Tuntuu pahalta mieheni käytös...

Se jo riittäisi. Voi kamaluus mikä elämänkumppani!

Ei ole helppoa katsoa vierestä kun toinen kärsii, ja joissain ihmisissä se laukaisee ärtymyksen tunteen. Esim. minun on vaikea sietää läheisteni kipua ja surua ja vihaa, ja reagoin niihin usein ärtymällä. Se on tietenkin väärä reaktio silloin, kun pitäisi jaksaa olla tukena ja lievittää kärsimystä.



Voimia ap:lle, toivottavasti kipusi eivät ole mitään kovin vakavaa!

kuullostaa lähinnä siltä että olet läheisriippuvainen, ja tää kiputila kuulostaa lähinnä psykosomaattiselta. Sinua kohdellaan niin kuin annat itseäsi kohdella, eikä noihin sun oireisiin mikään vähän pitempään viikonloppuna nukkuminen auta. Kuulostat anopiltani, jonka marttyriutta olen kuunnellut yli 20v, ja aina vaan sama laulu, sen sijaan että ottaisi vastuun omasta elämästään.

Meillä ei ole ollut noin pahaa tilannetta, mutta kuitenkin sellaista, että asiat ovat olleet ¿hyvin¿ niin kauan kuin minulla menee hyvin ja jaksan. Kun olen ollut sairas tai muulla tavalla haavoittuvainen, on se lähinnä ärsyttänyt miestäni. Ja hän on suuttunut ihan omituisista asioista. Kun opiskelin, hän oli sitä mieltä, että opiskeluissani ei ole järkeä ja että minun pitäisi mennä töihin. Kun olin opintotuella ja työttömyyskorvauksella, hän valitti, kuinka paljon kulutan rahaa turhaan. (Minun mielestäni hän valitti aiheettomasti.) Kun oli huolia tai surua, ei miehelle kertominen yleensä helpottanut, hänen kanssaan on tuntunut olevan niin, että jaettu suru on kaksinkertainen suru. (Nyt on mulla oma asunto haussa. Tästä ei enää tule mitään.)

Siis vaikuttaa tekstisi perusteella, että sinun pitää olla vahvempi ja jaksaa. Kun oletkin heikko, miehesi alkaa kiukutella. Et saisi olla sairas ja väsynyt. Mieti, kuinka paljon sinulta kuluu tuon kestämiseen energiaa, jota tarvitsisit sairauden kestämiseen, tervehtymiseen ja lapseesi. Nyt miehesi pitäisi olla aikuinen ja päävastuussa ¿ mutta hän ei halua? On vihainen sinulle, kun olet sairas? Todella sydämetöntä.

Vierailija:

Minustakin tuntuu -- kuten viitonen kirjoitti -- että mieheni on empatiakyvytön. Joskus hän yrittää auttaa, mutta huomaan, että se on hänelle vastenmielistä (ja lisäksi niistä saa kuulla jälkeenpäin). En usko, että hän tulee muuttumaan koskaan.

Kun olin terve olin erittäin energinen ja jaksavainen. Tein melkein kaikki kotityöt itse (koska miestä ei huvita). Koirankin ulkoiluttaminen oli miehelle vastenmielistä. Mutta ei se haitannut minua kauheasti, koska minä jaksoin hyvin. Nyt kun olen sairas niin luulin, että mieheni jaksaisi auttaa minua ja olla empaattinen. Mutta se ei näköjään ole hänelle mahdollista. Hänen mielestään on selkeästi vastenmielistä, etten ole jaksava ja pystyvä. Se on sanoinkuvaamattoman surullista: minun aviomieheni -- tällainenkö hän on, kun minä en jaksakaan, kun minä tarvitsisin apua?

Miksi ylipäänsä toinen ihminen tulee vihaiseksi toiselle, joka sairastuu? Ei siinä ole mitään järkeä.

tuo miehesi käytös. käsket vaikka sinun vanhemmat teille kylään. kerrot vanhemmillesi etukäteen miehesi käytöksen. ja sitten kerrot kun ne tulee, koko ajan uusiksi, että miehesi tajuaa että asiat ei voi näin jatkua. jos miehesi alkaa siinä räyhäämään ja syyttelemään, ei varmaan muu auta kuin ero.



tuossa tilanteessa minä olisin kyllä lopettanu opiskelun sen ajaksi että tietää mikä sinulla on. jos on esim syöpä, mitä järkeä on opiskella, nautit vaan elämästä. en jatkais ollenkaan opiskeluja vaikka syövän sais voitettuakin, onhan sulla kuitenkin päivätyö, niin toimeentulo on. nauttisit sitten vaan elämästä.



tuntus että tuossa tilanteessa saisit sairaslomaa töistä, kun saat nukuttua niin huonosti, ja vielä ne kivut. uuvut ennen pitkää jos yrität vielä töissä käydä.



tuo miehesi käytös on kyllä aika järkyttävää, tuohan on henkistä väkivaltaa. tarvisikohan miehesi terapiaa jos on masentunut. se voisi selittää käytöksensä. ei tuommonen käytös oo normaalia, omaa rakasta puolisoa kohtaan.

Hän ajattelee että sinun saama " ylimääräinen" huomio on häneltä pois eikä voi kestää sitä. siksi käyttäytyy noin, eli suojelee omaa itseään.

" pakottaa" töihin ym. Kappas kummaa saan käteen kuukaudessa suunnilleen saman kuin hän! Ja mies on aina töissä,pitkää päivää.

Käy lukemassa nää sivut ja mieti kuulostaako tutulta.



http:// www. narsistienuhrientuki. info/

en kerro tätä relutakseni vaan sanoakseni että muunlaisiakin on.



me saimme 2 lasta minun opiskeluaikanani. mies ei valita rahasta- hänen palkkansa on yhteinen. kun voivottelin rahaa ja pitkittynyttä opiskelua, mies totesi että jos et olisi minun kanssani lapsia tehnyt olisit valmistunut ajat sitten- eli hänen mielestään " uhrauksen" tein minä.



ja koko ajan on sanonut että töihin voin mennä milloin haluan- niin kauan kun rahallisesti pärjätään. arvostaa todella suuresti työtäni kotona.

Oma mieheni käyttäytyy jokseenkin samoin tuon suhteen, että minun pitäisi olla aina vahva ja jaksaa... Hermostuu hirveästi jos itken tai olen sairas.



Mieheni taustat tuntien ymmärrän mistä miehen ahdistus kumpuaa. Mies on alkoholisti isän ja myöhemmin yh. äidin lapsi. Hänelle äiti on ollut lapsena se vahva huolehtija, ja kun myöhemmin ennen hänen isänsä ja äitinsä eroa äiti on lasten aikana itkeskellyt ja uhkaillut mm. itsemurhalla, on miehelle jäänyt kauhea trauma tästä heikkoudesta. Pelko, että koko maailma romahtaa.



En tarkoita, että asiaa pitäisi hyväksyä, mutta sen voi ymmärtää, jolloin ei ehkä kuitenkaan tunne sellaista raivoa miestään kohtaan kuin muuten tämän epäoikeudenmukaisuuden edessä.