Lue keskustelun säännöt.
Miksi et sano suoraan, jos ei huvita olla enää tekemisissä?
05.03.2026 |
Kyseessä ihminen, jonka olen tuntenut lapsuudesta. Ollaan oltu erittäin hyviä ystäviä ja läheisiä. Nyt alkanut viesteihin vastaamattomuus ym. Ihan yllättäen. Ei pitäisi olla mikään huonosti, kun viettää kyllä muiden kanssa aikaa...
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin itse oletan, että ihmiset itse tajuavat jättää rauhaan, jos en vastaa tai en itse pidä yhteyttä. Jos ihminen sitä ihmettelee ä, niin voi kyllä sitten kysyä suoraan niin annan suoran vastauksen. En minäkään pidä sellaiaiin ihmisiin yhteyttä väkisin, jos huomaan että ei kiinnosta. Toki, jos on huoli, että toisella on joku vaikea vaihe elämässä ja sen vuoksi vetäytyy, niin kysyn asiasta.
Niin. Kyllähän tuollainen yllättäen vetäytyminen ja karttaminen harmittaa ja ihmetyttää. Ja kun en oikeasti keksi mitään syytä... Minun lapsenikaan ei ole ollut mikään ystävyyden este ennen. Hän on lapseton. Ap
No mulla ainakin lapsettomana on eräs kaveri, jolla on lapsia ja en jaksa jatkuvasti sitä valitusta kuunnella, että on taas niin raskasta ja vaikeeta. Sitten kun itsellä on joku hankala elämäntilanne, niin sitten vaan korostetaan sitä, että sinä et vaikeasta tiedäkään, kun sulla ei ole lapsia ja lytätään ne omat tunteet aivan täysin.
En jaksa olla kenenkään sylkykuppi ja terapeutti ilman vastavuoroista tukea ja ymmärrystä. Että moi moi vaan sille ystävälle. Etsiköön toisen terapeutin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin itse oletan, että ihmiset itse tajuavat jättää rauhaan, jos en vastaa tai en itse pidä yhteyttä. Jos ihminen sitä ihmettelee ä, niin voi kyllä sitten kysyä suoraan niin annan suoran vastauksen. En minäkään pidä sellaiaiin ihmisiin yhteyttä väkisin, jos huomaan että ei kiinnosta. Toki, jos on huoli, että toisella on joku vaikea vaihe elämässä ja sen vuoksi vetäytyy, niin kysyn asiasta.
Niin. Kyllähän tuollainen yllättäen vetäytyminen ja karttaminen harmittaa ja ihmetyttää. Ja kun en oikeasti keksi mitään syytä... Minun lapsenikaan ei ole ollut mikään ystävyyden este ennen. Hän on lapseton. Ap
No mulla ainakin lapsettomana on eräs kaveri, jolla on lapsia ja en jaksa jatkuvasti sitä valitusta kuunnella, että on taas niin raskasta ja vaikeeta. Sitten kun itsellä on joku hankala elämäntilanne, niin sitten vaan korostetaan sitä, että sinä et vaikeasta tiedäkään, kun sulla ei ole lapsia ja lytätään ne omat tunteet aivan täysin.
En jaksa olla kenenkään sylkykuppi ja terapeutti ilman vastavuoroista tukea ja ymmärrystä. Että moi moi vaan sille ystävälle. Etsiköön toisen terapeutin.
Ok. Ei meillä ole tällaista. Kun minä tapaan ystäviäni ilman lapsia, niin en tosiaan juuri puhu heistä, ellei kysytä. Nautin itsekin siitä, kun voin olla muutakin kuin äiti! Ap
Minusta on tekosyy aina sanoa että toinen saa raivarit tai ei ymmärrä tms. Minusta on suurta luuseriutta olla joissakin tilanteissa puhumatta ja vain kadota kuin tuhka tuuleen. Ei riitä ymmärrys. Jos joku katoaa noin niin en koskaan puhu hänelle enää sanaakaan jos tuo on siis tahallista ja ei vaan saa suutansa auki että pystyisi aikuismaisesti keskustelemaan asioista.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on tekosyy aina sanoa että toinen saa raivarit tai ei ymmärrä tms. Minusta on suurta luuseriutta olla joissakin tilanteissa puhumatta ja vain kadota kuin tuhka tuuleen. Ei riitä ymmärrys. Jos joku katoaa noin niin en koskaan puhu hänelle enää sanaakaan jos tuo on siis tahallista ja ei vaan saa suutansa auki että pystyisi aikuismaisesti keskustelemaan asioista.
Jep. Mitään raivareita kukaan normaali ihminen tuskin saa... Kyllä se vika voi olla myös siinä hylkääjässä itsessään. Ihan vain kun löytänyt muka parempaa seuraa tai on jostain kateellinen.
Sen ymmärtää jos on joku elämäntilanne sellainen kerta kaikkiaan ettei ole voimia sanoa sanaakaan tms. mutta kyllähän aikuiset ihmiset nyt muuten suunsa saavat auki ja pystyvät keskustelemaan asiansa selviksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisen elämässä voi tapahtua monia yllättäviä asioita ja samaan aikaan. Ei välttämättä jaksa tai pysty enää olemaan yhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen elämässä voi tapahtua monia yllättäviä asioita ja samaan aikaan. Ei välttämättä jaksa tai pysty enää olemaan yhteydessä.
Hänellä ei tällaista kyllä ole. Tiedän sen. On kyllä aikaa ja jaksamista tavata muita somen perusteella. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä roiku kenessäkään. Kysy häneltä yhden kerran onko hänellä kaikki ok, haluaako sanoa jotakin tms. jos ei vastaa eikä senkään jälkeen ota yhteyttä niin anna olla. Mutta sinulla on oikeus myös olla vastaamatta jos hän yhtäkkiä haluaakin taas jutella. Ei kenenkään tarvitse pitää yllä yksipuolisia kaverisuhteita, joissa toinen tekee työn ja toinen tulee vain hyötymään silloin kun itselle sopii.
Et osaa toista arvostavaa vastavuoroista käyttäytymistapaa. Suomalaisjunttien perisynti, jota ei kotikasvatuksessakaan osata opastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on tekosyy aina sanoa että toinen saa raivarit tai ei ymmärrä tms. Minusta on suurta luuseriutta olla joissakin tilanteissa puhumatta ja vain kadota kuin tuhka tuuleen. Ei riitä ymmärrys. Jos joku katoaa noin niin en koskaan puhu hänelle enää sanaakaan jos tuo on siis tahallista ja ei vaan saa suutansa auki että pystyisi aikuismaisesti keskustelemaan asioista.
Aina ei vaan ole niin helppo puhua. Asiat, sinänsä ns. pikkuasiat, kasaantuu, ja sitten ei enää oikein jaksaisikaan sitä toista ihmistä. Hän on ehkä energiaa vievä, on aina myöhässä, puhuu liikaa omista asioistaan, puhuu aina tv-ohjelmista (oikeasti, mulla on/oli tällainen tuttava, selitti pitkät pätkät jotain tv-ohjelmia), selittää jotain muuta, jota en vaan jaksaisi.
Jossain vaiheessa sitten vaan tulee mitta täyteen. Ja tuntuu tyhmältä sanoa, että kun sää aina noista tv-ohjelmista puhut.
Vaikka tietysti pitäisi.
apn pitää etsiä seuraava uhri . minä pääsin eroon kun pyysin lainaan takaajaksi ei ole 8/kk häirinnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaveri rikkoi jatkuvasti rajojani ja päätti mun puolesta asioita, osa ihan näennäisesti kivaa tekemisen suunnittelua "hei, tuut mun kans tänään zumbaamaan!" ja oletus että lähden heti hyppäämään kun käsketään mutta myös sellaista josta huomasi että mitään kunnioitusta ei käytännössä ole, halusi usein sekaantua seurustelusuhteisiini, esim. lenkillä päättää vauhdin, yhteisen illanvieton nyyttärimenun. Ja aina minä olin se joka juoksi, joka jousti, joka luopui omista aikatauluistaan tämän yhden mielenoikkujen vuoksi. Lisää tähän vielä toisen osapuolen huonot käytöstavat, muiden ihmisten haukkuminen, juoruilu, runsas alkoholin käyttö, humalassa rattiin hyppääminen, velkojen maksamattomuus. Että miksikö halusin ottaa etäisyyttä? Mikä näistä on asia jota täytyy aikuiselle ihmiselle mennä päin naamaa hieromaan jota se ei itse tajua?
Erotessa ystävän tuntee tai vihollinen paljastuu.