Lue keskustelun säännöt.
Te jotka muistatte elämäänne kun Tshernobyl-onnettomuus tapahtui -86. Mitä te jouduitte silloin tekemään?
11.03.2026 |
Tuossa toisessa ketjussa ihmiset muisteli, että piti ottaa joditabletteja kun Tshernobyl posahti. Ei saanut mennä pariin päivään ulos ja kun sai niin piti mennä jossain sadevarusteissa laskeuman takia.
Muistaako joku oikeasti tuollaista? Pitikö silloin todella olla Suomessa pari päivää sisällä tai ottaa tabletteja? Tai oliko joku muu juttu mitä piti tehdä arjesta poiketen tai ei saanut tehdä sen säteilyn tai laskeuman takia?
Kommentit (87)
Ei mitenkään vaikuttanut minun elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menimme takapihan ydinbunkkeriin koko perhe pariksi viikoksi.
Asuin maaseudulla Pohjanmaalla. En muista, että olisi tullut mitään ohjeistusta. Elin normaalisti. Myöhemmin olen sitten lukenut, että laskeuma ei oikeastaan yltänyt niin ylhäälle Pohjanmaata, missä asuin.
Se vain hyssyteltiin lapsilta. Ei toimenpiteitä.
Asuin Helsingissä. Ei tehty yhtään mitään. Mitään joditabletteja ei todellakaan otettu. Jos joku oli ottanut, toimi väärin. Niitä otetaan vain viranomaisen käskystä, eikä ikinä noin kaukana onnettomuusalueesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vaikuttanut elämääni. Muistan ehkä kun koulun pihalla puhuttiin asiasta, mutta muuten jatkettiin leikkejä ihan normaalisti.
Tilanne taisi edetä siten, että suomessa kohonneet arvot tulkittiin mittausvirheeksi. Lopulta onnettomuus paljastui Ruotsin kiinnittäessä huomiota kohonneisiin mittaustuloksiin, jolloin joditablettien ottaminen suomessa olisi ollut liian myöhäistä.
Itse opiskelin tuohon aikaa Tampereella. En muista, että missään yhteydessä olisi kehotettu ottamaan joditabletteja. Ainoa neuvo liittyi sienien ja metsämarjojen keräämiseen/syömiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tullut mitään uusia sääntöjä. Joditabletteja suositeltiin, en ostanut. Sairastuin kuitenkin kilpirauhassairauteen vuosia myöhemmin. Sehän onkin nykyään kansallis sairaus meillä...
Ei mitään normaalista poikkeavaa,töihin ja sitä rataa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt 1974 ja hyvin muistan Tshernobylin. Ei tarvinnut ottaa mitään joditabletteja, eikä pysyä sisällä. Aivan normaali elämä jatkui. Ainoa juttu oli, että tiettyjen ruoka-aineiden joissa oli eniten cesiumia syömistä neuvottiin vähän rajaamaan, esim. metsäsienet ja pienten vesistöjen kalat. Ei siitä kukaan täällä panikoinut ainakaan mun lähipiirissä mitenkään.
Asuin Pohjois-Pohjanmaalla, Oulussa. Vanhempani ostivat joditabletteja. Uutisia seurattiin ja meitä lapsia kiellettiin hyppimästä lätäköissä, ydinlaskeuma kun kerääntyi lätäköihin. (Kumma kyllä kesällä uitiin Oulujoessa kaikki ohjeet unohtaneina.) Metsästä ei myöskään saanut poimia sieniä tai marjoja eikä pistää suuhun. Myöhemmin käsitin, ettei Oulun tienoilla olisi oikeasti ollutkaan vaaraa. Vähän hysterisoinniksi se meni meidän isän osalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin pahimmalla laskeuma-alueella, eikä mitään vaikutusta mihinkään toimintaan. Oltiin koulussa välitunneilla pihassa, koulun jälkeen ulkona jne. Mitään joditabletteja ei missään vaiheessa edes otettu puheeksi missään, ei edes säännöstelty sienestystä, se tuli vasta myöhemmin.
Kiusa se on pienikin kiusa
Olin ala-asteella kuudennella luokalla. Ei ollut mitään ihmeellistä tai onnettomuuteen liittyvää erityistä tekemistä. Onnettomuus tapahtui täältä kaukana Ukrainassa. Toki nyt uutisissa oli juttua ja joditableteista puhuttiin, mutta ei ollut mitään tablettien jakoa tms toimenpiteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista saaneeni joditablettia lapsena, en tiedä tuliko otettua mitään. Omenansiemeniä isä syötti. Ilman pipoa ei saanut olla. Suu auki sateessa ei saanut kulkea. Toisaalta kai vesijohtovettä silti käytettiin?
Näköjään Tampereen ympäristöön tuli eniten laskeumaa.
Tosiaan, metsäsienien keräämistä pyydettiin välttämään ja näiden radioaktiivisuuslukemista taisi olla juttua useampana vuonnakin. En oikein tiedä, miksi se radioaktiivisuus vain sieniin tarttui. En ainakaan muista muita varoitteluja.
Ei mitään, ei edes tiedotettu mahdollisesta vaarasta. Asuin silloin pks, päästöpäivänä oli oikein ihana sää, minunkin tarhaikäiset lapseni olivat ulkona koko päivän kevyissä kesävaatteissa. Jälkikäteen harmitti juuri se, etten tiennyt pitää lapsia sisällä. Onneksi mitään terveysongelmaa ei näytä heille siitä tulleen.
Ei silloin tehty mitään. Viranomaiset ja poliitikot vähättelivät tapahtunutta, koska mitään pahaa ei voinut tulla Neuvostoliitosta. Sisäministeri Kaisa Raatikainen sanoi, että "mitään vaaraa ei ole olemassa".
Esimerkiksi Ähtärissä eräs koululuokka oli ulkona vesisateessa liikuntatunnilla laskeuman aikaan. Neljä heistä sairastui syöpään. Tutkijoiden mielestä tämä oli tietenkin täysin normaalia eikä millään tavalla yhteydessä Tshernobyliin. Uskokoon ken tahtoo.
Vierailija kirjoitti:
En muista saaneeni joditablettia lapsena, en tiedä tuliko otettua mitään. Omenansiemeniä isä syötti. Ilman pipoa ei saanut olla. Suu auki sateessa ei saanut kulkea. Toisaalta kai vesijohtovettä silti käytettiin?
Omenansiemeniä ja pipo? Mistä nää tuli, siis ajatus että auttaisivat?
Ainakaan Jyväskylässä ei ollut mitään ohjetta mitään suojautumisesta. Normaalia elämää elettiin. Sen vuoden sienet taidettiin kyllä jättää keräämättä. Mutta keittäminenhän vähentää radioaktiivisuutta.