Mitä pitää tehdä, jos ystävystyy ja sitten rakastuu sellaiseen, jonka kanssa rakkaus on mahdoton?

Vierailija kirjoitti:

Kasva aikuiseksi.

Ohis mutta tarkoitatko, että aikuiset on niitä, jotka ei tunne mitään?

No kun te kerran molemmat olette sinkkuja ja aikuisia, niin miksi ei voisi antaa vain palaa? Voihan olla, että hänkin haluaa sinut. Ette olisi Suomen ensimmäinen työpaikkaromanssa ettekä viimeinenkään. 

Kielletty rakkaus. Sehän palaa isoimmalla roihulla. 

Nyt en ymmärrä, olette molemmat sinkkuja ettekä muka voi rakastua toisiinne. Totta kai voitte, omasta mielestäni työpaikalla just parhaiten tapaa uuden kumppanin, koska näkee kuitenkin enemmän kuin jostain tuntemattomasta. 

Ystäväni löysi vuosi eron jälkeen työpaikalta uuden miehen, jonka kanssa ovat olleet jo 15 vuotta yhdessä, täydellinen match. Ihan kaikki natsaa, molemmat harrastavat oopperaa ja ovat ihan samanlaisia elämäntavoiltaan jne. Olisipa kreisiä, jos he olisivat jättäneet homman kesken vain siksi, että ovat samassa työpaikassa! Työpaikkoja menee ja tulee, mutta rakkautta ei ihan helposti kohtaakaan.

Toki sitä ei voi vielä edes tietää onko tunne molemminpuolinen. Mutta kyllä ainakin itse antaisin palaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sille tarvisi tehdä jotain? En kertakaikkiaan käsitä, miksi täällä pidetään aina maailmanloppuna, jos on tunteita joita ei voi elää todeksi. Miksi? Kai nyt aikuinen ihminen osaa tunteitaan käsitellä ja säilyttää ystävyyden, vaikka tuntisi enemmän. Eikä se ole mikään tragedia, sehän on ihanaa. Kunhan tuntee rajansa eikä ylitä niitä, eikä loukkaa mahdollisia muita osapuolia. Ei tunteissa mitään vikaa ole. Olet elossa vielä. 

Ei kaikki osaa. Joillekin tunteet on ne mikä määrää

Toiset aikuistuu tai sitten ei

Niin se taitaa olla.

Vierailija kirjoitti:

Nyt en ymmärrä, olette molemmat sinkkuja ettekä muka voi rakastua toisiinne. Totta kai voitte, omasta mielestäni työpaikalla just parhaiten tapaa uuden kumppanin, koska näkee kuitenkin enemmän kuin jostain tuntemattomasta. 

 

Ystäväni löysi vuosi eron jälkeen työpaikalta uuden miehen, jonka kanssa ovat olleet jo 15 vuotta yhdessä, täydellinen match. Ihan kaikki natsaa, molemmat harrastavat oopperaa ja ovat ihan samanlaisia elämäntavoiltaan jne. Olisipa kreisiä, jos he olisivat jättäneet homman kesken vain siksi, että ovat samassa työpaikassa! Työpaikkoja menee ja tulee, mutta rakkautta ei ihan helposti kohtaakaan.

 

Toki sitä ei voi vielä edes tietää onko tunne molemminpuolinen. Mutta kyllä ainakin itse antaisin palaa. 

Hän on meidän tiiminvetäjä, eli tavallaan pomo vaikka ei virallisesti. Meillä töissä sekä työkaverit että pomot katsoo todella pahasti kaikkea työpaikkaromanssiin viittaavaakaan, ja etenkin jos siihen liittyy jonkunlaista esimies-alais-tyyppistä juttua, niin se on kyllä ehdoton nounou. Kumpikaan meistä ei koskaan voisi vaarantaa työpaikkaansa ja uraansa millään senssihommilla. Tiedän, että kaikissa työpaikoissa ei ole näin tiukka asenne näitä juttuja kohtaan, mutta meillä töissä on. Ja ala on aika pieni ja piirit pienet, uutta oman alan työpaikkaa tältä paikkakunnalta on hyvin vaikea löytää. Ap

Vierailija kirjoitti:

Nyt en ymmärrä, olette molemmat sinkkuja ettekä muka voi rakastua toisiinne. Totta kai voitte, omasta mielestäni työpaikalla just parhaiten tapaa uuden kumppanin, koska näkee kuitenkin enemmän kuin jostain tuntemattomasta. 

 

Ystäväni löysi vuosi eron jälkeen työpaikalta uuden miehen, jonka kanssa ovat olleet jo 15 vuotta yhdessä, täydellinen match. Ihan kaikki natsaa, molemmat harrastavat oopperaa ja ovat ihan samanlaisia elämäntavoiltaan jne. Olisipa kreisiä, jos he olisivat jättäneet homman kesken vain siksi, että ovat samassa työpaikassa! Työpaikkoja menee ja tulee, mutta rakkautta ei ihan helposti kohtaakaan.

 

Toki sitä ei voi vielä edes tietää onko tunne molemminpuolinen. Mutta kyllä ainakin itse antaisin palaa. 

Ei kannata rohkaista aapeeta haihatteluun ja elättelemään kuvitelmia.

laita ihastuksesi kuva seinälle ja kirjoita siihen viereen 30 huonoa ja vastenmielistä asiaa hänestä. Katso ne läpi aamuin illoin.

Eikö tuosta nyt jonkun lounaspanosuhteen voisi kehittää. Pitää sen vain salassa muilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on rakastunut, eikä vain ihastunut, niin silloin haluaa toiselle parasta. Aikuisten rakastumisessa pitäisi ymmärtää, että ne omat tunteet eivät ole tärkeintä maailmassa. 

 

Jos etenemisen mahdollisuuksia ei ole tai tiedät, ettet voi tehdä toisen elämää paremmaksi, niin joskus voi olla myös rakkautta päästää irti, vaikka se kipeää tekeekin.

En minä hänessä roiku vaan haluaisin päästää irti tunteistani vaikka heti, jos vain osaisin tunteitani niin ohjailla. En halua suhdetta hänen kanssaan, koska hän on työkaverini enkä aio vaihtaa työpaikkaa, sillä käytännössä täällä päin ei oikein muita oman alani töitä ole. Ja tämä on todella hyvä työpaikka, jossa viihdyn ja josta aion pitää kiinni. Hän on myös meidän tiimin vetäjä, vaikka ei virallisesti mikään pomo silti, mutta minkäänlainen suhde tai suhteella vihjailu sotkisi töissä aivan kaiken. Joten miten ihastumisen tunteesta päästetään irti, jos sitä kohdetta näkee melkein joka päivä? En osaa. Ap

Ei ole mitään pikakonstia, mutta rupea esim. aktiivisemmin käymään ulkona tai nettideittailemaan vapaa-aikana, niin saat romantiikan suhteen muutakin ajateltavaa. Jos et hae muita kontakteja tai anna edes mahdollisuutta itsellesi ihastua johonkin toiseen, niin satutat vain itseäsi lisää tuossa tilanteessa.

Ohis: Muistan itsellä sama mutta olin 25 eli nuori. 2 vuotta kärvistelin ja lopulta hän siirtyi toiselle osastolle ja minä sain mielenrauhan. Jouduin käymään terapiassa vähän aikaa, oli niin hirveän vaikea tilanne. Just tuolla tavalla halusin päästä irti mutta en oikeasti. Tein aloituksia tänne siinä toivossa että saisin salaa puhua hänestä just kuten ihastuneet tekee. Ap on jo syvällä suossa, tuossa ei käy hyvin.

Nykyään tuon kurimuksen osaa jo kiertää kaukaa. Oppia ikä kaikki 

Tajuan kyllä olevani jo syvällä suossa. Ja tajuan oikein hyvin, että uppoan aina vain syvemmälle sinne suohon joka kerta kun kohtaamme. En kuitenkaan voi vaihtaa työpaikkaa, meillä töissä ei ole toista tiimiä jossa voisin työskennellä ja tämä henkilö on aloittanut meillä vasta syksyllä ja viihtyy hyvin, en usko että hänkään tulee vaihtamaan työpaikkaa. Mahdollisesti vuosikausia on kyettävä olemaan hänen kanssaan tekemisissä usein. Ap

Henkinen etäisyys sitten.

Tunne-elämän säätelytaidot 0/5 juuri samoin kuin esim pettäjillä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kärsiä vaan ne sydänsurut.

Mutta ne ei lopu, kun tätä henkilöä joutuu tapaamaan usein. Jos on vaikka työkaveri tai lapsen kaverin isä tms. On vähän pakko olla tekemisissä paljon. Ap

No sellaista tapahtuu. Siinä kohtaa joutuu feissaamaan oman moraalinsa rajat. Kyllä tuollaista mullekin on tapahtunut ja kestikin noin 10 vuotta, kunnes lopulta se mies onneksi sai potkut. 

Tuohan on selvä juttu. Aloittajalla ei ole ollut vuosiin ketään rakastajaa. Ei ole edes yksillä treffeillä käynyt varmaan sitten opiskeluaikojen tms.  Ja ties miten kylmä suhde heillä on ollut sängyssä jo vuosia ennen eroa. Eron jälkeen jatkanut tahtomattaan selibaattia. Eli aloittaja on puutteessa. Sitten töihin tulee uusi mies, joka sattumoisin saa aloittajan tikittämään, toisin kuin työpaikan muut miehet. Eihän se ihme ole, että tunteet roihahtaa ja isosti. 

Lopeta nyt ensiksi se ystävällisyys miestä kohtaan. Ehkä mieskin siitä muuttaa käytöstään eikä enää ruoki sinun tunteita kuten nyt tekee.

Kyllä minullakin on tunteita sinua kohtaan. En vain ole uskaltanut lähestyä sinua muuten kuin ystävänä. T. Tiedät kyllä

Minäkin sanon että ota joku toinen rakastaja niin unohdat tämän miehen.