Olen lapseton kohta nelikymppinen enkä tajua mihin väliin lapsi edes mahtuisi

Vierailija kirjoitti:

Olen lapseton nelikymppinen enkä saa parisuhdettakaan mahtumaan elämääni. 

Jos eroaisin, en enää pariutuisi itsekään. Nykyisen puolison kanssa asiat sujuu tosi hyvin mutta se on vuosien työn tulos. Ei kiinnostusta nähdä uudelleen samaa vaivaa koska viihdyn myös yksin.

Meillä se on seinän ja sohvan välissä. Patterin väli on liian ahdas.

Outo näkökulma. Sanotaanko että perhe-elämä on elämäntyyli siinä missä muukin. Ei siihen mitään erillistä aikaa järjestetä. En minäkään ymmärrä missä välissä ehtisin hoitaa lemmikkiä, kun semmoista ei ennenkään ole ollut. Semmoinen ei vaan kiinnosta. Enkä ymmärrä sitä missä välissä ihmiset tekee kotityöt ja harrastukset, jos työaika on 8h ja pitkät työmatkat päälle. Mulla on 6h työ ja 10min työmatka sekä niin pitkät yöunet etten tarvi erikseen herätyskelloa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et käy edes kynsisalongissa? Härregud. Ei kyllä sitten millään ehdi lastakaan.

En todellakaan ehdi. Kestää 2-3 tuntia! En myöskään käy baareissa tai kovin usein edes ruokaravintoloissa, koska se vie koko illan ja veisi seuraavan päivänkin, mikäli en menisi autolla ja olisi vesilinjalla

Miten ihmeessä joku pystyy elämään täyttä elämää ja hoitamaan siinä sivussa pahimmillaan useamman kuin yhden lapsen? Ap

Tarkoitatko ehkä rivien välissä, ettet olisi valmis esim. luopumaan alkoholinkäytöstä? Useimmat ystäväpiirini äidit kyllä ehtivät silloin tällöin ravintolaankin syömään yhdessä töiden jälkeen, mutta "vesilinja" ei tunnu silloin kenellekään meistä rajoitukselta. Sinulta "veisi koko seuraavan päivänkin, mikäli et menisi autolla..." jne. Vaikka kiellätkin käyväsi juuri koskaan.

Lapsia ei ole mitenkään pakko saada. Hienoa, että punnitset etukäteen, olisitko valmis sellaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa kuitenkin alkaa kaduttaa, kun täällä asiasta avaudut?

Tällä logiikalla kadun myös eroa toksisesta eksästä tai sitä että otin kissan 

Pihlajanmarjat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et käy edes kynsisalongissa? Härregud. Ei kyllä sitten millään ehdi lastakaan.

En todellakaan ehdi. Kestää 2-3 tuntia! En myöskään käy baareissa tai kovin usein edes ruokaravintoloissa, koska se vie koko illan ja veisi seuraavan päivänkin, mikäli en menisi autolla ja olisi vesilinjalla

Miten ihmeessä joku pystyy elämään täyttä elämää ja hoitamaan siinä sivussa pahimmillaan useamman kuin yhden lapsen? Ap

Tarkoitatko ehkä rivien välissä, ettet olisi valmis esim. luopumaan alkoholinkäytöstä? Useimmat ystäväpiirini äidit kyllä ehtivät silloin tällöin ravintolaankin syömään yhdessä töiden jälkeen, mutta "vesilinja" ei tunnu silloin kenellekään meistä rajoitukselta. Sinulta "veisi koko seuraavan päivänkin, mikäli et menisi autolla..." jne. Vaikka kiellätkin käyväsi juuri koskaan.

 

Lapsia ei ole mitenkään pakko saada. Hienoa, että punnitset etukäteen, olisitko valmis sellaiseen.

Juon kerran vuodessa tervetuloskumpat jonkun isommissa juhlissa. Kukaan lähipiiristä ei oo koskaan nähnyt mua humalassa 

Vierailija kirjoitti:

Eipä minunkaan elämään lapsi mahtuisi kun käyn kokopäivätyössä. Jos olen viideltä kotona, eipä siinä montaa tuntia iltaa jää kun pitää alkaa nukkumaan valmistautua. Illalla pitää vielä ehtiä kotityöt ja välttämättömien asioiden hoitaminen. Unta tarvitsen mielellään 9 tuntia. Aamulla ei ehdi kuin valmistautua töihin. Vaikka ei mitään kummempaa harrastaisi niin aika on silti kortilla. 

Tuollaistahan se on lapsiperheissäkin, ne samat asiat vaan touhutaan lasten kanssa yhdessä tai lasten läsnäollessa. Ihan tavallista elämää se on, välillä väsyttävämpää, mutta enimmäkseen niin tavallista, ettei sitä etes mieti. 

Usein tuntuu, että lapsettomat olettaa, että lapsille järjestetään joku ihan oma aika ja hetki sen jälkeen kun on ensin tehty kotiaskareet ym. Ei. Ne lapset pyörii siinä kaikessa tavallisessa ja arkisessa tekemisessä mukana, se on sitä aikaa ja läsnäoloa mitä lapsille perheissä annetaan, ja se on just sitä hyvää ja tavallista, millä kasvatetaan niitä hyviä ja tavallisia arjessa pärjääviä aikuisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö ap kykene asettumaan toisen asemaan? Itse en näe siinä mitään kummallista että joillain on lapsia ja että joillain ei ole. 

Kun asetun niin tilanne näyttää aivan järkyttävältä. Sitäkö se äitiys on, järkyttävää?

Jäin hetkeksi pohtimaan tätä, ja tuumasin, että sinulta ilmeisesti puuttuu jokin linssi tässä asiassa kokonaan. Eivät asiat ole jokotai, onhan kaikessa sekä negatiivisia että positiivisia puolia, sekä kaikki välivärit mukana. 

Itselläni ei ole lapsia(en voi saada), mutta pystyn silti näkemään mikä lapsissa on 'se juttu'. En ole koskaan käynyt kynsisalongissakaan, mutta pystyn siinäkin näkemään miksi jotkut tykkäävät siellä käydä.

Loppuun vielä toteasin, että harvoinpa ihminen kaipaa sellaista mitä ei kaipaa. Ole huoleti, äitiys ei vain ole sinun juttu. 

Itse saisin varmasti burnoutin jos minulla olisi lapsia. Kun on ollut päivän töissä, kaipaan sitä että saan palautua työpäivästä enkä taatusti jaksaisi joka ilta olla lapsille läsnä. Ehkä olen liian matalaenerginen vanhemmaksi. 

Eikö sitä lasta voi harrastaa esimerkiksi kynsisalongin ja kampaajalla käynnin välissä.

Vierailija kirjoitti:

No siihen samaan mihin tulee majoneesi? 

 

 

 

 

Ei saatana... 

 

 

 

 

 

 

 

Mä olen väsynyt

Tämä oli ihan hauska, vaikka oletkin väsynyt :D  

Tai ehkä olen itsekin.

Ap, ookko ummessa?

Vierailija kirjoitti:

Lapsen ei ole tarkoitus mahtua mihinkään väliin vaan mullistaa elämä ja kaikki muu jää väliin.

Siksipä en ikinä halua hankkia lapsia. En halua luopua kaikista mukavista asioista.

Sinne jalkoväliin on hyvin mahtunut ja ulos tullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeile vaikka siihen väliin kun olet 80v ja hyvinvointivaltio on luhistunut ja eläkkeet leikattu max. pariin sataan per kuukausi. 

Sitä varten on säästöt ja sijoitukset. Millenniaali on tiennyt aina että yhteiskunta ei tule ottamaan koppia.

Otatko tai otitko itse vanhempasi asumaan sun luokse kun eivät enää pärjää yksin? Tai pystyisitkö maksamaan heidän elämistään omasta pussistasi? Niinpä. Ei ne lapsetkaan sitä koppia ota.

Mitä ne säästöt auttaa silloin kun horiset kuolleelle ruukkukasville ne samat jutut joka päivä uudelleen? Kun kukaan läheinen ei ole huomannut sairauden etenemistä ajoissa. 

Niillä säästöillä palkataan kotisiivous, ruokahuolto, terveyden ja hyvinvoinnin huolto yms. Ja tietenkin kaverit sekä tulevaisuudessa tekoälyrobotit.

Kannattaa palkata ajoissa assistentti seuraamaan, koska noita palveluita voisit tarvita. Kun muistisairas havahtuu avuntarpeeseen, hän ei osaa enää itse sellaisia koordinoida. Ja kohta jo unohtaa mitään tarvitevansakaan. Paitsi turvaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse saisin varmasti burnoutin jos minulla olisi lapsia. Kun on ollut päivän töissä, kaipaan sitä että saan palautua työpäivästä enkä taatusti jaksaisi joka ilta olla lapsille läsnä. Ehkä olen liian matalaenerginen vanhemmaksi. 

Lapsille ei tarvii olla koko aikaa niin hirveesti läsnä. Meillä on monet iltasadut menneet niin että on pötkötetty isossa sängyssä ja isä/äiti lukee kirjaa ääneen ja alkaa pilkkiä, ja lapset kovistelee että hei sä luet tuota samaa kohtaa jo kolmatta kertaa... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäisellä lapset on yleensä 15-v.

Monilla n. 10v.

Nykyään kyllä. Ennen oli lapset jo pari kymppisiä tuolla ikää ja odotettiin lapsenlapsia. 

No ei teininä lisääntyminen ole ennenkään mikään normi ollut, vaikka lapsia on saatukin nuorena (eli parikymppisenä). 

Nykyään tosiaan "kohta nelikymppisen" lapset ovat suunnilleen 8-vuotiaita ja sitä nuorempia, kun keskimääräinen ensisynnyttäjä on kolmikymppinen.

Ihmiset roikkuvat vaan niin paljon ruuduilla, somessa ja netissä, ettei aikaa muka ole. Ap:kin täällä vauva.fi roikkumassa ja päivittelemässä muka kiireistä elämäänsä........

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset roikkuvat vaan niin paljon ruuduilla, somessa ja netissä, ettei aikaa muka ole. Ap:kin täällä vauva.fi roikkumassa ja päivittelemässä muka kiireistä elämäänsä........

Nimenomaan lapsettomilla on usein oikein extrapaljon aikaa ruuduilla lojumiseen, ja se näkyykin sitten vyötärönympäryksen leveytenä ja pullataikinaisena vatsana (vaikka siellä ei ole edes koskaan ollut ketään).