriasta, niinhän sitä mun läheistäkin yritettiin "hoitaa". Lastenpsykiatria ei tunne vauva/taaperoiässä puhkeavia mielenterveyden häiriöitä, ellei kyse ole äärimmäisestä laiminlyönnistä jne.
Joo, tarinani voi toki sun näkökulmasta olla keksitty. Se ei kuitenkaan ole ainoa vastaava kokemus maailmassa, ja ne eivät kaikki voi olla keksittyjä. Varhaislapsuudesta saakka kestänyt, pysyvä kokemus väärään sukupuoleen syntymisestä on selkeästi tunnettu ilmiö.
Toisekseen, MINÄ tiedän, ettei tarinani ole keksitty, joten MINÄ tiedän miten päättömiä sun väitteet on. Ei sun jutuilla voi vakuuttaa ketään, jolla on henkilökohtaista kokemusta asiasta. Propagandasi on suunnattu ihan muille tahoille.
Vauva/taaperoikäinen kykenee tulkitsemaan sukupuolen ainoastaan näkyvien/kehollisten ominaisuuksien perusteella. Se ei tietenkään sulje pois lapsilla yleisesti esiintyviä mielikuvitusmaailmoja. Kuitenkin, jos mielikuvitusmaailma jää pysyväksi, on kyseessä mielenterveyshäiriö. Ja transaktivistit ovat taitavia keksimään tarinoitakin.
Mistä tiedät? En lainkaan allekirjoita väitettäsi. Et sä pysty saamaan mua uskomaan tuohon hömppääsi. Koska mä TIEDÄN väitteesi valheellisiksi, mua kiinnostaa niissä yhäkin ainoastaan se, miksi asia on sulle niin tärkeä.
Löysin tämän hakusanalla "kuinka 2-vuotias tulkitsee sukupuolen". Tämä on suora lainaus Väestöliiton sivulta otsikosta "2-3 vuotiaan seksuaalisuus":
1. Mitä lapsessa tapahtuu? Vastaus: Opettelee käymään potalla. Huomaa, että tytöt ja pojat erilaisia.
2. Mitä lapsi voi tehdä ja kysyä? Vastaus: Sukuelimet kiinnostavat, katselee muiden pimppejä ja pippeleitä esim. saunassa. Pohtii eroja ääneen.
3. Miten aikuinen voi tukea ja ohjata lasta? Vastaus: Kerro, että tytöillä on pimppi, pojilla pippeli. Anna lapsen olla potalla omassa rauhassa. Opeta pesemään kädet WC-käynnin jälkeen.
Asia on minulle tärkeä, koska vastustan jyrkästi luonnonvastaista vallankumousta, jonka Suomen eduskunta, transjärjestöjen sekä lääketeollisuuden ja muitten taloudellista hyötyä ilmiöstä kuittaavien tahojen (sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinoitten pseudotieteelliset poppatohtorit ja sukupuolenmuokkauskirurgit) toiveesta, käynnisti vuonna 2003 voimaan astuneen, alkuperäisen translain myötä.
Eli näin hienosti pystyt löytämään asiallista tietoa, että 2-3 -vuotias alkaa ymmärtää sukupuolten eron, on siitä kiinnostunut, pohtii eroja ja ymmärtää näin siis myös oman sukupuolensa.
Sitten kuitenkin, kun sinulle kerrotaan, että joku juuri tuon ikäinen lapsi on aivan kehitystasonsa mukaisesti havainnut olevansa eri sukupuolta kuin se oma syntymäsukupuoli, niin sinä kerrot, että "hämmentävän isot" lapset luulevat, että sukupuoli on sama asia kuin pitkät hiukset.
Niinkun, miten voi toisaalta ymmärtää asioita ja sitten heittää kaiken ymmärryksen romukoppaan, kun täytyy kehittää jotain raflaavaa propagandaa.
Tuon ikäinen lapsi havaitsee sukupuolen pelkästään kehossa näkyvien tuntomerkkien perusteella. Se ei tietenkään kokonaan sulje pois lapsilla yleisiä mielikuvitusmaailmoja. Kuitenkin, jos mielikuvitusmaailma jää pysyväksi, kuten transeilla, on kyseessä mielenterveyshäiriö.
Tuon ikäisellä lapsella on sisäsyntyinen käsitys sukupuolestaan, vaikka hän ei olisi kertaakaan nähnyt sukuelimiään. Usko pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ihan oikeasti viimeistään nyt alkaa kuuntelemaan detransitoitujien kokemuksia, jos edelleen on sitä mieltä, että nk. transhoidot ovat ihan oikeaa lääketiedettä.
Detransituitija kannattaa ehdottomasti kuunnella. Heitä on muutama prosentti kaikista hoitoja saaneista. Heidän tarinoillaan on väliä ja on todella hyvä, jos joku välttyy turhilta hoidoilta heidän tarinoidensa avulla. Sukupuoli-identiteetin tutkimuksissa myös kannustetaan tutustumaan heidän tarinoihinsa juuri tästä syystä.
Heidän tarinoitaan ei kuitenkaan tule käyttää perusteluna hoitojen kieltämiseen kaikilta, koska yli 95% hoitoja saaneista on todella hyötynyt niistä, eikä detransituoidu.
Suhteellisen uusi propagandaväite on, että detransituoituja olisi 30% hoitoja saaneista. Tämä ei pidä paikkaansa.
Kannattaa myös kuunnella heidän sanojaan. Monella detransitioituneella on myöhemmin diagnosoitu autismia (eri tasoista), kaksisuuntaista mielialahäiriötä, epävakaata persoonallisuushäiriötä, dissosiaatiota (nuo toistuu todella usein, varmasti on muitakin mielenhäiriöitä tai muuta neuroepätyypillisyyttä) ja heitä ei välttämättä edes tutkittu kunnolla ennen transhoitojen aloitusta.
No mitä ajattelit minun kuuntelevan, ellei heidän sanojaan?
Juuri näin se menee. Joku, jolla on noita kuvaamasi asioita, kaksisuuntaista mielialahäiriötä, autismia yms. saattaa pysähtyä miettimään olisiko hänenkin kohdallaan dysforian syy jossain muualla kuin transsukupuolisuudessa. Siksi niitä sanoja on hyvä kuunnella, että voi välttyä väärältä diagnoosilta.
Sitten on ne ihmiset, joille se transdiagnoosi on ihan oikea ja heitä on valtaosa hoitoon hakeutuvista. Hekin voi tutustua detrans-tarinoihin ja löytää sieltä itselleen jotakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Entä jos hän kertoo olevansa Batman, kissanpentu, viinirypäle tai pyllynreikä? Kertoisitko muille olevasi viinirypäleen äiti?"
Sä puhut ihmiselle, joka on menettänyt rakkaimman läheisensä, koska hän ei ikinä saanut mitään tukea tai validaatiota sille poikkeavalle sukupuolikokemukselleen. Mua ei naurata sun typerät viinirypälevertaukset yhtään. Todella mautonta.
Kaikkiin mielenterveyshäiriöihin liittyy kohonnut itsetuhoisuusriski. Väärään sukupuoleen syntyminen on luonnontieteellinen mahdottomuus. Te transaktivistit olette lahko.
Mä en ole transaktivisti.
Väärään sukupuoleen syntymisen KOKEMUS ei ole luonnontieteellinen mahdottomuus. Minä uskon, että sille kokemukselle on jo sikiöaikana kehittynyt pohja, koska olen nähnyt sen alkavan niin varhain.
Transsukupuolisuus ei itsessään ole mielenterveyshäiriö.
Transkokemus eli kokemus väärään sukupuoleen syntymisestä on aina oire jostakin seuraavista mielenterveyshäiriöistä: 1. ahdistuneisuushäiriö, 2. kehonkuvanhäiriö, 3. pakko-oireinen häiriö tai 4. skitsofrenia. 3 ensin mainittua voivat esiintyä myös päällekkäin. Kaikkiin edellä mainittuihin oikea hoito on psykoterapia ja tarvittaessa psyykenlääkitys, ei vastakkaisen sukupuolen hormonit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Entä jos hän kertoo olevansa Batman, kissanpentu, viinirypäle tai pyllynreikä? Kertoisitko muille olevasi viinirypäleen äiti?"
Sä puhut ihmiselle, joka on menettänyt rakkaimman läheisensä, koska hän ei ikinä saanut mitään tukea tai validaatiota sille poikkeavalle sukupuolikokemukselleen. Mua ei naurata sun typerät viinirypälevertaukset yhtään. Todella mautonta.
Kaikkiin mielenterveyshäiriöihin liittyy kohonnut itsetuhoisuusriski. Väärään sukupuoleen syntyminen on luonnontieteellinen mahdottomuus. Te transaktivistit olette lahko.
Mä en ole transaktivisti.
Väärään sukupuoleen syntymisen KOKEMUS ei ole luonnontieteellinen mahdottomuus. Minä uskon, että sille kokemukselle on jo sikiöaikana kehittynyt pohja, koska olen nähnyt sen alkavan niin varhain.
Transsukupuolisuus ei itsessään ole mielenterveyshäiriö.
Monien mielenterveyshäiriöitten juuret ovat raskauden ja erityisesti synnytyksen aikaisissa tapahtumissa.
Ja ne puhkeavat vauvaiässä? Älä nyt viitsi, et sä itsekään enää pysty uskomaan tuohon.
1. Oletko koskaan kuullut lastenpsykiatriasta?
2. Koko tarinasi saattaa olla keksitty.
Olen kuullut lastenpsykiatriasta, niinhän sitä mun läheistäkin yritettiin "hoitaa". Lastenpsykiatria ei tunne vauva/taaperoiässä puhkeavia mielenterveyden häiriöitä, ellei kyse ole äärimmäisestä laiminlyönnistä jne.
Joo, tarinani voi toki sun näkökulmasta olla keksitty. Se ei kuitenkaan ole ainoa vastaava kokemus maailmassa, ja ne eivät kaikki voi olla keksittyjä. Varhaislapsuudesta saakka kestänyt, pysyvä kokemus väärään sukupuoleen syntymisestä on selkeästi tunnettu ilmiö.
Toisekseen, MINÄ tiedän, ettei tarinani ole keksitty, joten MINÄ tiedän miten päättömiä sun väitteet on. Ei sun jutuilla voi vakuuttaa ketään, jolla on henkilökohtaista kokemusta asiasta. Propagandasi on suunnattu ihan muille tahoille.
Vauva/taaperoikäinen kykenee tulkitsemaan sukupuolen ainoastaan näkyvien/kehollisten ominaisuuksien perusteella. Se ei tietenkään sulje pois lapsilla yleisesti esiintyviä mielikuvitusmaailmoja. Kuitenkin, jos mielikuvitusmaailma jää pysyväksi, on kyseessä mielenterveyshäiriö. Ja transaktivistit ovat taitavia keksimään tarinoitakin.
Mistä tiedät? En lainkaan allekirjoita väitettäsi. Et sä pysty saamaan mua uskomaan tuohon hömppääsi. Koska mä TIEDÄN väitteesi valheellisiksi, mua kiinnostaa niissä yhäkin ainoastaan se, miksi asia on sulle niin tärkeä.
Löysin tämän hakusanalla "kuinka 2-vuotias tulkitsee sukupuolen". Tämä on suora lainaus Väestöliiton sivulta otsikosta "2-3 vuotiaan seksuaalisuus":
1. Mitä lapsessa tapahtuu? Vastaus: Opettelee käymään potalla. Huomaa, että tytöt ja pojat erilaisia.
2. Mitä lapsi voi tehdä ja kysyä? Vastaus: Sukuelimet kiinnostavat, katselee muiden pimppejä ja pippeleitä esim. saunassa. Pohtii eroja ääneen.
3. Miten aikuinen voi tukea ja ohjata lasta? Vastaus: Kerro, että tytöillä on pimppi, pojilla pippeli. Anna lapsen olla potalla omassa rauhassa. Opeta pesemään kädet WC-käynnin jälkeen.
Asia on minulle tärkeä, koska vastustan jyrkästi luonnonvastaista vallankumousta, jonka Suomen eduskunta, transjärjestöjen sekä lääketeollisuuden ja muitten taloudellista hyötyä ilmiöstä kuittaavien tahojen (sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinoitten pseudotieteelliset poppatohtorit ja sukupuolenmuokkauskirurgit) toiveesta, käynnisti vuonna 2003 voimaan astuneen, alkuperäisen translain myötä.
Eli näin hienosti pystyt löytämään asiallista tietoa, että 2-3 -vuotias alkaa ymmärtää sukupuolten eron, on siitä kiinnostunut, pohtii eroja ja ymmärtää näin siis myös oman sukupuolensa.
Sitten kuitenkin, kun sinulle kerrotaan, että joku juuri tuon ikäinen lapsi on aivan kehitystasonsa mukaisesti havainnut olevansa eri sukupuolta kuin se oma syntymäsukupuoli, niin sinä kerrot, että "hämmentävän isot" lapset luulevat, että sukupuoli on sama asia kuin pitkät hiukset.
Niinkun, miten voi toisaalta ymmärtää asioita ja sitten heittää kaiken ymmärryksen romukoppaan, kun täytyy kehittää jotain raflaavaa propagandaa.
Tuon ikäinen lapsi havaitsee sukupuolen pelkästään kehossa näkyvien tuntomerkkien perusteella. Se ei tietenkään kokonaan sulje pois lapsilla yleisiä mielikuvitusmaailmoja. Kuitenkin, jos mielikuvitusmaailma jää pysyväksi, kuten transeilla, on kyseessä mielenterveyshäiriö.
Tuon ikäisellä lapsella on sisäsyntyinen käsitys sukupuolestaan, vaikka hän ei olisi kertaakaan nähnyt sukuelimiään. Usko pois.
En ole ennenkään uskonut transaktivisteja, eikä tule tapahtumaan jatkossakaan. Olette täysin järjettömiä lahkolaisia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Entä jos hän kertoo olevansa Batman, kissanpentu, viinirypäle tai pyllynreikä? Kertoisitko muille olevasi viinirypäleen äiti?"
Sä puhut ihmiselle, joka on menettänyt rakkaimman läheisensä, koska hän ei ikinä saanut mitään tukea tai validaatiota sille poikkeavalle sukupuolikokemukselleen. Mua ei naurata sun typerät viinirypälevertaukset yhtään. Todella mautonta.
Kaikkiin mielenterveyshäiriöihin liittyy kohonnut itsetuhoisuusriski. Väärään sukupuoleen syntyminen on luonnontieteellinen mahdottomuus. Te transaktivistit olette lahko.
Mä en ole transaktivisti.
Väärään sukupuoleen syntymisen KOKEMUS ei ole luonnontieteellinen mahdottomuus. Minä uskon, että sille kokemukselle on jo sikiöaikana kehittynyt pohja, koska olen nähnyt sen alkavan niin varhain.
Transsukupuolisuus ei itsessään ole mielenterveyshäiriö.
Transkokemus eli kokemus väärään sukupuoleen syntymisestä on aina oire jostakin seuraavista mielenterveyshäiriöistä: 1. ahdistuneisuushäiriö, 2. kehonkuvanhäiriö, 3. pakko-oireinen häiriö tai 4. skitsofrenia. 3 ensin mainittua voivat esiintyä myös päällekkäin. Kaikkiin edellä mainittuihin oikea hoito on psykoterapia ja tarvittaessa psyykenlääkitys, ei vastakkaisen sukupuolen hormonit.
Tää on kaikesta propagandahutustasi älyttömin pläjäys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ihan oikeasti viimeistään nyt alkaa kuuntelemaan detransitoitujien kokemuksia, jos edelleen on sitä mieltä, että nk. transhoidot ovat ihan oikeaa lääketiedettä.
Detransitioitujen määrä on todella pieni. Miksi juuri heitä pitäisi kuunnella, sen sijaan että kuunneltaisiin sitä reippaasti yli 90 % transitioitujista, joilla ei ole mitään halua detransitioitua?
Suomen johtava asiantuntija kertoon kymmenen prosentin katujaluvuista, maailmalta tihkuu tietoa jopa 30 prosentin luvusta. Kymmenenkin prosenttia on järkyttävä määrä niin pysyvän, kajoavan ja kokeellisen toimen kuin transiutuksen kohdalla. Viittaamasi detransitioluvut eivät kerron tämän hetken tilanteesta, potilasmateriaalin ja hoitokäytäntöjen muutoksesta viimeisen vuosikymmenen aikana. Lisäksi transsujen pitkän aikavälin seuranta on usein puutteellista ja moneen paikkaan pitää ilmoittaa detransitiosta itse. Lisäksi detransition määritelmä vaihtelee. Sunken cost fallacy -ilmiö on monen transsun kohtalo, eli on pakko jatkaa transsuna, koska paluuta entiseen ei välttämättä ole ja se maksaa paljon. Esimerkiksi jenkeissä terveysvakuutus maksaa transiutuksen, mutta katuja joutuu maksamaan korjaukset itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Entä jos hän kertoo olevansa Batman, kissanpentu, viinirypäle tai pyllynreikä? Kertoisitko muille olevasi viinirypäleen äiti?"
Sä puhut ihmiselle, joka on menettänyt rakkaimman läheisensä, koska hän ei ikinä saanut mitään tukea tai validaatiota sille poikkeavalle sukupuolikokemukselleen. Mua ei naurata sun typerät viinirypälevertaukset yhtään. Todella mautonta.
Kaikkiin mielenterveyshäiriöihin liittyy kohonnut itsetuhoisuusriski. Väärään sukupuoleen syntyminen on luonnontieteellinen mahdottomuus. Te transaktivistit olette lahko.
Mä en ole transaktivisti.
Väärään sukupuoleen syntymisen KOKEMUS ei ole luonnontieteellinen mahdottomuus. Minä uskon, että sille kokemukselle on jo sikiöaikana kehittynyt pohja, koska olen nähnyt sen alkavan niin varhain.
Transsukupuolisuus ei itsessään ole mielenterveyshäiriö.
Monien mielenterveyshäiriöitten juuret ovat raskauden ja erityisesti synnytyksen aikaisissa tapahtumissa.
Ja ne puhkeavat vauvaiässä? Älä nyt viitsi, et sä itsekään enää pysty uskomaan tuohon.
1. Oletko koskaan kuullut lastenpsykiatriasta?
2. Koko tarinasi saattaa olla keksitty.
Olen kuullut lastenpsykiatriasta, niinhän sitä mun läheistäkin yritettiin "hoitaa". Lastenpsykiatria ei tunne vauva/taaperoiässä puhkeavia mielenterveyden häiriöitä, ellei kyse ole äärimmäisestä laiminlyönnistä jne.
Joo, tarinani voi toki sun näkökulmasta olla keksitty. Se ei kuitenkaan ole ainoa vastaava kokemus maailmassa, ja ne eivät kaikki voi olla keksittyjä. Varhaislapsuudesta saakka kestänyt, pysyvä kokemus väärään sukupuoleen syntymisestä on selkeästi tunnettu ilmiö.
Toisekseen, MINÄ tiedän, ettei tarinani ole keksitty, joten MINÄ tiedän miten päättömiä sun väitteet on. Ei sun jutuilla voi vakuuttaa ketään, jolla on henkilökohtaista kokemusta asiasta. Propagandasi on suunnattu ihan muille tahoille.
Vauva/taaperoikäinen kykenee tulkitsemaan sukupuolen ainoastaan näkyvien/kehollisten ominaisuuksien perusteella. Se ei tietenkään sulje pois lapsilla yleisesti esiintyviä mielikuvitusmaailmoja. Kuitenkin, jos mielikuvitusmaailma jää pysyväksi, on kyseessä mielenterveyshäiriö. Ja transaktivistit ovat taitavia keksimään tarinoitakin.
Mistä tiedät? En lainkaan allekirjoita väitettäsi. Et sä pysty saamaan mua uskomaan tuohon hömppääsi. Koska mä TIEDÄN väitteesi valheellisiksi, mua kiinnostaa niissä yhäkin ainoastaan se, miksi asia on sulle niin tärkeä.
Löysin tämän hakusanalla "kuinka 2-vuotias tulkitsee sukupuolen". Tämä on suora lainaus Väestöliiton sivulta otsikosta "2-3 vuotiaan seksuaalisuus":
1. Mitä lapsessa tapahtuu? Vastaus: Opettelee käymään potalla. Huomaa, että tytöt ja pojat erilaisia.
2. Mitä lapsi voi tehdä ja kysyä? Vastaus: Sukuelimet kiinnostavat, katselee muiden pimppejä ja pippeleitä esim. saunassa. Pohtii eroja ääneen.
3. Miten aikuinen voi tukea ja ohjata lasta? Vastaus: Kerro, että tytöillä on pimppi, pojilla pippeli. Anna lapsen olla potalla omassa rauhassa. Opeta pesemään kädet WC-käynnin jälkeen.
Asia on minulle tärkeä, koska vastustan jyrkästi luonnonvastaista vallankumousta, jonka Suomen eduskunta, transjärjestöjen sekä lääketeollisuuden ja muitten taloudellista hyötyä ilmiöstä kuittaavien tahojen (sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinoitten pseudotieteelliset poppatohtorit ja sukupuolenmuokkauskirurgit) toiveesta, käynnisti vuonna 2003 voimaan astuneen, alkuperäisen translain myötä.
Eli näin hienosti pystyt löytämään asiallista tietoa, että 2-3 -vuotias alkaa ymmärtää sukupuolten eron, on siitä kiinnostunut, pohtii eroja ja ymmärtää näin siis myös oman sukupuolensa.
Sitten kuitenkin, kun sinulle kerrotaan, että joku juuri tuon ikäinen lapsi on aivan kehitystasonsa mukaisesti havainnut olevansa eri sukupuolta kuin se oma syntymäsukupuoli, niin sinä kerrot, että "hämmentävän isot" lapset luulevat, että sukupuoli on sama asia kuin pitkät hiukset.
Niinkun, miten voi toisaalta ymmärtää asioita ja sitten heittää kaiken ymmärryksen romukoppaan, kun täytyy kehittää jotain raflaavaa propagandaa.
Tuon ikäinen lapsi havaitsee sukupuolen pelkästään kehossa näkyvien tuntomerkkien perusteella. Se ei tietenkään kokonaan sulje pois lapsilla yleisiä mielikuvitusmaailmoja. Kuitenkin, jos mielikuvitusmaailma jää pysyväksi, kuten transeilla, on kyseessä mielenterveyshäiriö.
Tuon ikäisellä lapsella on sisäsyntyinen käsitys sukupuolestaan, vaikka hän ei olisi kertaakaan nähnyt sukuelimiään. Usko pois.
En ole ennenkään uskonut transaktivisteja, eikä tule tapahtumaan jatkossakaan. Olette täysin järjettömiä lahkolaisia!
No kysy sitten joltain kehityspsykologilta tätä asiaa. Josko sitten uskoisit.
On ihan pyhän yksinkertaista luulla, että lapsen täytyisi nähdä sukuelimensä, että tietää mitä sukupuolta on. Jos näin olisi, niin kaikistahan voisi muokata ihan kumpaa vaan sukupuolta ulkoisia ominaisuuksia muokkaamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ihan oikeasti viimeistään nyt alkaa kuuntelemaan detransitoitujien kokemuksia, jos edelleen on sitä mieltä, että nk. transhoidot ovat ihan oikeaa lääketiedettä.
Detransitioitujen määrä on todella pieni. Miksi juuri heitä pitäisi kuunnella, sen sijaan että kuunneltaisiin sitä reippaasti yli 90 % transitioitujista, joilla ei ole mitään halua detransitioitua?
Suomen johtava asiantuntija kertoon kymmenen prosentin katujaluvuista, maailmalta tihkuu tietoa jopa 30 prosentin luvusta. Kymmenenkin prosenttia on järkyttävä määrä niin pysyvän, kajoavan ja kokeellisen toimen kuin transiutuksen kohdalla. Viittaamasi detransitioluvut eivät kerron tämän hetken tilanteesta, potilasmateriaalin ja hoitokäytäntöjen muutoksesta viimeisen vuosikymmenen aikana. Lisäksi transsujen pitkän aikavälin seuranta on usein puutteellista ja moneen paikkaan pitää ilmoittaa detransitiosta itse. Lisäksi detransition määritelmä vaihtelee. Sunken cost fallacy -ilmiö on monen transsun kohtalo, eli on pakko jatkaa transsuna, koska paluuta entiseen ei välttämättä ole ja se maksaa paljon. Esimerkiksi jenkeissä terveysvakuutus maksaa transiutuksen, mutta katuja joutuu maksamaan korjaukset itse.
Tuo "maailmalta tihkuva" 30% luku on juurikin se uusin propagandapläjäys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Entä jos hän kertoo olevansa Batman, kissanpentu, viinirypäle tai pyllynreikä? Kertoisitko muille olevasi viinirypäleen äiti?"
Sä puhut ihmiselle, joka on menettänyt rakkaimman läheisensä, koska hän ei ikinä saanut mitään tukea tai validaatiota sille poikkeavalle sukupuolikokemukselleen. Mua ei naurata sun typerät viinirypälevertaukset yhtään. Todella mautonta.
Kaikkiin mielenterveyshäiriöihin liittyy kohonnut itsetuhoisuusriski. Väärään sukupuoleen syntyminen on luonnontieteellinen mahdottomuus. Te transaktivistit olette lahko.
Mä en ole transaktivisti.
Väärään sukupuoleen syntymisen KOKEMUS ei ole luonnontieteellinen mahdottomuus. Minä uskon, että sille kokemukselle on jo sikiöaikana kehittynyt pohja, koska olen nähnyt sen alkavan niin varhain.
Transsukupuolisuus ei itsessään ole mielenterveyshäiriö.
Monien mielenterveyshäiriöitten juuret ovat raskauden ja erityisesti synnytyksen aikaisissa tapahtumissa.
Ja ne puhkeavat vauvaiässä? Älä nyt viitsi, et sä itsekään enää pysty uskomaan tuohon.
1. Oletko koskaan kuullut lastenpsykiatriasta?
2. Koko tarinasi saattaa olla keksitty.
Olen kuullut lastenpsykiatriasta, niinhän sitä mun läheistäkin yritettiin "hoitaa". Lastenpsykiatria ei tunne vauva/taaperoiässä puhkeavia mielenterveyden häiriöitä, ellei kyse ole äärimmäisestä laiminlyönnistä jne.
Joo, tarinani voi toki sun näkökulmasta olla keksitty. Se ei kuitenkaan ole ainoa vastaava kokemus maailmassa, ja ne eivät kaikki voi olla keksittyjä. Varhaislapsuudesta saakka kestänyt, pysyvä kokemus väärään sukupuoleen syntymisestä on selkeästi tunnettu ilmiö.
Toisekseen, MINÄ tiedän, ettei tarinani ole keksitty, joten MINÄ tiedän miten päättömiä sun väitteet on. Ei sun jutuilla voi vakuuttaa ketään, jolla on henkilökohtaista kokemusta asiasta. Propagandasi on suunnattu ihan muille tahoille.
Vauva/taaperoikäinen kykenee tulkitsemaan sukupuolen ainoastaan näkyvien/kehollisten ominaisuuksien perusteella. Se ei tietenkään sulje pois lapsilla yleisesti esiintyviä mielikuvitusmaailmoja. Kuitenkin, jos mielikuvitusmaailma jää pysyväksi, on kyseessä mielenterveyshäiriö. Ja transaktivistit ovat taitavia keksimään tarinoitakin.
Mistä tiedät? En lainkaan allekirjoita väitettäsi. Et sä pysty saamaan mua uskomaan tuohon hömppääsi. Koska mä TIEDÄN väitteesi valheellisiksi, mua kiinnostaa niissä yhäkin ainoastaan se, miksi asia on sulle niin tärkeä.
Löysin tämän hakusanalla "kuinka 2-vuotias tulkitsee sukupuolen". Tämä on suora lainaus Väestöliiton sivulta otsikosta "2-3 vuotiaan seksuaalisuus":
1. Mitä lapsessa tapahtuu? Vastaus: Opettelee käymään potalla. Huomaa, että tytöt ja pojat erilaisia.
2. Mitä lapsi voi tehdä ja kysyä? Vastaus: Sukuelimet kiinnostavat, katselee muiden pimppejä ja pippeleitä esim. saunassa. Pohtii eroja ääneen.
3. Miten aikuinen voi tukea ja ohjata lasta? Vastaus: Kerro, että tytöillä on pimppi, pojilla pippeli. Anna lapsen olla potalla omassa rauhassa. Opeta pesemään kädet WC-käynnin jälkeen.
Asia on minulle tärkeä, koska vastustan jyrkästi luonnonvastaista vallankumousta, jonka Suomen eduskunta, transjärjestöjen sekä lääketeollisuuden ja muitten taloudellista hyötyä ilmiöstä kuittaavien tahojen (sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinoitten pseudotieteelliset poppatohtorit ja sukupuolenmuokkauskirurgit) toiveesta, käynnisti vuonna 2003 voimaan astuneen, alkuperäisen translain myötä.
Eli näin hienosti pystyt löytämään asiallista tietoa, että 2-3 -vuotias alkaa ymmärtää sukupuolten eron, on siitä kiinnostunut, pohtii eroja ja ymmärtää näin siis myös oman sukupuolensa.
Sitten kuitenkin, kun sinulle kerrotaan, että joku juuri tuon ikäinen lapsi on aivan kehitystasonsa mukaisesti havainnut olevansa eri sukupuolta kuin se oma syntymäsukupuoli, niin sinä kerrot, että "hämmentävän isot" lapset luulevat, että sukupuoli on sama asia kuin pitkät hiukset.
Niinkun, miten voi toisaalta ymmärtää asioita ja sitten heittää kaiken ymmärryksen romukoppaan, kun täytyy kehittää jotain raflaavaa propagandaa.
"Sitten kuitenkin, kun sinulle kerrotaan, että joku juuri tuon ikäinen lapsi on aivan kehitystasonsa mukaisesti havainnut olevansa eri sukupuolta kuin se oma syntymäsukupuoli, niin sinä kerrot, että "hämmentävän isot" lapset luulevat, että sukupuoli on sama asia kuin pitkät hiukset. "
Niin miten se 2v. on havainnut olevansa eri sukupuolta kuin syntymäsukupuoli? Kysymys on silloin siitä, että lapsi ei assosioidu niihin muihin piirteisiin joita samanlaiset genitaalit omaavilla tyypillisesti on. He eivät ymmärrä että esim. ne pitkät hiukset eivät johdu pimpistä, vaan olettavat että pitkähiuksisella henkilöllä on pimppi. Siksi he voivat helposti ajatella sinne kouluikäiseksi asti, että tyttönukke muuttuu poikanukeksi kun siltä leikkaa hiukset ja vaihtaa vaatteet. Siksi pitävien päätelmien tekeminen lasten sukupuoli-identiteetistä & sen vahvistaminen on haitallista.
Eri
Sukupuoli-identiteetin kehitys on sisäsyntyistä. Siitä se lapsi havaitsee sukupuolensa, ei jostain assosiaatioista. Poikalapsi voi aivan hyvin assosioitua esimerkiksi äidin piirteisiin ja haluta pitää äidin mekkoa. Se ei tee hänestä tyttöä. Kaikilla lapsilla on sisäinen ymmärrys sukupuolestaan juurikin noista 2-3 -vuosista eteenpäin ellei sitten kehitys jostain syystä mene eritahtisesti kuin muilla. Transsukupuolisillakin ymmärrys omasta sukupuolesta nousee usein tietoisuuteen juuri tuossa ikävaiheessa.
Koska kehitystä ohjaa pitkälti biologia, ei sitä lapsen kokemusta voi millään pitkillä hiuksilla, mekoilla tai saduilla muuttaa. Näin on niin transihmisten kuin muidenkin kohdalla.
En ole vähään aikaan kuullut noin aliarvoivaa puhetta lapsen ymmärryksestä kuin sun pimppi-pitkät hiukset pohdiskelut. Luuletko sinä, ettei se tyttönukke ihan vaan esitä poikaa sen lapsen leikeissä, eikä maagisesti muutu pojaksi hiustenleikkuun myötä. Niinhän ne lapset leikkii roolileikissä äitejä ja isejäkin sikin sokin, eikä kuvittele, että oma sukupuoli leikin myötä vaihtuu.
Kerro ihmeessä meille, mistä elementeistä sukupuoli-identiteetti muodostuu ja millainen käsitys alle kouluikäisellä lapsella on niistä nyansseista? Suurimmalle osalle ihmisistä sukupuoli-identiteetti tarkoittaa lähinnä tietoisuutta kehon sukupuolesta, ei sen mystisemmästä. Partiolaisella on partiolaisen identiteetti, koska hän harrastaa partiotoimintaa. Miksi kuvaisit henkilöä, joka identifioituu partiolaiseksi ilman partioharrastusta tai partiotaustaa? Monet transsut kertovat havahtuneensa transuuteensa, kun ovat pitäneet sukupuolelleen epätyypillisestä toiminnasta, kuten nukeilla leikkimisestä tai kiihottumisesta äidin pikkareista. Silloin kyseessä on sukupuolistereotyypit ja esinekohteinen parafilia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lapsi voi tietää olevansa väärää sukupuolta, jos edes aikuiset eivät kykene määrittelemään mikä on tyttö ja mikä on poika?
Haluaisin myös tähän vastauksen
Sitä pitäis varmaan kysyä siltä lapselta, mistä me muut sitä tiedettäis.
Eli lapsi ei voi tietää kerta edes aikuiset ei osaa transporukassa määrittää mitä on olla tyttö tai poika
Tosi surullista. Ei ihme että tätä vastaan ollaanLapsella selvästi voi olla selkeä kokemus siitä, että hänen kuuluisi olla eri sukupuolta kuin se, mihin on syntynyt. Tähän ei yhtään mitenkään vaikuta se, miten vaiko mitenkään aikuiset osaa määritellä sukupuolia. Eihän nämä asiat liity mitenkään toisiinsa.
Miten hän voi kokea olevansa väärää sukupuolta kun sukupuolia ei ole määritelty? Tuossa tapauksessa tyttö ja poika voi tarkoittaa samaa asiaa koska niitä ei ole määritelty. Miten hän siis tietää olevansa väärässä sukupuolessa?
Mistä ihmeestä sä nyt oikein puhut. Keidenkään random-aikuisten sukupuolen määrittelyt ei vaikuta mitenkään asiaan.
Eiköhän sillä lapsella ole mielessään ympäröivään maailmaan perustuvat määritelmät sukupuolille.
Sä laitat nyt tässä todella paljon lapsen hahmotuskyvyn ja tiedon varaan. Yllättävän vanha lapsi luulee, että pelkkä pitkä tukka ja hame tekevät tytöksi.
No kun minä olen kasvanut sellaisen lapsen kanssa. Ihan yhdentekevää mistä se lapsi sen asian tietää, jos kyseessä on niin selkeä ilmiö kuin mitä olen vierestä todistanut.
Entä jos kyseessä onkin feminiininen homopoika, traumasta johtuva sukupuoliristiriita tai muuten vain ohimenevä kokemus? Kerran transiutettu on aina transiutettu, eikä ole mitään diagnostista välinettä transsufiiliksen aitouden tai pysyvyyden ennustamiseen. Kuten jo todettu, niin sosiaalinenkin transitio on voimakas psyykkinen interventio, jota asiantuntijat eivät suosittele.
Jos se on ohimenevä kokemus, niin sitten se menee ohi.
Lapsen ilmentämän identiteetin hyväksyminen ei ole mikään voimakas psyykkinen interventio (lapsen identiteetin kieltäminen olis).
Miten se menee ohi, jos sitä vahvistetaan sosiaalisella transitiolla ja pahimmassa tapauksessa kastroimalla blokkereilla ja muuntohormoneilla?
Siten, että ihmisen sisäsyntyistä kokemusta sukupuolesta et pysty millään kasvatuksella, tukemisella, pakottamisella tai vahvistamisella muuttamaan. Siksi eheytyshoidot ei toimi transihmisen identiteetin muuttamisessa. Samasta syystä et saa tehtyä kenestäkään transihmistä, joka ei sitä oikeasti ole.
Detransituoitujien kohdalla jossain kohtaa joku on mennyt pieleen. Sitä ei voi kiistää. Heidänkin olemassaolonsa kuitenkin todistaa tuota samaa asiaa. Ihmisen sisäistä kokemusta sukupuolestaan ei voi muuttaa ulkoisilla toimilla, kasvatuksella tai "terapialla".
Juurihan sulle on kerrottu, että sosiaalinen transitio ja blokkerit muokkaavat lapsen identiteetin ja lukitsevat ajattelun transsuiluun. Transkokemuksen pysyvyyttä ei voida ennustaa luotettavasti ja vasta aikuisen kohdalla voidaan todeta, että lapsuusajan sukupuoliristiriita olikin merkki transsuudesta. Transsuksi manipuloidun lapsen transiutus on valtava tragedia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Entä jos hän kertoo olevansa Batman, kissanpentu, viinirypäle tai pyllynreikä? Kertoisitko muille olevasi viinirypäleen äiti?"
Sä puhut ihmiselle, joka on menettänyt rakkaimman läheisensä, koska hän ei ikinä saanut mitään tukea tai validaatiota sille poikkeavalle sukupuolikokemukselleen. Mua ei naurata sun typerät viinirypälevertaukset yhtään. Todella mautonta.
Kaikkiin mielenterveyshäiriöihin liittyy kohonnut itsetuhoisuusriski. Väärään sukupuoleen syntyminen on luonnontieteellinen mahdottomuus. Te transaktivistit olette lahko.
Mä en ole transaktivisti.
Väärään sukupuoleen syntymisen KOKEMUS ei ole luonnontieteellinen mahdottomuus. Minä uskon, että sille kokemukselle on jo sikiöaikana kehittynyt pohja, koska olen nähnyt sen alkavan niin varhain.
Transsukupuolisuus ei itsessään ole mielenterveyshäiriö.
Monien mielenterveyshäiriöitten juuret ovat raskauden ja erityisesti synnytyksen aikaisissa tapahtumissa.
Ja ne puhkeavat vauvaiässä? Älä nyt viitsi, et sä itsekään enää pysty uskomaan tuohon.
1. Oletko koskaan kuullut lastenpsykiatriasta?
2. Koko tarinasi saattaa olla keksitty.
Olen kuullut lastenpsykiatriasta, niinhän sitä mun läheistäkin yritettiin "hoitaa". Lastenpsykiatria ei tunne vauva/taaperoiässä puhkeavia mielenterveyden häiriöitä, ellei kyse ole äärimmäisestä laiminlyönnistä jne.
Joo, tarinani voi toki sun näkökulmasta olla keksitty. Se ei kuitenkaan ole ainoa vastaava kokemus maailmassa, ja ne eivät kaikki voi olla keksittyjä. Varhaislapsuudesta saakka kestänyt, pysyvä kokemus väärään sukupuoleen syntymisestä on selkeästi tunnettu ilmiö.
Toisekseen, MINÄ tiedän, ettei tarinani ole keksitty, joten MINÄ tiedän miten päättömiä sun väitteet on. Ei sun jutuilla voi vakuuttaa ketään, jolla on henkilökohtaista kokemusta asiasta. Propagandasi on suunnattu ihan muille tahoille.
Vauva/taaperoikäinen kykenee tulkitsemaan sukupuolen ainoastaan näkyvien/kehollisten ominaisuuksien perusteella. Se ei tietenkään sulje pois lapsilla yleisesti esiintyviä mielikuvitusmaailmoja. Kuitenkin, jos mielikuvitusmaailma jää pysyväksi, on kyseessä mielenterveyshäiriö. Ja transaktivistit ovat taitavia keksimään tarinoitakin.
Mistä tiedät? En lainkaan allekirjoita väitettäsi. Et sä pysty saamaan mua uskomaan tuohon hömppääsi. Koska mä TIEDÄN väitteesi valheellisiksi, mua kiinnostaa niissä yhäkin ainoastaan se, miksi asia on sulle niin tärkeä.
Löysin tämän hakusanalla "kuinka 2-vuotias tulkitsee sukupuolen". Tämä on suora lainaus Väestöliiton sivulta otsikosta "2-3 vuotiaan seksuaalisuus":
1. Mitä lapsessa tapahtuu? Vastaus: Opettelee käymään potalla. Huomaa, että tytöt ja pojat erilaisia.
2. Mitä lapsi voi tehdä ja kysyä? Vastaus: Sukuelimet kiinnostavat, katselee muiden pimppejä ja pippeleitä esim. saunassa. Pohtii eroja ääneen.
3. Miten aikuinen voi tukea ja ohjata lasta? Vastaus: Kerro, että tytöillä on pimppi, pojilla pippeli. Anna lapsen olla potalla omassa rauhassa. Opeta pesemään kädet WC-käynnin jälkeen.
Asia on minulle tärkeä, koska vastustan jyrkästi luonnonvastaista vallankumousta, jonka Suomen eduskunta, transjärjestöjen sekä lääketeollisuuden ja muitten taloudellista hyötyä ilmiöstä kuittaavien tahojen (sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinoitten pseudotieteelliset poppatohtorit ja sukupuolenmuokkauskirurgit) toiveesta, käynnisti vuonna 2003 voimaan astuneen, alkuperäisen translain myötä.
Eli näin hienosti pystyt löytämään asiallista tietoa, että 2-3 -vuotias alkaa ymmärtää sukupuolten eron, on siitä kiinnostunut, pohtii eroja ja ymmärtää näin siis myös oman sukupuolensa.
Sitten kuitenkin, kun sinulle kerrotaan, että joku juuri tuon ikäinen lapsi on aivan kehitystasonsa mukaisesti havainnut olevansa eri sukupuolta kuin se oma syntymäsukupuoli, niin sinä kerrot, että "hämmentävän isot" lapset luulevat, että sukupuoli on sama asia kuin pitkät hiukset.
Niinkun, miten voi toisaalta ymmärtää asioita ja sitten heittää kaiken ymmärryksen romukoppaan, kun täytyy kehittää jotain raflaavaa propagandaa.
Tuon ikäinen lapsi havaitsee sukupuolen pelkästään kehossa näkyvien tuntomerkkien perusteella. Se ei tietenkään kokonaan sulje pois lapsilla yleisiä mielikuvitusmaailmoja. Kuitenkin, jos mielikuvitusmaailma jää pysyväksi, kuten transeilla, on kyseessä mielenterveyshäiriö.
Tuon ikäisellä lapsella on sisäsyntyinen käsitys sukupuolestaan, vaikka hän ei olisi kertaakaan nähnyt sukuelimiään. Usko pois.
En ole ennenkään uskonut transaktivisteja, eikä tule tapahtumaan jatkossakaan. Olette täysin järjettömiä lahkolaisia!
No kysy sitten joltain kehityspsykologilta tätä asiaa. Josko sitten uskoisit.
On ihan pyhän yksinkertaista luulla, että lapsen täytyisi nähdä sukuelimensä, että tietää mitä sukupuolta on. Jos näin olisi, niin kaikistahan voisi muokata ihan kumpaa vaan sukupuolta ulkoisia ominaisuuksia muokkaamalla.
Tietysti kaikki lapset, sokeita lukuunottamatta, näkevät sukuelimensä. Viimeinen lauseesi paljastaa kyllä teidän transuskovaisten fantasianne, tosin häpeäähän te ette, vallankumouskiihkossanne, kykene tuntemaan.
Sukupuoli-identiteetin kehitys on sisäsyntyistä. Siitä se lapsi havaitsee sukupuolensa, ei jostain assosiaatioista. Poikalapsi voi aivan hyvin assosioitua esimerkiksi äidin piirteisiin ja haluta pitää äidin mekkoa. Se ei tee hänestä tyttöä. Kaikilla lapsilla on sisäinen ymmärrys sukupuolestaan juurikin noista 2-3 -vuosista eteenpäin ellei sitten kehitys jostain syystä mene eritahtisesti kuin muilla. Transsukupuolisillakin ymmärrys omasta sukupuolesta nousee usein tietoisuuteen juuri tuossa ikävaiheessa.
Koska kehitystä ohjaa pitkälti biologia, ei sitä lapsen kokemusta voi millään pitkillä hiuksilla, mekoilla tai saduilla muuttaa. Näin on niin transihmisten kuin muidenkin kohdalla.
En ole vähään aikaan kuullut noin aliarvoivaa puhetta lapsen ymmärryksestä kuin sun pimppi-pitkät hiukset pohdiskelut. Luuletko sinä, ettei se tyttönukke ihan vaan esitä poikaa sen lapsen leikeissä, eikä maagisesti muutu pojaksi hiustenleikkuun myötä. Niinhän ne lapset leikkii roolileikissä äitejä ja isejäkin sikin sokin, eikä kuvittele, että oma sukupuoli leikin myötä vaihtuu.