Lue keskustelun säännöt.
Te jotka muistatte elämäänne kun Tshernobyl-onnettomuus tapahtui -86. Mitä te jouduitte silloin tekemään?
11.03.2026 |
Tuossa toisessa ketjussa ihmiset muisteli, että piti ottaa joditabletteja kun Tshernobyl posahti. Ei saanut mennä pariin päivään ulos ja kun sai niin piti mennä jossain sadevarusteissa laskeuman takia.
Muistaako joku oikeasti tuollaista? Pitikö silloin todella olla Suomessa pari päivää sisällä tai ottaa tabletteja? Tai oliko joku muu juttu mitä piti tehdä arjesta poiketen tai ei saanut tehdä sen säteilyn tai laskeuman takia?
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista saaneeni joditablettia lapsena, en tiedä tuliko otettua mitään. Omenansiemeniä isä syötti. Ilman pipoa ei saanut olla. Suu auki sateessa ei saanut kulkea. Toisaalta kai vesijohtovettä silti käytettiin?
Omenansiemeniä ja pipo? Mistä nää tuli, siis ajatus että auttaisivat?
Siemenissä on kai jodia. Mutta voi olla syanidin sokerimyrkkyäkin vai mitä lienee. Ulkona pipo voi suojata sateelta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli vetenä alas?
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1974 ja hyvin muistan Tshernobylin. Ei tarvinnut ottaa mitään joditabletteja, eikä pysyä sisällä. Aivan normaali elämä jatkui. Ainoa juttu oli, että tiettyjen ruoka-aineiden joissa oli eniten cesiumia syömistä neuvottiin vähän rajaamaan, esim. metsäsienet ja pienten vesistöjen kalat. Ei siitä kukaan täällä panikoinut ainakaan mun lähipiirissä mitenkään.
Aika hyvin muistat yksityiskohdat, jos olit kuitenkin lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan, metsäsienien keräämistä pyydettiin välttämään ja näiden radioaktiivisuuslukemista taisi olla juttua useampana vuonnakin. En oikein tiedä, miksi se radioaktiivisuus vain sieniin tarttui. En ainakaan muista muita varoitteluja.
Muistelin tuota sienihommaa ja googlesta löytyi "Sienten rihmastot levittäytyvät laajalle alueelle maaperän humukseen ja pintakerrokseen, jonne laskeuma jäi. Ne toimivat ikään kuin säteilyn imupapereina."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista saaneeni joditablettia lapsena, en tiedä tuliko otettua mitään. Omenansiemeniä isä syötti. Ilman pipoa ei saanut olla. Suu auki sateessa ei saanut kulkea. Toisaalta kai vesijohtovettä silti käytettiin?
Omenansiemeniä ja pipo? Mistä nää tuli, siis ajatus että auttaisivat?
Siemenissä on kai jodia. Mutta voi olla syanidin sokerimyrkkyäkin vai mitä lienee. Ulkona pipo voi suojata sateelta?
Okei, mutta onhan toi hauska toi pipo ydinlaskeumalta pelastajana. Asiat on sit loppujen lopuksi kovin yksinkertaisia, voi miettiä kuinka monia miljardeja on laitettu tutkimuksiin miten parhaiten suojautua ydinlaskeumalta vaikka ratkaisu on noinkin yksinkertainen :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän sillä nyt todellisuudessa ollut Suomessa mitään vaikutusta. Käsittääkseni ei missään tilastoissa näy mitään syöpäpiikkejä tms.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään, ei edes tiedotettu mahdollisesta vaarasta. Asuin silloin pks, päästöpäivänä oli oikein ihana sää, minunkin tarhaikäiset lapseni olivat ulkona koko päivän kevyissä kesävaatteissa. Jälkikäteen harmitti juuri se, etten tiennyt pitää lapsia sisällä. Onneksi mitään terveysongelmaa ei näytä heille siitä tulleen.
Minäkin muistan, että oli harvinaisen lämmin kevätsää silloin. Siksi varmaan moni oli ulkona. Olin 24-vuotias ja asuin Uudellamaalla.
Sieniä ei kerätty sinä vuonna eikä muutamana seuraavanakaan vuonna. Ei muita toimenpiteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etelä-Suomessa ei mitään erityistä suojautumista eikä tiedotusta sinä aikana, kun radioaktiivisen jodin laskeuma tapahtui. Tuolloin oli virkamieslakko.
Työpaikan mittalaitteita käyttäen pääsin mittaamaan säteilytasoja kotipihalla ja toteamaan että beeta- ja gammasäteilyä näkyi siellä missä laskeuman läpi kulkeutunut sadevesi oli virrannut tai muodostanut lätäköitä. Laskeuman aikaan satoi ja meillä oli pyykit ulkona narulla.
Löysin yhden voimakkaasti säteilevän kuuman hiukkasen talon portaaseen tarttuneena vaikka en edes mitannut laajaa aluetta pihalla.
M60
Vierailija kirjoitti:
Asuin Pohjois-Pohjanmaalla, Oulussa. Vanhempani ostivat joditabletteja. Uutisia seurattiin ja meitä lapsia kiellettiin hyppimästä lätäköissä, ydinlaskeuma kun kerääntyi lätäköihin. (Kumma kyllä kesällä uitiin Oulujoessa kaikki ohjeet unohtaneina.) Metsästä ei myöskään saanut poimia sieniä tai marjoja eikä pistää suuhun. Myöhemmin käsitin, ettei Oulun tienoilla olisi oikeasti ollutkaan vaaraa. Vähän hysterisoinniksi se meni meidän isän osalta.
Kyllä se teidän isä taisi olla oikeassa, koska tuossa vaiheessa onnettomuuden mahdollisuutta oli kielletty jo jonkin aikaa. Kukaan ei tiennyt todellista tilannetta ja kun tietoa alkoi saamaan, niin tietoon oli vaikea luottaa ja parin kuukauden varovaisuudella ei menettänyt mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keväällä olin töissä puutarhahommissa eikä mitään varoituksia ollut , nurmikoita haravoitiin ja pöyhittiin pihoja , olikohan turvallista olen jälkeen päin miettinyt .
Jos katsot onnettomuuden uutisointia Helsingin Sanomista, huomaat, että siitä kerrottiin vasta kolme päivää myöhemmin. Me emme siis tehneet mitään erityistä, olimme sateessa vapputorilla. Ei mitään pelkoa tai paniikkia, koska emme tienneet mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1974 ja hyvin muistan Tshernobylin. Ei tarvinnut ottaa mitään joditabletteja, eikä pysyä sisällä. Aivan normaali elämä jatkui. Ainoa juttu oli, että tiettyjen ruoka-aineiden joissa oli eniten cesiumia syömistä neuvottiin vähän rajaamaan, esim. metsäsienet ja pienten vesistöjen kalat. Ei siitä kukaan täällä panikoinut ainakaan mun lähipiirissä mitenkään.
Aika hyvin muistat yksityiskohdat, jos olit kuitenkin lapsi.
Olin kuitenkin silloin 12-vuotias, en mikään taapero. Kouluikäinen, maailmaa havainnoiva ihminen. Kyllä tuollainen jäi mieleen hyvin, koska se oli iso uutinen ja alkuun sitä jännitettiin telkkarien ääressä, että miten ne laskeumapilvet tulee, paljonko tulee Suomeen ja mitä tässä tapahtuu.
Olin parikymppinen opiskelija. Muistan vain sen, että kuuntelin radiosta uutisia räjähdyksestä. Mitään toimenpiteitä ei vaadittu, vaan elettiin kuten ennenkin. Ja parikymppisillä oli muutakin mietittävää.
Monet muistavat noilta ajoilta sen, kuinka jonotettiin jotakin lääkettä, esimerkiksi joditabletteja. Kyse taitaa kuitenkin olla vuotta aiemmin muun muassa oppilaitoksissa jaettu, sokeripalaan imeytetty poliorokote.
Tarkistin muistikuvani netistä, ja sieltä löytyi tämä artikkeli. Ihana kuva tuossa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1974 ja hyvin muistan Tshernobylin. Ei tarvinnut ottaa mitään joditabletteja, eikä pysyä sisällä. Aivan normaali elämä jatkui. Ainoa juttu oli, että tiettyjen ruoka-aineiden joissa oli eniten cesiumia syömistä neuvottiin vähän rajaamaan, esim. metsäsienet ja pienten vesistöjen kalat. Ei siitä kukaan täällä panikoinut ainakaan mun lähipiirissä mitenkään.
Aika hyvin muistat yksityiskohdat, jos olit kuitenkin lapsi.
Olin kuitenkin silloin 12-vuotias, en mikään taapero. Kouluikäinen, maailmaa havainnoiva ihminen. Kyllä tuollainen jäi mieleen hyvin, koska se oli iso uutinen ja alkuun sitä jännitettiin telkkarien ääressä, että miten ne laskeumapilvet tulee, paljonko tulee Suomeen ja mitä tässä tapahtuu.
Okei, asia on ilmeisesti tehnyt sinuun vaikutuksen, koska moni aikuinenkaan ei muista tapahtumia noin tarkasti. Itse olen sinua vähän nuorempi enkä muista muuta kuin että asiasta jotain puhuttiin.
Oli toukokuu, vapun tienoilla. Olin parvekkeella ripustamassa pyykkiä. Radio oli auki. Taisi olla silloin yksi harvoja kaupallisia kanavia. Musan keskeytti juontajan ällistyneen oloinen tiedoitus neuvostoliitossa sattuneesta ydinvoimalaonnettomuudesta, silloin noin viikko sitten. Tieto oli tullut Ruotsin kautta.
Siinä räknäilin, että viikko ollaan vedetty hapokasta ilmaa keuhkot täyteen mistään mitään tietämättä. Pyykkien ripustelu jatkui, samoin musakappale. Siltä rintamalta ei sen kummemmin mitään uutta.
Höpsis. Asiasta vaiettiin. Tuttavat Kymenlaaksossa ihmettelivät, kun pihatöissä tuli yllättäen raskas olo.
Olin armeijassa ja metsäreippailut jatkui tuossakin kohtaa ilman mitään huomattavia katkoja, tai että meille olisi edes kerrottu asiasta. Tapahtuma selvisi minulle vasta jälkeenpäin kun luin viikonloppulomilla lehtiä kotona. Eipä ole syöpiäkään näkynyt joten en sitten tiedä kävikö vaan tuuri vai oliko hysteria ylimitoitettua suomen osalta.
Palmen murhastakin kuulin vasta paljon myöhemmin kun ei noista nykyään näennäisen merkittävistä asioista tuolta vuodelta armeijan tuvassa suuremmin puhuttu :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista saaneeni joditablettia lapsena, en tiedä tuliko otettua mitään. Omenansiemeniä isä syötti. Ilman pipoa ei saanut olla. Suu auki sateessa ei saanut kulkea. Toisaalta kai vesijohtovettä silti käytettiin?
Omenansiemeniä ja pipo? Mistä nää tuli, siis ajatus että auttaisivat?
Siemenissä on kai jodia. Mutta voi olla syanidin sokerimyrkkyäkin vai mitä lienee. Ulkona pipo voi suojata sateelta?
Okei, mutta onhan toi hauska toi pipo ydinlaskeumalta pelastajana. Asiat on sit loppujen lopuksi kovin yksinkertaisia, voi miettiä kuinka monia miljardeja on laitettu tutkimuksiin miten parhaiten suojautua ydinlaskeumalta vaikka ratkaisu on noinkin yksinkertainen :-)
Mitä sille ydin saastuneelle pipolle sitten tehtiin. Menikö sekajätteeseen, kierrätykseen vai ydinjätteeseen?
Asuttiin omakotitalossa, ja keräsin sadevettä hiustenpesuun. Kampaajani sanoi myöhemmin että hiukseni olivat vaurioituneet kun ydinlaskeuma saastutti veden.
Joditabletteja hamstrattiin vasta vuoden 1992 Sosnovyi Borin säteilyonnettomuuden jälkeen.