Olen lapseton kohta nelikymppinen enkä tajua mihin väliin lapsi edes mahtuisi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et käy edes kynsisalongissa? Härregud. Ei kyllä sitten millään ehdi lastakaan.

En todellakaan ehdi. Kestää 2-3 tuntia! En myöskään käy baareissa tai kovin usein edes ruokaravintoloissa, koska se vie koko illan ja veisi seuraavan päivänkin, mikäli en menisi autolla ja olisi vesilinjalla

Miten ihmeessä joku pystyy elämään täyttä elämää ja hoitamaan siinä sivussa pahimmillaan useamman kuin yhden lapsen? Ap

Oletko kysynyt äidiltäsi miten hänellä oli aikaa hankkia sinut?

" Työt, harrastukset, kunnon yöunet, parisuhde, oma aika sekä sosiaaliset menot + muut."

Tämän listan jälkeen jäi lähinnä mietityttämään, että mitä "oma aika" on, jos ei esim. harrastuksia ja sosiaalisia menoja. Itselleni juuri nuo ovat sitä omaa aikaa.

Niin, me lapsellisethan emme elä täyttä elämää,

Olen 44-vuotias ja tuossa lattialla lelukaaren alla kujertelee esikoiseni. Lapsen saaminen ei ole ollut mistään pois vaan on tehnyt elämästä täydempää.  Hyvin mahtui tähän väliin.

Tykkäsin kyllä elämästä kaksin mieheni kanssa, harrastuksista ja sen sellaisesta mutta minua alkoi joitain vuosia sitten vähän tympäistä tuo arki. Että onko elämän sisältö oikeasti käydä salilla, tavata kavereita, reissata vähän, testata uusia ravintoloita jne. Nyt kun katson lastani ja näen hymyn syttyvän hänen kasvoilleen, ei itsekeskeisen oman ajan puute tai viime yön univaje haittaa mitään. Yösyöttöjen aikana olen ehtinyt lukea aika monta hyvää kirjaakin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän lapsettomassa ihmisessä on jotain vialla.

"Kyllähän lapsettomassa ihmisessä on jotain vialla"

Aika törkeästi sanottu. Monilla on keskenmenoja tms tai lapsi vaikka menehtynyt vauva aikana..tai sitten oma tilanne ei vain salli lasta, esim työttömyys, muutoin hankala elämäntilanne jne, jota lapsi vain vaikeuttaisi entisestään.

Vierailija kirjoitti:

" Työt, harrastukset, kunnon yöunet, parisuhde, oma aika sekä sosiaaliset menot + muut."

 

Tämän listan jälkeen jäi lähinnä mietityttämään, että mitä "oma aika" on, jos ei esim. harrastuksia ja sosiaalisia menoja. Itselleni juuri nuo ovat sitä omaa aikaa.

Kaikki ihmisen aika on ihmisen omaa aikaa. Kenen muunkaan aikaa se voisi olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et käy edes kynsisalongissa? Härregud. Ei kyllä sitten millään ehdi lastakaan.

En todellakaan ehdi. Kestää 2-3 tuntia! En myöskään käy baareissa tai kovin usein edes ruokaravintoloissa, koska se vie koko illan ja veisi seuraavan päivänkin, mikäli en menisi autolla ja olisi vesilinjalla

Miten ihmeessä joku pystyy elämään täyttä elämää ja hoitamaan siinä sivussa pahimmillaan useamman kuin yhden lapsen? Ap

Oletko kysynyt äidiltäsi miten hänellä oli aikaa hankkia sinut?

Me ei voitaisi olla enempää erilaisia äidin kanssa. Äiti halusi aina perheen ja olla äiti. Minä en koskaan.

Vierailija kirjoitti:

" Työt, harrastukset, kunnon yöunet, parisuhde, oma aika sekä sosiaaliset menot + muut."

 

Tämän listan jälkeen jäi lähinnä mietityttämään, että mitä "oma aika" on, jos ei esim. harrastuksia ja sosiaalisia menoja. Itselleni juuri nuo ovat sitä omaa aikaa.

Itse introverttinä tarvin aikaa ihan siis yksin-yksin. Ilman puolisoa tai muita ihmisiä. Yleensä poissa katseilta eli mikään kodin ulkopuolinen ei yleensä käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et käy edes kynsisalongissa? Härregud. Ei kyllä sitten millään ehdi lastakaan.

En todellakaan ehdi. Kestää 2-3 tuntia! En myöskään käy baareissa tai kovin usein edes ruokaravintoloissa, koska se vie koko illan ja veisi seuraavan päivänkin, mikäli en menisi autolla ja olisi vesilinjalla

Miten ihmeessä joku pystyy elämään täyttä elämää ja hoitamaan siinä sivussa pahimmillaan useamman kuin yhden lapsen? Ap

Oletko kysynyt äidiltäsi miten hänellä oli aikaa hankkia sinut?

Me ei voitaisi olla enempää erilaisia äidin kanssa. Äiti halusi aina perheen ja olla äiti. Minä en koskaan.

Sukusi varmasti häpeää sinua.

Vierailija kirjoitti:

Niin, me lapsellisethan emme elä täyttä elämää,

Elättekö? Ulkopuoliselle näyttää siltä että olette lastenne palvelusväkeä. Ymmärrettävästä syystä mutta silti. 

Vierailija kirjoitti:

Eipä minunkaan elämään lapsi mahtuisi kun käyn kokopäivätyössä. Jos olen viideltä kotona, eipä siinä montaa tuntia iltaa jää kun pitää alkaa nukkumaan valmistautua. Illalla pitää vielä ehtiä kotityöt ja välttämättömien asioiden hoitaminen. Unta tarvitsen mielellään 9 tuntia. Aamulla ei ehdi kuin valmistautua töihin. Vaikka ei mitään kummempaa harrastaisi niin aika on silti kortilla. 

Kyllähän ne vanhemmatkin käy kokopäivätöissä. Muksu viideltä päikystä kotiin, viikonloppuna valmiiks tehty safka mikroon, sitten päälle tunniksi ulkoilemaan koko perhe, iltapesut ja iltapala ja nukkumaan. Sängyssä ollaan n. klo 20. Ehtii hyvin nukkua riittävät yöunet, vaikka herätys on lapsen/lasten takia aikaisemmin. Viikonloppuna siivotaan ja valmistellaan tuleva viikko niin arkena on helpompaa. Jos arkena pitää jotakin välttämättömyyksiä hoitaa niin toinen vanhempi hoitaa jälkikasvun ja toinen käy kaupassa/laittaa pyykit/hakee paketit postista jne.

No sitten on varmasti ihan oikea ratkaisu, ettei ole lapsia hankkinut. 🤷

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et käy edes kynsisalongissa? Härregud. Ei kyllä sitten millään ehdi lastakaan.

En todellakaan ehdi. Kestää 2-3 tuntia! En myöskään käy baareissa tai kovin usein edes ruokaravintoloissa, koska se vie koko illan ja veisi seuraavan päivänkin, mikäli en menisi autolla ja olisi vesilinjalla

Miten ihmeessä joku pystyy elämään täyttä elämää ja hoitamaan siinä sivussa pahimmillaan useamman kuin yhden lapsen? Ap

Oletko kysynyt äidiltäsi miten hänellä oli aikaa hankkia sinut?

Me ei voitaisi olla enempää erilaisia äidin kanssa. Äiti halusi aina perheen ja olla äiti. Minä en koskaan.

Sukusi varmasti häpeää sinua.

Luultavasti niillä on muutakin ajateltavaa :D

Olen lapseton nelikymppinen enkä saa parisuhdettakaan mahtumaan elämääni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, me lapsellisethan emme elä täyttä elämää,

Elättekö? Ulkopuoliselle näyttää siltä että olette lastenne palvelusväkeä. Ymmärrettävästä syystä mutta silti. 

Ketä sinä palvelet? Tai kuka palvelee sinua? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Työt, harrastukset, kunnon yöunet, parisuhde, oma aika sekä sosiaaliset menot + muut."

 

Tämän listan jälkeen jäi lähinnä mietityttämään, että mitä "oma aika" on, jos ei esim. harrastuksia ja sosiaalisia menoja. Itselleni juuri nuo ovat sitä omaa aikaa.

Kaikki ihmisen aika on ihmisen omaa aikaa. Kenen muunkaan aikaa se voisi olla?

Sen kenen tarpeet on tärkeimmät eli yleensä lapsen 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, me lapsellisethan emme elä täyttä elämää,

Elättekö? Ulkopuoliselle näyttää siltä että olette lastenne palvelusväkeä. Ymmärrettävästä syystä mutta silti. 

Ketä sinä palvelet? Tai kuka palvelee sinua? 

Huolehdin ihan itse itsestäni, kiitos kysymästä

Ihan kiva, mutta kukaan ei sano kynsisalonki. 

Taitaa kuitenkin alkaa kaduttaa, kun täällä asiasta avaudut?

Vierailija kirjoitti:

Sama, olen 34v enkä tajua miten pitäisin paketin kasassa jos olisi vielä lapsikin. Enkä edes tee vaativaa uraa vaan opiskelen.

Nyt istun hetken väsyneenä sohvalla teekupin kanssa ennen kuin alan laittaa ruokaa. Ehkä tunti-pari vielä opiskelujuttuja, sitten iltalenkki koiran kanssa, joku leffa ja 8-9h yöunet. 

Mä mietin tota tosi paljon ennen kuin tein lapsen. Paketti on pysynyt kasassa yllättävän helposti. Lapsi tuli kesken opiskelujen ja jotenkin lapsi antoi enemmän motivaatiota ja potkua hoitaa hommat. Palasin opiskelujen pariin kun lapsi oli 6kk ja tein vuodessa 80op, mihin en ollut ennen lasta pystynyt (tai viitsinyt yrittää). Pelkäsin tosi paljon sitä, että mistään ei tule mitään kun on lapsi, mutta jotenkin sitä oppii priorisoimaan ja aikatauluttamaan arjen tosi hyvin kun on vain pakko. Tällä kommentilla en tarkoita sitä, että äkkiä nyt hommaamaan lapsi vaan, että ihminen kummasti pystyy moneen asiaan.