Mitä pitää tehdä, jos ystävystyy ja sitten rakastuu sellaiseen, jonka kanssa rakkaus on mahdoton?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt en ymmärrä, olette molemmat sinkkuja ettekä muka voi rakastua toisiinne. Totta kai voitte, omasta mielestäni työpaikalla just parhaiten tapaa uuden kumppanin, koska näkee kuitenkin enemmän kuin jostain tuntemattomasta. 

 

Ystäväni löysi vuosi eron jälkeen työpaikalta uuden miehen, jonka kanssa ovat olleet jo 15 vuotta yhdessä, täydellinen match. Ihan kaikki natsaa, molemmat harrastavat oopperaa ja ovat ihan samanlaisia elämäntavoiltaan jne. Olisipa kreisiä, jos he olisivat jättäneet homman kesken vain siksi, että ovat samassa työpaikassa! Työpaikkoja menee ja tulee, mutta rakkautta ei ihan helposti kohtaakaan.

 

Toki sitä ei voi vielä edes tietää onko tunne molemminpuolinen. Mutta kyllä ainakin itse antaisin palaa. 

Hän on meidän tiiminvetäjä, eli tavallaan pomo vaikka ei virallisesti. Meillä töissä sekä työkaverit että pomot katsoo todella pahasti kaikkea työpaikkaromanssiin viittaavaakaan, ja etenkin jos siihen liittyy jonkunlaista esimies-alais-tyyppistä juttua, niin se on kyllä ehdoton nounou. Kumpikaan meistä ei koskaan voisi vaarantaa työpaikkaansa ja uraansa millään senssihommilla. Tiedän, että kaikissa työpaikoissa ei ole näin tiukka asenne näitä juttuja kohtaan, mutta meillä töissä on. Ja ala on aika pieni ja piirit pienet, uutta oman alan työpaikkaa tältä paikkakunnalta on hyvin vaikea löytää. Ap

Kahden sinkun kohdalla ja jos oikeasti on kyse rakkaudesta, sen varmasti ymmärtää jokainen työpaikallakin. Tiiminvetäjä ei muutenkaan ole mikään varsinainen pomo, ette todellakaan olisi ensimmäinen pariskunta, joka rakastuu ja muodostaa suhteen tuossa tilanteessa, kun näitä on vähän pahemmastakin tilanteesta syntynyt ja kaikki meni ihan hyvin. Eli naimisissa vähän oleva pomo rakastui alaiseensa ja tällä hetkellä heillä on kaksi lasta, edelleen sama työpaikka. Ovat vähän kaukaisempi tuttava vain, ikävä tietty tuossa se, että vaimo meni vaihtoon, mutta lapsia heillä ei ollut ja niitä mies halusi.

Suhdesutinat ovat ihan eri juttu kuin oikea rakkaussuhde, joka johtaa parisuhteeseen. Mutta tietenkään tässä ei vielä voi mitenkään tietää tunteeko mies samoin ja tuleeko suhteesta mitään. Koska kyseessä on työpaikkaromanssi, hänenkin panoksensa ovat kovemmat, joten on epätodennäköisempää, että hän aloittaisi mitään, ellei olisi vakavissaan. Mutta ihastuneena on myös todella helppo tulkita väärin toisen aikeita eli en anna sulle mitään neuvoja, kerron vain sinua vanhempana mitä olen nähnyt sivusta.

*vähän vanhempi (sana jäi välistä)

Sanot itsellesi, että haihattelet kuin teinityttö opea tai pop-tähteä. Alat aktiivisesti etsiä hänestä vastenmielisiä piirteitä, kun nyt keskityt vain hyviin piirteisiin. Mässyttääkö syödessä, hohottaa joskus omille vitseille, jne. Nyt vastaat, että ei, ei hän, hän on täydellinen, mutta kukaan ihminen ei ole. On sinusta kiinni, mitä piirteitä haet ja tuijotat.

Alat asialliseksi ja lopetat itse hänen seuraansa turhan hakeutumisen. Kun hän tekee tikusta asiaa, vastaat tietysti ystävällisesti kuten työkaverille kuuluu, mutta lähdet kahvin hakuun, vessaan, tms. 

Et ole laineilla laskeva lastu omissa tunteissasikaan.

No itselläni olisi jäänyt aviomies ja perhe saamatta, jos olisin jarrutellut työihastuksen kanssa. Tavattiin töissä ja rakastuttiin. Pidettiin siviilielämä omana tietonamme hetken, kunnes alkoi olla jo oikeasti vakava suhde. Sittemmin on kyllä vaihdettu molemmat työpaikkojakin, koska urakehitys. Ajattelitteko oikeasti molemmat olla loppuelämänne samassa työpaikassa, nimittäin taitaa olla aika harvinaista se nykyään. Mieti järjellä, mutta kuuntele myös sydäntä. 

Oot rakastunut siis varattuun työkaveriisi. Jaatte kenties samoja harrastuksia ja siitä tunne olemme samalla aaltopituudella.

Ei, ette te ole. Sinä et tiedä tuosta ihmisestä ja hänen käyttäytymiskaavoistaan kuin sen, mitä hän valikoi sulle näyttää. Heittääkö läppää? Huomioi kivasti? Tsemppaa urheillessa? On kohtelias ja sydämellisen oloinen? Hyvännäköinenkin?

Niin, siihen se hänen omakin kumppaninsakin ihastui, ja sitten tuli kaupanpäälle kaikkea muuta sietämätöntä, mistä sinä et tiedäkään.

Elämä ei ole kirjallisuutta. Ihmiset on rumia sisältä valitettavan usein.

Nyt tulee OP:lle opettavainen storytime:

Mulla oli vastaeronneena kiihkeä työpaikkaromanssi. Nopea molemminpuolinen ihastus/kiinnostus, vaikkei tunnettu toisiamme mitenkään, oltiin eri tiimeissä mutta joskus piti tehdä yhteistyötä ja aloin syödä lounaat sen tiimin kanssa. Esitettiin, ettei tunnettu kuin töistä tai vietetty aikaa töiden ulkopuolella yhdessä. Kysyttiin viattomasti lounaspöydässä toistemme viikonlopun suunnitelmista, vaikka tiedettiin että meinataan viettää vkl yhdessä.

"Suhde" oli lähinnä seksiä, no joskus käytiin syömässäkin tai katsottiin netflixiä. Toimiston hissiin jos satuttiin samaan aikaan kahdestaan, niin oli tosi kuumaa, pikainen kiihkeä suutelointi ja sit hissistä ulos hiuksia ja vaatteita silotellen. 

Noh, tätä kesti ehkä 2 viikkoa. Sitten paljastui, että tyyppi oli sekopäinen kontrollifriikki ja täysin koukussa vielä eksäänsä. Yritti gaslightata mua vaikka mistä, oli hullun mustasukkainen parien kasuaalien "tää ei sit merkkaa mitään" hengailujen jälkeen, projektoi muhun, että mä olisin omassa eksässäni vielä kiinni vaikka olikin itse. Kirjoitteli mulle pitkiä, vihaisia ja mustasukkaisia esseitä whatsappissa, muttei mitenkään saanut sanottua, mitä HALUSI. Alusta asti piti olla vain "friends with benefits" ja tein heti selväksi, että olin juuri eronnut enkä etsinyt parisuhdetta. Tämä muka sopi hänelle, mutta kuitenkin halusi omistaa ja keksi jotain draamaa. 

Lopetin tietenkin nämä "hengailut" ja estin whatsappissa. Onneksi oltiin eri tiimeissä, mutta aina kun tuli toimistolla vastaan tai osui ruokalaan tai hissiin samaan aikaan, tuijotti mua niin murhaavasti, että mua alkoi jo ahdistaa, että tää tyyppi tiesi missä asun.

Niin ja mulla iski joka "treffien" jälkeen hiivatulehdus, en osannut yhdistää tätä vasta kun lopetettiin. 

Puoli vuotta myöhemmin otti muhun yhteyttä, että palasi eksänsä kanssa yhteen (yllätyyys...) ja että niillä ilmeni seksitauti. Yritti syyttää mua siitä ja ilkeili, että käy testeissä. Kävin, mulla ei onneksi ollut mitään. 

Tästä jutusta opin, että vaikka olisi kuinka hurmaavaa flirttiä ja kemiaa, ja joku uusi kuuma komistus kuuntelee ja heittää läppää ja auttaa kantamaan sun uuden sohvan ja on jopa aika hyvä sängyssä... Se on luultavasti vaan sekopää playboy, joka osaa esittää järkevää ja hurmaavaa kunnes pääsee sänkyyn. Selvästi oli joku narsisti, nautti flirttailla töissä, varmasti muidenkin kanssa kuin mun, ja sillä meni hermo, kun en ihastunutkaan siihen ja halusin pelkästään seksiä. 

Ja töissä oli ihan järkyttävän paska olla, kun joutui vältellä sitä ja sen murhaavaa stalkkerituijotusta. 

OP, it's not worth it. Varsinkin, kun olette samassa tiimissä, jos tuo päättyy huonosti, joudut nähdä sitä joka päivä tai muuttaa muualle uuden työpaikan perässä. Todennäköisesti se ei ole ollenkaan niin täydellinen kuin mitä kuvittelet työpaikkaflirttailun perusteella. Monet tommoset flirttailijat tykkää vaan siitä huomiosta ja naisten hämmentämisestä. 

Nauti siitä pikku flirtin tunteesta, niin jaksaa aamuisin nousta töihin. Mutta älä riskeeraa. Deittaile töiden ulkopuolella jotain oikeita tyyppejä, jotka ettii tosiasialla parisuhdetta eikä vaan toimistoviihdettä.