Lue keskustelun säännöt.
En pääse asiasta yli (liittyy koiraan)
05.03.2026 |
Nyt tulee pitkä viesti.
Meillä oli vuosi sitten koiranpentu, jota koko perheemme oli odottanut. Otin asioista paljon selvää ennen pennun tuloa ja hankimme pennun asialliselta kasvattajalta. Kasvattaja kyllä kertoi, että pentu voi olla dominoivampi tapaus ja vaatii jämäkkyyttä. Kokemusta on yhdestä koirasta lapsuuden perheessäni, joka oli ns. helppo koira. Ensimmäinen virhe oli, että luin asioista liikaakin, pelkäsin, stressasin. Kun pentu tuli, en pystynyt ottamaan rennosti. Mietin kokoajan koulutukselliselta näkökulmalta asioita (ei saa mennä sohvalle yms.).
Pentu puri tosi paljon aluksi. Iho meni naarmuille ja vaatteita rikki. Ei ollut silloin sellainen kauheasti sylissä viihtyvä. Pentu tuhosi (niinkuin ne monesti tekevät) paikkoja aika paljon. Yritettiin pitää portteja joka huoneessa, jotta suuremmilta tuhoilta vältyttäisiin ja jotta esim. saisi syödä rauhassa.
Sitten kun päästiin aloittamaan lenkkeilyä, pentu oli tosi varuillaan. Häntä alhaalla, kroppa jännittyneenä, veti paljon. Yritin lukea ohjeita tähän, treenailla namien kanssa. Rauhallisemmassa paikassa lenkkeillessä ei tätä ongelmaa ollut. Mutta lenkit muuttuivat päivä päivältä hirveämmäksi, varsinkin kun kokoa alkoi tulla. Ja koira alkoi haukkumaan myös ikkunasta jokaista kävelijää, varsinkin koiria. Koiralle tuli emätintulehduskin, joka ilmeisesti voi olla yleinenkin, mutta pohdein kyllä stressin vaikutusta tähän.
Koira tuhosi edelleen paikkoja, vaikka luita ja leluja oli saatavilla. Rupesi uupumus kasvamaan. Yöunet olivat jääneet lyhyemmiksi. Riitojakin rupesi tulemaan herkemmin puolison kanssa. En enää jaksanut. Tiesin, että koirakouluun olisi voinut vielä yrittää mennä mutta olin jo niin täynnä ohjeita ja neuvoja, mitä olin lukenut kun ne eivät tuntuneet toimivan. Olin ollut pennun kanssa paljon kahdestaan, kun olin työttömänä samalla. Tuntuu kuin vajaa puoli vuotta olisi mennyt pelkässä koirakuplassa. Vaikka kyllä koko perhe osallistuikin tähän, mutta tietysti päivät olin yksin. En kuitenkaan ollut saanut luotua pentuun sellaista sidettä mitä olin ajatellut (virheajatus tämäkin, nyt tiedän että se voi tulla vasta ajan kanssa).
Päätimme etsiä sille uuden kodin. Ja löysimmekin hyvän, jossa asuinalue oli rauhallisempi (vaikka emme itsekkään missään kaupungin vilinässä asu, aika perus omakotitaloalueella). Ikävää ei tullut heti sen jälkeen, mutta sitten viime syksynä alkoi ikävä ja suru tulla esiin. Kävimme koiraa katsomassakin, sillä oli kaikki hyvin. Se tulikin iloisesti lasten syliin ja oli intoa täynnä. Se oli jo tottunut muihin koiriin ja muutenkin asiat olivat menneet hyvin. Vähän oli kuulemma ehkä vielä lenkkeillessä haastetta riippuen tilanteesta, mutta ei mitään suurempaa.
Jatkuu...
Kommentit (227)
Ei kun nämä tyypit haluaa sen ihanan pentuajan ja sitten koira mäkeen. Meitä on moneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän koiran haastavuuden, mutta eniten tässä on häirinnyt ap:n selittely ja tekosyyt. Iso osa ongelmista on varmasti johtunut siitä, ettei aktiivinen koira ole saanut tarpeeksi liikuntaa.
Ap vielä kyseli, että mistä saisi helpommalla hankittua koiran, kun jopa se on liian työlästä.
Laiskuudelta tuo minusta kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Meidän kovapäinen Suomenlapinkoira uros oli ihan järkyttävä riiviö 5 kk - 12 kk:iässä.
Erityisesti tykkäsi roikkua hampailla 11v tytön yöpaidan helmoissa ja housun lahkeissa, reijittäen varmaan parikymmentä vaatekappaletta piloille. Näykki ja naps kädet ja jalat naarmuille. Sai demonikohtauksia, hyppi päin ja repi pariin untuvatakkiinkin reijät. Muuten oli kuitenkin kiltti käsitellä ja luottavainen kakara.
Nyt on kolme vuotiaana kelpo koira, koko perheen mussukka, jolla on kuitenkin järki päässä ja pallit edelleen jalkojen välissä, vaikka reaktiivisuus/urosmaisuus tuokin välillä haasteita eteen.
Semmoisia nuo koirat on, pentuna ihan superihania ja pahimmillaan ihan hirveitä, kunnes kasvavat suurin osa ihan järkeviksi perhekoiriksi.
Pallit pois niin koiran ei tarvitse kärsiä turhasta hormonistressistä. Välttyy myös monilta sairauksilta.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän koiran haastavuuden, mutta eniten tässä on häirinnyt ap:n selittely ja tekosyyt. Iso osa ongelmista on varmasti johtunut siitä, ettei aktiivinen koira ole saanut tarpeeksi liikuntaa.
Ap vielä kyseli, että mistä saisi helpommalla hankittua koiran, kun jopa se on liian työlästä.
Laiskuudelta tuo minusta kuulostaa.
Kyllä minusta kuulosta ennemmin, että "vika" on ollut koiran luonteessa ja sen sopimattomuudessa ap:n luonteeseen. Ja ap:n kokemattomuus kouluttaa ns. ongelmakoiraa. Liikunta ei ole mikään ihmelääke kaikkeen. Ja mitä enemmän koira liikkuu, sitä kovempi kunto sillä on pitkällä tähtäimellä = se ei väsy niin helposti. Minulla on husky mix joka oli pentuna ihan mahdottoman energinen. 3h koirapuistoilu kera uimisen ja 2x tunnin lenkkiä siihen päälle ei riittänyt sitä rauhoittamaan. Varmaan olisi väsynyt, jos olisi liikuttu 10h päivässä, mutta kuka pystyy sellaiseen normi arjessa. Aivotyöskentely on paljon tehokkaampi keino saada koira väsymään. Toki koira on eläin joka vaatii liikuntaa enemmän kun muutama pissatuskierros korttelin ympäri, mutta aivojumppa on se avainsana.
Ja pennut ja nuoret yksilöt muutenkin ovat usein duraselpupuja joiden virta ei tunnu loppuvan koskaan, teit mitä tahansa. Oma koiruuteni rauhoittui vasta ollessaan n. 2v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän koiran haastavuuden, mutta eniten tässä on häirinnyt ap:n selittely ja tekosyyt. Iso osa ongelmista on varmasti johtunut siitä, ettei aktiivinen koira ole saanut tarpeeksi liikuntaa.
Ap vielä kyseli, että mistä saisi helpommalla hankittua koiran, kun jopa se on liian työlästä.
Laiskuudelta tuo minusta kuulostaa.
Kyllä minusta kuulosta ennemmin, että "vika" on ollut koiran luonteessa ja sen sopimattomuudessa ap:n luonteeseen. Ja ap:n kokemattomuus kouluttaa ns. ongelmakoiraa. Liikunta ei ole mikään ihmelääke kaikkeen. Ja mitä enemmän koira liikkuu, sitä kovempi kunto sillä on pitkällä tähtäimellä = se ei väsy niin helposti. Minulla on husky mix joka oli pentuna ihan mahdottoman energinen. 3h koirapuistoilu kera uimisen ja 2x tunnin lenkkiä siihen päälle ei riittänyt sitä rauhoittamaan. Varmaan olisi väsynyt, jos olisi liikuttu 10h päivässä, mutta kuka pystyy sellaiseen normi arjessa. Aivotyöskentely on paljon tehokkaampi keino saada koira väsymään. Toki koira on eläin joka vaatii liikuntaa enemmän kun muutama pissatuskierros korttelin ympäri, mutta aivojumppa on se avainsana.
Ja pennut ja nuoret yksilöt muutenkin ovat usein duraselpupuja joiden virta ei tunnu loppuvan koskaan, teit mitä tahansa. Oma koiruuteni rauhoittui vasta ollessaan n. 2v.
Ap ei vastannut kysymykseen siitä, minkä ikäisenä lenkit aloitettiin ja muutenkin esitti tekosyitä liikunnan puutteelle.
Normaalista pennusta saa kyllä "ongelmakoiran" kun sen tarpeita ei täytetä. Koira oli ehdottomasti väärässä ympäristössä.
Metsästyskoiralle sopivaa aktivoimista on metsissä lenkkeily ja eläinten jälkien haistelu, mutta sekin jäi ap:lla aikomukseksi.
Tiedän ihan omasta kokemuksesta minkälaista on elää superenergisen koiran kanssa, ja liikunta on se, mistä aloitetaan. Meillä juoksutettiin koiraa kickbikella ja talvella kelkalla muun lenkkeilyn lisäksi. Koira rupesi rauhoittumaan kolmen vuoden iässä, mutta pysyi aktiivisena koko elämänsä.
Husky on valjakkokoira ja sen tarpeet ovat sen mukaiset. Pitkien matkojen juoksu ja lauman seura.
Jos ottaa työhön tarkoitetun koiran niin sen kanssa joutuu oikeasti itse töihin. Jos se ei sovi omaan normiarkeen, niin rotuvalinta on väärä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein ei tulla ajatelleeksi, että esim. kahta eri rotua olevan koiran jäljeläisellä voi olla kummankin rodun ominaisuudet ja vielä muita ominaisuuksia sen päälle.
Aikuinen koira on myös hyvä vaihtoehto, jos koiraa pääsee tapaamaan ennen ostopäätöstä. Siinä näkee hyvin, miten kemiat kohtaa ja onko koiran temperamentti ja luonne itselle sopiva. Pennun kanssa joutuu aina näkemään paljon enemmän vaivaa, vaikka pentu olisikin vähemmän vilkas.