Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen juoksentelu sisällä
10.03.2026 |
Kysymys kokeneille lasten vanhemmille ja kasvattajille. Miten saada loppumaan 5-vuotiaan lapsen juoksentelu sisällä? Päiväkoti ei ole tässä onnistunut, vaan antaa lapsen juosta sisällä. Moni lapsi riehuu ja juoksentelee keskenään ja villitsevät myös toisiaan. Mutta onko tähän muuta keinoa kuin kasvu? Lapsella on jo liikuntaharrastuksia. Periaatteessa lapsi kai osaisi olla juoksematta, koska on palkinnon turvin pystynyt olemaan juoksematta, mutta ei joka päivä voi luvata palkintoa tavallisesta käytöksestä.
Kommentit (105)
Laita keinu, uskon että ihastuu siihen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi ja aloin veljeni kanssa juosta kerrostaloasunnossamme, niin välittömästi isä sanoi, että mukulat pihalle, sisällä ei juosta. Ja sinne oli sitten mentävä. Noin vartin päästä sai tulla sisälle. Sisällä juokseminen loppui aika pian.
Se oli sitä aikaa kun vanhemmat pitivät säännöt selkeinä, eivätkä kyselleet ja hyysänneet. Olivat aikuisia.
Siihen aikaan sääntöjen rikkomisesta seurasi tuntuva rangaistus "isän kädestä".
Ei meillä ainakaan 70-80-luvuilla. Sanominen riitti, ja sitä uskottiin. Vanhemmilla oli auktoriteettia. Toisin kuin nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi ja aloin veljeni kanssa juosta kerrostaloasunnossamme, niin välittömästi isä sanoi, että mukulat pihalle, sisällä ei juosta. Ja sinne oli sitten mentävä. Noin vartin päästä sai tulla sisälle. Sisällä juokseminen loppui aika pian.
Se oli sitä aikaa kun vanhemmat pitivät säännöt selkeinä, eivätkä kyselleet ja hyysänneet. Olivat aikuisia.
Siihen aikaan sääntöjen rikkomisesta seurasi tuntuva rangaistus "isän kädestä".
Ei meillä ainakaan 70-80-luvuilla. Sanominen riitti, ja sitä uskottiin. Vanhemmilla oli auktoriteettia. Toisin kuin nykyään.
Auktoriteetti johtui siitä, että lapset tiesivät, että aikuisilta löytyy voimaa takataskusta jos tarvitaan. Nykyään lapset ovat oppineet siihen, että aikuisilla ei ole oikeutta koskea heihin eikä rangaista heitä, joten periaatteessa mitä vaan voi tehdä ilman pelkoa seurauksista.
Vierailija kirjoitti:
No kun sisällä ei juosta. Kun sanot, älä juokse ja jos juoksee, niin sanot uudelleen ja pidät huolen, että viesti menee perille. Menet lapsen tasolle, katsot silmiin ja kerrot tiukasti, sisällä ei juosta. Ja tätä toistetaan niin pitkään, kunnes viesti menee perille. Sitä se on, toistoa.
Mulla on kaksoset ja kun mentiin kauppaa, niin heille iski riehuminen päälle. Tein niin, että kerroin kauppaan mennessä, kaupassa ei juosta. Ja sitten kun he juoksivat, niin otin rimpuileva ja huutava penskat kumpaankin kainalooni ja kannoin pihalle. Sen jälkeen riitti ihan sanominen: kaupassa ei juosta. Kai siellä kaupassa oli niin mukavaa, että tiesivät: kiellon jälkeen tulee seuraamus, jos kieltoa ei totella.
Just tällee. Jotkut vanhemmat eivät vain jaksa kieltää eli toistaa ja toistaa joka kerta ja pitää siitä kiinni, että ei juosta jos on sanottu ettei juosta. Ja sitten lähdetään pois paikasta, jossa ei osata käyttäytyä. Sillä kertaa se oli siinä ja seuraavalla kerralla voidaan sitten kokeilla onnistuuko paremmin.
En tiedä onko se laiskuutta, ettei jakseta vaatia vai pelätäänkö, että lapselle tulee paha mieli. Sittten nostellaan käsiä kun lapsi ei mitään tottele ja haetaan diagnoosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun sisällä ei juosta. Kun sanot, älä juokse ja jos juoksee, niin sanot uudelleen ja pidät huolen, että viesti menee perille. Menet lapsen tasolle, katsot silmiin ja kerrot tiukasti, sisällä ei juosta. Ja tätä toistetaan niin pitkään, kunnes viesti menee perille. Sitä se on, toistoa.
Mulla on kaksoset ja kun mentiin kauppaa, niin heille iski riehuminen päälle. Tein niin, että kerroin kauppaan mennessä, kaupassa ei juosta. Ja sitten kun he juoksivat, niin otin rimpuileva ja huutava penskat kumpaankin kainalooni ja kannoin pihalle. Sen jälkeen riitti ihan sanominen: kaupassa ei juosta. Kai siellä kaupassa oli niin mukavaa, että tiesivät: kiellon jälkeen tulee seuraamus, jos kieltoa ei totella.
Just tällee. Jotkut vanhemmat eivät vain jaksa kieltää eli toistaa ja toistaa joka kerta ja pitää siitä kiinni, että ei juosta jos on sanottu ettei juosta. Ja sitten lähdetään pois paikasta, jossa ei osata käyttäytyä. Sillä kertaa se oli siinä ja seuraavalla kerralla voidaan sitten kokeilla onnistuuko paremmin.
En tiedä onko se laiskuutta, ettei jakseta vaatia vai pelätäänkö, että lapselle tulee paha mieli. Sittten nostellaan käsiä kun lapsi ei mitään tottele ja haetaan diagnoosia.
Aika moni on kieltänyt suunnilleen tuhat kertaa jämäkällä äänellä eikä lapsi siltikään tottele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun sisällä ei juosta. Kun sanot, älä juokse ja jos juoksee, niin sanot uudelleen ja pidät huolen, että viesti menee perille. Menet lapsen tasolle, katsot silmiin ja kerrot tiukasti, sisällä ei juosta. Ja tätä toistetaan niin pitkään, kunnes viesti menee perille. Sitä se on, toistoa.
Mulla on kaksoset ja kun mentiin kauppaa, niin heille iski riehuminen päälle. Tein niin, että kerroin kauppaan mennessä, kaupassa ei juosta. Ja sitten kun he juoksivat, niin otin rimpuileva ja huutava penskat kumpaankin kainalooni ja kannoin pihalle. Sen jälkeen riitti ihan sanominen: kaupassa ei juosta. Kai siellä kaupassa oli niin mukavaa, että tiesivät: kiellon jälkeen tulee seuraamus, jos kieltoa ei totella.
Just tällee. Jotkut vanhemmat eivät vain jaksa kieltää eli toistaa ja toistaa joka kerta ja pitää siitä kiinni, että ei juosta jos on sanottu ettei juosta. Ja sitten lähdetään pois paikasta, jossa ei osata käyttäytyä. Sillä kertaa se oli siinä ja seuraavalla kerralla voidaan sitten kokeilla onnistuuko paremmin.
En tiedä onko se laiskuutta, ettei jakseta vaatia vai pelätäänkö, että lapselle tulee paha mieli. Sittten nostellaan käsiä kun lapsi ei mitään tottele ja haetaan diagnoosia.
Ainakin tutun perheessä pelkäävät koko ajan pahoittaa lapsen mieltä. Yrittävät miellyttää kaikin tavoin. Ja kyllä kielletään myös, muttei viedä asiaa loppuun asti. Lapsi on ihan hämillään ja välillä sitten taas tosi rasittava. Että ottaa päähän tuollaiset kädettömät eunukkivanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun sisällä ei juosta. Kun sanot, älä juokse ja jos juoksee, niin sanot uudelleen ja pidät huolen, että viesti menee perille. Menet lapsen tasolle, katsot silmiin ja kerrot tiukasti, sisällä ei juosta. Ja tätä toistetaan niin pitkään, kunnes viesti menee perille. Sitä se on, toistoa.
Mulla on kaksoset ja kun mentiin kauppaa, niin heille iski riehuminen päälle. Tein niin, että kerroin kauppaan mennessä, kaupassa ei juosta. Ja sitten kun he juoksivat, niin otin rimpuileva ja huutava penskat kumpaankin kainalooni ja kannoin pihalle. Sen jälkeen riitti ihan sanominen: kaupassa ei juosta. Kai siellä kaupassa oli niin mukavaa, että tiesivät: kiellon jälkeen tulee seuraamus, jos kieltoa ei totella.
Just tällee. Jotkut vanhemmat eivät vain jaksa kieltää eli toistaa ja toistaa joka kerta ja pitää siitä kiinni, että ei juosta jos on sanottu ettei juosta. Ja sitten lähdetään pois paikasta, jossa ei osata käyttäytyä. Sillä kertaa se oli siinä ja seuraavalla kerralla voidaan sitten kokeilla onnistuuko paremmin.
En tiedä onko se laiskuutta, ettei jakseta vaatia vai pelätäänkö, että lapselle tulee paha mieli. Sittten nostellaan käsiä kun lapsi ei mitään tottele ja haetaan diagnoosia.
Aika moni on kieltänyt suunnilleen tuhat kertaa jämäkällä äänellä eikä lapsi siltikään tottele.
Kyllä aikuiset saavat lapsen tottelemaan jos oikeasti haluavat. Mikä vanhempia oikein vaivaa? Eivät pärjää viisivuotiaalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun sisällä ei juosta. Kun sanot, älä juokse ja jos juoksee, niin sanot uudelleen ja pidät huolen, että viesti menee perille. Menet lapsen tasolle, katsot silmiin ja kerrot tiukasti, sisällä ei juosta. Ja tätä toistetaan niin pitkään, kunnes viesti menee perille. Sitä se on, toistoa.
Mulla on kaksoset ja kun mentiin kauppaa, niin heille iski riehuminen päälle. Tein niin, että kerroin kauppaan mennessä, kaupassa ei juosta. Ja sitten kun he juoksivat, niin otin rimpuileva ja huutava penskat kumpaankin kainalooni ja kannoin pihalle. Sen jälkeen riitti ihan sanominen: kaupassa ei juosta. Kai siellä kaupassa oli niin mukavaa, että tiesivät: kiellon jälkeen tulee seuraamus, jos kieltoa ei totella.
Just tällee. Jotkut vanhemmat eivät vain jaksa kieltää eli toistaa ja toistaa joka kerta ja pitää siitä kiinni, että ei juosta jos on sanottu ettei juosta. Ja sitten lähdetään pois paikasta, jossa ei osata käyttäytyä. Sillä kertaa se oli siinä ja seuraavalla kerralla voidaan sitten kokeilla onnistuuko paremmin.
En tiedä onko se laiskuutta, ettei jakseta vaatia vai pelätäänkö, että lapselle tulee paha mieli. Sittten nostellaan käsiä kun lapsi ei mitään tottele ja haetaan diagnoosia.
Aika moni on kieltänyt suunnilleen tuhat kertaa jämäkällä äänellä eikä lapsi siltikään tottele.
Kyllä aikuiset saavat lapsen tottelemaan jos oikeasti haluavat. Mikä vanhempia oikein vaivaa? Eivät pärjää viisivuotiaalle?
Nykyään pitää kasvattaa sanoittamalla ja tulee lasu jos lapsen koskemattomuutta loukkaa.
Keksikää jotain yhteistä tekemistä. Valmistaikinasta voi tehdä vaikka mitä hahmoja. Paistamisen jälkeen on mukava syödä niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun lapset liikkuu. Saisivat kyllä liikkua enemmänkin.
Älä viitsi. Tietysti jatkuva juokseminen sisällä usein rajallisessa tilassa häiritsee ja on levotonta. Miksihän lapsi on levoton ja ilmeisesti hermostunut, kun ei osaa rauhoittua vaikka katsomaan kirjaa tai kuuntelemaan äidin lukemaa satua?
Eikä yksistään häiritsevää vaan oikeasti riskialtista juosta sisätiloissa, missä on ahtaat tilat, huonekaluja, rikkoutuvia, putoilevia esineitä, teräviä kulmia jne. Vahinkoja voi todellakin sattua.
Nmimerkillä tikattavaksi päivystykseen, kun lyötiin juostessa ja kaatuessa pää terävään kirjahyllyn kulmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi ja aloin veljeni kanssa juosta kerrostaloasunnossamme, niin välittömästi isä sanoi, että mukulat pihalle, sisällä ei juosta. Ja sinne oli sitten mentävä. Noin vartin päästä sai tulla sisälle. Sisällä juokseminen loppui aika pian.
Se oli sitä aikaa kun vanhemmat pitivät säännöt selkeinä, eivätkä kyselleet ja hyysänneet. Olivat aikuisia.
Siihen aikaan sääntöjen rikkomisesta seurasi tuntuva rangaistus "isän kädestä".
Ei meillä ainakaan 70-80-luvuilla. Sanominen riitti, ja sitä uskottiin. Vanhemmilla oli auktoriteettia. Toisin kuin nykyään.
Auktoriteetti johtui siitä, että lapset tiesivät, että aikuisilta löytyy voimaa takataskusta jos tarvitaan. Nykyään lapset ovat oppineet siihen, että aikuisilla ei ole oikeutta koskea heihin eikä rangaista heitä, joten periaatteessa mitä vaan voi tehdä ilman pelkoa seurauksista.
Kun olin lapsi, vanhempia toteltiin. Jo äidin tietty katse riitti ja tiesi, että nyt kannattaa käyttäytyä ihmisiksi ja lopettaa mikä tahansa tyhmyys mitä oli tekemässä. Äidillä oli vahva auktoriteetti, selkeä ja johdonmukainen. Ei oli ei, ehkä oli neuvoteltavissa ja kyllä oli kyllä.
Samanlainen äiti olen halunnut olla lapsilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun sisällä ei juosta. Kun sanot, älä juokse ja jos juoksee, niin sanot uudelleen ja pidät huolen, että viesti menee perille. Menet lapsen tasolle, katsot silmiin ja kerrot tiukasti, sisällä ei juosta. Ja tätä toistetaan niin pitkään, kunnes viesti menee perille. Sitä se on, toistoa.
Mulla on kaksoset ja kun mentiin kauppaa, niin heille iski riehuminen päälle. Tein niin, että kerroin kauppaan mennessä, kaupassa ei juosta. Ja sitten kun he juoksivat, niin otin rimpuileva ja huutava penskat kumpaankin kainalooni ja kannoin pihalle. Sen jälkeen riitti ihan sanominen: kaupassa ei juosta. Kai siellä kaupassa oli niin mukavaa, että tiesivät: kiellon jälkeen tulee seuraamus, jos kieltoa ei totella.
Just tällee. Jotkut vanhemmat eivät vain jaksa kieltää eli toistaa ja toistaa joka kerta ja pitää siitä kiinni, että ei juosta jos on sanottu ettei juosta. Ja sitten lähdetään pois paikasta, jossa ei osata käyttäytyä. Sillä kertaa se oli siinä ja seuraavalla kerralla voidaan sitten kokeilla onnistuuko paremmin.
En tiedä onko se laiskuutta, ettei jakseta vaatia vai pelätäänkö, että lapselle tulee paha mieli. Sittten nostellaan käsiä kun lapsi ei mitään tottele ja haetaan diagnoosia.
Aika moni on kieltänyt suunnilleen tuhat kertaa jämäkällä äänellä eikä lapsi siltikään tottele.
Niin mitä sitten teet, luovutat? Hitsi ei se tottele, antaa juosta. Ei, kun sä jatkat sitä kieltämistä. Tuhat kertaa ei ole vielä mitään, tule valittamaan vasta kun olet kieltänyt 10 000 kertaa. Sitä on vanhemmuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi ja aloin veljeni kanssa juosta kerrostaloasunnossamme, niin välittömästi isä sanoi, että mukulat pihalle, sisällä ei juosta. Ja sinne oli sitten mentävä. Noin vartin päästä sai tulla sisälle. Sisällä juokseminen loppui aika pian.
Nykyään ei lapsia saa päästää ilman aikuista ulos. Isommat toki, mutta he eivät enää juokse sisällä. Eniten sisällä juoksevat nuo pienet alle kouluikäiset.
Totta kai saa päästää. Laki ei ole muuttunut mihinkään tuolta osin.
Kyllä äkkiä olisi poliisi ja lastensuojelu ovella, jos laittaisin tuon viittä vaille 2-vuotiaan yksin 4-vuotiaan kanssa kerrostalon pihalle sen takia, että juoksivat sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi ja aloin veljeni kanssa juosta kerrostaloasunnossamme, niin välittömästi isä sanoi, että mukulat pihalle, sisällä ei juosta. Ja sinne oli sitten mentävä. Noin vartin päästä sai tulla sisälle. Sisällä juokseminen loppui aika pian.
Nykyään ei lapsia saa päästää ilman aikuista ulos. Isommat toki, mutta he eivät enää juokse sisällä. Eniten sisällä juoksevat nuo pienet alle kouluikäiset.
Totta kai saa päästää. Laki ei ole muuttunut mihinkään tuolta osin.
Kyllä äkkiä olisi poliisi ja lastensuojelu ovella, jos laittaisin tuon viittä vaille 2-vuotiaan yksin 4-vuotiaan kanssa kerrostalon pihalle sen takia, että juoksivat sisällä.
En usko.
Ja sitä paitsi alle 2-vuotias on ihan eri asia kuin 4-vuotias. 4-vuotias yksin pihalla on normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun sisällä ei juosta. Kun sanot, älä juokse ja jos juoksee, niin sanot uudelleen ja pidät huolen, että viesti menee perille. Menet lapsen tasolle, katsot silmiin ja kerrot tiukasti, sisällä ei juosta. Ja tätä toistetaan niin pitkään, kunnes viesti menee perille. Sitä se on, toistoa.
Mulla on kaksoset ja kun mentiin kauppaa, niin heille iski riehuminen päälle. Tein niin, että kerroin kauppaan mennessä, kaupassa ei juosta. Ja sitten kun he juoksivat, niin otin rimpuileva ja huutava penskat kumpaankin kainalooni ja kannoin pihalle. Sen jälkeen riitti ihan sanominen: kaupassa ei juosta. Kai siellä kaupassa oli niin mukavaa, että tiesivät: kiellon jälkeen tulee seuraamus, jos kieltoa ei totella.
Just tällee. Jotkut vanhemmat eivät vain jaksa kieltää eli toistaa ja toistaa joka kerta ja pitää siitä kiinni, että ei juosta jos on sanottu ettei juosta. Ja sitten lähdetään pois paikasta, jossa ei osata käyttäytyä. Sillä kertaa se oli siinä ja seuraavalla kerralla voidaan sitten kokeilla onnistuuko paremmin.
En tiedä onko se laiskuutta, ettei jakseta vaatia vai pelätäänkö, että lapselle tulee paha mieli. Sittten nostellaan käsiä kun lapsi ei mitään tottele ja haetaan diagnoosia.
Aika moni on kieltänyt suunnilleen tuhat kertaa jämäkällä äänellä eikä lapsi siltikään tottele.
Niin mitä sitten teet, luovutat? Hitsi ei se tottele, antaa juosta. Ei, kun sä jatkat sitä kieltämistä. Tuhat kertaa ei ole vielä mitään, tule valittamaan vasta kun olet kieltänyt 10 000 kertaa. Sitä on vanhemmuus.
Tuollaisesta 1000 tai 10.000 kertaa tapahtuvasta tehottomasta kieltämisestä lapsi oppii vain sen, että äiti tai isi länkyttää turhia ja että ei tarvitse kuunnella. Auktoriteetti tuhoutuu täysin tuollaisen meiningin seurauksena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi ja aloin veljeni kanssa juosta kerrostaloasunnossamme, niin välittömästi isä sanoi, että mukulat pihalle, sisällä ei juosta. Ja sinne oli sitten mentävä. Noin vartin päästä sai tulla sisälle. Sisällä juokseminen loppui aika pian.
Se oli sitä aikaa kun vanhemmat pitivät säännöt selkeinä, eivätkä kyselleet ja hyysänneet. Olivat aikuisia.
Siihen aikaan sääntöjen rikkomisesta seurasi tuntuva rangaistus "isän kädestä".
Meillä ei kotona lapsia rangaistu fyysisesti, eikä lapsille huudettu. Mutta vanhemmat pitivät auktoriteetillaan siitä huolen, että heitä aina totellaan. 70-80-luvulla ei paljon pelätty, että lapset menisivät rikki sanomisesta tai kieltämisestä. Rajat myös pidettiin, oli aikuisten asiat ja lasten asiat. Aikuiset määräsivät ja lapset tottelivat, tällaisesta jaosta ei ollut kenelläkään epäselvyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi ja aloin veljeni kanssa juosta kerrostaloasunnossamme, niin välittömästi isä sanoi, että mukulat pihalle, sisällä ei juosta. Ja sinne oli sitten mentävä. Noin vartin päästä sai tulla sisälle. Sisällä juokseminen loppui aika pian.
Nykyään ei lapsia saa päästää ilman aikuista ulos. Isommat toki, mutta he eivät enää juokse sisällä. Eniten sisällä juoksevat nuo pienet alle kouluikäiset.
Totta kai saa päästää. Laki ei ole muuttunut mihinkään tuolta osin.
Kyllä äkkiä olisi poliisi ja lastensuojelu ovella, jos laittaisin tuon viittä vaille 2-vuotiaan yksin 4-vuotiaan kanssa kerrostalon pihalle sen takia, että juoksivat sisällä.
Aika monen talon pihalla niitä lapsia on kokonainen lauma eikä näy huostaanottajia paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun sisällä ei juosta. Kun sanot, älä juokse ja jos juoksee, niin sanot uudelleen ja pidät huolen, että viesti menee perille. Menet lapsen tasolle, katsot silmiin ja kerrot tiukasti, sisällä ei juosta. Ja tätä toistetaan niin pitkään, kunnes viesti menee perille. Sitä se on, toistoa.
Mulla on kaksoset ja kun mentiin kauppaa, niin heille iski riehuminen päälle. Tein niin, että kerroin kauppaan mennessä, kaupassa ei juosta. Ja sitten kun he juoksivat, niin otin rimpuileva ja huutava penskat kumpaankin kainalooni ja kannoin pihalle. Sen jälkeen riitti ihan sanominen: kaupassa ei juosta. Kai siellä kaupassa oli niin mukavaa, että tiesivät: kiellon jälkeen tulee seuraamus, jos kieltoa ei totella.
Just tällee. Jotkut vanhemmat eivät vain jaksa kieltää eli toistaa ja toistaa joka kerta ja pitää siitä kiinni, että ei juosta jos on sanottu ettei juosta. Ja sitten lähdetään pois paikasta, jossa ei osata käyttäytyä. Sillä kertaa se oli siinä ja seuraavalla kerralla voidaan sitten kokeilla onnistuuko paremmin.
En tiedä onko se laiskuutta, ettei jakseta vaatia vai pelätäänkö, että lapselle tulee paha mieli. Sittten nostellaan käsiä kun lapsi ei mitään tottele ja haetaan diagnoosia.
Aika moni on kieltänyt suunnilleen tuhat kertaa jämäkällä äänellä eikä lapsi siltikään tottele.
Niin mitä sitten teet, luovutat? Hitsi ei se tottele, antaa juosta. Ei, kun sä jatkat sitä kieltämistä. Tuhat kertaa ei ole vielä mitään, tule valittamaan vasta kun olet kieltänyt 10 000 kertaa. Sitä on vanhemmuus.
Tuollaisesta 1000 tai 10.000 kertaa tapahtuvasta tehottomasta kieltämisestä lapsi oppii vain sen, että äiti tai isi länkyttää turhia ja että ei tarvitse kuunnella. Auktoriteetti tuhoutuu täysin tuollaisen meiningin seurauksena.
Kiltti lapsi sulla jos kerrasta uskoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun sisällä ei juosta. Kun sanot, älä juokse ja jos juoksee, niin sanot uudelleen ja pidät huolen, että viesti menee perille. Menet lapsen tasolle, katsot silmiin ja kerrot tiukasti, sisällä ei juosta. Ja tätä toistetaan niin pitkään, kunnes viesti menee perille. Sitä se on, toistoa.
Mulla on kaksoset ja kun mentiin kauppaa, niin heille iski riehuminen päälle. Tein niin, että kerroin kauppaan mennessä, kaupassa ei juosta. Ja sitten kun he juoksivat, niin otin rimpuileva ja huutava penskat kumpaankin kainalooni ja kannoin pihalle. Sen jälkeen riitti ihan sanominen: kaupassa ei juosta. Kai siellä kaupassa oli niin mukavaa, että tiesivät: kiellon jälkeen tulee seuraamus, jos kieltoa ei totella.
Just tällee. Jotkut vanhemmat eivät vain jaksa kieltää eli toistaa ja toistaa joka kerta ja pitää siitä kiinni, että ei juosta jos on sanottu ettei juosta. Ja sitten lähdetään pois paikasta, jossa ei osata käyttäytyä. Sillä kertaa se oli siinä ja seuraavalla kerralla voidaan sitten kokeilla onnistuuko paremmin.
En tiedä onko se laiskuutta, ettei jakseta vaatia vai pelätäänkö, että lapselle tulee paha mieli. Sittten nostellaan käsiä kun lapsi ei mitään tottele ja haetaan diagnoosia.
Aika moni on kieltänyt suunnilleen tuhat kertaa jämäkällä äänellä eikä lapsi siltikään tottele.
Niin mitä sitten teet, luovutat? Hitsi ei se tottele, antaa juosta. Ei, kun sä jatkat sitä kieltämistä. Tuhat kertaa ei ole vielä mitään, tule valittamaan vasta kun olet kieltänyt 10 000 kertaa. Sitä on vanhemmuus.
Tuollaisesta 1000 tai 10.000 kertaa tapahtuvasta tehottomasta kieltämisestä lapsi oppii vain sen, että äiti tai isi länkyttää turhia ja että ei tarvitse kuunnella. Auktoriteetti tuhoutuu täysin tuollaisen meiningin seurauksena.
Kiltti lapsi sulla jos kerrasta uskoo.
Ei tietenkään usko kerrasta useinkaan. Mutta jos kovin montaa kertaa joutuu kieltämään eikä lapsi vaikuta ottavan opikseen niin sitten pitää löytyä jotain muitakin keinoja kuin vain pelkkä kieltäminen.
Alue: Aihe vapaa
Siihen aikaan sääntöjen rikkomisesta seurasi tuntuva rangaistus "isän kädestä".