Pitääkö ystävyyden olla ikuista?

Ei, joskus se vain kuihtuu pois, niinkuin kasveillakin toiset kestää pidempään ilman / väärää hoitoa kuin toiset.

ei

Hehe! Naisilla MIKÄÄN ei kestä. Miehillä on ikuisia ystäviä. 

Mielenterveysongelmaiset katkaisevat kaikkin ystävyyssuhteen vain koska voivat. 

Törkeää on tukeutua toiseen ja sit hylätä pahimpia mielestäni on nämä hylkääjät käyttävät törkeästi hyväkseen ja sit hylkäävät kun ovat saaneet imettyä toisen henkisesti kuiviin. 

Sekopääakat ravaa terapiassa ja siellä ihana Ville syöttää niille ajatuksen että kaikki suhteet pitää katkaista. Ja sitten ollaan ihan yksin ja juostaan junan eteen. 

Nämä on mun mielestäni sosiopaatteja "kiitos näistä vuosista ja bye bye", ollaan käytetty toista henkisesti hyväkseen ja imetty kaikki mehut vaikka sillä toisellakin ois ollut murheita mutta vastavuoroisuutta ei ole sit vaan päätetään ettei toisesta ole enää hyötyä, sit kliseitä perään ja hyvästi vaan, se toinen on luullut aidosti että toinen on ystävä, ystävät ei nimittäin hylkää ja ollaan vuosikausia ystäviä niin iloissa kuin suruissakin mukana, en ole samaa mieltä siitä että ystävyys ei olisi ikuista kyllä se on mielestäni jos molemmat aidosti välittää toisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Törkeää on tukeutua toiseen ja sit hylätä pahimpia mielestäni on nämä hylkääjät käyttävät törkeästi hyväkseen ja sit hylkäävät kun ovat saaneet imettyä toisen henkisesti kuiviin. 

imeä kuiviin....mmmmmhhhh

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveysongelmaiset katkaisevat kaikkin ystävyyssuhteen vain koska voivat. 

Älä jaksa olla lapsellinen.

Koittakaa muiat nyt edes se äitisuhteenne saada kuntoon, saatana!

Vierailija kirjoitti:

Hehe! Naisilla MIKÄÄN ei kestä. Miehillä on ikuisia ystäviä. 

"Hehe! Naisilla MIKÄÄN ei kestä. Miehillä on ikuisia ystäviä."

Allu kyllä valittaa, ettei ole edes lyhytaikaista. Oletko kenties hän?

Ei, mutta kannattaa valita, miten päättää sen fiksusti. Osa ei valitettavasti tajua, että toisen mielestä ystävyys on voinut päättyä ajat sitten, jos on tehnyt rumia temppuja ja jäänyt niistä kiinni. Kinkkinen tilanne, jos temppuja tehnyt pyrkii takaisin kuvioihin muka viattomana.

Vierailija kirjoitti:

Nämä on mun mielestäni sosiopaatteja "kiitos näistä vuosista ja bye bye", ollaan käytetty toista henkisesti hyväkseen ja imetty kaikki mehut vaikka sillä toisellakin ois ollut murheita mutta vastavuoroisuutta ei ole sit vaan päätetään ettei toisesta ole enää hyötyä, sit kliseitä perään ja hyvästi vaan, se toinen on luullut aidosti että toinen on ystävä, ystävät ei nimittäin hylkää ja ollaan vuosikausia ystäviä niin iloissa kuin suruissakin mukana, en ole samaa mieltä siitä että ystävyys ei olisi ikuista kyllä se on mielestäni jos molemmat aidosti välittää toisesta. 

Ei jumalauta. Ihmissuhteet ovat kahden kauppa. Pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan pitäisi aina miettiä olisikohan kummassakin vikaa.

Ps marttyyrius on narsismin piirre. 

PITÄÄ, EI ja ON

Kysele ikäihmisiltä, että kuinka monen ystävyys on kestänyt sieltä nuoruudesta saakka.

Tämä on ikuisuuskysymys. Nykyisin vaihdetaan paikkakuntaa useammin kuin ennen, some helpottaa uusissa verkostoissa jne.

Ainakin ystävyys muuttaa muotoaan ellei kyseessä ole sitten perässähiihtäjä, mikä onkin jo toinen seikka. 

Riippuu. Moni alkaa värähdellä eri taajuudella ja muuttuu. Kiinnostukset erilaisia ja kommunikointitapa. Osa jatkaa, osa ei. Vaikka hoitaisi asiat itse suht hyvin, toinen voi olla egoistinen tai ei huomaa mikä meni pieleen. Ja jos ei saa tuoda asioita esille.

Ystävyys on ihmissuhde siinä kuin muutkin niitä tulee ja menee ihmisen elämässä.

Ei pidä.

Minulla on muutama ystävä vähemmän nyt kolmikymppisenä, kuin parikymppisenä. Tämä ihan omasta tahdosta, ja jälkikäteen harmittaa jotkut nuoruuden ystävyydet, että sellaiseen seuraan tuhlannut nuoruutta.

Ei. Tähän ei myöskään tarvi liittyä draamaa, on etäännytty, voidaan tervehtiä jos ohimennen tavataan. Itse muuttuu, toinen muuttuu, asiat muuttuu. Elämä menee eteenpäin. 

Ihmisetkin muuttuvat vuosikymmenten kuluessa.