Lue keskustelun säännöt.
En pääse asiasta yli (liittyy koiraan)
05.03.2026 |
Nyt tulee pitkä viesti.
Meillä oli vuosi sitten koiranpentu, jota koko perheemme oli odottanut. Otin asioista paljon selvää ennen pennun tuloa ja hankimme pennun asialliselta kasvattajalta. Kasvattaja kyllä kertoi, että pentu voi olla dominoivampi tapaus ja vaatii jämäkkyyttä. Kokemusta on yhdestä koirasta lapsuuden perheessäni, joka oli ns. helppo koira. Ensimmäinen virhe oli, että luin asioista liikaakin, pelkäsin, stressasin. Kun pentu tuli, en pystynyt ottamaan rennosti. Mietin kokoajan koulutukselliselta näkökulmalta asioita (ei saa mennä sohvalle yms.).
Pentu puri tosi paljon aluksi. Iho meni naarmuille ja vaatteita rikki. Ei ollut silloin sellainen kauheasti sylissä viihtyvä. Pentu tuhosi (niinkuin ne monesti tekevät) paikkoja aika paljon. Yritettiin pitää portteja joka huoneessa, jotta suuremmilta tuhoilta vältyttäisiin ja jotta esim. saisi syödä rauhassa.
Sitten kun päästiin aloittamaan lenkkeilyä, pentu oli tosi varuillaan. Häntä alhaalla, kroppa jännittyneenä, veti paljon. Yritin lukea ohjeita tähän, treenailla namien kanssa. Rauhallisemmassa paikassa lenkkeillessä ei tätä ongelmaa ollut. Mutta lenkit muuttuivat päivä päivältä hirveämmäksi, varsinkin kun kokoa alkoi tulla. Ja koira alkoi haukkumaan myös ikkunasta jokaista kävelijää, varsinkin koiria. Koiralle tuli emätintulehduskin, joka ilmeisesti voi olla yleinenkin, mutta pohdein kyllä stressin vaikutusta tähän.
Koira tuhosi edelleen paikkoja, vaikka luita ja leluja oli saatavilla. Rupesi uupumus kasvamaan. Yöunet olivat jääneet lyhyemmiksi. Riitojakin rupesi tulemaan herkemmin puolison kanssa. En enää jaksanut. Tiesin, että koirakouluun olisi voinut vielä yrittää mennä mutta olin jo niin täynnä ohjeita ja neuvoja, mitä olin lukenut kun ne eivät tuntuneet toimivan. Olin ollut pennun kanssa paljon kahdestaan, kun olin työttömänä samalla. Tuntuu kuin vajaa puoli vuotta olisi mennyt pelkässä koirakuplassa. Vaikka kyllä koko perhe osallistuikin tähän, mutta tietysti päivät olin yksin. En kuitenkaan ollut saanut luotua pentuun sellaista sidettä mitä olin ajatellut (virheajatus tämäkin, nyt tiedän että se voi tulla vasta ajan kanssa).
Päätimme etsiä sille uuden kodin. Ja löysimmekin hyvän, jossa asuinalue oli rauhallisempi (vaikka emme itsekkään missään kaupungin vilinässä asu, aika perus omakotitaloalueella). Ikävää ei tullut heti sen jälkeen, mutta sitten viime syksynä alkoi ikävä ja suru tulla esiin. Kävimme koiraa katsomassakin, sillä oli kaikki hyvin. Se tulikin iloisesti lasten syliin ja oli intoa täynnä. Se oli jo tottunut muihin koiriin ja muutenkin asiat olivat menneet hyvin. Vähän oli kuulemma ehkä vielä lenkkeillessä haastetta riippuen tilanteesta, mutta ei mitään suurempaa.
Jatkuu...
Kommentit (202)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä jää kiinni tähän koiraan ja näihin ajatuksiin vaan päästä irti. Meillä oli koira, joka oli alusta asti todella hankala, kahden viikon jälkeen mietin jo palauttamista. En kuitenkaan luovuttanut, vaan koulutin vuosia, käytin tähän kaiken aikani ja voimani sillä seurauksella, että kukaan ei voinut tulla meille koiran takia, kun se ei hyväksynyt ketään. Sitä ei voinut viedä mihinkään hoitoon, kun se käyttäytyi agressiivisesti kaikkia kohtaan. Kuolemaansa asti oli tätä. Ajattelet nyt siis ap vain sitä, mitä kaikkea hyvää olisitte voineet saada, kun nyt sait etäisyyttä ja olet ehkä unohtanut ne surkeat fiilikset päätöksen takana. Niihin oli aidosti syy. Jos olisitte pitäneet koiran, asiat eivät välttämättä olisi menneet parempaan vaan myös huonompaan on vaihtoehto.
Et myöskään ole huono lemmikin omistaja, vaan vastuullinen. Otit vastuun kaikkien teidän hyvinvoinnista ja teit kaikille teille oikean ratkaisun. Seuraavaa lemmikkiä miettiessä mieti tarkkaan rotu, sillä on tosi iso merkitys koiran luonteeseen ja mieti tarkkaan myös kasvattaja. Onko jollain tutulla hyvä koira, olisiko heidän kasvattajan tietoja? Kasvattajalla on valtava merkitys siihen minkälaisen koiran tai ylipäätään lemmikin saa. Jotkut on tosi tarkkoja ja lisäännyttää vain terveitä ja tervepäisiä yksilöitä, jotkut lisäännyttää ihan minkä tahansa eläimen kanssa ajattelematta yhtään luonnetta ja ominaisuuksia eli vain rahat mielessä ja silloin lopputulos on epäsopiva lemmikki.
Jaksamisia ap, kaikki on nyt hyvin.
Kiitos paljon näistä sanoista ja kun jaoit kokemuksesi.
Se on kyllä totta, ei ole aina helppoa löytää luotettavaa kasvattajaa. Vaikkakin tämän pennun kasvattaja oli kyllä asiallinen ja opasti asioissa. Törmäsimme koiraa etsiessä kyllä myös vähän epäilyttävimpiinkin kasvattajiin. Koiran hankkiminen voi olla pitkä projekti ja se tässä varmasti myös osaltaan harmittaa, kun siihen yritti niin panostaa ja sitten pitäisikin aloittaa se kaikki alusta, jos uutta koiraa ajattelee. Mitä kautta te muut olette koiranne löytäneet?
-ap
Koiraelämä ei vaan ole helppoa ja vaivatonta, turha sellaista odottaakaan. Mikä kasvattaja tämä muuten on kun sekarotuisia pentueita teettää? Oliko ulkomailla vai miten sinne oli niin pitkä matka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä että osaat pitää rajaa siinäkin, ettet ihan jokaista väärinymmärrystä lähde perkaamaan. Tännehän joku vahingossa laittoi ap nimensä perään kun kirjoitti samaan aikaan toista, itsealoittamaansa ketjua.
Minä miettisin ehkä siltäkin kannalta asiaa, että jos kaikki on hyvin, 16-vuotias on niin pian maailmalla, että ehkä ennemmin odottelee sitä, että hän tuo oman koiransa hoitoon, jos hän sellaisen tulee hankkineeksi. Voisitte myös ottaa muiden koiria hoitoon sitä odotellessa.