Olen ihan puhki levottoman 5 v lapsen käytökseen - miten tätä jaksaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä itse lisäisin rakkauden lisäksi myös rajoja, koska nykyisin perheessä mennään ihan liikaa lapsen ehdoilla. Välillä pitää olla tiukkana ja nimenomaan johdonmukaisesti tiukkana ja sanoa, että tämä ei käy ja nyt et tee näin. Voitte sanoa, että tämä homma tehdään sinun maun mukaan ja tämä toinen sitten äidin säännöllä tms. 5v ymmärtää kyllä hyvin, ensin testaa ja protestoi. 

vanhempien  jaksamisen tueksi sellainen ajatus, että koska vaan tilanne voi muuttua, kun lapsi kehittyy ja kasvaa. Seuraava kehitysvaihe voi olla jo ihan nurkan takana ja se voi olla seesteisempi.

Meillä on rajoja. Lasta joudutaan valehtelematta kieltämään kymmeniä kertoja päivän aikana. Lapsi tietää, että rajat eivät jousta ja silti kokeilee, joustaisiko. Rangaistuksena otetaan leluja pois tai jätetään joku mukava tekeminen väliin, tälläkään ei ole vaikutusta.

Ap

Miksi kysyit apua kun vaan intät? Iän myötä lapsi oppii, ikään kuin kasvaa asiaan. 

Nyt kyllä pahoitin mieleni,  kun koitin vaan tsempata ja seinä vastassa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu siis nyt sanot vaan kylmästi että tänään leikitään leikkiä jossa pidät suusi kii ja menet muualle hölisemään, sillä välin äiti ja isi rentoutuu. Kiität itseäsi myöhemmin. Ei se lapsi hajoa, jos ei olekaan maailmasi napa noin viiteen minuuttiin.

Valitettavasti lapseemme ei uppoa tuollainen. Jaksaa olla hetken hiljaa, sitten asia taas unohtuu. Tietäisitpä, kuinka monta kertaa päivässä lasta saa olla komentamassa ja silti ei usko.

Ap

Jos sinulla olisi mitään sananvaltaa, niin eipä sitä tarvitsisi komentaa kun vaan sanoo. Älykkäänä lapsena hän ymmärtää, että siitä voi saada paremman mielen kun äiti ei ole koko ajan räjähdyspisteessä ja sitten jaksaa olla aidosti läsnä. Sinun nyt täytyisi reipastua ja ymmärtää, että olet se jonka tällaisessa tilanteessa täytyy muuttua ja tehdä asioita niin että muutos on tuntuvaa. Eikä vitistä, että yhyy kun toi lapsi on tollanen.

 Kirjolla oleva sähköjänis. Kokeilepa joskus sanoa että "nyt se suu kiinni ja häslääminen tauolle, aikuiset haluaa olla hetken rauhassa" -- meniskö siitä rikki?

Hän vaistoaa, että sinulla on kovin negatiiviset ajatukset hänestä. Vähempikin kiukuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Yhteys neuvolaan, sieltä saat apua ja kenties jotain tutkimuksia lapsellesi

Taas tuota nykypäivän nepsyaatetta. Kaikki ei-toivotuiksi koetut luonteenpiirteet diagnosoidaan ja pumpataan sitten lapsi täyteen lääkkeitä.

Palkkaa joku teini hoitamaan kerran viikossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä itse lisäisin rakkauden lisäksi myös rajoja, koska nykyisin perheessä mennään ihan liikaa lapsen ehdoilla. Välillä pitää olla tiukkana ja nimenomaan johdonmukaisesti tiukkana ja sanoa, että tämä ei käy ja nyt et tee näin. Voitte sanoa, että tämä homma tehdään sinun maun mukaan ja tämä toinen sitten äidin säännöllä tms. 5v ymmärtää kyllä hyvin, ensin testaa ja protestoi. 

vanhempien  jaksamisen tueksi sellainen ajatus, että koska vaan tilanne voi muuttua, kun lapsi kehittyy ja kasvaa. Seuraava kehitysvaihe voi olla jo ihan nurkan takana ja se voi olla seesteisempi.

Meillä on rajoja. Lasta joudutaan valehtelematta kieltämään kymmeniä kertoja päivän aikana. Lapsi tietää, että rajat eivät jousta ja silti kokeilee, joustaisiko. Rangaistuksena otetaan leluja pois tai jätetään joku mukava tekeminen väliin, tälläkään ei ole vaikutusta.

Ap

Miksi ihmeessä rankaiset sellaisella tavalla millä ei ole vaikutusta? Ja totta kai ne teidän rajat vaikuttavat joustavan jos et tosiasiallisesti pysty pitämään lasta rajojen sisäpuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu siis nyt sanot vaan kylmästi että tänään leikitään leikkiä jossa pidät suusi kii ja menet muualle hölisemään, sillä välin äiti ja isi rentoutuu. Kiität itseäsi myöhemmin. Ei se lapsi hajoa, jos ei olekaan maailmasi napa noin viiteen minuuttiin.

Valitettavasti lapseemme ei uppoa tuollainen. Jaksaa olla hetken hiljaa, sitten asia taas unohtuu. Tietäisitpä, kuinka monta kertaa päivässä lasta saa olla komentamassa ja silti ei usko.

Ap

Jos sinulla olisi mitään sananvaltaa, niin eipä sitä tarvitsisi komentaa kun vaan sanoo. Älykkäänä lapsena hän ymmärtää, että siitä voi saada paremman mielen kun äiti ei ole koko ajan räjähdyspisteessä ja sitten jaksaa olla aidosti läsnä. Sinun nyt täytyisi reipastua ja ymmärtää, että olet se jonka tällaisessa tilanteessa täytyy muuttua ja tehdä asioita niin että muutos on tuntuvaa. Eikä vitistä, että yhyy kun toi lapsi on tollanen.

Olen käynyt lapsen kanssa nämä asiat sen sata kertaa läpi. Lapselle on myös sanottu, että vanhempien energia menee lapsen härväämiseen ja kiukutteluun ja sitten emme jaksa niin paljon leikkiä, lukea ja pelata lapsen kanssa. Lapsi sanoo ymmärtävänsä tämän, mutta silti kiukuttelu ja härväys taas jatkuu. 

Toki tässä tilanteessa on vanhempana olo, että mikä ihme tässä toimii, kun kaikkensa yrittää ja mikään ei tunnu auttavan.

Ap

Lapsesi on siis suurimman osan valveillaillaoloajasta varhaiskasvatuksessa. Niiden vakan työntekijöidenkin pitää jaksaa häntä. Säälin heitä. Lisäksi heillä on "muutama" muukin lapsi varhaiskasvatettavana. Yritä nyt pärjätä marisematta ne pienet hetket OMAN LAPSESI kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä itse lisäisin rakkauden lisäksi myös rajoja, koska nykyisin perheessä mennään ihan liikaa lapsen ehdoilla. Välillä pitää olla tiukkana ja nimenomaan johdonmukaisesti tiukkana ja sanoa, että tämä ei käy ja nyt et tee näin. Voitte sanoa, että tämä homma tehdään sinun maun mukaan ja tämä toinen sitten äidin säännöllä tms. 5v ymmärtää kyllä hyvin, ensin testaa ja protestoi. 

vanhempien  jaksamisen tueksi sellainen ajatus, että koska vaan tilanne voi muuttua, kun lapsi kehittyy ja kasvaa. Seuraava kehitysvaihe voi olla jo ihan nurkan takana ja se voi olla seesteisempi.

Meillä on rajoja. Lasta joudutaan valehtelematta kieltämään kymmeniä kertoja päivän aikana. Lapsi tietää, että rajat eivät jousta ja silti kokeilee, joustaisiko. Rangaistuksena otetaan leluja pois tai jätetään joku mukava tekeminen väliin, tälläkään ei ole vaikutusta.

Ap

Miksi ihmeessä rankaiset sellaisella tavalla millä ei ole vaikutusta? Ja totta kai ne teidän rajat vaikuttavat joustavan jos et tosiasiallisesti pysty pitämään lasta rajojen sisäpuolella.

Kerrotko minulle sitten, mikä on lapselle sopiva seuraamus, kun ei tottele?

Minun poikani sai vihdoin nuorena aikuisena adhd-diagnoosin. Kertomasi on kuin suoraan hänen lapsuudestaan. 

Tsemppiä, ap!

Sanonpahan vaan, että kilttien ja helppojen lasten vanhemmat aina syyllistävät, ettei toisilla ole tarpeeksi rajoja ja ei vaan osata kasvattaa. Eivät ymmärrä, että kovapäisiin tai erityisiin lapsiin ei yksinkertaisesti pure samat kikat kuin helppojen lasten kanssa. Lapsi ei yksinkertaisesti usko, vaikka kuinka jostakin sanoo.

Mitä avuttomia tolloja vanhemmat nykyään on, kun päässä ei liiku yhtään mitään.

"Kerrotko minulle sitten, mikä on lapselle sopiva seuraamus, kun ei tottele?"

Sellainen mikä toimii. Se mikä toimii yhdellä ei useinkaan toimi toisella. Joudut ihan itse sitä tilannekohtaisesti kokeilemaan.

Keino ei ole itsetarkoitus vaan se mitä keinolla saavutetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahdollisesti lapsellasi sitten isompana todetaan adhd, ainakin nyt käytös vaikuttaa siltä. 

 

Aika auttaa jonkin verran. Lapsi ei todennäköisesti edes itse huomaa olevansa kokoajan äänessä. 

Häntä myös varmasti turhauttaa odottaa hitaampia ja vähemmän osaavia. 

 

Vähän nyt turhalta valitukselta vaikuttaa päiväkodin valituskin. He ovat ammattilaisia ja he voisivat miettiä lapsen tuen tarvetta, ja sitä, miten häntä voisi ohjata rauhalliseen, hiljaiseen tekemiseen. Esim. Kuulosuojaimet voisivat auttaa, kun lapsi ei kuule muiden hälyä, olisiko itse rauhallisempi?

 

Minulla on 4 jo aikuista lasta, ja olen itse ADHD, myös 2 lapsistani on. Minusta lapsesi kuulostaa aivan tavalliselta lapsilta, enkä nyt oikein saanut kiinni, mikä sen väsymyksen teille aiheuttaa? 

Meitä väsyttää mm.

-Jatkuva hölinä. On omalle hermostolle rankkaa, kun kotona on harvoin hiljaista. Lapsi on kuitenkin hereillä n. 13 tuntia vuorokaudessa ja lähes koko tuon ajan hölisee.

-Päiväkodin negatiivinen palaute, kun tämä pitää jaksaa kuunnella vielä töiden jälkeen.

-Lapsi on hyvin intensiivinen ja tarvitseva. Toki leikkii välillä itsekseen, mutta on kuitenkin ison osan ajasta tyytymätön, kiukkuinen ja vaativa. Kyllähän tuollaisen aikuisenkin seura väsyttäisi.

Ap

Laita meiliä sinne päiväkotiin. Tässä olisi yksi hyvä ehdotus: Hei,

Olen pohtinut antamaanne jatkuvaa negatiivista palautetta lapsestani [nimi]. On tullut selväksi, että rakentava keskustelu ei ole vastannut hyviä varhaiskasvatuksen käytäntöjä, ja haluan jakaa ajatukseni asiasta.
 

Huomiot ja Tuntemukset

Olemme kuormittuneita arjessamme, mikä on voinut vaikuttaa siihen, miten olemme vastaanottaneet palautteen. Huolestuttavaa on se, että jatkuva negatiivinen palaute, kuten esimerkit (negatiivinen palaute nr 1.) ja (negatiivinen palaute nr 2.), ei ole antanut meille konkreettisia keinoja ongelmien ratkaisemiseksi.
 

Miksi Todelliset Ratkaisut Tärkeitä

Emme voi olla päiväkodin arjessa läsnä, joten uskon, että teillä on asiantuntemusta ja keinoja, joilla voitte parantaa tilannetta. Onko mahdollista, että voisimme saada teiltä konkreettisia toimintamalleja, joilla lapselle voitaisiin tarjota vaihtoehtoisia tapoja toimia eri tilanteissa?
 

Perheen Ilmapiiri ja Tuki

Meidän perheemme viihtyvyyden kannalta on erittäin tärkeää, että palautteenne ei johda negatiiviseen sävyyn, joka voi vaikuttaa lapsen hyvinvointiin. Haluamme, että kodin ilmapiiri on rauhallinen ja kannustava. Vastaako tämä myös teidän tavoitteitanne?
 

Toiveet Tulevalle

Odotamme teiltä jotain muuta kuin jatkuvaa valitusta. Olisi hienoa keskustella siitä, miten voimme yhdessä tukea lasta hänen kehityksessään ja luoda positiivista vuorovaikutusta. Voisimmeko suunnitella tapaamisen, jossa keskusteltaisiin yhdessä mahdollisista keinoista ja tavoitteista?

Terveisin,
Äiti

Tuskin asialle on mitään tehtävissä. Joidenkin luonne nyt vain on tuollainen. Onhan aikuisissakin niitä jotka ovat koko ajan hölöttämässä ja häsläämässä jotain.

Hyvä puoli on se että iän myötä lapselle tulee omia kavereita, harrastuksia ja muita menoja joten ainakin kotona on rauhallisempaa. 

Onpa täällä taas empaattista porukkaa...🥱

Vierailija kirjoitti:

Sanonpahan vaan, että kilttien ja helppojen lasten vanhemmat aina syyllistävät, ettei toisilla ole tarpeeksi rajoja ja ei vaan osata kasvattaa. Eivät ymmärrä, että kovapäisiin tai erityisiin lapsiin ei yksinkertaisesti pure samat kikat kuin helppojen lasten kanssa. Lapsi ei yksinkertaisesti usko, vaikka kuinka jostakin sanoo.

Tämä on täyttä puppua, tuo tämmöinen pentu viikoksi minun luo niin varmasti muuttuu.

Ehkä on syytä huomata tämä laulaa hyöräiee puoli ja ostaa hänelle oma soitin tai rummut tai kitara ja viedä musiikkitunneille .  Monet vie lapsen jääkiekkoon balettiin soittotunneille.  Laulutunnit. Nuotit . Ilmeisesti olisi oppinut jo soittamaan .  Lapsille on myös karaoke leikkivälineitä voi laulaa .  Jotkut lapset on myös taidelaalareita .  Koulutus pitää keskittää niihin omiin lahjoihin.   Viulutunnit pianotunnit laulutunnit rumpali tunnit kitaratunnit. Etsi hänen omat kyvyt.   Älä rääkkää.  Kidutus on sairasta.  Ja hölöttäminen on yksinäisyyden takia myös .  

Vierailija kirjoitti:

Lapsesi on siis suurimman osan valveillaillaoloajasta varhaiskasvatuksessa. Niiden vakan työntekijöidenkin pitää jaksaa häntä. Säälin heitä. Lisäksi heillä on "muutama" muukin lapsi varhaiskasvatettavana. Yritä nyt pärjätä marisematta ne pienet hetket OMAN LAPSESI kanssa.

Varhaiskasvatettavana? Tarkoitat kai hoidettavana? Ei kai kukaan vie lastaan tarhaan sen takia, että ajattelisi lapsen olevan jotenkin paremmin kasvatettu sitten kun hänet iltapäivällä haetaan pois.