Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen ihan puhki levottoman 5 v lapsen käytökseen - miten tätä jaksaa?
08.03.2026 |
Taustatietoa: meillä on ehjä ydinperhe, molemmat vanhemmat käydään 100 % töissä. Ei ole vaihtoehtona jäädä pois töistä, osa-aikatyö ei onnistu meidän alalla. Meillä on 5-vuotias lapsi. Enempää lapsia ei ole, emmekä jaksaisikaan. Lapsi on alusta asti ollut työläs. Vauvavuosi ja pikkulapsiaika meni allergioiden yms parissa. Hoidimme lasta kotona 2,5 v ikään asti, sen jälkeen lapsi meni päiväkotiin. Tästä valitettiin sekä päiväkodissa että neuvolassa, kun olisi kuulemma pitänyt laittaa 1 v iässä päiväkotiin oppimaan tavoille. Päiväkodissa on yhä hankalaa, lapsella on levottomuutensa vuoksi tukipäätös ja aikuisilta tulee toistuvasti negatiivista palautetta lapsesta hakutilanteissa.
Alan nyt olla aivan puhki lapsen käytökseen. Lapsi on hyvinä hetkinä hurmaava: hän on sosiaalinen, verbaalisesti taitava, empaattinen, liikunnallinen ja puuhakas. Lapsi oppi 4 v iässä pyöräilemään ja luistelemaan, uimaan oppiminen on jo lähellä. Lapsi osaa luetella numeroita yli kolmeenkymmeneen asti ja sanavarasto on hyvin laaja. Lapsi osaa pelata melko hyvin ikätasoa vaativampia lautapelejä. Näistä asioista on vaikea kokea iloa, kun lapsi on jatkuvasti levoton. Lapsi puhuu usein kovaan ääneen (korvat tsekattu monesti, ei tulehdusta ja kuulo normaali) sekä hyräilee/laulaa/puhuu ison osan päivästä. Olen väsynyt jatkuvaan hölinään. Kun lasta kieltää, hän hiljenee hetkeksi ja sitten hölinä jatkuu taas. Tähän päälle vielä fyysinen levottomuus. Lapsemme kaipaa paljon liikuntaa ja purammekin energiaa päivittäin ulkona: leikkipuistoissa, pyöräilemällä, luistelemalla tai hallissa uimista opettelemalla. Tähän päälle päiväkodin ulkoilut. Arjessa on rutiinit ja vietämme yhteistä aikaa . Lapsi rauhoittuu lukemalla kirjoja, mutta koko päivääkään ei voi olla lukemassa.
Lapsi on usein levoton, tulistuu nykyisin herkästi ja on pahantuulinen useimpina päivinä. Kaiholla muistelen aikaa ennen uhmaikää (alkoi alle 2 v iässä), kun lapsi oli taaperona hyväntuulinen, puuhakas ja liikunnallinen, mutta ilman tätä kiukkua, tulistumista ja jatkuvaa levottomuutta. Olen ihan puhki jatkuvasta hälinästä ja kiukusta. Itkettää, kun en jaksa. Puoliso on aivan yhtä väsynyt ja isovanhemmatkin ovat puhki, jos ovat viettäneet päivän lapsemme kanssa.
Miten tällaisen lapsen kanssa jaksaa? Kun yritän puhua väsymyksestäni muille äideille, niin reaktio on "odotapa vaan, kun lapsesi on teini, sitten on paaalllljon isommat murheet" tai "kyllä sitä yhden lapsen kanssa pärjää, meillä on eri tavalla rankkaa kahden lapsen kanssa."
Kommentit (407)
Vierailija kirjoitti:
Aika karua kasvatusta täällä moni hehkuttaa. Kurjaa luettavaa. Ei lasta kuulu ratkaista, vaan ohjata oikeaan. Lempeyttä peräänkuuluttaisin!
Ja kaksi vanhempaa, yksi lapsi -asetelma mahdollistaa sen, että vanhemmat vuorottelevat. Sitä suosittelen lämpimästi. Lapselle myös jokin mieluinen harrastus ja esim. lukutaito. Ylipäänsä tuon ikäinen nauttii siitä, kun opetellaan uusia taitoja. Opettelette vaikka puutöitä, neulomista, ruoanlaittoa tmv. Lapsi kuulostaa tylsistyneeltä minun korvaani.
Kyllä siihen on ratkaisut löydyttävä jos lapsi ei halua totella ohjausta. Muussa tapauksessa perheen yhteiskuntajärjestykseksi vaihtuu anarkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jollekin lapselle sopii lempeys, toiselle taas hyvin selkeät ja konkreettiset rajat. Lapset ovat niin erilaisia.
Määrätietoiset, voimakastahtoiset, itsevarmat lapset yrittävät alkaa valloittamaan koko maailmaa. Aran lapsen vanhemmat eivät ehkä aina ymmärrä millaista on vääntää samoista asioista lapsen kanssa päivästä toiseen. Aralle lapselle riittää se, kun sanoo lempeästi ja selittää. Jullikoille se ei riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika karua kasvatusta täällä moni hehkuttaa. Kurjaa luettavaa. Ei lasta kuulu ratkaista, vaan ohjata oikeaan. Lempeyttä peräänkuuluttaisin!
Ja kaksi vanhempaa, yksi lapsi -asetelma mahdollistaa sen, että vanhemmat vuorottelevat. Sitä suosittelen lämpimästi. Lapselle myös jokin mieluinen harrastus ja esim. lukutaito. Ylipäänsä tuon ikäinen nauttii siitä, kun opetellaan uusia taitoja. Opettelette vaikka puutöitä, neulomista, ruoanlaittoa tmv. Lapsi kuulostaa tylsistyneeltä minun korvaani.
Kyllä siihen on ratkaisut löydyttävä jos lapsi ei halua totella ohjausta. Muussa tapauksessa perheen yhteiskuntajärjestykseksi vaihtuu anarkia.
Ratkaisukielteinen kasvatuskulttuuri. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika karua kasvatusta täällä moni hehkuttaa. Kurjaa luettavaa. Ei lasta kuulu ratkaista, vaan ohjata oikeaan. Lempeyttä peräänkuuluttaisin!
Ja kaksi vanhempaa, yksi lapsi -asetelma mahdollistaa sen, että vanhemmat vuorottelevat. Sitä suosittelen lämpimästi. Lapselle myös jokin mieluinen harrastus ja esim. lukutaito. Ylipäänsä tuon ikäinen nauttii siitä, kun opetellaan uusia taitoja. Opettelette vaikka puutöitä, neulomista, ruoanlaittoa tmv. Lapsi kuulostaa tylsistyneeltä minun korvaani.
Kyllä siihen on ratkaisut löydyttävä jos lapsi ei halua totella ohjausta. Muussa tapauksessa perheen yhteiskuntajärjestykseksi vaihtuu anarkia.
Ratkaisukielteinen kasvatuskulttuuri. :D
Tuo on todellisuutta yhä useammassa paikassa. Keinoja olisi kyllä millä lapsen saisi kuriin mutta niitä
ei haluta käyttää koska syyt X, Y ja Z.
Tuli vähän negatiiviset vibat APn kirjoituksesta. Ehkä meidän suvussa on jotenkin poikkeuksellisen aktiivisia lapsia, mutta ihan tavalliselta vaikuttaa APn lapsi. Kurja juttu lapsen puolesta, että ei kelpaa ja varmasti tuntee omassa kodissaan ja nahoissaan olevansa vääränlainen. Lapsesta saa myös yksinäisen kuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt minä en ihan kaikkea ymmärrä! Ap kertoi että olette molemmat 100% kokopäivätyössä. Se tarkoittaa ,että työpäivinä olette 5 vuotiaan kanssa n 3-4 tuntia lapsenne kanssa 2 aikuista ja vapaapäivinä tietysti koko päivän.
Miten on mahdollista ,että NORMAALIT 2 AIKUISTA , ei jaksa tuota 3-4 tuntia kuulla ja olla LAPSENSA KANSSA. Ruokailuun ja iltapalaankin tuosta kuluu tunti. 1 tunti siihen että jompikumpi vanhempi lukee lapselle kirjaa tai tekee muuta kivaa YHDESSÄ hänen kanssa.
Ja te JOUDUTTU kuuntelemaan ja katselemaan ainokaistanne peräti 1- 2 tuntia työpäivinä.Ei näillä vanhemmilla kyllä nyt ole itsellään mieli ihan kunnossa?
Minulle myös tuli mieleen, että AP tässä on se heikkohermoinen. Lapsi kuulostaa tuiki tavalliselta.
Meidän tutun lapsi oli just tuollainen.Veivät sitten pojan muksujudoon jossa lajinmukaisesti opetetaan myös itsehillintää, toisen kunnioittamista ja hiljaa olemista.Auttoi, on nykyjään itse judon aktiivitreenaaja ja ohjaaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälkikäteen ajateltuna en ole saanut kasvatettua lastani juuri ollenkaan. Mikää lahjonta, uhkailu, puhe, kiristys, rakkaus, mikään ei ole koskaan tehonnut kuin enintään hetkellisesti - mitään pitkäjänteistä tai johdonmukaista vaikutusta ei ole ollut millään. Lapsi on aina ollut impulsiivinen ja juuri ap:n kaltainen hölöttäjä. Olen tullut tulokseen, että hän oppii asioita ja suhtautumista vasta sitten kun on omillaan ja siperia opettaa. Rankkaa hänellä tulee olemaan. Ap: jos tekisin jotain toisin, niin "lakkaisin yrittämästä". Jotkut lapset ovat vaan mahdottomia kasvattaa, tai kasvatusyrityksestä tulee vain riitoja ja konflikteja. Antaisin enemmän rakkautta ja ymmärrystä ja pitäisin korvatulppia tai luureja koko päivän.
T. Se jonka lapsi lentää kohta pesästä
Huh huh. Sitten näiden lasten kohdalla myöhemmin ei tarvi miettiä, miksi ovat ulosotossa, huonoissa ihmissuhteissa tai muuten elämänhallinta kadonnut. Kuinkahan moni paremmasta perheestä tuleva lapsi on joutunut esim. Oppitunneilla sivuutetuksi lapsesi vuoksi? Miksi teette lapsia oi miksi
Mistä sait kuvan, ettei olla yritetty? Päinvastoin, kaikkea, paitsi selkäsaunaa, on yritetty. Ja vieläkin meillä on seuraukset ja palkinnot kovempia kuin muilla, vaikka lapsi on lukiossa ja vieläkin yritämme. Mutta jos lapsi välitä tai on niin impulsiivinen, että mikään muistijälki aiemmasta ei nouse pinnalle, niin hyödytöntähän tämä on ollut. Ja siksi mietin, että paljon riitaa olisi jäänyt riitelemättä, jos tämän olisimme hyväksyneet jo aiemmin. Nyt olen hyväksynyt sen, että en voi vaikuttaa kovinkaan paljon toisen ihmisen persoonaan ja että vain hän voi vaikuttaa siihen itse. Ja todennäköisesti vasta omat parisuhteet, asunnot ja työpaikat saavat jotain kasvua tapahtumaan. Ja kyllä, kyllä pelkään että mitäs jos päihteet tai muu elämänhallitsemattomuus vie mennessään. Koskaan ei ole ollut kyse fiksuuden puuttumisesta tai harrastusten ja liikunnan puutteesta (vähän naiivia antaa näitä neuvoja), vaan persoonallisuuteen liittyvistä ominaisuuksista, joita varsinkin pieni lapsi hallitsee hyvin huonosti.
https://www.vauva.fi/keskustelu/6427792/aivan-mahtavaa-olla-isa
Lue tämä ketju niin huomaat että lapsi voi pelastaa jopa rappiolta ja kaikki on ihanaa ja mahtavaa lapsen kanssa, et sä voi vauvapalstalaisten mukaan olla väsynyt ja stressaantunut:D koska lapset on ihmelääke kaikkeen masennukseen, sairauksiin yms:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän tutun lapsi oli just tuollainen.Veivät sitten pojan muksujudoon jossa lajinmukaisesti opetetaan myös itsehillintää, toisen kunnioittamista ja hiljaa olemista.Auttoi, on nykyjään itse judon aktiivitreenaaja ja ohjaaja.
Nämä tarinat, joissa levoton ja kärttyisä lapsi viedään judoon tai taitoluisteluun tai pianotunneille, missä hän puhkeaa kukoistukseen, ovat kovin houkuttelevia nykypäivänä, kun lasten harrastukset ovat mitä suurimmassa määrin vanhempien statusjuttu. Ja totta kai välillä käykin niin, että harrastus vie lasta parempaan suuntaan.
Tosiasiassa kuitenkin 5-vuotias, joka on ollut vanhempien täyden työpäivän ajan hoidossa kaipaa kaikkea muuta kuin uutta lapsiryhmää. Suurin osa sen ikäisistä vasta harjoittelee ryhmässä toimimista. Äkäinen lapsi voi myös olla stressaantunut pitkistä päiväkotipäivistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet nyt sitten pettynyt kun lapsi ei olekaan aikuinen. Etkö ole saanut itse olla lapsi pienenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni kuulostaa ihan tavalliselta 5-vuotiaalta.
Siinä tapauksessa pysyn onnellisesti velana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt minä en ihan kaikkea ymmärrä! Ap kertoi että olette molemmat 100% kokopäivätyössä. Se tarkoittaa ,että työpäivinä olette 5 vuotiaan kanssa n 3-4 tuntia lapsenne kanssa 2 aikuista ja vapaapäivinä tietysti koko päivän.
Miten on mahdollista ,että NORMAALIT 2 AIKUISTA , ei jaksa tuota 3-4 tuntia kuulla ja olla LAPSENSA KANSSA. Ruokailuun ja iltapalaankin tuosta kuluu tunti. 1 tunti siihen että jompikumpi vanhempi lukee lapselle kirjaa tai tekee muuta kivaa YHDESSÄ hänen kanssa.
Ja te JOUDUTTU kuuntelemaan ja katselemaan ainokaistanne peräti 1- 2 tuntia työpäivinä.Ei näillä vanhemmilla kyllä nyt ole itsellään mieli ihan kunnossa?
Minulle myös tuli mieleen, että AP tässä on se heikkohermoinen. Lapsi kuulostaa tuiki tavalliselta.
Mitä jos vanhempi on heikkohermoinen? Kaikki eivät ole neurotyypillisiä viilipyttyjä, jotka eivät myöskään huomaa tai välitä kuulonsa huonomisesta. Heikkohermoisella vanhemmallakin on oikeus elää ilman jatkuvaa stressiä kodissaan.
Kaverit olis tuossa kohtaa erittäin hyviä. Ei ole serkkuja, eikä teidän kaverien lapsia? Huono puoli näiden pienten ikäluokkien kohdalla.
Adhd. Selkeä.
Laita ohjelma tabletilla pyörimään tai puhelin käteen. Se muuten toimii. Kaikilla.
Tsemppiä sulle! Kuulostaa kyllä rankalta. En usko, että lapsella on jotain vikaa - jollain ihmisillä on vaan sitä energiaa, mikä on sinänsä hyvä asia. Mutta taatusti teille vanhemmille raskasta! Ehkä hän huomaa että aikuiset eivät aina pidä siitä että hän on energinen, ja hän kokee että häntä ei hyväksytä? Voisiko kiukku johtua siitä? Oletko ottanut yhteys neuvolaan, josko sieltä saisi tukea? Tai edes keskusteluapua?
Äh, niin raskasta on jatkuva löpinä ja touhu että sympatisoin sinua. Onneksi tuokin ikävaihe menee ohi . Jaksamista. 🤍
Kerro päiväkodissa niin että lapsi ei kuule, että olette himassa ihan loppu jatkuvaan häslinkiin ja teidän iltapäivä saa aina vähän huonon alun, kun palaute on mitä on & sitä on usein. Että sopisiko vaikka kerran vkossa kuulumiset, ellei oo jotain väkivaltaa tai maata mullistavaa.
Ystäväni osti tilanteessasi peltorit.
Varo negatiivisen palautteen kehää.
Alue: Aihe vapaa
Aika karua kasvatusta täällä moni hehkuttaa. Kurjaa luettavaa. Ei lasta kuulu ratkaista, vaan ohjata oikeaan. Lempeyttä peräänkuuluttaisin!
Ja kaksi vanhempaa, yksi lapsi -asetelma mahdollistaa sen, että vanhemmat vuorottelevat. Sitä suosittelen lämpimästi. Lapselle myös jokin mieluinen harrastus ja esim. lukutaito. Ylipäänsä tuon ikäinen nauttii siitä, kun opetellaan uusia taitoja. Opettelette vaikka puutöitä, neulomista, ruoanlaittoa tmv. Lapsi kuulostaa tylsistyneeltä minun korvaani.