Jos vanhemmat lihottavat pienen lapsen ylipainoiseksi niin ajatteletko että

Pahoinpitelyä on jatkuva painon kyttääminen ja siitä puhuminen.

Mun kaverin lapsi oli niin paksu ettei pystynyt kävelemään kouluun 100 metrin matkaa. 

Tunnen sijaisperheen, joka on lihottanut kaikki heille sijoitetut lapset sairaalloisen ylipainoiseksi. Sijaisvanhemmat päättävät mitä syödään ja kuinka paljon, ja kaikki on pakko syödä mikä on laitettu lautaselle. 

Sossu puuttuu tilanteeseen opettamalla lapsille kuinka heidän kuuluisi syödä. Vanhemmille niiden pitäisi ne luennot pitää.

Lapsenkaan paino ja sen hallinta ei ole niin yksinkertainen asia kuin ihmiset ajattelevat. Tiedän perheitä joissa on useampia lapsia ja vain yksi on lihava ja muut jopa liian laihoja. Tällaisessa tilanteessa on sula mahdottomuus hoitaa asiaa niin että muut lapset syövät riittävästi ja se yksi ei liho. Olisi erittäin traumaattista sille yhdelle että hänen syömisiään ruokapöydässä aina rajoitetaan kun muut saavat syödä vapaasti tai heitä jopa kannustetaan syömään enemmän. Tällaisissa perheissä harvoin on kyse siitä että ruoka olisi jotenkin epäterveellistä tai siellä syötäisiin paljon herkkuja.

Vierailija kirjoitti:

Pahoinpitelyä on jatkuva painon kyttääminen ja siitä puhuminen.

Voi kun tajuaisit lihavuuden haitat ihmiskehossa iän karttuessa. Ei se vielä nuorena niin haittaa, mutta keski-ikäisenä ja siitä ylöspäin alkaa ongelmat todella tulla esiin, Nimimerkillä kokemusta on.

Ei ole. Toiset ihmiset lihovat helpommin. Tiedän, että useimmissa perheissä lapsen ravitsemukseen käytetään todella paljon energiaa ja vaivaa, mutta silti lapsi lihoo. Monesti kyse on siitä, että lapsi on hyvin nirso ja se terveellinen ruoka jää sitten kokonaan syömättä. 

Ylipainoiset vanhemmat tulisi ottaa tarkkailuun ja ohjaukseen jo neuvolassa raskauden aikana. 

Siis jos merkittävä ylipaino kyseessä, niin ei se ole hyväksyttävää. En käyttäisi helposti sanaa "pahoinpitely" mutta ainakin lapsen terveyden laiminlyönti,  vakavassa tapauksessa ehkä jopa kaltoinkohtelu.

On. Minulle tehtiin niin. 

Vierailija kirjoitti:

Pahoinpitelyä on jatkuva painon kyttääminen ja siitä puhuminen.

Niin onkin, kuten myös ylensyöttäminen. 

Jotkut lapset voivat lihoa normaaleilla terveellisillä elintavoilla jonkin verran, kuten täällä on kerrottu.

Mutta eivät sairaalloisen paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahoinpitelyä on jatkuva painon kyttääminen ja siitä puhuminen.

Voi kun tajuaisit lihavuuden haitat ihmiskehossa iän karttuessa. Ei se vielä nuorena niin haittaa, mutta keski-ikäisenä ja siitä ylöspäin alkaa ongelmat todella tulla esiin, Nimimerkillä kokemusta on.

Se että on lapsena lihava ei tarkoita sitä että olisi aikuisena lihava. Minullakin oli kaveri joka oli lapsena lihava ja minä olin laiha. Nyt aikuisena hän on se laiha ja minä olen se lihava.

Mä olin lapsena ylipainoinen, tosin lievästi. Siitä sitten sanottiin ja musta tuli jonkinlainen ruokariippuvainen. Otin ruokaa ja varsinkin herkkuja aina kun mahdollista. Meillä ihmisillä on erilaiset ruokahalut, mulla se oli erikoisen hyvä. 

Vanhemmat varmaan tarkoittivat hyvää, mutta se painosta ja herkuista huomauttelu kääntyi ihan päälaelleen. Kukaan ei todellakaan lihottanut mua, kyllä mä konstit keksin. Koulumatkalla irtokarkkia muutamalla markalla, ylimääräinen voileipä aina kun mahdollista ja varastelin jopa juustopaloja jääkaapista. 

Meillä ostettiin herkkuja todella harvoin ja mulle tuli joku kielletty hedelmä niistä. Et vaikea asia on. Toki lapsena ja nuorena ylipaino oli lievää mut lähti nousuun kun muutin pois kotoa kun silloin sain rauhassa syödä eikä kukaan kontrolloinut kuten lapsena.

Väitän alapeukkujen uhallakin että paino kertoo aika pitkälle siitä mitä suuhunsa laittaa ja kuinka aktiivinen on. On varmasti totta että joku kerää kiloja helpommin kuin toinen mutta kuinka moni paljastaa rehellisesti syömisensä? Samoin nämä ylipainoiset lapset todennäköisesti napostelevat toistuvasti ja syövät isompia annoksia, sitä ei vain kukaan huomaa tai ole huomaavinaan. 

Tiedän yhden tapauksen missä äiti oli alkanut raivoamaan kouluterkkarille kun tämä puuttui 10-vuotiaan ylipainoon. Oli omien sanojensa mukaan käskenyt terkkarin katsoa häntä ja kysynyt että mitä voi odottaa kun äiti on tämän painoinen? 

Toisessa tapauksessa äiti vahti (allergian varjolla) lapsen terveellisiä syömisiä. Synttäreillekin mukaan rasvattomia kasviksia. Olin tehnyt makeat tarjottavat allergiat huomioiden mutta äiti meni melkein veteläksi kun kuuli että lapsi voi syödä samaa kuin muut. Lapsi oli laiha kuin onkimato. 

Että varmaan tässäkin keskitie on paras. Mulla on itsellä välillä ärhäkämminkin päätään nostava syömishäiriö ja tein kovasti töitä että en siirtäisi sitä eteenpäin lapselle. Alakoulun lopulla kerroin mistä on kyse ja korostin että se on sairaus siinä missä muutkin. Onneksi näyttää siltä että nuori ei sairastu, on jo lähes täysi-ikäinen. 

Jo silloin kun hän oli vauva niin päätin että perheessä ei kukaan ala lapsen jätemyllyksi. Jos lautaselle jää ruokaa se laitetaan bioskaan, kukaan ei syö jämiä toisten lautaselta. Toki joku kanafile laitettiin aina puoliksi lapselle kun hän oli pieni ja hän sai sopivan annoksen, toinen puolikas oli "vapaata riistaa". 

Se nimenomaan on pahoinpitelyä, että altistaa lapsen terveysongelmille ja vielä yhteiskunnan ja koulun kiusaamiselle.

Painonpudotuksesta ei lapselle tarvitse puhua, mutta aikuiset voi itse vaihtaa ruuat proteiinipitoisempaan, vähärasvaisempaan ja kasvispainotteisempaan ruokaan ja jättää hiilihydraatit pieniksi.

Lapsen painonpudotuksen vastuu on aikuisella, ei lapsella .

Vierailija kirjoitti:

Lapsenkaan paino ja sen hallinta ei ole niin yksinkertainen asia kuin ihmiset ajattelevat. Tiedän perheitä joissa on useampia lapsia ja vain yksi on lihava ja muut jopa liian laihoja. Tällaisessa tilanteessa on sula mahdottomuus hoitaa asiaa niin että muut lapset syövät riittävästi ja se yksi ei liho. Olisi erittäin traumaattista sille yhdelle että hänen syömisiään ruokapöydässä aina rajoitetaan kun muut saavat syödä vapaasti tai heitä jopa kannustetaan syömään enemmän. Tällaisissa perheissä harvoin on kyse siitä että ruoka olisi jotenkin epäterveellistä tai siellä syötäisiin paljon herkkuja.

Joo, tämä on kyllä oikeasti hankala tilanne. Lapsen kaverin perheessä oli näin: vanhemmat urheilevia pulkannaruja ja toinen lapsista samanlainen. Toinen: ylipainoinen jo päiväkoti-ikäisenä.. eikä se ikinä siitä miksikään muuttunut, nyt jo aikuinen. Söi kuulemma ihan kaikki, varasti sisaruksen herkut, kävi salaa kaupassa (mahdollisesti sisarukselta pöllityillä rahoilla)  hakemassa karkkia jne. Eli lopulta ko lapselle ei voinut antaa rahaa ollenkaan, eikä sisaruksellekkaan, kotona ei voinut olla mitään herkkuja koskaan. Tää meidän tytön kaveri kävi sit meillä syömässä omat herkkunsa kun ja jos sai niitä mahdollisuuden hankkia, usein niin, että mun lapsi osti ne ja sit tämän perheen äiti maksoi ne mulle takaisin.  Jotain imeytymishäiriötä siinä epäiltiin, mutta ei kait se ikinä oikein selvinnyt mikä tuon takana oli. Ja siis minusta ihan tavallinen ydinperhe, molemmat vanhemmat työelämässä jne ja tämä toinen lapsi ihan tavallinen, että ei se minusta oikein mitään psyykkistäkään se ahmiminen oikein voinut olla. Mutta mistä sitä tietty oikeasti tietää, mitä ihmisten kodeissa tapahtuu. 

Mutta mitä sä teet, jos lapsella on pelkästään ruoka mielessä, kun sitä rajoitetaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahoinpitelyä on jatkuva painon kyttääminen ja siitä puhuminen.

Voi kun tajuaisit lihavuuden haitat ihmiskehossa iän karttuessa. Ei se vielä nuorena niin haittaa, mutta keski-ikäisenä ja siitä ylöspäin alkaa ongelmat todella tulla esiin, Nimimerkillä kokemusta on.

Se että on lapsena lihava ei tarkoita sitä että olisi aikuisena lihava. Minullakin oli kaveri joka oli lapsena lihava ja minä olin laiha. Nyt aikuisena hän on se laiha ja minä olen se lihava.

Yleensä vaan lapsuuden lihavuus muuttuu sairaalloiseksi lihavuudeksi aikuisena, ei se tietenkään aina niin mene kuten kaverisi tapauksessa. Mutta pointina onki että lapsena opituista ruokailutottumuksista on vaikeaa oppia pois aikuisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahoinpitelyä on jatkuva painon kyttääminen ja siitä puhuminen.

Voi kun tajuaisit lihavuuden haitat ihmiskehossa iän karttuessa. Ei se vielä nuorena niin haittaa, mutta keski-ikäisenä ja siitä ylöspäin alkaa ongelmat todella tulla esiin, Nimimerkillä kokemusta on.

Se että on lapsena lihava ei tarkoita sitä että olisi aikuisena lihava. Minullakin oli kaveri joka oli lapsena lihava ja minä olin laiha. Nyt aikuisena hän on se laiha ja minä olen se lihava.

Moni ylipainoinen lapsi laihtuu kasvupyrähdyksen kohdalla. Siitä eteenpäin voi joko pysyä laihana tai lihoa uudelleen. Itse aloin lihoa uudelleen vasta keski-ikäisenä ja painon nousu pysähtyi vaihdevuosien jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahoinpitelyä on jatkuva painon kyttääminen ja siitä puhuminen.

Voi kun tajuaisit lihavuuden haitat ihmiskehossa iän karttuessa. Ei se vielä nuorena niin haittaa, mutta keski-ikäisenä ja siitä ylöspäin alkaa ongelmat todella tulla esiin, Nimimerkillä kokemusta on.

Se että on lapsena lihava ei tarkoita sitä että olisi aikuisena lihava. Minullakin oli kaveri joka oli lapsena lihava ja minä olin laiha. Nyt aikuisena hän on se laiha ja minä olen se lihava.

Yleensä vaan lapsuuden lihavuus muuttuu sairaalloiseksi lihavuudeksi aikuisena, ei se tietenkään aina niin mene kuten kaverisi tapauksessa. Mutta pointina onki että lapsena opituista ruokailutottumuksista on vaikeaa oppia pois aikuisena.

Tuo on totta ja käy monelle lapsena ja nuorena aktiivisesti urheilevalle. Kun liikkuminen vähenee (ei aina ja ei kaikilla) ja ruokailut pysyvät ennallaan niin painoa alkaa kertyä. Lisäksi monille keski-ikäisille on aikuinen lapsuudessa antanut lohtusyömisen mallin ja siitä on todella vaikeaa päästä eroon, varsinkin jos tämä aikuinen on muutenkin ollut vahvatahtoinen ja dominoiva. Pahoittelut keittiöpsykologiasta :)

Onhan se, mutta kun olen päässyt seuraamaan vierestä tätä niin ne vanhemmat ovat oikeasti niin tyhmiä, ettei heillä varmaan ole mahdollisuutta mihinkään muuhun. Ei ole ymmärrystä metaboliikasta ja ihmisen tarpeista, vaan kuvitellaan että kaikki tunteet ja mielenilmaisut ovat yhtä kuin "lapsella on nälkä", sillä kun lapsi syö niin se ei pidä ääntä. Siis tämähän on oikeasti surullista, eikä vammaista ihmistä tule rangaista vammaisuudestaan, vaan korkeintaan sääliä