Miksi Aspergeria pidetään nykyään lievänä omituisuutena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi Asperger tarvitsisi tuettua asumista?

^ monestakin syystä. Tuettu asuminen ei ole vain kehitysvammaisille tai vaikeasti autistisille.

Minulla on kotona aspergermies, on ihan tavallinen perheenisä. Mihin se aspi tarvitsee ohjaajan tukea kotioloissa?

Sinä olet se ohjaaja.

Kannattaa lukea Topi Borgin kirja "Normaaliusrodeo". Siitä saa aika hyvän kuvan siitä, millaista on elämä kognitiivisesti hyvätasoisena autistina.

Aikuisiän pärjäämiseen vaikuttaa paljon myös lapsuuden tilanne. Esim. Topi Borg sai diagnoosin jo 6-vuotiaana, hänellä on ollut rakastava perheyhteisö tukena ja hän on saanut tarvitsemaansa tukea pienestä pitäen.

Eiköhän lievyydellä tarkoiteta sitä, että aspergereilla ei ole älyllistä kehitysvammaa, toisin kuin useimmilla Kannerin autisteilla. Asperger-piirteet ja -oireet sinänsä ovat toisilla yksilöillä lievempiä ja toisilla voimakkaampia.

Asperkeleet lakatkoot pelleilemästä ja alkakoot elää ja käyttäytyä kuten muutkin. 

Tämä menee ehkä aiheen vierestä, mutta mun mielestä termi "erityislapsi" on äärimmäisen loukkaava, koska termi erityislapsi viittaa äärimmäisen herkästi keva-lapsiin. Ja kuka normaaliälyinen, mutta silti "erityinen" haluaisi tulla rinnastetuksi kehitysvammaisiin? Ei kukaan

Yhtä lailla kehitysvammaakin on eri asteista. Lievästi kehitysvammaiset pystyvät yleensä asumaan vain hieman tuetusti ja käymään tuetussa työssä tai avotyössä tavallisella työpaikalla, syvästi kehitysvammaiset asuvat puolestaan laitoksissa ja tarvitsevat jatkuvaa valvontaa ja vierellä olemista.

Tämä maailma on ahdistava ja sairas. Vain johtoportaan Psykot pärjää

Vierailija kirjoitti:

En ihan täysin ymmärrä tätä, että toiset pitävät Aspergeria pelkkänä ominaisuutena. Kuitenkin kyseessä on lääketieteellinen diagnoosi, jonka kriteereissä on, että sen on rajoitettava ja hankaloitettava elämää ainakin jollain osa-alueella.

Ominaisuus, joka rajoittaa ja hankaloittaa elämää nyky-yhteiskunnassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ihan täysin ymmärrä tätä, että toiset pitävät Aspergeria pelkkänä ominaisuutena. Kuitenkin kyseessä on lääketieteellinen diagnoosi, jonka kriteereissä on, että sen on rajoitettava ja hankaloitettava elämää ainakin jollain osa-alueella.

Ominaisuus, joka rajoittaa ja hankaloittaa elämää nyky-yhteiskunnassa. 

Tämä nyt ei itsessään kerro yhtään mitään. Vähän kaipaisi lihaa luiden ympärille.

Vierailija kirjoitti:

Itse pidän todella ongelmallisena sitä, että nykyään kaikki autistiset ihmiset niputetaan samaan "autismikirjo"-luokkaan. Ihmisille tulee monesti autismista mieleen älyllisesti kehitysvammainen ihminen, ei itsenäinen ja fiksu ihminen jollaisia monet aspergereista ovat. Näin ollen mielestäni olisi pitänyt säilyttää juurikin erään kommentoijan mainitsemat termit ja diagnoosit Aspergerin oireyhtymä (lievä autismi ilman älyllistä kehitysvammaisuutta) sekä Kannerin autismi (autismi johon liittyy älyllistä kehitysvammaisuutta). Tämä vähentäisi ennakkoluuloja ja väärinkäsityksiä työ- ja opiskeluelämässä.

Erilliset termit olisi helppo ja nopea tapa tunnistaa oireilun voimakkutta, mutta autisminkirjossa on omat luokkansa, nimittäin tasot. Taso 1: Vähän tai ei ollenkaan tukea tarvitseva. Taso 2:  Huomattavaa tukea tarvitsevat. Taso 3: Erittäin huomattavaa tukea tarvitsevat. 
Monimutkainen varmasti arkikielessä, jos joku kertoo olevansa tason 2 autisti, mutta ajatus on hyvä, sillä tuen tarve on se isoin tekijä arjessa. Esim. Asperger ei yksinään kerro kuinka suuri on yksilön tuen tarve.