Jos vanhemmat lihottavat pienen lapsen ylipainoiseksi niin ajatteletko että

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahoinpitelyä on jatkuva painon kyttääminen ja siitä puhuminen.

Voi kun tajuaisit lihavuuden haitat ihmiskehossa iän karttuessa. Ei se vielä nuorena niin haittaa, mutta keski-ikäisenä ja siitä ylöspäin alkaa ongelmat todella tulla esiin, Nimimerkillä kokemusta on.

Se että on lapsena lihava ei tarkoita sitä että olisi aikuisena lihava. Minullakin oli kaveri joka oli lapsena lihava ja minä olin laiha. Nyt aikuisena hän on se laiha ja minä olen se lihava.

Yleensä vaan lapsuuden lihavuus muuttuu sairaalloiseksi lihavuudeksi aikuisena, ei se tietenkään aina niin mene kuten kaverisi tapauksessa. Mutta pointina onki että lapsena opituista ruokailutottumuksista on vaikeaa oppia pois aikuisena.

Tuo on totta ja käy monelle lapsena ja nuorena aktiivisesti urheilevalle. Kun liikkuminen vähenee (ei aina ja ei kaikilla) ja ruokailut pysyvät ennallaan niin painoa alkaa kertyä. Lisäksi monille keski-ikäisille on aikuinen lapsuudessa antanut lohtusyömisen mallin ja siitä on todella vaikeaa päästä eroon, varsinkin jos tämä aikuinen on muutenkin ollut vahvatahtoinen ja dominoiva. Pahoittelut keittiöpsykologiasta :)

Tämä on totta, ainoastaan hoikka pysyy hoikkana sillä ruokailutottumus on vähäinen. Noita keissejä missä urheileva alkaa lihomaan kun pääsee konttorityöhön, tulee covid, tai muuta on tusinassa 13. Kehonrakennus on myös ylipainoa, mutta se ylensyönti vaan kanavoidaan lihaskasvuun eikä rasvan keräämiseen. Hoikkuus on sitten sitä, että syö kohtuudella eikä myöskään kuluta yli tarpeidensa tai varastoi - lihasta tai rasvaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsenkaan paino ja sen hallinta ei ole niin yksinkertainen asia kuin ihmiset ajattelevat. Tiedän perheitä joissa on useampia lapsia ja vain yksi on lihava ja muut jopa liian laihoja. Tällaisessa tilanteessa on sula mahdottomuus hoitaa asiaa niin että muut lapset syövät riittävästi ja se yksi ei liho. Olisi erittäin traumaattista sille yhdelle että hänen syömisiään ruokapöydässä aina rajoitetaan kun muut saavat syödä vapaasti tai heitä jopa kannustetaan syömään enemmän. Tällaisissa perheissä harvoin on kyse siitä että ruoka olisi jotenkin epäterveellistä tai siellä syötäisiin paljon herkkuja.

Joo, tämä on kyllä oikeasti hankala tilanne. Lapsen kaverin perheessä oli näin: vanhemmat urheilevia pulkannaruja ja toinen lapsista samanlainen. Toinen: ylipainoinen jo päiväkoti-ikäisenä.. eikä se ikinä siitä miksikään muuttunut, nyt jo aikuinen. Söi kuulemma ihan kaikki, varasti sisaruksen herkut, kävi salaa kaupassa (mahdollisesti sisarukselta pöllityillä rahoilla)  hakemassa karkkia jne. Eli lopulta ko lapselle ei voinut antaa rahaa ollenkaan, eikä sisaruksellekkaan, kotona ei voinut olla mitään herkkuja koskaan. Tää meidän tytön kaveri kävi sit meillä syömässä omat herkkunsa kun ja jos sai niitä mahdollisuuden hankkia, usein niin, että mun lapsi osti ne ja sit tämän perheen äiti maksoi ne mulle takaisin.  Jotain imeytymishäiriötä siinä epäiltiin, mutta ei kait se ikinä oikein selvinnyt mikä tuon takana oli. Ja siis minusta ihan tavallinen ydinperhe, molemmat vanhemmat työelämässä jne ja tämä toinen lapsi ihan tavallinen, että ei se minusta oikein mitään psyykkistäkään se ahmiminen oikein voinut olla. Mutta mistä sitä tietty oikeasti tietää, mitä ihmisten kodeissa tapahtuu. 

Tuo kuulostaa ihan minulta, paitsi etten koskaan varsinaisesti varastanut mitään. Ostin omilla viikkorahoilla ja kätkin todisteet. Kerran äiti löysi lompakon repustani enkä siis ikinä pitänyt sitä ala-aste lla mukanani paitsi nyt kun olin käynyt salaa ostamassa karkkia. Muistan sen häpeäntunteen ikuisesti kun äiti näytti sitä lompakkoa ja arvasi heti että olen ostanut karkkia. Tuokin tapaus kertoo perheemme dynamiikasta että lompakko koulurepussa tarkoitti heti karkinostoa ja siitä oltiin vihaisia. Äiti ei kysynyt olinko käynyt vaikka koulutarvikeostoksilla enkä minä edes älynnyt yrittää valehdella.

Et joku ruokariippuvuus on todella olemassa koska mun lapsuuden käytös sopii siihen niin hyvin. Kävin kyläpaikoissakin tarjottavien takia ja pyysin lisää. Nyt hävettää koska kaverien äidit varmasti luulivat että mut on kotona opetettu syömään herkkuja, mut totuus oli päinvastainen eli se oli tiukasti kiellettyä, mutta ihan parasta elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen sijaisperheen, joka on lihottanut kaikki heille sijoitetut lapset sairaalloisen ylipainoiseksi. Sijaisvanhemmat päättävät mitä syödään ja kuinka paljon, ja kaikki on pakko syödä mikä on laitettu lautaselle. 

Sossu puuttuu tilanteeseen opettamalla lapsille kuinka heidän kuuluisi syödä. Vanhemmille niiden pitäisi ne luennot pitää.

Joo ja jos tämä ei olisi sijaisperhe niin sossu veisi heiltä lapset koska vanhemmat pahoinpitelevät lapsiaan...

Vierailija kirjoitti:

Ylipainoiset vanhemmat tulisi ottaa tarkkailuun ja ohjaukseen jo neuvolassa raskauden aikana. 

Omalla paikkakunnalla neuvolan henkilöstöstä yli puolet on sairaalloisen ylipainoisia, samoin sairaanhoitajista. Ennemminkin terveiden äitien kannattaisi välttää neuvolan käyttöä

Vierailija kirjoitti:

Se nimenomaan on pahoinpitelyä, että altistaa lapsen terveysongelmille ja vielä yhteiskunnan ja koulun kiusaamiselle.

Painonpudotuksesta ei lapselle tarvitse puhua, mutta aikuiset voi itse vaihtaa ruuat proteiinipitoisempaan, vähärasvaisempaan ja kasvispainotteisempaan ruokaan ja jättää hiilihydraatit pieniksi.

Lapsen painonpudotuksen vastuu on aikuisella, ei lapsella .

Proteiinilla ei ole mitään tekemistä ylipainoisuuden kanssa, se on lihateollisuuden meemi. Kasvisruoka on se millä pysyy hoikkana. Ihminen tarvitsee eniten elektrolyyttejä ja nestettä, ei hiilaria eikä varsinkaan proteiinia - lähes ollenkaan.

En.

Onko sinulla muita kysymyksiä, ap?

Kyllä, poislukien sairaudet.

Vierailija kirjoitti:

Lapsenkaan paino ja sen hallinta ei ole niin yksinkertainen asia kuin ihmiset ajattelevat. Tiedän perheitä joissa on useampia lapsia ja vain yksi on lihava ja muut jopa liian laihoja. Tällaisessa tilanteessa on sula mahdottomuus hoitaa asiaa niin että muut lapset syövät riittävästi ja se yksi ei liho. Olisi erittäin traumaattista sille yhdelle että hänen syömisiään ruokapöydässä aina rajoitetaan kun muut saavat syödä vapaasti tai heitä jopa kannustetaan syömään enemmän. Tällaisissa perheissä harvoin on kyse siitä että ruoka olisi jotenkin epäterveellistä tai siellä syötäisiin paljon herkkuja.

Miten tuo olisi traumaattista? Luuletko etteivät lapset osaa katsoa peiliin ja ymmärrä, että tuo on hoikka ja tuo on ylipainoinen? Tuollainen ylitulkitojen tekeminen on nimenomaan ongelmien alku ja juuri. Lapset eivät ole idiootteja, vaan näkevät kyllä itsekin mikä on homman nimi

Minun kaverini lapsi oli ylipainoinen jo 5-vuotiaana. Vanhemmat veivät ravitsemusneuvojalle ja syömistä säädeltiin. Kylään kun tuli, lapsi sai ottaa vain kaksi piparia. Tämä oli pahoinpitelyä. 
Nyt lapsi teini ja edelleen pulska.

Ylipäätään ajatus siitä, että tuollaisessa tilanteessa lapsen muisto on: "olen niin traumatisoitunut koska sitten minun syömisiäni rajoitettiin kun muita kannustettiin syömään enemmän" on merkki sairaudesta. Lapsihan saattaa narratoida asian niin, että "ja sitten minä söin vähemmän ja muut enemmän ja sen jälkeen leikittiin". Älkää siirtäkö noita surullisia narratiivejanne lapsiin vaan menkää terapiaan korjaamaan oma nuppinne

Vierailija kirjoitti:

Minun kaverini lapsi oli ylipainoinen jo 5-vuotiaana. Vanhemmat veivät ravitsemusneuvojalle ja syömistä säädeltiin. Kylään kun tuli, lapsi sai ottaa vain kaksi piparia. Tämä oli pahoinpitelyä. 
Nyt lapsi teini ja edelleen pulska.

Miten tuo on pahoinpitelyä?

Lapsi saa sitten rasva imun valtion piikkiin.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen sijaisperheen, joka on lihottanut kaikki heille sijoitetut lapset sairaalloisen ylipainoiseksi. Sijaisvanhemmat päättävät mitä syödään ja kuinka paljon, ja kaikki on pakko syödä mikä on laitettu lautaselle. 

Sossu puuttuu tilanteeseen opettamalla lapsille kuinka heidän kuuluisi syödä. Vanhemmille niiden pitäisi ne luennot pitää.

Onkohan sama jonka minä tiedän, lapsille annetaan överipirtelöitä ja syötetään einespizzoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen sijaisperheen, joka on lihottanut kaikki heille sijoitetut lapset sairaalloisen ylipainoiseksi. Sijaisvanhemmat päättävät mitä syödään ja kuinka paljon, ja kaikki on pakko syödä mikä on laitettu lautaselle. 

Sossu puuttuu tilanteeseen opettamalla lapsille kuinka heidän kuuluisi syödä. Vanhemmille niiden pitäisi ne luennot pitää.

Onkohan sama jonka minä tiedän, lapsille annetaan överipirtelöitä ja syötetään einespizzoja. 

Minä tiedän sossun joka piti lapsia rangaistuksena nälässä eli kielsi heitä syömästä. Hän oli siis itse työssä lastensuojelussa.

Ajattelen. Ymmärrän hyvin että lapsella voi olla esim. hormonitoiminnan häiriön takia liian suuri ruokahalu, ja ikäistään/kokoistaan pienempi energiankulutus. Silloin lihoo helposti vaikka ei söisi herkkuja.

Lapsen ruoansaanti pitää mitoittaa niin, että kulutus ja syöminen ovat tasan. Jos lapsella on tavallista suurempi ruokahalu, silloin voi käydä niin että lapselle jää ruokailun jälkeen nälkä. Voi tuntua tosi ikävältä sanoa nälkäiselle lapselle "ei" kun hän pyytää lisää ruokaa, mutta se on vanhemman tehtävä.

Jos joku lappaa liian isoja annoksia lapselle "koska sillä on nälkä" ja lapsi lihoo, niin se on pahoinpitelyä.

Vierailija kirjoitti:

Minun kaverini lapsi oli ylipainoinen jo 5-vuotiaana. Vanhemmat veivät ravitsemusneuvojalle ja syömistä säädeltiin. Kylään kun tuli, lapsi sai ottaa vain kaksi piparia. Tämä oli pahoinpitelyä. 
Nyt lapsi teini ja edelleen pulska.

Ei ole pahoinpitelyä rajoittaa lapsen syömisiä. Kunhan antaa hänen syödä riittävästi, eli sen verran kuin kuluttaa.

Mulla olisi paljon sanottavaa kaikesta ja ääliöt saa hävetä sen jälkeen.

Näyttää siltä että tietyn mustamaalaus kampanjan seurauksena on tahalleen levitetty huhuja asioita, joista Jotkut ovat loukkaantuneet tai muuten vaan löytäneet jonkun syyn mistä voisi ilkkua. Motiivit epäselvä. Vuosikymmenten juttu. Kai siinä on joku vähemmistö vs. valtaväestö tai erilaisuus  asetelma ollut. 

Lähtökohta: Paheksuminen ulkonkökeskeisuudestä tai turhamaisuudesta. Halutaan antaa opetus js näpäytys.

Tehdään rikoksia, joista kosmeettista haittaa uhrille. Puututaan ulkonäköön js terveyteen liittyviin asioihin tavoilla, joista moni ei ole kuullutkaan. Vaatii rikoksia, jotta voidaan toteuttaa. Tietty sisäpiiri jengi tietää niistä

Toteuttajia useita. Pidetään visusti salassa, koska törkeitä

 rikoksia tehty. Jotain jo levinnyt ulkopuolidillr. Ei vissiin ubrille syotuisille tahoille. 

Ihan konkreettisia rikoksia tehty jotka vaikuttavat konkreettisesti terveyteen ja ulkonäköön. (Kummallisia verisuonimuutoksia, hampaissa outoja juttuja, ihon sisällä jotain, outoja silmä juttuja)

Mutta tässä ne sanalliset näpäytykset mistä ulkopuoliset tietävät, niistä rikoksista ei tietenkään tiedä. Suuri yleisö ei tiedäköön niistä konkreettisista rikoksidta tyhmiä  kun ovat!

Tehdään käänteistä näpäytystä esim. Jos joku on maininnut että joku olisi liian pieni ikäisekseen tai muuten poikkeuksellisen lyhyt. keskitytään henkilön omaan ulkonäköön tai hänen läheisten jotenkin ylikorostuneesti ja tosiaan niitä vikoja sitten aiheutetaan. Syylliset tulkoon esiin ja kertokoon metodeists

Luuliko joku että näistä ei tule juttua? . Kyllä: Nämä keskusteltiin ja nämä tapahtui vuosien varrella voi joku kertoa ja osa tajuaa jo tuosta mitä tehty ja ketkä asialla. 

Lyhyesti; Aiheutettu sabotoiden ja rikoksin asioita, joista henkilöt saisi paheksuntaa ja ilkkumidts. Ulkonäköön liittyen,  mutta myös muidenkin ssioiden dabotointia, niin että ediintyisi huononpana js tyhmempänä, mitä olisi ilman puuttu idia ja sabotoomtia rikoksin!!!

Vierailija kirjoitti:

Pahoinpitelyä on jatkuva painon kyttääminen ja siitä puhuminen.

Totta tämäkin.

Lasten painoon pitäisi puuttua tarjoamalla heille terveellistä ruokaa ja järjestämällä heille arkeen runsaasti liikkumismahdollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipainoiset vanhemmat tulisi ottaa tarkkailuun ja ohjaukseen jo neuvolassa raskauden aikana. 

Omalla paikkakunnalla neuvolan henkilöstöstä yli puolet on sairaalloisen ylipainoisia, samoin sairaanhoitajista. Ennemminkin terveiden äitien kannattaisi välttää neuvolan käyttöä

Mulla oli onneksi täysin normaalipainoiset kätilöt sairaalassa ja hoitajat neuvolassa. 

Nyt oli sitten toisella tieteenalalla (erikoissairaanhoito) ylipainoinen henkilökunta. Yritin puhua syömishäiriöstäni pari vuotta mutta sitä ei ikään kuin "kuultu", ei vaikka sanoin että syöminen on vaikeaa, liikkuminen menee överiksi ja paino on pudonnut entisestään. Onneksi terveyskeskuksessa lääkäri otti vastaan, laittoi puntarille ja aloin saada hoitoa ja tukea tähänkin sairauteen. 

Oletkohan 37 mun naapuri? Koska tuo ulosanti vaikuttaa psykoottiselta. Mene lääkäriin!