Lue keskustelun säännöt.
Keskinkertaisuus on riittävää
07.03.2026 |
Keskinkertaisuus ei ole vapaamatkustamista. Keskinkertainen suoritus on riittävän hyvä. Suurin osa ihmisistä on keskinkertaisi ja huipulla suorituu se 10-20 prosenttia. Ei meistä kukaan voisi olla töissä missään jos kaikki olisivat huippuja. Jos nyt oleteaan, että kaikista tulisi tai voisi tulla huippuja niin sitten kenellä olisi varaa maksaa huippuluokan palkat 100 prosenttia väestölle? Keskinkertaisuus on hyvä asia eikä mikään huono asia. Oma ja muiden keskinkertaisuus on parempi hyväksyä. Voihan sinne huippujen joukkoon pyrkiä tekemällä kovasti töitä ja jos ei onnistu niin mitä sitten. Keskinkertainen elämä on kuitenkin ihan hyvä elämä.
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni erittäin hyvä avaus apeeltä. Kyllin hyvä vanhemmuus, kyllin hyvä opiskelu ja työmenestys riittää onnelliseen elämään. Ei kaikki voi olla unelmaduunissa ja keskinkertaisen puolison kanssa solmittu parisuhde kasvaa syväksi kiintymykseksi. Asioita voi harrastaa ja iloita edistymisestään, vaikka olisi keskitasoa. Tämä ei ole mitään alisuoriutumista, vaan kohtuutta omassa ainutkertaisessa, pienessä elämässä. Tähän pitäisi lapsia ja nuoria opastaa, niin masennus ja ahdistus paineiden edessä helpottaisi. Some ja massamedian puhuu tätä vastaan, mutta joku suunnanmuutos tarvitaan, jotta ihmiset voisivat paremmin.
Olen tehnyt saman oivalluksen. Ei ole mitenkään yhteiskunnallisesti eikä taloudellisesti kestävää syyttää keskitasolla suoriutuvia ihmisiä alisuoritujiksi. Olen kuullut tuon kommentin kohdistuvan minuun ihmiseltä, jonka äiti pesi hänelle pyykit vielä hänen ollessa aikuinen. On tohtori tason ihminen, jota aina passattu että hän saa kirjoittaa. Muut hoitaneet lapset, siivoukset yms. Sitten kun aloin miettiä, että olenko oikeasti alisuoriutuja tajusin, että hän manipuloi minua ja vähättelee. Todellisuudessa suoritin kahta tutkintoa yhtäikaa, tein osa-aikaisia töitä, siivosin mummojen apuna, yms yms eli tein kuitenkin paljon enemmän kuin tämä kyseinen yksilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäi ruoho, rakkaus, rock'n roll'kin muuttui
Elämä jatkoi vain kulkuaan,
jotkut vanhaan aaltoon juuttui
Nuo koulupäivät mua vielä hymyilyttää
Niin koulut naurettiin ja teit mulle hyvää
Uskontotunneilla laitoit mulle kirjeissä kultajyvää
Ootko lauseet nuo voinut säilyttää
Ole aina nuori, rohkea ja katso valoon päin
Sanoit, hymypoika, ystäväin
Sä maailmaa paranna, mut' muista että
ihmiselämään riittää, kun selviydytään
Sait hymypoikapatsaan, olit prinssi hiljaisten
ja kun koulubileissä suudeltiin, puhuit peittääkses' hämmennyksen
Saako suukko sut vielä punastumaan?
Niin patsaat kaadettiin ja soitit kitaraa
Oli hyvä pahasta erottaa silloin paljon helpompaa
Onko vielä sun kiihkeytes' irrallaan?
Ole aina nuori, rohkea ja katso valoon päin
Sanoit, hymypoika, ystäväin
Sä maailmaa paranna, mut' muista että
ihmiselämään riittää, kun selviydytään
Ole vapaa ja toteutukoon toivees' jokainen
Sanoit, nuori kapinallinen
Sä maailmaa paranna, mut' muista että
ihmiselämässä vaikeinta on nyt ja tässä
Ole aina nuori, rohkea ja katso valoon päin
Sanoit, hymypoika, ystäväin
Ootko lauseet nuo voinut itse säilyttää:
vapaa, mut' et ilman ystävää!
Ethän sä yksin jää...
Olipa siinä hieno runo, kai se on sitä valoon katsomista jos hyväksyy keskinkertaisuuden?
Mielestäni erittäin hyvä avaus apeeltä. Kyllin hyvä vanhemmuus, kyllin hyvä opiskelu ja työmenestys riittää onnelliseen elämään. Ei kaikki voi olla unelmaduunissa ja keskinkertaisen puolison kanssa solmittu parisuhde kasvaa syväksi kiintymykseksi. Asioita voi harrastaa ja iloita edistymisestään, vaikka olisi keskitasoa. Tämä ei ole mitään alisuoriutumista, vaan kohtuutta omassa ainutkertaisessa, pienessä elämässä. Tähän pitäisi lapsia ja nuoria opastaa, niin masennus ja ahdistus paineiden edessä helpottaisi. Some ja massamedian puhuu tätä vastaan, mutta joku suunnanmuutos tarvitaan, jotta ihmiset voisivat paremmin.