Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä pitää tehdä, jos ystävystyy ja sitten rakastuu sellaiseen, jonka kanssa rakkaus on mahdoton?
06.03.2026 |
Mikä olisi viisainta tehtä tällaisessa? Ensin sitä tutusta ja sitten ystävystyy toista sukupuolta olevan kanssa. Hän voi olla vaikka työkaveri, naapuri, lapsen harrastusvalmentaja, lapsen kaverin vanhempi, mikä vain vastaava. Ihminen, jonka kanssa tulee tavattua usein, juteltua usein, siinä samalla tutustuttua. Kuin vahingossa. Ja on samalla aaltopituudella, molemmat selvästi viihtyy toisensa seurassa ja on usein kiva vaihtaa muutama sana. Jotenkin vallitsee sellainen tuttuuden ja rentouden tunne siinä välillä, kuin oltaisiin oltu jo pitkään ystäviä. Ja eräänä päivänä tajuaa, että olen rakastunut tähän tyyppiin. Vaikka rakkaus hänen kanssaan on mahdoton idea. Hän on ehkä varattu, ehkä itse olet tai hän on tai pomosi tai homoseksuaali tai muuta sellaista, minkä vuoksi mitään suhdetta ei voisi koskaan tulla. Kuitenkin tapaatte edelleen usein ja hän aina käyttäytyy iloisen tuttavallisesti ja läheisesti, ystävystyneitä kun olette.
Kommentit (55)
Jos tunne on molemminpuolinen, niin silloin mikään ei ole mahdotonta.
Mutta jos ei niin sitten on vaan kärsittävä, viina ja krapulat yleensä auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
14v jo. On kyllä juteltu aikoinaan tilanne läpi, ja todettu että tapasimme alkujaan väärään aikaan ja nyt elämä meni vain näin. Molemmat varattuja siis ja rakastamme omia puolisoitamme ja perheitä. Meille sopii kaukaisempi ystävyys, molemmat tietää sen vaikka platoninen yhteyshän varmaan säilyy aina. Niin luulen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankit jonkun muun rakastajan, ajatukset siirtyy siihe väkisin.
Ei niitä ehdokkaita oikein joka oksalla kasva. Tunnen aika harvoin vetoa ketään uutta miestä kohtaan, ja sekin aina vasta kun on ystävystytty ensin. Enkä pysty seksiin ilman tunteita. En edes halua sellaista. Ap
Millainen tunne-elämä sinulla on, jos sekaantuminen parisuhteessa olevaan ihmiseen ei haittaa yhtään? Oletko narsisti?
No lapsen kaverin isän kanssa ei kuule tarvi olla pätkääkään tekemisissä, ainakaan niin paljon, mitä ap antaa ymmärtää.
Ap, kerro, missä tämä mies vaikuttaa, johon olet nyt niin epätoivoisen ihastunut? Arvioidaan vähän sitten tilannetta, että onko näkeminen muka nyt sitten niin kovin pakollista.
En ole sekaantunut enkä sekaantumassa keneenkään varattuun mieheen. Tämä henkilö johon olen ihastunut ei ole varattu. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No lapsen kaverin isän kanssa ei kuule tarvi olla pätkääkään tekemisissä, ainakaan niin paljon, mitä ap antaa ymmärtää.
Ap, kerro, missä tämä mies vaikuttaa, johon olet nyt niin epätoivoisen ihastunut? Arvioidaan vähän sitten tilannetta, että onko näkeminen muka nyt sitten niin kovin pakollista.
Työkaveri. Sellainen, jonka kanssa on välttämätöntä tehdä usein töitä yhdessä kaksi, ja paljon myös isommassa tiimissä yhdessä. Työpaikalla ei ole muita tiimejä, joten ei voi vaihtaa toiseen tiimiin. Ap
Jos haluat eroon tunteestasi, toimi sen eteen ja lopeta haikailu.
Keksi tilanteestasi puolia jotka eivät palvele sinua ja sinun hyvinvointiasi.
Esim. jos hän on varattu ja sinä et "hän rakastaa kumppaniaan ja kumppani häntä. Minä olen tässä rakkaudessa osaton enkä saa häneltä mitään." Jos hän, kuten kirjoitit, sanoo nimesi mielestäsi jotenkin eri tavalla kuin muiden "hän näkee tunteeni ja leikittelee niillä". Jotkut ihan aikuisetkin ihmiset taas nauttivat siitä kun huomaavat toisen ihastuksen ja tarjoavat murusia joilla se ihastunut pysyy koukussa. Jonkinlainen egoismin ja sadismin yhdistelmä.
Ansaitset ihan oikean suhteen etkä mitään mielikuvituspoikaystävää. Panosta ihmisiin joiden kanssa voit tutustua ja treffailla, kuin aikuiset ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on rakastunut, eikä vain ihastunut, niin silloin haluaa toiselle parasta. Aikuisten rakastumisessa pitäisi ymmärtää, että ne omat tunteet eivät ole tärkeintä maailmassa.
Jos etenemisen mahdollisuuksia ei ole tai tiedät, ettet voi tehdä toisen elämää paremmaksi, niin joskus voi olla myös rakkautta päästää irti, vaikka se kipeää tekeekin.
Vierailija kirjoitti:
Jos on rakastunut, eikä vain ihastunut, niin silloin haluaa toiselle parasta. Aikuisten rakastumisessa pitäisi ymmärtää, että ne omat tunteet eivät ole tärkeintä maailmassa.
Jos etenemisen mahdollisuuksia ei ole tai tiedät, ettet voi tehdä toisen elämää paremmaksi, niin joskus voi olla myös rakkautta päästää irti, vaikka se kipeää tekeekin.
En minä hänessä roiku vaan haluaisin päästää irti tunteistani vaikka heti, jos vain osaisin tunteitani niin ohjailla. En halua suhdetta hänen kanssaan, koska hän on työkaverini enkä aio vaihtaa työpaikkaa, sillä käytännössä täällä päin ei oikein muita oman alani töitä ole. Ja tämä on todella hyvä työpaikka, jossa viihdyn ja josta aion pitää kiinni. Hän on myös meidän tiimin vetäjä, vaikka ei virallisesti mikään pomo silti, mutta minkäänlainen suhde tai suhteella vihjailu sotkisi töissä aivan kaiken. Joten miten ihastumisen tunteesta päästetään irti, jos sitä kohdetta näkee melkein joka päivä? En osaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ryhdistäydy. Selvästi ruokit tätä ihastusta ja haluat puhua hänestä täällä haaveilevaan sävyyn
Ne on vaan tunteita. Järki käteen. Jos et voi ottaa fyysistä etäisyyttä (vahvasti epäilen että kyse on enemmän halusta) niin sitten henkinen etäisyys
Vierailija kirjoitti:
Jos on rakastunut, eikä vain ihastunut, niin silloin haluaa toiselle parasta. Aikuisten rakastumisessa pitäisi ymmärtää, että ne omat tunteet eivät ole tärkeintä maailmassa.
Jos etenemisen mahdollisuuksia ei ole tai tiedät, ettet voi tehdä toisen elämää paremmaksi, niin joskus voi olla myös rakkautta päästää irti, vaikka se kipeää tekeekin.
Ja tästä erottaa henkisen teinin ja aikuisen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on rakastunut, eikä vain ihastunut, niin silloin haluaa toiselle parasta. Aikuisten rakastumisessa pitäisi ymmärtää, että ne omat tunteet eivät ole tärkeintä maailmassa.
Jos etenemisen mahdollisuuksia ei ole tai tiedät, ettet voi tehdä toisen elämää paremmaksi, niin joskus voi olla myös rakkautta päästää irti, vaikka se kipeää tekeekin.
En minä hänessä roiku vaan haluaisin päästää irti tunteistani vaikka heti, jos vain osaisin tunteitani niin ohjailla. En halua suhdetta hänen kanssaan, koska hän on työkaverini enkä aio vaihtaa työpaikkaa, sillä käytännössä täällä päin ei oikein muita oman alani töitä ole. Ja tämä on todella hyvä työpaikka, jossa viihdyn ja josta aion pitää kiinni. Hän on myös meidän tiimin vetäjä, vaikka ei virallisesti mikään pomo silti, mutta minkäänlainen suhde tai suhteella vihjailu sotkisi töissä aivan kaiken. Joten miten ihastumisen tunteesta päästetään irti, jos sitä kohdetta näkee melkein joka päivä? En osaa. Ap
Ei ole mitään pikakonstia, mutta rupea esim. aktiivisemmin käymään ulkona tai nettideittailemaan vapaa-aikana, niin saat romantiikan suhteen muutakin ajateltavaa. Jos et hae muita kontakteja tai anna edes mahdollisuutta itsellesi ihastua johonkin toiseen, niin satutat vain itseäsi lisää tuossa tilanteessa.
Miksi sille tarvisi tehdä jotain? En kertakaikkiaan käsitä, miksi täällä pidetään aina maailmanloppuna, jos on tunteita joita ei voi elää todeksi. Miksi? Kai nyt aikuinen ihminen osaa tunteitaan käsitellä ja säilyttää ystävyyden, vaikka tuntisi enemmän. Eikä se ole mikään tragedia, sehän on ihanaa. Kunhan tuntee rajansa eikä ylitä niitä, eikä loukkaa mahdollisia muita osapuolia. Ei tunteissa mitään vikaa ole. Olet elossa vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kärsiä vaan ne sydänsurut.
Mutta ne ei lopu, kun tätä henkilöä joutuu tapaamaan usein. Jos on vaikka työkaveri tai lapsen kaverin isä tms. On vähän pakko olla tekemisissä paljon. Ap
No jos mahdoton rakkaus tekee liian kipeää ja kyseessä on työkaveri, niin vaihda työpaikkaa tai työtehtäviä. Jos on lapsen kaverin isä, niin keksit varmaan tapoja vältellä häntä (ei kai vanhempien tarvitse viettää aikaa keskenään, vaikka lapset olisikin kavereita). Varmaan paras tapa päästä yli ja eteenpäin tuollaisessa tilanteessa on kuitenkin pyrkiä pysymään mahdollisimman etäällä toisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on rakastunut, eikä vain ihastunut, niin silloin haluaa toiselle parasta. Aikuisten rakastumisessa pitäisi ymmärtää, että ne omat tunteet eivät ole tärkeintä maailmassa.
Jos etenemisen mahdollisuuksia ei ole tai tiedät, ettet voi tehdä toisen elämää paremmaksi, niin joskus voi olla myös rakkautta päästää irti, vaikka se kipeää tekeekin.
En minä hänessä roiku vaan haluaisin päästää irti tunteistani vaikka heti, jos vain osaisin tunteitani niin ohjailla. En halua suhdetta hänen kanssaan, koska hän on työkaverini enkä aio vaihtaa työpaikkaa, sillä käytännössä täällä päin ei oikein muita oman alani töitä ole. Ja tämä on todella hyvä työpaikka, jossa viihdyn ja josta aion pitää kiinni. Hän on myös meidän tiimin vetäjä, vaikka ei virallisesti mikään pomo silti, mutta minkäänlainen suhde tai suhteella vihjailu sotkisi töissä aivan kaiken. Joten miten ihastumisen tunteesta päästetään irti, jos sitä kohdetta näkee melkein joka päivä? En osaa. Ap
Ei ole mitään pikakonstia, mutta rupea esim. aktiivisemmin käymään ulkona tai nettideittailemaan vapaa-aikana, niin saat romantiikan suhteen muutakin ajateltavaa. Jos et hae muita kontakteja tai anna edes mahdollisuutta itsellesi ihastua johonkin toiseen, niin satutat vain itseäsi lisää tuossa tilanteessa.
En ole aikoihin hakenut mitään deittikontakteja tai muutakaan romantiikkaa mistään. Treffeillä olen käynyt viimeksi vuosikausia sitten. Erosin pari vuotta sitten lasteni isästä ja eron jälkeen en ole etsinyt seuraa, olen halunnut keskittyä lapsiini ja toisaalta ei ole ollut aikaakaan käydä treffeillä, olen joko töissä tai sitten lasten kanssa kotona tai lasten menoissa. Lapset ei ole vielä mitään kovin isoja. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on rakastunut, eikä vain ihastunut, niin silloin haluaa toiselle parasta. Aikuisten rakastumisessa pitäisi ymmärtää, että ne omat tunteet eivät ole tärkeintä maailmassa.
Jos etenemisen mahdollisuuksia ei ole tai tiedät, ettet voi tehdä toisen elämää paremmaksi, niin joskus voi olla myös rakkautta päästää irti, vaikka se kipeää tekeekin.
En minä hänessä roiku vaan haluaisin päästää irti tunteistani vaikka heti, jos vain osaisin tunteitani niin ohjailla. En halua suhdetta hänen kanssaan, koska hän on työkaverini enkä aio vaihtaa työpaikkaa, sillä käytännössä täällä päin ei oikein muita oman alani töitä ole. Ja tämä on todella hyvä työpaikka, jossa viihdyn ja josta aion pitää kiinni. Hän on myös meidän tiimin vetäjä, vaikka ei virallisesti mikään pomo silti, mutta minkäänlainen suhde tai suhteella vihjailu sotkisi töissä aivan kaiken. Joten miten ihastumisen tunteesta päästetään irti, jos sitä kohdetta näkee melkein joka päivä? En osaa. Ap
Ei ole mitään pikakonstia, mutta rupea esim. aktiivisemmin käymään ulkona tai nettideittailemaan vapaa-aikana, niin saat romantiikan suhteen muutakin ajateltavaa. Jos et hae muita kontakteja tai anna edes mahdollisuutta itsellesi ihastua johonkin toiseen, niin satutat vain itseäsi lisää tuossa tilanteessa.
Ohis: Muistan itsellä sama mutta olin 25 eli nuori. 2 vuotta kärvistelin ja lopulta hän siirtyi toiselle osastolle ja minä sain mielenrauhan. Jouduin käymään terapiassa vähän aikaa, oli niin hirveän vaikea tilanne. Just tuolla tavalla halusin päästä irti mutta en oikeasti. Tein aloituksia tänne siinä toivossa että saisin salaa puhua hänestä just kuten ihastuneet tekee. Ap on jo syvällä suossa, tuossa ei käy hyvin.
Nykyään tuon kurimuksen osaa jo kiertää kaukaa. Oppia ikä kaikki
Vierailija kirjoitti:
Miksi sille tarvisi tehdä jotain? En kertakaikkiaan käsitä, miksi täällä pidetään aina maailmanloppuna, jos on tunteita joita ei voi elää todeksi. Miksi? Kai nyt aikuinen ihminen osaa tunteitaan käsitellä ja säilyttää ystävyyden, vaikka tuntisi enemmän. Eikä se ole mikään tragedia, sehän on ihanaa. Kunhan tuntee rajansa eikä ylitä niitä, eikä loukkaa mahdollisia muita osapuolia. Ei tunteissa mitään vikaa ole. Olet elossa vielä.
Ei kaikki osaa. Joillekin tunteet on ne mikä määrää
Toiset aikuistuu tai sitten ei
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on rakastunut, eikä vain ihastunut, niin silloin haluaa toiselle parasta. Aikuisten rakastumisessa pitäisi ymmärtää, että ne omat tunteet eivät ole tärkeintä maailmassa.
Jos etenemisen mahdollisuuksia ei ole tai tiedät, ettet voi tehdä toisen elämää paremmaksi, niin joskus voi olla myös rakkautta päästää irti, vaikka se kipeää tekeekin.
En minä hänessä roiku vaan haluaisin päästää irti tunteistani vaikka heti, jos vain osaisin tunteitani niin ohjailla. En halua suhdetta hänen kanssaan, koska hän on työkaverini enkä aio vaihtaa työpaikkaa, sillä käytännössä täällä päin ei oikein muita oman alani töitä ole. Ja tämä on todella hyvä työpaikka, jossa viihdyn ja josta aion pitää kiinni. Hän on myös meidän tiimin vetäjä, vaikka ei virallisesti mikään pomo silti, mutta minkäänlainen suhde tai suhteella vihjailu sotkisi töissä aivan kaiken. Joten miten ihastumisen tunteesta päästetään irti, jos sitä kohdetta näkee melkein joka päivä? En osaa. Ap
Ei ole mitään pikakonstia, mutta rupea esim. aktiivisemmin käymään ulkona tai nettideittailemaan vapaa-aikana, niin saat romantiikan suhteen muutakin ajateltavaa. Jos et hae muita kontakteja tai anna edes mahdollisuutta itsellesi ihastua johonkin toiseen, niin satutat vain itseäsi lisää tuossa tilanteessa.
Ohis: Muistan itsellä sama mutta olin 25 eli nuori. 2 vuotta kärvistelin ja lopulta hän siirtyi toiselle osastolle ja minä sain mielenrauhan. Jouduin käymään terapiassa vähän aikaa, oli niin hirveän vaikea tilanne. Just tuolla tavalla halusin päästä irti mutta en oikeasti. Tein aloituksia tänne siinä toivossa että saisin salaa puhua hänestä just kuten ihastuneet tekee. Ap on jo syvällä suossa, tuossa ei käy hyvin.
Nykyään tuon kurimuksen osaa jo kiertää kaukaa. Oppia ikä kaikki
Tajuan kyllä olevani jo syvällä suossa. Ja tajuan oikein hyvin, että uppoan aina vain syvemmälle sinne suohon joka kerta kun kohtaamme. En kuitenkaan voi vaihtaa työpaikkaa, meillä töissä ei ole toista tiimiä jossa voisin työskennellä ja tämä henkilö on aloittanut meillä vasta syksyllä ja viihtyy hyvin, en usko että hänkään tulee vaihtamaan työpaikkaa. Mahdollisesti vuosikausia on kyettävä olemaan hänen kanssaan tekemisissä usein. Ap
Alue: Aihe vapaa
Työpaikka vaihtuu, lapsi vanhenee ja harrastus vaihtuu... mikään ei ole ikuista. Ei minun ole ollut koskaan ollut pakko olla tekemisissä esim. lapsen kaverin isän kanssa, työtkin teen itsenäisesti en käsikädessä jonkun kanssa.