Lue keskustelun säännöt.
Kerro syysi hankkia vain yksi lapsi
10.03.2026 |
Otsikko kuulostaa siltä kuin kyseenalaistaisin syitä hankkia (vain) yhden lapsen. Oikeasti etsin kohtalotovereita ja haluan tehdä tunnetummaksi syyt hankkia yksi lapsi.
Aloitan itse: raskaus koetteli terveyttäni toden teolla, olin paljon sairaslomalla ja raskaus jätti ikuiset vammat kehooni. Synnytyksessä menetin valtavasti verta ja palautuminen on ollut heikkoa. En todennäköisesti pystyisi enää jatkamaan työelämässä mahdollisen seuraavan raskauden jälkeen saati harrastamaan urheilua. Silti päätöstäni olla hankkimatta lapselleni sisarusta kyseenalaistetaan, vaikka jaan korttini hyvin avoimesti. Meille tilanteen hyväksyminen on ollut todella vaikea ja kivulias prosessi. Olisin halunnut saada paljon lapsia ja koen syyllisyyttä siitä, että lapsellani ei ole sisarusta eikä muitakaan asioita mitä sisaruussuhteet tulevaisuudessa voivat mahdollistaa, kuten äidin puolen serkkuja, enoja tai muita sukulaissuhteita.
Kommentit (81)
Miksi hankkia useampi ja siten hankaloittaa elämäänsä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö ole jo selittänyt omia syitäsi? Eikö se riitä? Vai yritätkö varastaa jonkun toisen syitä?
Eiköhän tässä haeta jonkinlaista vertaistukea. Faktahan se on että yhden lapsen vanhemmat saa kuunnella näitä syyllistämisiä siitä kun on vain yksi lapsi, mutta faktahan on myös se, että ei kenenkään lapsiluku muille kuulu.
Todellakin
Minä sain kaksi lasta mutta toinen heistä kuoli, joten lopputulos on sama.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ainoa lapsi vanhemmilleni, joten tiesin yksilapsisuuden parhaat puolet entuudestaan. Yksinkertaisesti helpompaa perhe-elämää. Vähemmän rahanmenoa, kun on vain yhdet hankinnat vaikkapa kausivaatteiden, kenkien, harrastusvälineiden yms suhteen. Helppo kustantaa yhdelle Särkänniemi-reissut, Leo's leikkimaan vuosipassia, jne. Rauhallista perhe-elämää, saan ihan tarpeeksi makua useampilapsisuudesta kun lapsella käy leikkikavereita vierailulla. En kestäisi sellaista meteliä mikä paristakin lapsesta lähtee leikkien keskellä saati kun tulee riitaa. Kun ollaan perheen kesken kotona, lapsi leikkii jo näin 4-vuotiaana hienosti itsekseenkin ja mielikuvitusta riittää. Ihanaa kun saa olla 100% läsnä lapselleen eikä ole pienempi sisarus jaloissa vinkumassa huomiota. On mullekin sanottu että kyllä lapselle pitää hankkia sisarus, mutta en korvaanikaan lotkauta vastaaville heitoille. Tunnen itseni ja olen paras vanhempi yhdelle lapselle.
Tämä. Näin kahden lapsen äitinä ajattelen juuri noin, yhteen munkin olisi pitänyt "tyytyä". Just tuo vaatteiden ym välineiden hommaamine kahdelle, harrastuksiin kuskaus x2 ja maksut, METELI.. ah, kun toinen lapsista on jossakin, niin miten erilaista ja rauhallista onkaan. Tulisin hulluksi, jos noita olisi vielä enemmän, en jaksaisi. Ja lapset on nyt siis jo 11v ja 15v ja silti tää elämä ei rauhotu yhtään; uudet haasteet vaan kun kasvavat. ja pitäis olla hankkimassa kaikenlaista. Ja nyt alkanu miettii noiden tulevaisuutta, kun tuo 15v hakee kesätöitä ja kaikkiin tuhat hakijaa, et mikähän noidenkin tulevaisuus, et onko töitä jne. Ja meteli on edelleen läsnä; isoveli härkkii pikkusiskoaan, sisko kiljuu jne. Eikä nuo ihan normaaleja ole, toinen adhd piirteinen, toinen aspergerpiirteinen/erityisherkkä.. t.itsekin aspergerpiirteinen, ihan todettu tutkimuksissa selvät piirteet, mutta ei diagnoosia
Joskus joku äiti kirjoitti täällä, kun 16v poika varjonyrkkeilee häntä kohti ja tekee omanlaistaan kiusaa äidilleen. Meillä ei ihan sellaista, mutta tuo varjonyrkkeily hyvinkin tuttua ja on sanonko mistä.
Ei kiinnosta yhtään pitkittää pikkulapsiaikaa, siksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi lapsi on harrastus, kaksi lasta työtä ja kolme + hullutta.
En keksinyt ainuttakaan (hyvää) syytä hankkia sisarusta lapselle 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapselle on sisarus hyvin tärkeä. Ajatelkaa, jos puolisosi vanhemmillakin on vain yksi lapsi,
lapsilla ei ole yhtään serkkua. Sisarukset on kultaakin kalliimpia.
Minulla on kuusi sisarusta ja serkkujakin niin paljon, että en niitä ole koskaan laskenut, miten monta.
Sisarus voi pahimmillaan olla elämänmittainen riesa eikä mikään siunaus. Ei ole ennenkuulumatonta lukea kokemuksesta jossa sisarus on kiusannut henkisesti ja / tai fyysisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain lapsen yksin, koska mies jätti odotusaikana. Kasvatin ja hoidin myös lapsen yksin, tosin en kokenut sitä mitenkään erityisen raskaaksi. Myöhemmin en halunnut toista lasta, mutta nyt kun lapsi jo aikuinen niin hieman kaduttaa ettei hänellä ole sisaruksia ja ns.turvaverkostoa.
Vierailija kirjoitti:
Halusin kokea äitiyden. Siihen riitti yksi. (Aikuinen jo.)
Tämäpä hyvinkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halusin kokea äitiyden. Siihen riitti yksi. (Aikuinen jo.)
Olipa itsekäs ajatus, -minä halusin, minä halusin!
Hah hah. Kyllä täällä sopii vähän itsekäskin olla. ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö ole jo selittänyt omia syitäsi? Eikö se riitä? Vai yritätkö varastaa jonkun toisen syitä?
Oman lapsen myötä olen ollut yllättynyt siitä miten paljon kipeitä tunteita yhden lapsen takana on. Aiemmin oletin sen aina olevan oma valinta ja ihmettelin tätä valintaa. vasta myöhemmin tajusin miten paljon yhteiskunnassa on esimerkiksi kaltaisiani raskaudessa ja/tai synnytyksessä vammautuneita naisia. Heistä on kerrottu nyt paljon uutisissa. Ap
Toisaalta tähän liittyy minusta sisäänrakennettuna se oletus että elämäst selviäisi hengissä, täysin samannäköisenä kuin kaksikymppisenä ja virheettömönä ja vammattomana. Ei se niin ole. Osa ottaa osumaa synnytyksessä, osa joutuu onnettomuuteen, osa sairastuu. Ei sitä pidä ajatella epäonnistumisena tai että olisi jonkun vika tai että kehon kuuluisi olla virheetön. Se on sinun oma kehosi, arvokas ja hyvä sellaisenaan. Ja sait lapsenkin. Kannattaa tutkailla että mistä se epäreiluuden kokemus nousee ja jos kehosi ei olisi muuttunut synnytyksessä niin mitä muuta sille olisi voinut tapahtua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halusin kokea äitiyden. Siihen riitti yksi. (Aikuinen jo.)
Olipa itsekäs ajatus, -minä halusin, minä halusin!
Kaikki muut syyt hankkia lapsi ovat ihan yhtä itsekkäitä.
Silloin 20 vuotta sitten mietin kovasti, millainen maailma on ja mihin se on menossa. Tein vain yhden lapsen. Jos mulla olisi vaikka neljä poikaa, jotka joutuisivat vaikka kaikki sotimaan, niin en kyllä antaisi itselleni anteeksi, että olen itsekkyyksissäni haalinut monta lasta.
Jouduin yhden lapsen jälkeen s-rikoksen uhriksi, ja siitä toipuminen vei koko lopun hedelmällisen ikäni.
Raskaus oli vaikea, olin niin huonovointinen että en pystynyt liikkumaan juuri olenkaan neljään kuukauteen. En tiedä miten pystyisin hoitamaan lasta siinä kunnossa, en mitenkään.
Synnytyksestä jäi vaurioita, tilanne varmaan sama seuraavassa synnytyksessä enkä halua vammautua loppuiäkseni.
Tukiverkot on heikot, omat vanhempani ovat kuolleet ja miehen vanhemmat jo iäkkäitä. Sisaruksilla omia ongelmia joten heistä ei apua. Ystävät asuvat toisella paikkakunnalla.
Ensimmäinen lapsi syntyi hedelmöityshoidoilla pitkän yrityksen jälkeen, joten takeita onnistumisesta ei ole. Hoidot olivat kivuliaat ja raskaat, jouduin useamman kerran sairaalaan niiden takia. Miten jaksaisi sen uudestaan lapsen kanssa.
Molemmilla jo ikää (minä 38 ja mies yli 40), riskit kasvaa enkä tiedä jaksetaanko enää vauvavaihetta ilman että mielenterveys menee tai lapset kärsii kun ollaan niin loppu. Esikoisella oli koliikki ja pahat allergiat. Ehkä nuorempana olisi jaksanut paremmin.
Nykyään elämä on leppoisaa ja keskituloisina taloudellisesti huoletonta. Lapsi on ihana ja riittävä. Ehkä jos olisi onnistunut raskautumaan 10 vuotta aiemmin niin oltaisiin tehty toinen mutta enää ei vaan jaksa.
Traumaattinen synnytys eikä jälkitarkastuslekuri luvannut että saan seuraavan kanssa sektion.
Opiskelut veivät paljon aikaa ja sen jälkeen jonkin aikaa etsin hyvää työpaikkaa. Tunnollisena ihmisenä en halunnut jäädä muutaman vuoden päästä äitiyslomalle (työnantajat eivät vain tykkää sarjaäitiyslomalaisista) ja halusin maksaa asuntolainan mahdollisimman pian pois. Olemme matkustelleet paljon eikä toinen lapsi enää nelikymppisenä tuntunut järkevältä.
Meillä on ollut varaa maksaa tyttäremme harrastukset, matkat, ulkomaanopinnot jne. Nyt meillä on ihana lapsenlapsi. Kaikki on hyvin juuri näin. Kärsivällisyyteni ei ehkä olisi riittänyt toisen lapsen hoitamiseen. Muuten, kaikki useampia lapsia hankkineet tuttavamme ovat eronneet.
tuo sana hankitaan....kaupanhyllyltäkö, kaikki ei aina mene niinkuin haluaisi, lapset saadaan jos saadaan.