Lue keskustelun säännöt.
Tyhjentynyt pesä - merkityksetön olo
11.03.2026 |
Minulla on kaksi lasta. Vanhempi muutti kotoa pari vuotta sitten ja nuorempi viime syksynä. Olen nauttinut omasta rauhastani. Olen pitkään ollut sinkku ja introvertti, joten nautin yksinolosta. MUTTA. Yksi päivä tajusin, että vaikka asiat rullaa ok, olen onnellinen lasteni puolesta, ovat siellä mihin tähdänneet, minulla on paljon ystäviä ja kavereita ja asiat ok, niin tuntuu, ettei elämässä ole merkitystä. Siis jotenkin tyhjältä ja pinnalliselta tuntuu tämä elämä. En koe itseäni masentuneeksi, mutta liian usein ajaudun baariin, koska eipä tässä oo muutakaan.
En halua enää lapsiperhe-elämää, en varsinaisesti kaipaa miestä vaikken oikeanlaista miestä pahakseni laittaisi. Mutta kun elämässä ei nyt tunnu olevan sitä johtolankaa, jotenkin vaan ajaudun päivästä toiseen. Mitä mun kannattais tehdä? Tai mistä löydän sen punaisen langan itselleni? Onko vastaavaa kokemusta?
Kommentit (28)
Joku uusi harrastus? Tai vapaaehtoistyö? Tai remontoi koko kämppä ja tee mahdollisimman paljon itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on päässäsi pahasti vikaa, jos tunnet tarvetta ajautua baariin.
Itsellä syksyllä samanlainen tilanne edessä. Suren jo etukäteen. En tiedä mitä oikein teen.
Se että aikuinen keski-ikäinen luokittelee itsensä joksikin vertiksi kielii henkisestä kypsymättömyydestä ja itsetuntemuksen puutteesta. Kas kun ei iinesankaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lasten tehtävä ole antaa vanhempiensa elämään merkityksellisyyttä ja sisältöä. Nyt kun olet jäänyt yksin, huomaat miten tyhjä olet. Säälittävää.
Tuo on ihan tavallinen keski-iän kriisi, ja menee yleensä itsestään ohi vaikket tekisi mitään. Itselläkin oli tuollainen vaihe. Mietin sen aikana myös monia radikaalejakin elämänmuutoksia, koska oli levoton ja tyytymätön olo. Mutta ei oikein nekään sitten napanneet toteutukseksi asti. Sitten lopulta se rauhattomuus vaan meni itsestään ohi, ja olen ollut jo vuosia tyytyväinen pienesssä, erakkomaisessa introvertin elämässäni. Ei harrastuksia, hyvin vähän ihmissuhteita, ei mitään erityistä tekemistä, mutta paljon nautintoa jokapäiväisistä pienistä asioista. - n 52 v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä syksyllä samanlainen tilanne edessä. Suren jo etukäteen. En tiedä mitä oikein teen.
Tää kriisi iski siis puoli vuotta nuoremman muuton jälkeen. Ristiriitaiset tunteet, kun onnellinen lasten puolesta enkä haluaisi peruuttaa ajassa takaisin, koska lasten kuuluu itsenäistyä. Toisaalta tässä on ollut 20 v äiti ja siitä yli 15 v sinkkuäiti ja suurimmaksi osaksi yksin vastuussa lapsista. Ja nyt sitten yhtäkkiä kaikki on muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ihan tavallinen keski-iän kriisi, ja menee yleensä itsestään ohi vaikket tekisi mitään. Itselläkin oli tuollainen vaihe. Mietin sen aikana myös monia radikaalejakin elämänmuutoksia, koska oli levoton ja tyytymätön olo. Mutta ei oikein nekään sitten napanneet toteutukseksi asti. Sitten lopulta se rauhattomuus vaan meni itsestään ohi, ja olen ollut jo vuosia tyytyväinen pienesssä, erakkomaisessa introvertin elämässäni. Ei harrastuksia, hyvin vähän ihmissuhteita, ei mitään erityistä tekemistä, mutta paljon nautintoa jokapäiväisistä pienistä asioista. - n 52 v
Kiitos vastauksesta ja lohdullista kuulla ja tavallaan uskonkin, että oma tapa elää tätä elämää taas löytyy. Hienoa, että olet onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa mä luulin että satiaiset on lähteneet pesästä.
Lapset vie kyllä niin paljon vanhempiensa huomiota, huolenpitoa yms että he ovat hyvin merkityksellisiä vanhemmilleen. Uuteen tilanteeseen sopeutuminen vie aikaa. Yritä löytää ihmisiä, joitten kans voit jakaa tarinaasi. Palaa vanhojen harrastustesi pariin, joku vihjasi vapaaehtoistyöstä, se voi tehdä hyvää. Löydät kyllä vähitellen päiviisi uutta tekemistä. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä syksyllä samanlainen tilanne edessä. Suren jo etukäteen. En tiedä mitä oikein teen.
Tää kriisi iski siis puoli vuotta nuoremman muuton jälkeen. Ristiriitaiset tunteet, kun onnellinen lasten puolesta enkä haluaisi peruuttaa ajassa takaisin, koska lasten kuuluu itsenäistyä. Toisaalta tässä on ollut 20 v äiti ja siitä yli 15 v sinkkuäiti ja suurimmaksi osaksi yksin vastuussa lapsista. Ja nyt sitten yhtäkkiä kaikki on muuttunut.
Sinkkuäitinä itsekin 15v ajan ollut ja äitinä samat 20v. Nuorimmainen muutti jo pois ja vanhempi tosiaan lähtee syksyllä. Koiravanhus piti päästää alavimmille metsästysmaille, joten kaikenlaista totuttelua on tänä vuonna. Ehkä se elämä tästä kuitenkin muuttuu vielä mukavaksi meille molemmille. 😊
Hanki pesääsi uutta täytettä. Esim. Gambiasta saa isoa mustaa täytteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota koira.