Minä oon kamala äiti , sapettaa niin tuo kakara 1v

joo niin oot kamala äiti. Voitko ihan rehellisesti sydämestäsi sanoa että KOKO AJAN on märinää. En ihan usko.



Meilläkin kohtalaisen vaativa tyttönen, esim pukeminen on AINA kurkku suorana huutoa, lahkeessa roikutaan koko ajan mutta ei kuitenkaan haluta syliin. Rattaissa ei istuta, kävelläkään ei jakseta, syödään vaan jos itse saa syödä jne. Mutta yhtä paljon on kyllä aivan mahtavia hetkiä kun tyttö kipuaa syliin ja hymyilee minulle. Jääkö sulle enempi mieleen nuo kiukuttelut kenties?



Ehkä mulla on sitten pitkä pinna mutta rehellisesti voin sanoa että se ei ole vielä kertaakaan katkennut. Melkein vauvahan tuo vielä on, en voisi noista asioista lapselleni suuttua.

siis kyllä lapsi on perustyytyväinen ja iloinen ja onnellinen mutta luonteeltaan aina ollut ns. kärsimätön ja asiat jotka tehdään niin että täytyy olla paikallaan, tympäisee. Joo, ehkä tullut äitiinsä. En tunne itseäni epävarmaksi, eikä tietääkseni meillä paineta lasta alas, vaan kehutaan aina kun vaan kehumisen aihetta keksii, sekä hellitään PALJON. Ja todellakin olen ollut paljon eri ikäisten lasten kanssa, että ei tämä ole uutta mulle. Tuntuu vaan, kun seuraa muiden lapsia, suunnilleen samanikäisiä, että niillä kaikki hommat sujuu helpommin, koska lapsi ei pistä hanttiin. Mutta en jaksa enää kommentoida tähän keskusteluun. Kiitos niille, jotka osoittivat ymmärtämystä, eivätkä painaneet entistä enemmän maan rakoon.

lapsilla on erilaiset temperamentit jo syntyessään ja tämä taas vaikuttaa vanhempiin ja heidän kokemuksiinsa vanhemmuudesta, sen helppoudesta tai vaikeudesta.



Kun ajatellaan, että osalla lapsista on helppo temperamentti, toisilla vaikea ja joillain välttelevä.



Äiti, jolla on helpon temperamentin lapsi suhtautuu kasvattamiseen ja lapsen kanssa olemiseen eri tavalla kuin äiti, joiden lapsella on ns. vaikea temperamentti.



Helposti syntyy keskusteluja, joissa vanhemmat, joiden lapsella on vaikea temperamentti, ottavat puolustusaseman ja tuntevat itsensä epähyväksytyiksi. Monet helppojen lasten vanhemmat taas tuntevat usein onnistumisen kokemuksia kasvatuksessa eivätkä välttämättä ymmärrä, että miksi muut eivät osaa tai olettavat, että muut tekevät väärin.



Kohtuu ympäripyöreää, heh. :) Mutta kaikkea hyvää ap:lle! Voithan hakea " ammattiapua" jos todella tuntuu ettei jaksa. Hyvä se olisi näin alkuvaiheessa. Voisit myös ajatella, että lapsesi on voimakastemperamenttinen, mutta siksi juuri niin erityinen. Yritä ajatella myönteisiä puolia, keskittyä niihin, ja ohittaa kiukkukohtaukset ohimenevänä vaiheena tai lapsen omintakeisella, mutta arvokkaalla temperamentilla.



Mutta hyvä on avautua näin netissäkin! :)

itse olen jokseenkin " räiskyvä" persoona, et kaippa tuo neiti tulee äitiinsä.. mutta silti, jestas että korpee se jatkuva ininä asioista jotka kuitenkin tehdään joka päivä ja vielä monta kertaa päivässä.. huh, että väsyttää jo ajatuskin.. zemppiä

Meilläkin on TODELLA vilkas samanikäinen lapsi ja onhan se äitikin monesti väsynyt, mutta kaikesta huolimatta vanhemman/vanhempien OLISI PIDETTÄVÄ omat hermonsa kurissa! Tietysti tietyissä tilanteissa pitää näyttää, että mikä on väärin, jos lapsi oikeasti on tehnyt jotain väärää, mutta sinun tilanteessasi kuulostaa siltä, että äiti ei vaan enää jaksa " arkipäivän touhuamistakaan" . Ystävälläni on ollut samanlainen tilanne ja hän ei itse sitä huomannut ennen kuin oli todella väsynyt ja masentunut. Vaikka tutut ja sukulaiset hienovaraisesti puhuivat asiasta, kieltäytyi äiti uskomasta todellisuutta, koska omasta mielestään kaikki oli muuten erittäin hyvin. Eli pointtini on se, että saatat tulkita hyvin monet vastaukset kielteisinä, vaikka niissäkin ajatus on kuitenkin vain hyvä. Äidin/isän käytös näkyy myös lapsessa selvästi. Kun esim. äiti on väsynyt ja ei jaksa vaikkapa kuunnella lapsen kitinää, voimistuu se varmasti entisestään, kun lapsi huomaa, ettei äitiä kiinnosta ja paha olo kasvaa entisestään. Et ole yksin väsymyksesi kanssa. Varmasti suurin osa äideistä on kokenut todella uuvuttavia hetkiä, mutta yritä olla näyttämättä sitä lapsellesi jatkossa! Vaikka sinusta tuntuisi hurjalta tämä seuraava neuvo, mutta kokeile ihmeessä aina kun tuntuu, että hermot menee tai ei muuten vaan jaksa: yritä ensin hetki rauhoittua ja ota lapsi syliin/kainaloon ja kerro että välität hänestä paljon. Varmasti on helpompi molempien jaksaa sen jälkeen!!!