Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uupumus ja ero
09.03.2026 |
Kysyisin arvon raadilta, että miten te näette seuraavan casen. Meillä oli pitkä parisuhde takana (+25 vuotta), pari lasta ja nyt ollaan erottu ja asutaan erillään.
Parisuhteessa oli toisen ymmärtämiseen liittyviä ongelmia, mutta ei juuri muita ongelmia, joita ei kaikissa parisuhteissa olisi. Tämän lisäksi minulle kasaantui hitaasti usean vuoden aikana syvä uupumus, jolloin puolisoni koki, etten enää huomioi häntä, hän joutui pienentämään itseään, kokemaan syyllisyyttä tarpeistaan, miettimään riittäkö hän ja niin edelleen. Täysin relevantteja syitä, joita en kiistä ollenkaan. En ymmärtänyt ollenkaan tilaani ja uupumustani. Tämä on selvinnyt minulle vasta 5kk päästä, kun vaadin työnantajalta kevennystä työkuormaani ja sumu alkoi hälvetä päästä.
Olen reflektoinut itseäni merkittävän määrän eroprosessin aikana ja tunnistanut melko monta kohtaa, jossa olen tehnyt väärin reflektoinnin lopputuloksen näkökulmasta. Myös exäni sanoitti, että hän näkee sen valtavan työmäärän, jonka olen tehnyt itseni kanssa. Olen tehnyt kuitenkin parhaani kokoajan sillä kyvyllä, joka minulla on ollut uupumuksen keskellä käytössä. Koen, että työ aiheutti 50 % tästä ja parisuhde itsessään 5 %, loput oli muita syitä. En koe siis parisuhdetta ongelman osana.
Nyt ex-puolisoni on itse täysin uupunut ja lähes burnoutissa samoista syistä kuin minä olin. Hän haki eroa, kävimme pariterapiassa ja ero on lukittu tällä hetkellä (harkinta-aikaa mennyt jo monta kuukautta) ja teki päätöksen melko nopeasti. Näen hänen tilanteensa, koska olen ollut samalla polulla ja palaamassa uupumuksesta, kun hän jatkaa edelleen kohti uupumisen lopullista seinää.
Meillä on edelleen erinomainen yhteys, ei mitään riitoja tai äänenkorotuksia edes kriisin huipulla vaan kaikki on mennyt oikeasti upeasti. Meillä ei ole syyllistämistä, katkeruutta eikä keskinäistä vihaa. Kumpikin arvostaa toista, auttaa, tukee ja yhdessä hoidetaan lasten asiat ja arjen pyörittäminen tahollamme. Jos tätä eroprosessia voisi jotenkin kuvata niin ero on ollut niin kaunis ja rehellinen kuin se voi olla. Olemme keskustelleet jatkosta yhden kerran ohimennen ja exäni sanoi, että katsotaan vaikka viiden vuoden päästä tilannetta.
Tämä on minulle vaikeaa, koska en uupumukseltani pystynyt reagoimaan niihin viitteisiin, jotka viittasivat eroon ja exäni kuormitukseen. Tässä pohdinkin, että odotanko, että exän uupumus poistuu ja sumu tunteiden ympäriltä häviää, että onko mahdollista vielä katsoa elämää yhdessä uudelta pohjalta vai pitääkö tästä lähteä elämään omaa elämääni ja katsella uutta parisuhdetta, kun sen aika tulee joskus, jos tulee. Kaikesta tästä huolimatta rakastan exääni ja toivon hänelle kaikkea hyvää.
Olen aidosti pahoillani, että en pystynyt puuttumaan ja hoitamaan niitä asioita, jotka olisi ajallaan pitänyt hoitaa ja siitä, että olen vetänyt exäni mukaan tähän aiheuttamani kuormituksen pohjalta. Toki exällä oli aivan valtava työkuorma, syöpäepäily ja hän menetti molemmat vanhempansa muutamia vuosia sitten muutaman viikon sisällä, joten ulkopuolisia tekijöitäkin on ollut. Minusta tämä tuntuu turhalta erolta, mutta minkäs teet, kun toisen tila on tuo mikä se on.
Kertokaahan ajatuksianne!
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Minusta aika erikoista ajatella parisuhde jotekin ihan erilleen kaikesta muusta elämästä ja toiminnasta, myös siitä uupumuksesta.
Sillä on väliä, miten toimii erityisen kuormittavissa ja vaikeissa elämäntilanteissa siinä suhteessa. Sinä ilmeisesti et juuri pystynyt huomiomaan puolisoasi ja katsomaan asioita ja yhteiselämää hänenkin kannaltaan aikoinaan. Nuo ovat isoja asioita ja ongelmia parisuhteessa.
Se, että olet ymmärtänyt paljonkin menneestä, ei taikasauvalla voi korjata tapahtunutta ja siitä pidemmän ajan saatossa aiheutuneista muutoksia.
Tuntuu, ettet edelleenkään oikein näe toisen kannalta asioita, kun ajattelet eron olevan nyt "turha". Kyllä sillä on tietenkin oleelliinen merkitys mitä kumppanisi on kokenut ja läpikäynyt. Ja miltä hänestä tuntuu kaiken jälkeen. Lisäksi hänen voimansa ovat nyt loppu. Enkä usko todella, että tuolla historialla vain omista asioistaan ja töistään johtuen. Kyllä hänellä on aika raskas emänvaihe takana, isolta osin myös sinun ja käytöksesi takiasi, vaikka muitakin kurmittavia tekijöitä on ollut. Olitko hänelle esimerkiksi tukena, kun hän kohtasi vanhempiensa kuoleman?
Minusta näyttää siis siltä, että ajattelet suhdetta ja asioita edelleen jotenkin isosti vain omalta kannaltasi.
Tilanne on nyt mikä on, etkä sinä voi palata ajassa taaksepäin (ja tehdä toisin), vaikka oletkin nyt oivaltanut asioita ja ehkä jatkossa toimisitkin toisin. Anna isompi merkitys kumppanisi kulkemalle tielle ja seurauksille.
Sain kiitosta siitä, että tuin häntä hänen menetyksissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Exäsi sanoi aika selvästi että katsotaan 5 vuoden päästä. Sinulla on edelleen tosi pahoja parisuhteen ymmärtämiseen liittyviä juttuja. Ehkä olisi paras että olisit nyt tuon 5 vuotta ihan itsekseen ja työstäisit tätä asiaa. Jos et halua asiaa itseksesi käsitellä, unohda exäsi parisuhdemielessä.
Hän sanoi sen kriisin/kuormituksen huipulla, joten paljonko sille voi antaa arvoa todellisuudessa? Uupunut ihminen sanoo usein kaikkea tällaista, koska hän ei muuhun kykene. Olen perehtynyt aika paljon uupumukseen ja burnoutiin osana reflektointiani, joten uskon ymmärtäväni tästä asiasta jotain.
Sanoi tuon missä kontekstissa hyvänsä, sinulla on edelleenkin pahoja vaikeuksia ymmärtää yhtään mitään. Minusta näyttää siltä että et ymmärrä uupumuksesta ja burnoutista yhtikäs mitään. Lue viimeinen lause uudelleen ja jätä se exäsi rauhaan.
Terapiakulttuuri ja kaikesta muka aina rauhassa sovitaan ja keskustellaan , ei ole tainnut oikeasti edes ollut rankkaa kun ei ole riidelty edes kunnolla
Kai nää keskiluokka perheet on tollasia tyhjän nyhjääjiä . Lopeta se keskusteleminen siitä ei kukaan juurikaan tykkää se on aina sitä että nainen ei ota vastuuta yhtään mistään vaan kimmastuu ja on kuin seinä , kaikesta mistä yrität saada naista ottamaan vastuuta ja reflektoimaan saat vaan samat jutut eri muodossa bumerangina takaisin- naiseen kuin naiseen on suhtauduttavaa "ymmärtäväisen etäisesti" ottamalla sanomiset toisesta korvasta sisään toisesta ulos ja pidettävä mielessä että kyseessä ei ole vertainen ihminen vaan n. henkisesti 12-vuotias. Luot positiivista ilmapiiriä ja kuittaat valitukset syytökset ja vaatimukset huumorilla "äläs nyt vaimo kiukuttele" jne jne... Samalla aina teet kuten ite haluat menet ja tulet ilman että on mitään sanavaltaa tai muuta teet sen aina selväksi.
Oikeasti Uuno Turhapuro on se roolimalli miten saada pitkä ja toimiva avioliitto. Kaikki muut käytänteet aiheuttaa sen että olet alisteinen ja onneton tai jatkuvassa riidassa. Ja tuollaista ruotsalaistyyppistä diskuteeraamista ei juuri kukaan nainen arvosta ne haluaa munaa ja päätöksiä. Ne tyydyttyy siitä kun esität että tämä on suunnitelma viikonloppuna tehdään nämä asiat tässä järjestyksessä , sitten ne tehdään. Sanovat että kiva juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta aika erikoista ajatella parisuhde jotekin ihan erilleen kaikesta muusta elämästä ja toiminnasta, myös siitä uupumuksesta.
Sillä on väliä, miten toimii erityisen kuormittavissa ja vaikeissa elämäntilanteissa siinä suhteessa. Sinä ilmeisesti et juuri pystynyt huomiomaan puolisoasi ja katsomaan asioita ja yhteiselämää hänenkin kannaltaan aikoinaan. Nuo ovat isoja asioita ja ongelmia parisuhteessa.
Se, että olet ymmärtänyt paljonkin menneestä, ei taikasauvalla voi korjata tapahtunutta ja siitä pidemmän ajan saatossa aiheutuneista muutoksia.
Tuntuu, ettet edelleenkään oikein näe toisen kannalta asioita, kun ajattelet eron olevan nyt "turha". Kyllä sillä on tietenkin oleelliinen merkitys mitä kumppanisi on kokenut ja läpikäynyt. Ja miltä hänestä tuntuu kaiken jälkeen. Lisäksi hänen voimansa ovat nyt loppu. Enkä usko todella, että tuolla historialla vain omista asioistaan ja töistään johtuen. Kyllä hänellä on aika raskas emänvaihe takana, isolta osin myös sinun ja käytöksesi takiasi, vaikka muitakin kurmittavia tekijöitä on ollut. Olitko hänelle esimerkiksi tukena, kun hän kohtasi vanhempiensa kuoleman?
Minusta näyttää siis siltä, että ajattelet suhdetta ja asioita edelleen jotenkin isosti vain omalta kannaltasi.
Tilanne on nyt mikä on, etkä sinä voi palata ajassa taaksepäin (ja tehdä toisin), vaikka oletkin nyt oivaltanut asioita ja ehkä jatkossa toimisitkin toisin. Anna isompi merkitys kumppanisi kulkemalle tielle ja seurauksille.
Sain kiitosta siitä, että tuin häntä hänen menetyksissään.
Okei. En nyt ihan sitten näe, miten se oma uupumuksesi vaikutti niin negatiivisesti suhteeseen? Jos tuit toista ja teit osasi kotona. Ehkä on kyse kuitenkin enempi muista asioista sitten, mitä exäsi sanoo eron syiksi?
Kuitenkin kirjoituksesta tulee ilmi se, ettet ole hyväksynyt nykytilannetta. Toisen ajattelua ja kokemusta ei voi muuttaa. Tukena voi olla.
Lähtisin ehkä kuitenkin nykytilanteen ja tapahtuneen hyväksymien kautta liikkeelle. Ja siitä sitten eteenpäin johonkin suuntaan askel kerrallaan. Ehkä se on ero, tai ehkä suhteellanne on mahdollisuus vielä. Ei kannata kiirehtiä ajatuksissa asioiden edelle ja tulevaan niin kovin, vaan ehkäpä keskittyä enemmän nykyhetkeen ja nykytilanteeseen? Antaa arvo ja aika myös toisen kokemalle. Voimia sinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta aika erikoista ajatella parisuhde jotekin ihan erilleen kaikesta muusta elämästä ja toiminnasta, myös siitä uupumuksesta.
Sillä on väliä, miten toimii erityisen kuormittavissa ja vaikeissa elämäntilanteissa siinä suhteessa. Sinä ilmeisesti et juuri pystynyt huomiomaan puolisoasi ja katsomaan asioita ja yhteiselämää hänenkin kannaltaan aikoinaan. Nuo ovat isoja asioita ja ongelmia parisuhteessa.
Se, että olet ymmärtänyt paljonkin menneestä, ei taikasauvalla voi korjata tapahtunutta ja siitä pidemmän ajan saatossa aiheutuneista muutoksia.
Tuntuu, ettet edelleenkään oikein näe toisen kannalta asioita, kun ajattelet eron olevan nyt "turha". Kyllä sillä on tietenkin oleelliinen merkitys mitä kumppanisi on kokenut ja läpikäynyt. Ja miltä hänestä tuntuu kaiken jälkeen. Lisäksi hänen voimansa ovat nyt loppu. Enkä usko todella, että tuolla historialla vain omista asioistaan ja töistään johtuen. Kyllä hänellä on aika raskas emänvaihe takana, isolta osin myös sinun ja käytöksesi takiasi, vaikka muitakin kurmittavia tekijöitä on ollut. Olitko hänelle esimerkiksi tukena, kun hän kohtasi vanhempiensa kuoleman?
Minusta näyttää siis siltä, että ajattelet suhdetta ja asioita edelleen jotenkin isosti vain omalta kannaltasi.
Tilanne on nyt mikä on, etkä sinä voi palata ajassa taaksepäin (ja tehdä toisin), vaikka oletkin nyt oivaltanut asioita ja ehkä jatkossa toimisitkin toisin. Anna isompi merkitys kumppanisi kulkemalle tielle ja seurauksille.
Sain kiitosta siitä, että tuin häntä hänen menetyksissään.
Okei. En nyt ihan sitten näe, miten se oma uupumuksesi vaikutti niin negatiivisesti suhteeseen? Jos tuit toista ja teit osasi kotona. Ehkä on kyse kuitenkin enempi muista asioista sitten, mitä exäsi sanoo eron syiksi?
Kuitenkin kirjoituksesta tulee ilmi se, ettet ole hyväksynyt nykytilannetta. Toisen ajattelua ja kokemusta ei voi muuttaa. Tukena voi olla.
Lähtisin ehkä kuitenkin nykytilanteen ja tapahtuneen hyväksymien kautta liikkeelle. Ja siitä sitten eteenpäin johonkin suuntaan askel kerrallaan. Ehkä se on ero, tai ehkä suhteellanne on mahdollisuus vielä. Ei kannata kiirehtiä ajatuksissa asioiden edelle ja tulevaan niin kovin, vaan ehkäpä keskittyä enemmän nykyhetkeen ja nykytilanteeseen? Antaa arvo ja aika myös toisen kokemalle. Voimia sinne.
Syyksi on sanoitettu tämä: "puolisoni koki, etten enää huomioi häntä, hän joutui pienentämään itseään, kokemaan syyllisyyttä tarpeistaan, miettimään riittäkö hän ja niin edelleen."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uupumusta ei ollut 1950 - 2010, silloin käytiin töissä. Keksitty asia kun kaali sekaisin.
Silloin oli pultsareita.
Vierailija kirjoitti:
Uupumusta ei ollut 1950 - 2010, silloin käytiin töissä. Keksitty asia kun kaali sekaisin.
Silloin varmasti oli töitä paremmin tarjolla mutta lama-aika myös ainakin ysärillä. Aika pitkään on ollut se trendi että niillä joilla on töitä niin on liikaa, toisilla ei ollenkaan. Työ on tärkeä osa ihmisen elämää mutta ei ainoa osa. Saan itse ihottumaa teistä pula-ajan menkää töihin -huutelijoista. Suosittelen perehtymään nyky-yhteiskuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Parisuhteessa oli toisen ymmärtämiseen liittyviä ongelmia, mutta ei juuri muita ongelmia, joita ei kaikissa parisuhteissa olisi."
Tuollainen on todella iso ja laaja moneen asian vaikuttava ongelma kylläkin parisuhteessa.
Jos on toiveita vielä suhteen korjaamiselle, niin tähän asiaan ja ongelmaan pitää keskittyä isosti ja tehdä sen korjaamiseksi töitä.
Käsittelittekö pariterapissa tätä teemaa ja millä tavalla? Tuliko asiaan parannusta?
Vierailija kirjoitti:
"Parisuhteessa oli toisen ymmärtämiseen liittyviä ongelmia, mutta ei juuri muita ongelmia, joita ei kaikissa parisuhteissa olisi."
Tuollainen on todella iso ja laaja moneen asian vaikuttava ongelma kylläkin parisuhteessa.
Jos on toiveita vielä suhteen korjaamiselle, niin tähän asiaan ja ongelmaan pitää keskittyä isosti ja tehdä sen korjaamiseksi töitä.
Käsittelittekö pariterapissa tätä teemaa ja millä tavalla? Tuliko asiaan parannusta?
Ei käsitelty. Pariterapia päättyi ensimmäiseen istuntoon, ainakin toistaiseksi. Siellä kysyttiin, että mihin suuntaa tästä edetään ja sanoitin itse, että haluaisin tukia vielä tätä kokonaisuutta ja ex sanoi, että olemme eronneet ja voidaan käydä tätä läpi eron näkökulmasta. Jäin pohtimaan tätä vielä. Pariterapiaistunto oli muutamia päiviä sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse aika lailla saman kokeneena mietin, että miksi se suhde ei ole vuosien aikana tuottanut molemminpuolista tukea, vaan pikemminkin kitkaa? Että vaikka rakastetaan, niin ei jotenkin osata toimia niin, että yhteinen elämä tuottaisi enemmän energiaa kuin se vie. Onko tämä asia ihan perustavanlaatuinen ominaisuus siinä suhteen olemuksessa, vai jotain, joka on pikkuhiljaa mennyt vinoon?
Se viisi vuotta saattaisi olla sellainen aika, jossa molemmat voivat tahoillaan tutkia itseään ja ehkä myös muita suhteita, ja pohtia sitä dynamiikkaa, jonka parisuhteessa tarvitsevat. Voi olla, että jonkun toisen kanssa nämä asiat vain loksahtavat paremmin yhteen. Tai sitten tulee voimakas kaipuu yhteen puolison kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Parisuhteessa oli toisen ymmärtämiseen liittyviä ongelmia, mutta ei juuri muita ongelmia, joita ei kaikissa parisuhteissa olisi."
Tuollainen on todella iso ja laaja moneen asian vaikuttava ongelma kylläkin parisuhteessa.
Jos on toiveita vielä suhteen korjaamiselle, niin tähän asiaan ja ongelmaan pitää keskittyä isosti ja tehdä sen korjaamiseksi töitä.
Käsittelittekö pariterapissa tätä teemaa ja millä tavalla? Tuliko asiaan parannusta?
Ei käsitelty. Pariterapia päättyi ensimmäiseen istuntoon, ainakin toistaiseksi. Siellä kysyttiin, että mihin suuntaa tästä edetään ja sanoitin itse, että haluaisin tukia vielä tätä kokonaisuutta ja ex sanoi, että olemme eronneet ja voidaan käydä tätä läpi eron näkökulmasta. Jäin pohtimaan tätä vielä. Pariterapiaistunto oli muutamia päiviä sitten.
Koetko, että nämä toisen ymmärtämisen ongelmat ovat olleet molempiin suuntiin, vai enemmän toiseen suuntaan, kumpaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Parisuhteessa oli toisen ymmärtämiseen liittyviä ongelmia, mutta ei juuri muita ongelmia, joita ei kaikissa parisuhteissa olisi."
Tuollainen on todella iso ja laaja moneen asian vaikuttava ongelma kylläkin parisuhteessa.
Jos on toiveita vielä suhteen korjaamiselle, niin tähän asiaan ja ongelmaan pitää keskittyä isosti ja tehdä sen korjaamiseksi töitä.
Käsittelittekö pariterapissa tätä teemaa ja millä tavalla? Tuliko asiaan parannusta?
Ei käsitelty. Pariterapia päättyi ensimmäiseen istuntoon, ainakin toistaiseksi. Siellä kysyttiin, että mihin suuntaa tästä edetään ja sanoitin itse, että haluaisin tukia vielä tätä kokonaisuutta ja ex sanoi, että olemme eronneet ja voidaan käydä tätä läpi eron näkökulmasta. Jäin pohtimaan tätä vielä. Pariterapiaistunto oli muutamia päiviä sitten.
Jos toinen sanoo, että tämä oli tässä, sinun täytyy kunnioittaa hänen päätöstään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Parisuhteessa oli toisen ymmärtämiseen liittyviä ongelmia, mutta ei juuri muita ongelmia, joita ei kaikissa parisuhteissa olisi."
Tuollainen on todella iso ja laaja moneen asian vaikuttava ongelma kylläkin parisuhteessa.
Jos on toiveita vielä suhteen korjaamiselle, niin tähän asiaan ja ongelmaan pitää keskittyä isosti ja tehdä sen korjaamiseksi töitä.
Käsittelittekö pariterapissa tätä teemaa ja millä tavalla? Tuliko asiaan parannusta?
Ei käsitelty. Pariterapia päättyi ensimmäiseen istuntoon, ainakin toistaiseksi. Siellä kysyttiin, että mihin suuntaa tästä edetään ja sanoitin itse, että haluaisin tukia vielä tätä kokonaisuutta ja ex sanoi, että olemme eronneet ja voidaan käydä tätä läpi eron näkökulmasta. Jäin pohtimaan tätä vielä. Pariterapiaistunto oli muutamia päiviä sitten.
Koetko, että nämä toisen ymmärtämisen ongelmat ovat olleet molempiin suuntiin, vai enemmän toiseen suuntaan, kumpaan?
Sanoisin, että varmaankin osaltaan molempiin suuntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ERo nyt olisi tullut joka tapauksessa jos olisi jäänyt töihin tai ottanut työn jossa tienaa tosi vähän ja on vastuuta tosi vähän. Yhteiskunta ei ole rakentunut enää parisuhteille tai avioliitoille. On vain työ ja sen vaatimukset, mutta työttömänäkänä ei ole varaa olla perhe tai yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Uupumusta ei ollut 1950 - 2010, silloin käytiin töissä. Keksitty asia kun kaali sekaisin.
Mun isä oli todella pahasti työuupunut 90-luvulla ja asia hoidettiin niin päin mäntyä kun olla ja voi. Että kyllä sitä työuupumusta on ollut ennenkin, onneksi sitä on osattu ruveta jollain tasolla hoitamaan. Sitten kun vielä opittaisiin ennaltaehkäisy, johon avainasemassa olisi paremmin mahdollistettu osa-aikatyö.
Itsekin ajoin päin seinää ruuhkavuosissa, kun ei ollut enää lakisääteistä oikeutta 80% työaikaan (eli pieniä koululaisia) niin työnantaja eväsi osa-aikaisen. Pakko oli painaa 100% kunnes stoppi tuli. Sen jälkeen en sitten olekaan kyennyt kokopäiväisesti työskentelemään. Ero oli täälläkin lähellä, mutta jotenkin se kuitenkin vältettiin. Joten en osaa neuvoa ap:tä mutta toivotan kovasti tsemppiä.
Vaarallista on päästää nainen töihin ja tienaamaan. Lähi-idän kulttuurit ymmärtää naisten Vaarallisuuden ja ennaltaehkäisevästi hunnuttavat naiset hellan ääreen.
Parisuhteessa Valta kuuluu miehelle. Naiselle vallan ja vapauden antaminen on hulluuttaa siitä seuraa kaaos ja sekasorto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Parisuhteessa oli toisen ymmärtämiseen liittyviä ongelmia, mutta ei juuri muita ongelmia, joita ei kaikissa parisuhteissa olisi."
Tuollainen on todella iso ja laaja moneen asian vaikuttava ongelma kylläkin parisuhteessa.
Jos on toiveita vielä suhteen korjaamiselle, niin tähän asiaan ja ongelmaan pitää keskittyä isosti ja tehdä sen korjaamiseksi töitä.
Käsittelittekö pariterapissa tätä teemaa ja millä tavalla? Tuliko asiaan parannusta?
Ei käsitelty. Pariterapia päättyi ensimmäiseen istuntoon, ainakin toistaiseksi. Siellä kysyttiin, että mihin suuntaa tästä edetään ja sanoitin itse, että haluaisin tukia vielä tätä kokonaisuutta ja ex sanoi, että olemme eronneet ja voidaan käydä tätä läpi eron näkökulmasta. Jäin pohtimaan tätä vielä. Pariterapiaistunto oli muutamia päiviä sitten.
Jos toinen sanoo, että tämä oli tässä, sinun täytyy kunnioittaa hänen päätöstään.
Ex sanoi myös, ettei tällä hetkellä pysty parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Parisuhteessa oli toisen ymmärtämiseen liittyviä ongelmia, mutta ei juuri muita ongelmia, joita ei kaikissa parisuhteissa olisi."
Tuollainen on todella iso ja laaja moneen asian vaikuttava ongelma kylläkin parisuhteessa.
Jos on toiveita vielä suhteen korjaamiselle, niin tähän asiaan ja ongelmaan pitää keskittyä isosti ja tehdä sen korjaamiseksi töitä.
Käsittelittekö pariterapissa tätä teemaa ja millä tavalla? Tuliko asiaan parannusta?
Ei käsitelty. Pariterapia päättyi ensimmäiseen istuntoon, ainakin toistaiseksi. Siellä kysyttiin, että mihin suuntaa tästä edetään ja sanoitin itse, että haluaisin tukia vielä tätä kokonaisuutta ja ex sanoi, että olemme eronneet ja voidaan käydä tätä läpi eron näkökulmasta. Jäin pohtimaan tätä vielä. Pariterapiaistunto oli muutamia päiviä sitten.
Jos toinen sanoo, että tämä oli tässä, sinun täytyy kunnioittaa hänen päätöstään.
Ex sanoi myös, ettei tällä hetkellä pysty parisuhteeseen.
Aivan. Ei varmaan pystykään. Siksi se ero lienee hyvä ratkaisu.
Yyyyyhyyyyy nyyyyyyh en jaksa enää
Sanot sille että suksi suolle
Pahinta on mennä parisuhde terapioihin
Siellä naisterapeutti syyllistää ja alistaa miestä vaimon kanssa ja maksat tosta paskasta
Parhaiten naisiin jotka on noin "kylmää" toimii kun sanoo vaan että erotaan ja katoaa , sitten se soittaa parin viikon päästä ja asenne muuttuu
Kasvata pallit
Alue: Aihe vapaa
Kauheeta draamailua ja mitä ihmettä horinaa kaikkiahan se työ ja perhe elämä vasyttaa ja kuormittaa 😆 ihmeellistä odottaa jotain muuta