Lapsen juoksentelu sisällä
Kysymys kokeneille lasten vanhemmille ja kasvattajille. Miten saada loppumaan 5-vuotiaan lapsen juoksentelu sisällä? Päiväkoti ei ole tässä onnistunut, vaan antaa lapsen juosta sisällä. Moni lapsi riehuu ja juoksentelee keskenään ja villitsevät myös toisiaan. Mutta onko tähän muuta keinoa kuin kasvu? Lapsella on jo liikuntaharrastuksia. Periaatteessa lapsi kai osaisi olla juoksematta, koska on palkinnon turvin pystynyt olemaan juoksematta, mutta ei joka päivä voi luvata palkintoa tavallisesta käytöksestä.
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun sisällä ei juosta. Kun sanot, älä juokse ja jos juoksee, niin sanot uudelleen ja pidät huolen, että viesti menee perille. Menet lapsen tasolle, katsot silmiin ja kerrot tiukasti, sisällä ei juosta. Ja tätä toistetaan niin pitkään, kunnes viesti menee perille. Sitä se on, toistoa.
Mulla on kaksoset ja kun mentiin kauppaa, niin heille iski riehuminen päälle. Tein niin, että kerroin kauppaan mennessä, kaupassa ei juosta. Ja sitten kun he juoksivat, niin otin rimpuileva ja huutava penskat kumpaankin kainalooni ja kannoin pihalle. Sen jälkeen riitti ihan sanominen: kaupassa ei juosta. Kai siellä kaupassa oli niin mukavaa, että tiesivät: kiellon jälkeen tulee seuraamus, jos kieltoa ei totella.
Just tällee. Jotkut vanhemmat eivät vain jaksa kieltää eli toistaa ja toistaa joka kerta ja pitää siitä kiinni, että ei juosta jos on sanottu ettei juosta. Ja sitten lähdetään pois paikasta, jossa ei osata käyttäytyä. Sillä kertaa se oli siinä ja seuraavalla kerralla voidaan sitten kokeilla onnistuuko paremmin.
En tiedä onko se laiskuutta, ettei jakseta vaatia vai pelätäänkö, että lapselle tulee paha mieli. Sittten nostellaan käsiä kun lapsi ei mitään tottele ja haetaan diagnoosia.
Aika moni on kieltänyt suunnilleen tuhat kertaa jämäkällä äänellä eikä lapsi siltikään tottele.
Niin mitä sitten teet, luovutat? Hitsi ei se tottele, antaa juosta. Ei, kun sä jatkat sitä kieltämistä. Tuhat kertaa ei ole vielä mitään, tule valittamaan vasta kun olet kieltänyt 10 000 kertaa. Sitä on vanhemmuus.
Tuollaisesta 1000 tai 10.000 kertaa tapahtuvasta tehottomasta kieltämisestä lapsi oppii vain sen, että äiti tai isi länkyttää turhia ja että ei tarvitse kuunnella. Auktoriteetti tuhoutuu täysin tuollaisen meiningin seurauksena.
Niin, että parempi antaa periksi ja antaa mukulan määrätä perheessä. Hieno homma hei.
Loputon jankutus on käytännössä sama asia kuin periksi antaminen.
Hanki kotiin roikkumisrenkaat ja puolapuut tai leuanvetotanko. Tai piruettilusikka. Kirjastosta voi lainata tasapainolautoja tai niitä voi parilla eurolla ostaa kontista.
Eli siis tarjoa vaihtoehtoisia tapoja liikkua kuin juokseminen.
Vierailija kirjoitti:
Hanki kotiin roikkumisrenkaat ja puolapuut tai leuanvetotanko. Tai piruettilusikka. Kirjastosta voi lainata tasapainolautoja tai niitä voi parilla eurolla ostaa kontista.
Eli siis tarjoa vaihtoehtoisia tapoja liikkua kuin juokseminen.
Voi tehdä lapselle sellaisen temppuradan sisälle. Lapsi heilauttaa itsensä roikkumisrenkaalta toiselle kuin marakatti ikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun sisällä ei juosta. Kun sanot, älä juokse ja jos juoksee, niin sanot uudelleen ja pidät huolen, että viesti menee perille. Menet lapsen tasolle, katsot silmiin ja kerrot tiukasti, sisällä ei juosta. Ja tätä toistetaan niin pitkään, kunnes viesti menee perille. Sitä se on, toistoa.
Mulla on kaksoset ja kun mentiin kauppaa, niin heille iski riehuminen päälle. Tein niin, että kerroin kauppaan mennessä, kaupassa ei juosta. Ja sitten kun he juoksivat, niin otin rimpuileva ja huutava penskat kumpaankin kainalooni ja kannoin pihalle. Sen jälkeen riitti ihan sanominen: kaupassa ei juosta. Kai siellä kaupassa oli niin mukavaa, että tiesivät: kiellon jälkeen tulee seuraamus, jos kieltoa ei totella.
Just tällee. Jotkut vanhemmat eivät vain jaksa kieltää eli toistaa ja toistaa joka kerta ja pitää siitä kiinni, että ei juosta jos on sanottu ettei juosta. Ja sitten lähdetään pois paikasta, jossa ei osata käyttäytyä. Sillä kertaa se oli siinä ja seuraavalla kerralla voidaan sitten kokeilla onnistuuko paremmin.
En tiedä onko se laiskuutta, ettei jakseta vaatia vai pelätäänkö, että lapselle tulee paha mieli. Sittten nostellaan käsiä kun lapsi ei mitään tottele ja haetaan diagnoosia.
Aika moni on kieltänyt suunnilleen tuhat kertaa jämäkällä äänellä eikä lapsi siltikään tottele.
Niin mitä sitten teet, luovutat? Hitsi ei se tottele, antaa juosta. Ei, kun sä jatkat sitä kieltämistä. Tuhat kertaa ei ole vielä mitään, tule valittamaan vasta kun olet kieltänyt 10 000 kertaa. Sitä on vanhemmuus.
Tuollaisesta 1000 tai 10.000 kertaa tapahtuvasta tehottomasta kieltämisestä lapsi oppii vain sen, että äiti tai isi länkyttää turhia ja että ei tarvitse kuunnella. Auktoriteetti tuhoutuu täysin tuollaisen meiningin seurauksena.
Niin, että parempi antaa periksi ja antaa mukulan määrätä perheessä. Hieno homma hei.
Loputon jankutus on käytännössä sama asia kuin periksi antaminen.
Voi sen tietysti näinkin itselleen perustella.
Niin, että parempi antaa periksi ja antaa mukulan määrätä perheessä. Hieno homma hei.