Lue keskustelun säännöt.
Olen ihan puhki levottoman 5 v lapsen käytökseen - miten tätä jaksaa?
08.03.2026 |
Taustatietoa: meillä on ehjä ydinperhe, molemmat vanhemmat käydään 100 % töissä. Ei ole vaihtoehtona jäädä pois töistä, osa-aikatyö ei onnistu meidän alalla. Meillä on 5-vuotias lapsi. Enempää lapsia ei ole, emmekä jaksaisikaan. Lapsi on alusta asti ollut työläs. Vauvavuosi ja pikkulapsiaika meni allergioiden yms parissa. Hoidimme lasta kotona 2,5 v ikään asti, sen jälkeen lapsi meni päiväkotiin. Tästä valitettiin sekä päiväkodissa että neuvolassa, kun olisi kuulemma pitänyt laittaa 1 v iässä päiväkotiin oppimaan tavoille. Päiväkodissa on yhä hankalaa, lapsella on levottomuutensa vuoksi tukipäätös ja aikuisilta tulee toistuvasti negatiivista palautetta lapsesta hakutilanteissa.
Alan nyt olla aivan puhki lapsen käytökseen. Lapsi on hyvinä hetkinä hurmaava: hän on sosiaalinen, verbaalisesti taitava, empaattinen, liikunnallinen ja puuhakas. Lapsi oppi 4 v iässä pyöräilemään ja luistelemaan, uimaan oppiminen on jo lähellä. Lapsi osaa luetella numeroita yli kolmeenkymmeneen asti ja sanavarasto on hyvin laaja. Lapsi osaa pelata melko hyvin ikätasoa vaativampia lautapelejä. Näistä asioista on vaikea kokea iloa, kun lapsi on jatkuvasti levoton. Lapsi puhuu usein kovaan ääneen (korvat tsekattu monesti, ei tulehdusta ja kuulo normaali) sekä hyräilee/laulaa/puhuu ison osan päivästä. Olen väsynyt jatkuvaan hölinään. Kun lasta kieltää, hän hiljenee hetkeksi ja sitten hölinä jatkuu taas. Tähän päälle vielä fyysinen levottomuus. Lapsemme kaipaa paljon liikuntaa ja purammekin energiaa päivittäin ulkona: leikkipuistoissa, pyöräilemällä, luistelemalla tai hallissa uimista opettelemalla. Tähän päälle päiväkodin ulkoilut. Arjessa on rutiinit ja vietämme yhteistä aikaa . Lapsi rauhoittuu lukemalla kirjoja, mutta koko päivääkään ei voi olla lukemassa.
Lapsi on usein levoton, tulistuu nykyisin herkästi ja on pahantuulinen useimpina päivinä. Kaiholla muistelen aikaa ennen uhmaikää (alkoi alle 2 v iässä), kun lapsi oli taaperona hyväntuulinen, puuhakas ja liikunnallinen, mutta ilman tätä kiukkua, tulistumista ja jatkuvaa levottomuutta. Olen ihan puhki jatkuvasta hälinästä ja kiukusta. Itkettää, kun en jaksa. Puoliso on aivan yhtä väsynyt ja isovanhemmatkin ovat puhki, jos ovat viettäneet päivän lapsemme kanssa.
Miten tällaisen lapsen kanssa jaksaa? Kun yritän puhua väsymyksestäni muille äideille, niin reaktio on "odotapa vaan, kun lapsesi on teini, sitten on paaalllljon isommat murheet" tai "kyllä sitä yhden lapsen kanssa pärjää, meillä on eri tavalla rankkaa kahden lapsen kanssa."
Kommentit (407)
Taas näitä . Ajatelkaa 5-10 lapsia perheitä missä kaikki huutaa ja itkee kuin tappelee ! Tai päiväkotien työntekijöitä jotka kuulee joka päivä 15-20 lasta äänessä. Ja äänet kuuluu elämään. Lapset kertoo asioita äänillä . Laulaminen ja soittaminen on myös kerrontaa. Oma soitin .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsokaa tätä ; Niccolo Paganini YOUTUBE
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi on siis suurimman osan valveillaillaoloajasta varhaiskasvatuksessa. Niiden vakan työntekijöidenkin pitää jaksaa häntä. Säälin heitä. Lisäksi heillä on "muutama" muukin lapsi varhaiskasvatettavana. Yritä nyt pärjätä marisematta ne pienet hetket OMAN LAPSESI kanssa.
Varhaiskasvatettavana? Tarkoitat kai hoidettavana? Ei kai kukaan vie lastaan tarhaan sen takia, että ajattelisi lapsen olevan jotenkin paremmin kasvatettu sitten kun hänet iltapäivällä haetaan pois.
Niin, nykyään on VARHAISKASVATUS. Päivähoito on historiaa.
Mua auttoi ihan hirveästi Anna Wahlgrenin Lapsikirja, jonka sain tutulta ihanalta perheeltä silloin kun aloin odottaa esikoista. Siinä on niin hieno se suhtautumistapa lapsiin ja hienoja tapoja ottaa lapsi mukaan omiin hommiin. Laitoin jo lapset kaksivuotiaana esimerkiksi pesemään herkkusieniä astiassa ja kuorimaan valkosipuleita ym. Otin paljon vinkkejä, ja koko oma asennoituminen sai uuden näkökulman lapsen kanssa olemiseen. En välitä vaikka kirjaa nykyään mollataan, kun tiedän mitä itse sain. En edes ole kiinnostunut kritiikistä.
No, se siitä. Meillä meni näillä opeilla, kunnes tuli sitten murrosikä ja muutti koko jutun. Nyt sekin on takana ja minulla onkin nyt kaksi uutta ihmistä tässä. Nuorena käytiin niin hurja muutosvaihe sitten, ettei voinut enää vaikuttaa muuten kuin katsomalla, ettei mitään pysyviä kolhuja tule.
Toivon kovasti että saatte homman toimimaan ja jaksamista teille. Lapsuusaika on niin lyhyt kun tästä näkökulmasta jo katsoo. Kaikkea hyvää!
Vakaan yhteyttä ja pyyntö että joku päivä ei kaadettaisiin samoja negatiivia asioita niskaan, voitte vakka sopia sen sijaan että kerran viikossa käytäisiin oleelliset läpi. Lapsemme oli päiväkodissa jossa aikuisilla ei ollut auktoriteettia ja työntekijät aina kaatoivat turhatumisen vanhempien niskaan vaikka vaan valittamalla (ei siis kertomalla vaan todella valittamalla) että perunaakaan ei tänään syönyt. Vaihdoimme päiväkotia ja uudessa kokeneemmät työntekijät ja lapsen "ongelmat" loppuivat. On aika eri juttu päivittäin kohdata valitus kuin neutraali hakutilanne j vaikutti omaan jaksamiseen valtavasti.
Toisena lapsi on sen verran iso että ymmärtää jos teette vaikka näin : jossain vaiheessa päivää pistätte vaikk kuulosuojaimet päähän ettekä reagoi lapsen juttuihin vaikka tuntiin, voi vakka aloittaa 20 minuutista jos tunti on liian pitkä. Selitätte etukäteen että nyt on vanhempien oma aika kun vanhemmat keskittyvät omiin juttuihin, vaikka time timer avuksi. Siksi jakso voi lapselle antaa jotain mieluisaa tehtävää mutta jos ei sitä ryhdy tekemään niin se on lapsen oma valinta. Näin oppii olemaan omassakin seurassa.
Kolmantena voisitte ottaa yhteyttä neuvolaan/perheneuvolaan, aikuisten kokema rankkuus voi hiljalleen muuttaa perheen dynamiikkaa niin että lapsi päästy hakemaa turvan tunnetta aikuisista jatkuvalla roikkumisella ja tahattomalla härnäämisellä, voi olla että tarvitsette siihen apua.
Toivottavasti saatte parannusta tilanteedeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset . YouTube Boney m. Babylon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohtaatteko lapsen hyvin? Nimittäin helposti lähtee huono kierre, jos aikuinen väsynyt, sitten lapsi provosoituu jos hänelle tiuskitaan. Etenkin lapsille jotka tarvii myös rajoja enemmän, on tärkeää että kokonaisuus on positiivissävytteinen. Onko läheisyyttä tarpeeksi? Päiväkoti saattaa kuormittaa ja sieltä saattaa myös tulla huonojakin tapoja jos esim ryhmässä haastetta ym. Valitettavasti.
Miettisin myös sopivaa harrastusta, ehkä liikunnallista.
Ei liiallisia virikkeitä, esim padit ym vähälle käytölle, sekä ylistimuloivat asiat. Keskittyy yksinkertaiseen.
Joskus lapsen ja aikuisen temperamentit vaan eroaa. Esim aikuinen hiljainen, lapsi puhelias. Sekin pitää hyväksyä
Yksi juttu näistä seuraamuksista. Vanhempana pitäisi osata ottaa huomioon, että kun lapsi ei tottele sääntöä tai luovasti keksii uusia konsteja häiriköidä niin että jos hän jatkuvasti saa esim. tahtonsa läpi kun vanhempi ei jaksa tahkota sitä asiaa tai ei pysy sovituissa puitteissa. Ja jos et mitenkään kykene katkaisemaan tilannetta niin että se tosiaan tuntuu, jossain vaiheessa lapsi sitten kun on yhtäkkiä niin iso ettei sille enää mahda mitään tulee poliisisetä paikalle ja sitten ei enää keskustella vaan yhteiskunta alkaa opettaa pakon edessä, rankalla kädellä. Tätä olisi ihan hyvä miettiä, että aikuisten oikeasti miten tämä lapsi tulee vielä pärjäämään? Valitettavasti on useille nuorille on saamattomien vanhempien jäljiltä liian iso pala ymmärtää, että jotain asioita vaan yksinkertaisesti EI saa tehdä ja ihan turha luulla, että teininä se olisi jo tarpeeksi järkevä tajutakseen jotain. Joissain tapauksissa vaan se menee noin, toivottavasti ei juuri teillä. Siis se aika menee tuossa vaiheessa nopeammin kuin uskoisitkaan.. Jos kyse on pelkästä melusaasteesta, onnittelut, siinä vielä on tuleva poliitikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 6 lapsenlasta ja välillä ovat meillä hoidossa. Yksi lapsista on myös tuollainen energinen hölisijä. Olen huomannut, että jos meillä kotona on hiljaista muuten, niin alkaa kiljua ja käyttää ääntään täyttääkseen hiljaisuuden. Olemme huomanneet, että radio rauhoittaa häntä, musiiki soi melko hiljaisella taustalla ja lapsikin on keskittynyt tekemiseensä.
Siis kuinka monta tuntia lapsi on teidän vanhempien hoidossa kotona ja hereillä? Sinä aikana sanotte asiasta niin monta kertaa kun on tarvis. Oletteko miettineet meditaatio- ja hiljentymisharjoituksia, niin että teette niitä yhdessä? Jakaneet aikaa niin että on liikuntaa ja sitten on sitä hiljentymistä. Opettaneet käytöstapoja? Tehneet yhdessä ihan perusasioita, ruuanlaittoa, siivousta, pyykkäystä? Etsineet ystäviä lapselle?
Olin itse varsinainen riiviö tuossa iässä. Lapsesi on pieni enkeli minuun verrattuna. Eikä minulla ole mitään diagnooseja. Vanhemmat vain jaksoivat aina sanoa ja ohjata oikeaan suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tuollaisen käytöksen takaa paljastui ruoka-aine allergiat. Levottomuutta ja raivaamista aiheutti esim pähkinät, E472C lisäaine, kanamuna jne.
Vasta 8 vuoden iässä poika oppi sanomaan että allergiahuono olo. Siihen asti pidin tarvittaessa ruoka/oirepäiväkirjaa ja sen avulla löysin sopivan ruokavalion jolla lapsi oli helppo ja hänellä oli hyvä olo.
Jälkikäteen ajateltuna en ole saanut kasvatettua lastani juuri ollenkaan. Mikää lahjonta, uhkailu, puhe, kiristys, rakkaus, mikään ei ole koskaan tehonnut kuin enintään hetkellisesti - mitään pitkäjänteistä tai johdonmukaista vaikutusta ei ole ollut millään. Lapsi on aina ollut impulsiivinen ja juuri ap:n kaltainen hölöttäjä. Olen tullut tulokseen, että hän oppii asioita ja suhtautumista vasta sitten kun on omillaan ja siperia opettaa. Rankkaa hänellä tulee olemaan. Ap: jos tekisin jotain toisin, niin "lakkaisin yrittämästä". Jotkut lapset ovat vaan mahdottomia kasvattaa, tai kasvatusyrityksestä tulee vain riitoja ja konflikteja. Antaisin enemmän rakkautta ja ymmärrystä ja pitäisin korvatulppia tai luureja koko päivän.
T. Se jonka lapsi lentää kohta pesästä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen alkoi koulukin sillä että opettaja soitti urkuharmonia ja laulettiin virsiä ja oli musiikki tunnit jo lapsille kuin on nytkin olemassa . Monet käy viulutunnilla 3- vuotiaasta !!! Moni lapsi soittaa rumpuja ja käy tunneilla. Ennen kuiluun menoa jo . Naapurin lapset viedään jääkiekkoseuraan autolla alle koulu iän. Lapsille on omat viulut rummut kuin kitarat siis oikeita . 3-5 vuotiaat pimputtaa pianoa . Laulutunneilla . Lasten musiikkiryhmissä.
Ei lapsi ole välttämättä nepsy, jos osaa pyörittää tahdottomia vanhempiaan. Tässä pitäisi ensin vanhempien tehdä ryhtiliike, ennen kuin lapselle asetetaan diagnoosi
Kokeile jäähynurkkaa. Kukaan lapsi ei halua kovin pitkää aikaa tönöttää nurkassa seinää katsellen. Oppivat nopeasti että totteleminen kannattaa.
Vierailija kirjoitti:
Minun poikani sai vihdoin nuorena aikuisena adhd-diagnoosin. Kertomasi on kuin suoraan hänen lapsuudestaan.
Tsemppiä, ap!
Riittäkö tuollainen voimakastahtoisuus, kiukkuisuus ja koko ajan äänessäolo diagnoosiin, kun hän oppii kuitenkin taitoja eli jaksaa keskittyä johonkin asiaan pidempään?
No onhan tuohon jo ihan ratkaisu -> Lapsi aktiiviseen ja fyysiseen harrastusryhmään. Laita se lasten telinevoimisteluun ja vaikka tanssiryhmään, sellaisiin, missä oikeasti pitää käyttää fyysistä kuntoa. Käytä lasta siellä aktiivisesti, vähintään 3-4 kertaa viikossa useamman tunnin ajan.
En ymmärrä miten näin yksinkertaisesta asiasta tehdään taas iso juttu? Tätä vartenhan niitä erilaisia harrastuskerhoja lapsille on. Energiset lapset sellaisiin kerhoihin, jossa tarvitaan energiaa.
Tottakai se lapsi turhautuu, kun ei pääse sitä energiaa poistamaan millään tavalla.
Itse ehdottaisin myös jotain timeria. Tämän ajan leikit yksin huoneessasi.
Te menette ilmeisen paljon lapsen ehdoilla. Jatkuvaa tekemistä ja toimintaa, lapsen ehdoilla, lapsen mukaan. Ei ihmekään, että väsyttää.
Lapsi tulee teidän elämään. Ei -vanhemmat tulevat lapsen elämään.