Miksi läskifobia jyräsi taas kehopositiivisuuden?

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä sitä vihaa, joka kohdistuu lihaviin ihmisiin. Joku saa mielihyvää seksistä, joku saa mielihyvää liikunnasta, joku saa mielihyvää syömisestä. Jos jonkun ainoa mielihyvää tuottava asia elämässä on syöminen, niin syökööt. Ei ole minulta pois. Miksi tällaisen ihmisen pitäisi elää vailla mielihyvän kokemuksia? Myös hoikilla on sairauksia, myös hoikat saavat syöpiä jne. Olga Temonen oli kaunis ja hoikka, mutta sairastui ja kuoli.

Syökööt itsensä vaikka hengiltä. Yleensä ihmiset jotka hakevat mielihyvää syömisestä eivät hallitse sitä ja se on se todellinen ongelma. Osa ihmisistä hakee mielihyvää huumeista eikä sekään ole kovin tervettä. Osa ihmisistä hakee seksuaalista mielihyvää kielletyistä asioista. Kaikille edellä mainituille on yksi yhteinen tekijä, itsekontrolli on pettänyt. Ongelma ei ole mielihyvän hankkiminen vaan se, että ihminen ei enää kontrolloi itseään vaan mielihyvä kontrolloi ihmistä ja se on se ydin ongelma.

Ruoan tuotanto on suurimpia päästölähteitä maapallolla. Liika syöminen on väärin ympäristöä kohtaan, kun ruokaa tuotetaan tuhansia miljardeja kiloja sellaisille, joiden ei kannattaisi oman itsensä vuoksi syödä niin paljon. Toki myös suuri taloudellinen taakka yhteiskunnille. Ja kyllä, kertoo itsekontrollin puutteesta, kukaan ei haluaisi olla lihava.

Ozempic tuli ja lopetti hengästyvän ihravalaan palvonnan.

Koska läski on rumaa. t. Itsekin läski.

Ja koska tällaiset kampanjat ovat propagandaa, yritystä muokata ihmisten mieliä, mielipiteitä, tuputtaa omaa mielipidettä tilalle,  ne usein ovat tehottomia sitten kuitenkin. Vaikka mainonta jyllää ja toimii vaikka on puhdasta propagandaa.  Mutta se on sellaista vapaaehtoista tietyllä tapaa, jotkin mainokset iskevät johonkin mistä ihminen pitää tai jota haluaa, ja vaikka se usein on sellaista vaikuttamista, ettei ihminen edes tiedosta olevansa mainonnan uhri.

Tällaiset kehopositiivisuuskampanjat tulevat usein ylhäältä päin, so-so-asenteella. Niissä usein se ei-toivottu mielipide, käytös tms esitetään ala-luokkaisena, junttina, köyhien, kouluttamattomien juttuna. Ja tällainen ylimielisyys ja alentuvaisuus saa monet ärtymään, puolustuskannalle: mikä sinä olet sanomaan minulle, mistä minun pitäisi pitää? jos en pidä jostakin, niin en pidä.

Toisten mielipiteitä on vaikea muuttaa ja usein se onkin hyödytöntä energian tuhlausta. Jos kehopositiivisuudella tuotiin edes vähän itseluottamusta ja hyvää mieltä lihaville ihmisille, niin OK. Yhteisöjen mielipiteisiin sillä en usko olleen juuri merkitystä. Jotkut firmat ottivat kehopositiivisuuden kyynisesti keppihevosekseen (niin kuin ottavat vaikkapa priden tai Ukrainan tai metoon tai Jesuismikätahansa-jutut) saadakseen myönteistä julkisuutta ja hyvesignaloijien hyväksynnän, mutta siinäpä se.

Perusoletus yhteiskunnassa on että naisen kuuluu olla kaunis ja laiha. Huomasin tämän käytännössä kun muutuin näkymättömäksi lihottuani lyhyessä ajassa. Ennen olin kehopositiivinen mutta nyt harkitsen laihdutuslääkkeitä. En kestä enää olla näkymätön. 

Kyllä ainakin tänä päivänä se kauneusihanne on se, että rauta nousee ja burgeri maistuu. Voisihan sitä joskus käydä joskus lenkilläkin ja popsia salaattia.

t. nim. Solakkuus kunniaan

Yksi kituuttaa ja rääkkää itseään ollakseen laiha. Toinen nautiskelee ja on lihava. Ehkäpä se on se, joka suututtaa laihoja. He kärsivät, eivätkä jaksaisi rääkätä itseään. Sitten tulee lihava, jota ei edes kiinnosta rääkätä itseään. Sitten siitä vedetään herneet nenään, lol!

Läskien vihaaminen on psykologinen ongelma läskivihaajien päässä. Ongelma ei ole läski henkilö, vaan vihaa kokeva henkilö, joka ei halua, saati osaa kontrolloida vihaansa. Terapian tarpeessa ovat.

Mä toivon paluuta yhtenäiskulttuuriin. Elettäisiin kaikki sulassa sovussa. Läskifoobikko ja kehopositiivinen voisivat olla ystäviä. Ja mennä vaikka naimisiin. Rakkaus voittaa.

Vierailija kirjoitti:

Pidän hyvänä asiallista ja rehellistä keskustelua. Ylipaino ja varsinkin lihavuus on epäterveellistä, alentaa elämänlaatua ja pituutta. Tekee laskua yhteiskunnalle. Ei ole mitään syytä olla pyrkimättä parempaan kohti sopivaa painoa ja kehonkoostumusta. 

Samaa mieltä. Kunhan muistetaan myös myötätunto laihduttajia kohtaan... Hankaloittavia tekijöitä voi olla matkassa mukana.

Haluaisin harrastaa liikuntaa enemmän. Mutta minulla on hengenahdistusta, paineen tunnetta rintakehässä, ihan levossakin. Tämä on tappanut paljon motivaatiota liikuntaan. Oikeasti... jotkut päivät ovat menneet minulla siihen, että yritän helpottaa hengittämistä. Ei kuitenkaan mitään vinkumista kuulu. Jokainen päivä on myös erilainen. Tuntuu, että jos hengittää vähänkin jotain väärää, pahenee. Jos jännittää, pahenee. Nukun huonosti, syön huonosti, pahenee. Jokin kuuma ja kostea tila, esim sauna, pahenee, viimeaikoina olen tuon huomannut. Portaita kävellessä, mitä ylemmäs menee, tuntuu että pahenee. Syö aivan liikaa sokeria, pahenee sydämen tykytyksen kera. Liikunta joko helpottaa tai pahentaa oloa. Ärtyneisyys, kun oikein ärsyttää, näyttää helpottavan oloa joskus. Itkeminen helpottaa, mutta samalla paineentunne näyttää heti tulevan takaisin. Raitis ulkoilma näyttää helpottavan. Makuu asento pöytää vasten tyynyn kanssa näyttää helpottavan. Astmaa ei olla ikinä diagnosoitu. En tupakoi.

En tiedä, mistä johtuu. Pitäisi yrittää selvittää... Mutta verikokeeseen pääsen vasta kesällä, niin on suunniteltu...

Ei sillä. Ei se ole laihduttamista estänyt. BMI 33.4:stä BMI 25.4:ään. Masentavaa kuitenkin, että paino on pitkään aikaan vain junnannut edes takaisin...

Onneksi sentään on fyysinen työ. Mutta oikeasti. Haluaisin keskittyä ihan muihin asioihin kuin johonkin hiton HENGITTÄMISEEN. Väsyttää jo. Vanhemmat eivät noteeraa, äiti tulee heti ärtyneeksi, jos tästä edes mainitsen. Heti sanoo, että entä jos kyseessä on vain ahdistus. Mutta en edes tunne jännitystä, mielentila on rauhallinen, ja silti näin. Tai sitten aina se, että vain kuvittelen, koska keskityn liikaa tai ajattelen asiaa liikaa = nosebo? Rautalisä helpotti ihan pahimpaan hengenahdistukseen, joten en tiedä, että voiko tämä johtua pelkästään raudasta. Kuukauden vasta lisää syönyt...

Vierailija kirjoitti:

Ozempic tuli ja lopetti hengästyvän ihravalaan palvonnan.

Ozempicilla on todettu olevan vakavia sivuvaikutuksia, joiden seurauksena jotkut julkkiset ovat muuttuneet epäterveellä tavalla tunnistamattomiksi kuten Ozzyn tytär Kelly Osbourne ja Ryan Seacrest. Etenkin heidän kasvonsa näyttävät oudoilta.

https://edition.cnn.com/2025/12/11/entertainment/kelly-osbourne-dramati…

https://www.nickiswift.com/2065296/ryan-seacrest-aging-ozempic-face-new…

Ikinä en ole yhtäkään ylipainoista haukkunut tai nimitellyt, hoikkana olen kyllä kuullut olevani vaikka mikä ja sairastavani ilman muuta bulimiaa tai anoreksiaa.

No siis faktahan on se, että kaikilla ei ole samanlaiset kortit laihduttamiseen. Jos lapsi saa huonon mallin vanhemmiltaan, niin kuka meistä on oikea syyllistämään tätä 20-vuotiasta aikuiseksi kasvanutta lasta?

Kukin saa olla sellainen kuin on.

Juurihan se itsensä keskitysleirivangiksi ohentanut kelly osbourne haukuttiin laihuuden takia. Mielestäni nykyään somesta löytää jokaiselle jotain sisältöä mihin voi jämähtää omaan kuplaan. En näe erityisiä fobioita.

Fobia tarkoittaa että pelkää esimerkiksi avoimia paikkoja kuten agorafoobikko tekee. Ei kai kukaan suoranaisesti pelkää lihavia ihmisiä näiden suuren painon takia?

Ikävä kyllä 80% kansasta syö itselleen sydän ja verisuonitauteja kuormittaen terveydenhuoltoa.

Veroprosentti rasvaprosentin mukaan 👍

Todellisuudessa pohjimmiltaan hyvin ylipainoiset haluaisivat olla normipainoisia, vaikka muuta positiivisuuksissaan väittäisivätkin. Samoin melko harva pitää ylipainosuuttaa kauniina ihan tosissaan ja kukapa ei haluaisi näyttää kivalta. Tietenkin myös lihavia ihmisiä rakastetaan sellaisina kuin he ovat, mutta se ei poista toivetta olla ihan nätti. 

 Kun keino laihtumiseen löytyi, sitä käytettiin. Tällä en tarkoita sitä, että lihavia saisi syrjiä tai he eivät saisi pysyä lihavina. Nyt kehon koon voi halutessaan valita, mikäli osuu siihen ikkunaan, jolla on varaa ja keholle sopii lääkkeet. Ei se kaikille ole ratkaisu tietenkään. Ajattelinkin joitain vuosia sitten, että kehopositiivisuus on hieman itsensä fuulaamista, jotta kestäisi olotilansa. 

Tuo Kelly O on aivan järkyttävä, siis ero verrattuna vain parin vuoden takaiseen. Kaikki personaallisuuden piirteet ovat kadonneet. Tiedän että isä on kuollut, mutta sehän oli Ozzy joka on ollut lääketieteellinen ihme jo 10 vuotta. Tuskin mikään dramaattinen ylläri hänen poismenonsa. Kellly näyttää siltä että seuraa perässä ihan pian.

Itse en ole niin valaistunut, että en suhtautuisi omaan lihomiseeni hieman pelokkaasti. Ajattelen, että elämä olisi hirveää hyvin lihavana, enkä toivo sellaista itselleni. Toisaalta en niinkään pelkää muiden ylipainoa. Jonkin verran toki säälin, jos kyse on sairaudesta ja riippuvuudesta johtuvasta tilasta. Ne ovat hankalia vaivoja ne.

Vierailija kirjoitti:

Yksi kituuttaa ja rääkkää itseään ollakseen laiha. Toinen nautiskelee ja on lihava. Ehkäpä se on se, joka suututtaa laihoja. He kärsivät, eivätkä jaksaisi rääkätä itseään. Sitten tulee lihava, jota ei edes kiinnosta rääkätä itseään. Sitten siitä vedetään herneet nenään, lol!

Entäs kun nautiskelee, ei rääkkää yhtään ja on laiha eikä yhtään suuttunut kenellekään?

T: anorektikko, bulimikko, luuranko, läpipasko, kukkakeppi, lauta, pulkannaru ja vaikka mitä muuta