Olen ihan puhki levottoman 5 v lapsen käytökseen - miten tätä jaksaa?
Taustatietoa: meillä on ehjä ydinperhe, molemmat vanhemmat käydään 100 % töissä. Ei ole vaihtoehtona jäädä pois töistä, osa-aikatyö ei onnistu meidän alalla. Meillä on 5-vuotias lapsi. Enempää lapsia ei ole, emmekä jaksaisikaan. Lapsi on alusta asti ollut työläs. Vauvavuosi ja pikkulapsiaika meni allergioiden yms parissa. Hoidimme lasta kotona 2,5 v ikään asti, sen jälkeen lapsi meni päiväkotiin. Tästä valitettiin sekä päiväkodissa että neuvolassa, kun olisi kuulemma pitänyt laittaa 1 v iässä päiväkotiin oppimaan tavoille. Päiväkodissa on yhä hankalaa, lapsella on levottomuutensa vuoksi tukipäätös ja aikuisilta tulee toistuvasti negatiivista palautetta lapsesta hakutilanteissa.
Alan nyt olla aivan puhki lapsen käytökseen. Lapsi on hyvinä hetkinä hurmaava: hän on sosiaalinen, verbaalisesti taitava, empaattinen, liikunnallinen ja puuhakas. Lapsi oppi 4 v iässä pyöräilemään ja luistelemaan, uimaan oppiminen on jo lähellä. Lapsi osaa luetella numeroita yli kolmeenkymmeneen asti ja sanavarasto on hyvin laaja. Lapsi osaa pelata melko hyvin ikätasoa vaativampia lautapelejä. Näistä asioista on vaikea kokea iloa, kun lapsi on jatkuvasti levoton. Lapsi puhuu usein kovaan ääneen (korvat tsekattu monesti, ei tulehdusta ja kuulo normaali) sekä hyräilee/laulaa/puhuu ison osan päivästä. Olen väsynyt jatkuvaan hölinään. Kun lasta kieltää, hän hiljenee hetkeksi ja sitten hölinä jatkuu taas. Tähän päälle vielä fyysinen levottomuus. Lapsemme kaipaa paljon liikuntaa ja purammekin energiaa päivittäin ulkona: leikkipuistoissa, pyöräilemällä, luistelemalla tai hallissa uimista opettelemalla. Tähän päälle päiväkodin ulkoilut. Arjessa on rutiinit ja vietämme yhteistä aikaa . Lapsi rauhoittuu lukemalla kirjoja, mutta koko päivääkään ei voi olla lukemassa.
Lapsi on usein levoton, tulistuu nykyisin herkästi ja on pahantuulinen useimpina päivinä. Kaiholla muistelen aikaa ennen uhmaikää (alkoi alle 2 v iässä), kun lapsi oli taaperona hyväntuulinen, puuhakas ja liikunnallinen, mutta ilman tätä kiukkua, tulistumista ja jatkuvaa levottomuutta. Olen ihan puhki jatkuvasta hälinästä ja kiukusta. Itkettää, kun en jaksa. Puoliso on aivan yhtä väsynyt ja isovanhemmatkin ovat puhki, jos ovat viettäneet päivän lapsemme kanssa.
Miten tällaisen lapsen kanssa jaksaa? Kun yritän puhua väsymyksestäni muille äideille, niin reaktio on "odotapa vaan, kun lapsesi on teini, sitten on paaalllljon isommat murheet" tai "kyllä sitä yhden lapsen kanssa pärjää, meillä on eri tavalla rankkaa kahden lapsen kanssa."
Kommentit (407)
Nyt minä en ihan kaikkea ymmärrä! Ap kertoi että olette molemmat 100% kokopäivätyössä. Se tarkoittaa ,että työpäivinä olette 5 vuotiaan kanssa n 3-4 tuntia lapsenne kanssa 2 aikuista ja vapaapäivinä tietysti koko päivän.
Miten on mahdollista ,että NORMAALIT 2 AIKUISTA , ei jaksa tuota 3-4 tuntia kuulla ja olla LAPSENSA KANSSA. Ruokailuun ja iltapalaankin tuosta kuluu tunti. 1 tunti siihen että jompikumpi vanhempi lukee lapselle kirjaa tai tekee muuta kivaa YHDESSÄ hänen kanssa.
Ja te JOUDUTTU kuuntelemaan ja katselemaan ainokaistanne peräti 1- 2 tuntia työpäivinä.
Ei näillä vanhemmilla kyllä nyt ole itsellään mieli ihan kunnossa?
Vierailija kirjoitti:
Yhteys neuvolaan, sieltä saat apua ja kenties jotain tutkimuksia lapsellesi
Mitä tutkimuksia levottomalle lapselle tarvitsee? Jotkut lapset nyt vain on levottomampia ja jotkut rauhallisempia, ei siinä sen ihmeempää.
5 vuotiaat kuluu jo johonkin liikuntaseuraan taitoluistelu kouluun tai muuhun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsi ole välttämättä nepsy, jos osaa pyörittää tahdottomia vanhempiaan. Tässä pitäisi ensin vanhempien tehdä ryhtiliike, ennen kuin lapselle asetetaan diagnoosi
Sitä terveydenhoitokin nykyään korostaa. Ensin jämäkkä kuri lapselle ja sitten vasta mietitään diagnoosin myöntämistä.
En usko että kukaan asiantuntija suosittelee kurin käyttöä. Behavioristinen kasvatusteoria johon kuri perustuu osoitettiin pätemättömäksi jo 1980-luvulla. T: vakaope
Nyt olisi kyllä kiva kuulla mielipiteesi tilanteessa, miten se ratkeaisi ilman että käytäntö ainakin osin muistuttaisi klassista kuria jollain tapaa? Ettei sitten menisi kasvatus ihan vaan manipuloimisen puolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteys neuvolaan, sieltä saat apua ja kenties jotain tutkimuksia lapsellesi
Mitä tutkimuksia levottomalle lapselle tarvitsee? Jotkut lapset nyt vain on levottomampia ja jotkut rauhallisempia, ei siinä sen ihmeempää.
Tutkimukset tavitaan jotta lapsi saa ADHD-diagnoosin ja apua.
Kohta joku tulee tänne vinkumaan yhteiskunnan lapsikielteisyydestä, vaikka tässäkin ongelma ovat vanhemmat eikä lapsi
Mä olen ollut tuollainen lörpöttelijä, ja yksi lapsistammekin on. Joku neuvoi opettamaan lapsen lukemaan, ja aikaisena lukijana suosittelen sitä minäkin.
Toisissa ihmisissä on enemmän virtaa, ja se pitää nähdä positiivisena asiana.
Sitten ruoka vaikuttaa myös terveyteen . Mehua ja omenaa enemmän . Vesipullo aina lähellä. Moni lapsi ei saa itse otettua vettä .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteys neuvolaan, sieltä saat apua ja kenties jotain tutkimuksia lapsellesi
Mitä tutkimuksia levottomalle lapselle tarvitsee? Jotkut lapset nyt vain on levottomampia ja jotkut rauhallisempia, ei siinä sen ihmeempää.
Tutkimukset tavitaan jotta lapsi saa ADHD-diagnoosin ja apua.
Olen eri. Mulla on parikin vilkasta lasta, enkä ole halunnut heille diagnooseja. Apua se ei takaa, mutta voi sulkea tiettyjä ammattivalintoja pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteys neuvolaan, sieltä saat apua ja kenties jotain tutkimuksia lapsellesi
Mitä tutkimuksia levottomalle lapselle tarvitsee? Jotkut lapset nyt vain on levottomampia ja jotkut rauhallisempia, ei siinä sen ihmeempää.
Tutkimukset tavitaan jotta lapsi saa ADHD-diagnoosin ja apua.
Adhd diagnoosi vähän levottomalle 5 vuotiaalle? :D
Karjaiskaa kunnolla, siten että lapsi vähän säikähtää. Ei viisivuotiaiden kanssa voi aina sopia ja neuvotella eikä edes kannata.
Jatkuvaa huutamista lapsille en kannata mut kuulostaa et tuo lapsi kuitenkin tietää mistä narusta vetämällä saa mitä haluaa eli huomiota.
Ennenvanhaan oli lapsille kotonakin liikunta välineitä kuten renkaat ja keinukiikku ja hulahulavanteet ja musiikkilaitteet. Mekin laulettiin suureen ääneen keinussa sen ajan iskelmiä ! Ja ravattiin ulkona hyppimässä narua tai mitä nyt lapset leikkii. Oli pihalla leikkimökki leikkiastiat ja pyörät. Sukset. Luistimet. Naapurin lapset vieraili toistensa kodeissa leikkimässä ja pitkin rappukäytäviä. Välillä tehtiin kotitöitä . Meteliä on ja se kuuluu elämään että kaikki huutaa . Koulussa opettajat kuuntelee kun meteliä lähtee lapsijoukosta . Aloittaja on heikkohermoinen .
Eikä oikeasti aloittaja etsii virheitä muista kuin itsestään koska hän on unohtanut olleensa itsekin lapsi.
Sellainen kirja kuin aikuisten satukirja pikku- prinssi , nimellä. Ranskalainen kirja suomeksi . Tämä kirja opettaa jotain. ( Lapsista kasvaa vaikka lentäjiä jos et paina häntä alas ).
Sisarus olis ollu hyvä juttu, ois oppinut vastavuoroisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteys neuvolaan, sieltä saat apua ja kenties jotain tutkimuksia lapsellesi
Mitä tutkimuksia levottomalle lapselle tarvitsee? Jotkut lapset nyt vain on levottomampia ja jotkut rauhallisempia, ei siinä sen ihmeempää.
Jospa lapsi on väsynyt pitkiin päiviin tarhassa. Jospa kaipaa vanhempia ja haluaa huomaavaisuutta mölisemällä. Oisko aika jomman kumman vähentää työviikkoa vaikka 25 % ja ottaa lapsi vakavasti.
Ei kaikki lapset ole tarhalapsia.
Teillä nyt on vaan temperamentiltaan vilkas, sosiaalinen ja energinen lapsi. Ei se siitä miksikään muutu. Jatkuvaa älämölöä ja mekastusta ei tarvitse tietenkään sietää.
Teitä on kaksi vanhempaa. Ei heru sääliä, voitte vuorotella hoitovastuuta ja molemmat saavat palautumisaikaa.
Me taklaamme noita haasteita harjoittelemalla käytöstapoja. Huutamalla, vinkumalla, raivoamalla tai ylipäänsä vaatimalla ei saa mitään, normaalisti/kauniisti pyytämällä saa. Kun tulee harmitus tai ihan raivarit, lasta ohjataan joko menemään omaan huoneeseen rauhoittumaan tai vaikka laskemaan silmät kiinni kymmeneen yms. Huutaminen sun muu sekoilu sopii omassa huoneessa, omissa leikeissä, mutta aikuisille ei huudeta ilman seurauksia (yleensä jotain mukavaa jää pois, eli ei ehkä suoraan rangaistus mutta seuraus kuitenkin). Leikkipuistosta lähdetään pois jos aikuista ei kuunnella tms.
Meidän kotona ei saanut metelöidä eikä raivota.Hiljaa kuin hiiret varkaissa kävelimme kotona, aina jännittyneinä, miten taas isämme voi ( alkoholisti). Nyt aikuisena ajattelen usein kuinka jo vauvana pienet sisarukseni ymmärsivät että itkeä ei saa.
Elämän läpi muistan jännityksen kotona, ei koskaan saatu kuulla hyvää sanaa isältämme, päinvastoin.
Aina oli naapurien lapset parempia kauniimpia osaavampia.....
Tämä on jättänyt ikuiset varjot elämäämme.