Lue keskustelun säännöt.
Miksi Aspergeria pidetään nykyään lievänä omituisuutena?
11.03.2026 |
Kun sain diagnoosin 2010-luvulla ollessani lapsi, erilaiset tukitoimet olivat käytössä hyvin laajasti. Aikuisille aspergereille suositeltiin tuettua asumista ja lapsille/nuorille käytössä oli erityisluokat, kuvat apuvälineenä ym. Nyt tuntuu että suurin osa aspergereista kokee jutun vaan lievänä erityisyytenä joka ei vaikuta juurikaan elämään.
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi Asperger tarvitsisi tuettua asumista?
^ monestakin syystä. Tuettu asuminen ei ole vain kehitysvammaisille tai vaikeasti autistisille.
Minulla on kotona aspergermies, on ihan tavallinen perheenisä. Mihin se aspi tarvitsee ohjaajan tukea kotioloissa?
Voi hyvänen aika, kuvitteletko sinä oikeasti, että jokainen asperger on tuen tarpeeltaan täsmälleen samanlainen kuin miehesi?
Meitä on todellakin erilaisia. Joillain on loistava ura, jotkut on työkyvyttömiä, joillain ei ole ihmissuhteita ollenkaan, joillain on puoliso, lapsi, ystäviä. Jotkut pärjäävät ilma tukea, jotkut tarvitsevat jatkuvaa tukea arjessa jne.
Mielestäni diagnoosin pitäisi edellyttää selkeää haittaa normaalielämässä. Jos kykenee opiskelemaan, käymään töissä, hankkimaan ja ylläpitämään parisuhteen ja perheen jne., kuten normot, miksi ihmeessä tarvisi diagnoosin? Diagnoosi on sitä varten, että sen perusteella voi anoa tukea.
Aspergerpiirteet ovat suomalaisissa hyvin yleisiä.
Aspergerpiirteet ovat suomalaisissa hyvin yleisiä.
ei ole raportoitu että olisi sen tyyppistä poikkeavuutta geeniperimässä, mutta kulttuurinen tekijä voi olla vaikuttamassa näennäisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse pidän todella ongelmallisena sitä, että nykyään kaikki autistiset ihmiset niputetaan samaan "autismikirjo"-luokkaan. Ihmisille tulee monesti autismista mieleen älyllisesti kehitysvammainen ihminen, ei itsenäinen ja fiksu ihminen jollaisia monet aspergereista ovat. Näin ollen mielestäni olisi pitänyt säilyttää juurikin erään kommentoijan mainitsemat termit ja diagnoosit Aspergerin oireyhtymä (lievä autismi ilman älyllistä kehitysvammaisuutta) sekä Kannerin autismi (autismi johon liittyy älyllistä kehitysvammaisuutta). Tämä vähentäisi ennakkoluuloja ja väärinkäsityksiä työ- ja opiskeluelämässä.
Olen samaa mieltä. Ahdistaa kun kaltaiseni asperger nähdään samanlaisena kuin kevan tasolla oleva Kanner autisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi Asperger tarvitsisi tuettua asumista?
^ monestakin syystä. Tuettu asuminen ei ole vain kehitysvammaisille tai vaikeasti autistisille.
Minulla on kotona aspergermies, on ihan tavallinen perheenisä. Mihin se aspi tarvitsee ohjaajan tukea kotioloissa?
Voi hyvänen aika, kuvitteletko sinä oikeasti, että jokainen asperger on tuen tarpeeltaan täsmälleen samanlainen kuin miehesi?
Meitä on todellakin erilaisia. Joillain on loistava ura, jotkut on työkyvyttömiä, joillain ei ole ihmissuhteita ollenkaan, joillain on puoliso, lapsi, ystäviä. Jotkut pärjäävät ilma tukea, jotkut tarvitsevat jatkuvaa tukea arjessa jne.
Mielestäni diagnoosin pitäisi edellyttää selkeää haittaa normaalielämässä. Jos kykenee opiskelemaan, käymään töissä, hankkimaan ja ylläpitämään parisuhteen ja perheen jne., kuten normot, miksi ihmeessä tarvisi diagnoosin? Diagnoosi on sitä varten, että sen perusteella voi anoa tukea.
Aspergerpiirteet ovat suomalaisissa hyvin yleisiä.
Aspergerpiirteet ovat suomalaisissa hyvin yleisiä.
ei ole raportoitu että olisi sen tyyppistä poikkeavuutta geeniperimässä, mutta kulttuurinen tekijä voi olla vaikuttamassa näennäisesti
En itse aspergerina koe ollenkaan, että suomalaiset olis mitenkään erityisen asperger-piirteisiä. Toisten aspergerien kanssa kun tulen luontaisesti toimeen, kun taas täysin selvästi olen suurimman osan ihmisistä mielestä omituinen, enkä oikein sovi mihinkään joukkoon mukaan.
Ei kai nykyään enää edes puhuta Asbergeriudesta. Kaikki on vaan kirjolla.
As näyttäisi olevan vahvasti perinnöllistä. Meillä suvussa sitä on lähes joka sukupolvessa, ja suku/perinnetiedon perusteella aika pitkään taaksepäinkin, 1800-luvulla. Lähinnä hyvän toimintakyvyn omaavia, äo korkea, ja kykenee normaaliin (mitä se sitten onkin) perhe-elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai nykyään enää edes puhuta Asbergeriudesta. Kaikki on vaan kirjolla.
Niin uudessa tautiluokituksessa ei ole enää erikseen aspergeria, kannerin autismia jne., vaan kaikki menee autismin kirjon alle. Suomessa ei ole kuitenkaan vielä kokonaan siirrytty tuohon uuteen tautiluokitukseen. Annetut asperger-diagnoosit tietenkin pysyy, mutta moni toki kutsuu sitä autismiksi nykyään.
Vierailija kirjoitti:
As näyttäisi olevan vahvasti perinnöllistä. Meillä suvussa sitä on lähes joka sukupolvessa, ja suku/perinnetiedon perusteella aika pitkään taaksepäinkin, 1800-luvulla. Lähinnä hyvän toimintakyvyn omaavia, äo korkea, ja kykenee normaaliin (mitä se sitten onkin) perhe-elämään.
Näin meilläkin. Selvästi hyvin perinnöllistä mun suvusta. Ainakin äitini, enoni, isosetäni, minä, sisarukseni ja minun lapset. Ja tuollaista samantyyppistä kuin teilläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä koen ongelman olevan päinvastainen. Itse en pidä autismiani vain lievänä omituisuutena, mutta yhteiskunta pitää. Ilmeisesti vaikutan liian normaalilta, joten multa vaaditaan normaaleja asioita, joihin en yksinkertaisesti kykene. Olen monesti miettinyt, että olisi ehkä helpompaa olla kehitysvammainen, tai jotenkin muuten sellainen, että se näkyy ulos päin. Mulla on koko elämäni ollut tunne, kuin olisin 3-vuotias hoitamassa aikuisten asioita ja mun odotetaan niistä suoriutuvan.
Hyvin sanottu. Olen usein miettinyt, että omat neurokirjosukulaiseni ovat pienen lapsen tapaisia joissain asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi Asperger tarvitsisi tuettua asumista?
^ monestakin syystä. Tuettu asuminen ei ole vain kehitysvammaisille tai vaikeasti autistisille.
Minulla on kotona aspergermies, on ihan tavallinen perheenisä. Mihin se aspi tarvitsee ohjaajan tukea kotioloissa?
Voi hyvänen aika, kuvitteletko sinä oikeasti, että jokainen asperger on tuen tarpeeltaan täsmälleen samanlainen kuin miehesi?
Meitä on todellakin erilaisia. Joillain on loistava ura, jotkut on työkyvyttömiä, joillain ei ole ihmissuhteita ollenkaan, joillain on puoliso, lapsi, ystäviä. Jotkut pärjäävät ilma tukea, jotkut tarvitsevat jatkuvaa tukea arjessa jne.
Mielestäni diagnoosin pitäisi edellyttää selkeää haittaa normaalielämässä. Jos kykenee opiskelemaan, käymään töissä, hankkimaan ja ylläpitämään parisuhteen ja perheen jne., kuten normot, miksi ihmeessä tarvisi diagnoosin? Diagnoosi on sitä varten, että sen perusteella voi anoa tukea.
Aspergerpiirteet ovat suomalaisissa hyvin yleisiä.
Aspergerpiirteet ovat suomalaisissa hyvin yleisiä.
ei ole raportoitu että olisi sen tyyppistä poikkeavuutta geeniperimässä, mutta kulttuurinen tekijä voi olla vaikuttamassa näennäisesti
En itse aspergerina koe ollenkaan, että suomalaiset olis mitenkään erityisen asperger-piirteisiä. Toisten aspergerien kanssa kun tulen luontaisesti toimeen, kun taas täysin selvästi olen suurimman osan ihmisistä mielestä omituinen, enkä oikein sovi mihinkään joukkoon mukaan.
Ei nyt ole kyse vain sinusta.
Jopa autismikyselykaavakkeeni vastaanottanut ammattihenkilö sanoi, että Suomessa riittää alhaisempikin pisteraja diagnoosiin.
Onhan meidän kulttuurimme metsäläinen. Keskustelutaitoa ei ole. Jäykkä käytös ja näennäisesti olematon tunne-elämä.
Nokia-huumakin loppui ajat sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi Asperger tarvitsisi tuettua asumista?
^ monestakin syystä. Tuettu asuminen ei ole vain kehitysvammaisille tai vaikeasti autistisille.
Minulla on kotona aspergermies, on ihan tavallinen perheenisä. Mihin se aspi tarvitsee ohjaajan tukea kotioloissa?
Voi hyvänen aika, kuvitteletko sinä oikeasti, että jokainen asperger on tuen tarpeeltaan täsmälleen samanlainen kuin miehesi?
Meitä on todellakin erilaisia. Joillain on loistava ura, jotkut on työkyvyttömiä, joillain ei ole ihmissuhteita ollenkaan, joillain on puoliso, lapsi, ystäviä. Jotkut pärjäävät ilma tukea, jotkut tarvitsevat jatkuvaa tukea arjessa jne.
Mielestäni diagnoosin pitäisi edellyttää selkeää haittaa normaalielämässä. Jos kykenee opiskelemaan, käymään töissä, hankkimaan ja ylläpitämään parisuhteen ja perheen jne., kuten normot, miksi ihmeessä tarvisi diagnoosin? Diagnoosi on sitä varten, että sen perusteella voi anoa tukea.
Aspergerpiirteet ovat suomalaisissa hyvin yleisiä.
Aspergerpiirteet ovat suomalaisissa hyvin yleisiä.
ei ole raportoitu että olisi sen tyyppistä poikkeavuutta geeniperimässä, mutta kulttuurinen tekijä voi olla vaikuttamassa näennäisesti
En itse aspergerina koe ollenkaan, että suomalaiset olis mitenkään erityisen asperger-piirteisiä. Toisten aspergerien kanssa kun tulen luontaisesti toimeen, kun taas täysin selvästi olen suurimman osan ihmisistä mielestä omituinen, enkä oikein sovi mihinkään joukkoon mukaan.
Diagnosoimattomat autistit, jotka eivät itsekään ole tiedostaneet autismiaan, voivat olla pahimpia ilkkujia. Siis pitävät avoimesti autistista henkilöä outona tai naurettavana, vaativat tältä "normaalia" suorituskykyä jne. Koska itse pyrkivät kaikin tavoin peittelemään omaa outouttaan ja puutteitaan...
Koska suurimmalla osalla aspergereista se näyttäytyy juurikin lievänä omituisuutena eikä minään vammauttavana poikkeavuutena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska suurimmalla osalla aspergereista se näyttäytyy juurikin lievänä omituisuutena eikä minään vammauttavana poikkeavuutena.
^ No miksi diagnosoida sitten sitä jos siitä ei ole haittaa? En ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska suurimmalla osalla aspergereista se näyttäytyy juurikin lievänä omituisuutena eikä minään vammauttavana poikkeavuutena.
^ No miksi diagnosoida sitten sitä jos siitä ei ole haittaa? En ymmärrä.
Kyllä siitä monenlaisia haasteita aiheutuu, joita ei näe päällepäin. Ja siis jos aistii koko elämänsä olevansa perustavanlaatuisesti erilainen kuin muut, ei pysty joihinkin normaaleihin asioihin mihin kaikkien pitäis pystyä jne., ja itsellä ei ole aavistustakaan miksi, niin se on omiaan aiheuttamaan pidemmän päälle monenlaisia mielenterveysongelmia. Kun saa sen diagnoosin asialle, niin se muuttaa koko elämän, kun kerrankin ymmärtää, mistä on kyse. Se on ihan elintärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä koen ongelman olevan päinvastainen. Itse en pidä autismiani vain lievänä omituisuutena, mutta yhteiskunta pitää. Ilmeisesti vaikutan liian normaalilta, joten multa vaaditaan normaaleja asioita, joihin en yksinkertaisesti kykene. Olen monesti miettinyt, että olisi ehkä helpompaa olla kehitysvammainen, tai jotenkin muuten sellainen, että se näkyy ulos päin. Mulla on koko elämäni ollut tunne, kuin olisin 3-vuotias hoitamassa aikuisten asioita ja mun odotetaan niistä suoriutuvan.
Juuri tämän takia teidän vammaisten ei pidä olla työelämässä.
Aspergerilla ei kyllä pääse eläkkeellekään.
Vammane hiljaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska suurimmalla osalla aspergereista se näyttäytyy juurikin lievänä omituisuutena eikä minään vammauttavana poikkeavuutena.
^ No miksi diagnosoida sitten sitä jos siitä ei ole haittaa? En ymmärrä.
Kyllä siitä monenlaisia haasteita aiheutuu, joita ei näe päällepäin. Ja siis jos aistii koko elämänsä olevansa perustavanlaatuisesti erilainen kuin muut, ei pysty joihinkin normaaleihin asioihin mihin kaikkien pitäis pystyä jne., ja itsellä ei ole aavistustakaan miksi, niin se on omiaan aiheuttamaan pidemmän päälle monenlaisia mielenterveysongelmia. Kun saa sen diagnoosin asialle, niin se muuttaa koko elämän, kun kerrankin ymmärtää, mistä on kyse. Se on ihan elintärkeää.
Jos siitä aiheutuu merkittäviä haasteita niin eikö se silloin tavallaan ole vammauttavaa? Vamma ei ole pelkästään älyllinen kehitysvamma vaan vammaisuutta ja vammoja on monenlaisia.
Kuka asuu, kuka ei.