Pitääkö ystävyyden olla ikuista?
Ja pitääkö ilmoittaa etukäteen, jos itse on varautunut siihen ajatukseen, että ystävyys saattaa päättyä ennen kuolemaa?
Onko helvetissä oma paikka niille, jotka jättävät ystävänsä?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Hehe! Naisilla MIKÄÄN ei kestä. Miehillä on ikuisia ystäviä.
Mikään ei ole ikuista.
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveysongelmaiset katkaisevat kaikkin ystävyyssuhteen vain koska voivat.
Typerästi sanottu. Aina ei jaksa olla sosiaalinen, voi olla kaikenlaista surua ja pahaa masennusta taustalla, eikä silloin jaksa olla hyvää seuraa kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Ystävyydet katkeavat triljoonista eri syitä kun niiden aika on ohi, aivan niinkuin parisuhteetkin. En usko ikuiseen rakkauteenkaan - en ainakaan kun olen tässä elämässä syntynyt ihmiseksi, moraaliseksi vajakiksi. Ketju on täynnä mustavalkoista näkökulmaa, siksi alapeukut. Mielenterveysongelmainen voi parantuessaan mielenterveysongelmasta katkaista suhteet hyväksikäyttäiin ystäviin, mutta turha heitä on mustamaalata.
Itse sanoisin, että ystävyyden pahin vihollinen on kateus, sekä se, että vain toinen jakaa itsestään ajatuksia ja tunteita ja kaipaa tukea, toinen sulkeutuu kuoreensa. Rakkauden pahimmat viholliset mielestäni sekä mustasukkaisuus että uskottomuus. Väkivaltaa en edes mainitse, se ei kuulu kumpaankaan ihmissuhteeseen.
Vastavuoroista useasti.
Moni hyväksikäyttäjä alkaa mustamaalaamaan, kun on imenyt toisen kuiviin eikä toisesta ole enää hänelle hyötyä. Ihan ok on katkaista välit ja varoittaa muitakin sellaisista, jotka levittävät pahoja puheita, huijaavat tai varastavat rahaa tai kehuskelevat sillä, että ovat aiheuttaneet toiselle mielenterveysongelmia mustamaalaamalla heitä selän takana tai ylpeästi pullistelleet sillä, että halutessaan voisivat ajaa entiset ystävänsä itsemurhaan. Eivät ole mitenkään harmittomia ihmisiä, vai haluaisitko, että tällainen persoona valmentaisi vaikka kilpaurheilevaa tytärtäsi?
Minä kyllä uskon ikuiseen rakkauteen, ja myös ikuiseen ystävyyteen. On itsellänikin ystäviä, jotka tulevat olemaan elämässäni luultavasti aina. Sitten on niitä, jotka ovat tulleet ja menneet. Jotkut voivat tulla joskus takaisin, joitakin en enää halua elämääni.
Jotkut ystävyydet liittyvät ensisijaisesti johonkin tiettyyn elämänvaiheeseen, ja elämänvaiheen mentyä ohi ne laimenevat huomattavasti.
Ikääntyminenkin tekee omat muutoksensa. Äiti suuttui jo kuolleelle ystävälleen, oli kuulemma huijannut häntä. Äidillä oli harhaluuloisuushäiriö ja tuo suuttuminen tapahtui vuosia ystävän kuoleman jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä uskon ikuiseen rakkauteen, ja myös ikuiseen ystävyyteen. On itsellänikin ystäviä, jotka tulevat olemaan elämässäni luultavasti aina. Sitten on niitä, jotka ovat tulleet ja menneet. Jotkut voivat tulla joskus takaisin, joitakin en enää halua elämääni.
Jotkut ystävyydet liittyvät ensisijaisesti johonkin tiettyyn elämänvaiheeseen, ja elämänvaiheen mentyä ohi ne laimenevat huomattavasti.
Osa jää, osa menee menojaan, kun koittaa vaikeat ajat. Mistä tunnet sä ystävän?
Vierailija kirjoitti:
Ystävyys on ihmissuhde siinä kuin muutkin niitä tulee ja menee ihmisen elämässä.
Työpaikkaystävyys, lapsen urheiluharrastuksen vanhempien ystävyys, leikkikenttäystävyys, koirapuistoystävyys. Moni päättyy elämäntilanteen muuttuessa.
Ei tarvitse. Ihmiset muuttuvat vuosien ja vuosikymmenten varrella. Vaikka eskarissa olisikin oltu kiinnostuneita samoista asioista, niin kolmekymppisenä ja varsinkaan kuuskymppisenä ei välttämättä enää olla. Hienoa jos ollaan, mutta aika monella elämät vie erilleen ja ystävyys muuttuu jossain vaiheessa vain kaveruudeksi ja sitten hiipuu kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Ystävyys on ihmissuhde siinä kuin muutkin niitä tulee ja menee ihmisen elämässä.
Aika julma ajattelutapa. Oletko parisuhteessakin vaan sellaisella sopimuksella, että tää voi loppua milloin vaan? Jätätkö lapsesi, kun heidän seuransa ei enää sovi elämäntilanteeseen? Onko muut ihmiset sulle vain hyödykkeitä?
Vierailija kirjoitti:
Törkeää on tukeutua toiseen ja sit hylätä pahimpia mielestäni on nämä hylkääjät käyttävät törkeästi hyväkseen ja sit hylkäävät kun ovat saaneet imettyä toisen henkisesti kuiviin.
Tuon voi kääntää niin päin, että sellaisesta ihmisestä on hyvä päästä eroon. Täytyy vain ymmärtää, ettei itse lähde kerjäämään huomiota, eikä heittäydy marttyyriksi. Jatkaa siis elämäänsä.
Ystävyydet katkeavat triljoonista eri syitä kun niiden aika on ohi, aivan niinkuin parisuhteetkin. En usko ikuiseen rakkauteenkaan - en ainakaan kun olen tässä elämässä syntynyt ihmiseksi, moraaliseksi vajakiksi. Ketju on täynnä mustavalkoista näkökulmaa, siksi alapeukut. Mielenterveysongelmainen voi parantuessaan mielenterveysongelmasta katkaista suhteet hyväksikäyttäiin ystäviin, mutta turha heitä on mustamaalata.
Itse sanoisin, että ystävyyden pahin vihollinen on kateus, sekä se, että vain toinen jakaa itsestään ajatuksia ja tunteita ja kaipaa tukea, toinen sulkeutuu kuoreensa. Rakkauden pahimmat viholliset mielestäni sekä mustasukkaisuus että uskottomuus. Väkivaltaa en edes mainitse, se ei kuulu kumpaankaan ihmissuhteeseen.