Kotiäitiyteni epäonnistui. Varokaa

Syyskuussa 2024 koin suuren ahaaelämyksen. Kuuntelin Ida Boisin haastattelun Ivan Puopolon sivuilta. Ida ja 500 kommentoijaa hehkutti kuinka nainen ei oikeasti halua töihin vaan haluaa olla kotiäiti. Olin silloin kyllästynyt työhön ja sanoin itseni irti ja jäin 11/2024 kotiin. Aluksi kaikki oli ihanaa. Luin Ida Boisin ihania blogeja ja tinsin kuinka kotiäitiytebii täyttää kaiken. Olin arvokas.  Olemme uskova perhe ja .mieheni luki Raamattua aamukahvilla. Sämpylän ja karjalapiirakan ja munavointuoksut täyttivät aamukodin. Ihanan lempeät kotiäidin aamut Teini vähän kiukutteli mutta nuorin nautti äidin lämmöstä. Ihmettelin kuinka olin voinut aiemmin tyytyä uraan. Kotivaimoelämän autuutta ja huolettomuutta ei raha korvannut. Tein ihania päivityksiä nettiin. Vihdoin kotiäiti. Tämä nukkui pitkään. Luki Raanattua. Leipoi ja nautti vapaudesta. Vihdoin olin uraton raamatullinen äiti jollaisia minun ja iidojen pitää olla. Meidän määrä lisääntyi uskovien piirissä. Chris Kirkiä ihailtiin. Ja Trumpin korkeita perhearvoja. Tämä ihanuus olisi lopullista eikä Jumaka halua varautumista pahaan valituilleen.

Pari kk sitten urani kotiäitinä tuli loppuun. En mene yksityiskohtiin mutta työttömyys tai äkillinen sairaus tai kuolema tai suhteen loppu voi tulla kelle vain. Mies joutuu kotivaimon kanssa koville kun vastaa yksin kaikesta. Pitää olla hyvä terveys vakaa työ ja luonne. Rakkaus lentää ulos kun ei rahaa. Ankeus tappaa.  Nyt haen työtä.

Toivon muille kotiäideille siunausta ja parempaa elämää. Hehkuttakaa edelleen kotiäidin autosta joka vaatii rikkaan miehen.