Onko muita, jotka ei pysty ensimmäisen lapsen jälkeen enää seksiin sen takia, että ei halua ottaa enää mitään riskiä raskaaksi tulosta?
Älkää käsittäkö väärin, ensimmäinen lapsi oli ja on erittäin toivottu ja rakas. Mutta raskaus oli komplikaatioiden ym vuoksi niin vaikea, ja oli hyvin lähellä, että en olisi selvinnyt synnytyksestä hengissä, niin en uskalla ottaa enää pienintäkään riskiä siitä, että saattaisin tulla uudelleen raskaaksi. Tiedän, että en pystyisi keskeyttämään raskautta, mutta en pysty enää myöskään uuteen raskauteen. Se on täysin poissuljettua, että edes teoriassa sitä riskiä ottaisi. Joten en pysty enää seksiin. Olenko ainoa, jolle on käynyt näin?
Kommentit (316)
Tasavertaisessa ja hyvässä parisuhteessa molemmat kantavat kortensa kekoon ja molemmat ottavat vastuulleen myös niitä hankalia ja raskaita asioita. Ei vain toinen. Ap on jo kantanut kortensa kekoon ja ottanut vastuulleen lapsen synnyttämisen ja raskaanaolemisen. Siinä hän vammautui pysyvästi (hän kertoo saaneensa pysyviä vaurioita) ja hengen menetyskin oli hiuskarvan varassa. Oletettavasti ennen niitä käytti vuosia hormolaanista ehkäisyä tai kierukkaa. Ap on kaikilla mittapuilla arvioituna osuutensa tehnyt. Mies ei ole seksiin ja raskauteen liittyen heillä tehnyt oikein mitään tuollaista raskasta, hankalaa tai terveyteen kajoavaa. Se, että ap odottaa hänen nyt vuorostaan tekevän vasektomian, joka on paikallispuudutuksessa tehtävä melko pieni ja helppo operaatio, ei ole vasektomiaan painostamista. Vaan odotusta siitä, että mieskin jollain tavalla osallistuisi parisuhteessa tällaisiin asioihin.
Siis ap on antanut kaikkensa, lähes henkensä, mutta mitä mies on antanut? Onko antanut yhtään mitään? Maksoiko ap kenties sairaalalaskutkin omasta pussistaan?
Joku raja tuohon itseinhoon, että altistatte itsejänne tällaiselle hyväksikäytölle
Eroaminen on vaikea paikka, mutta yleensä jo vuoden tai parin eron jälkeen nainen kyllä tajuaa, että miten typerä on ollut koko suhteen ajan, kun hyväksikäyttö on vihdoin loppu. Sitä voi miettiä että jos nainen elää keskimäärin 80-100-vuotiaaksi, että haluaako käyttää seuraavat 60 vuotta elämästään hyväksikäytettävänä rättinä kuten tähänkin asti vai kenties elää vapaana omaa elämäänsä ja tehdä maailmassa jotakin oikeasti hyvää, eikä toimia hirviön jäteastiana
Vierailija kirjoitti:
"Hohhoijaa, miesvihaa arvostaa omaa kehoaan ja kieltäytyä mutiloimasta sitä, silpomasta sitä ja toimimasta jäteastiana jonkun pallillisen apinavaistojen vuoksi?
Kyllä se psykoosipotilas tässä olet vain ja ainoastaan sinä, hyppäisit varmaan silppuriinkin jos miehesi muna tulisi sillä iloiseksi ja pääsisi hinkkaamaan verisiä jätöksiäsi"
Moi siitoshullu. Miten olet niin aktiivinen tällä viikolla? Onko teitä useampia, jotka jakavat "protokollan" ja tietyt ilmaisut?
Kyllä, useampi nainen arvostaa kehoaan muuna kuin miesten ulosteastiana. Tuleeko tämä sinulle yllätyksenä?
Vierailija kirjoitti:
Mitään velvollisuutta ei ole tyydyttää ketään Toista ihmistä.
Jokainen osaa tyydyttää myös itsensä tarpeen niin vaatiessa. Jossei osaa, voi opetella.
Kaiken maailman välineitäkin on.
Juuri näin! Tällaisessa tilanteessa pitää pysyä sinkkuna, niin ei tule epäselvyyksiä. Jos teitä ei kiinnosta seksi, ei sitä toiselta voi kieltää.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä pelkäsin raskautta. Pillerit eivät sopineet ollenkaan. Sain sterilisaation n. 35-vuotiaana. Kohdunpoisto 49-vuotiaana. Vasta kohdunpoisto poisti myös raskauden pelon.
Minulla oli pahat depressiot, mielenterveys järkkyi hormoneista.
Ja ei se parisuhde hetken seksin puutteeseen lopu. Nykyään seksiä painotetaan ihan liikaa! Ei me mitään bonobo-apinoita olla.
No meillä kyllä loppui! Liian pitkään kesti tosin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään velvollisuutta ei ole tyydyttää ketään Toista ihmistä.
Jokainen osaa tyydyttää myös itsensä tarpeen niin vaatiessa. Jossei osaa, voi opetella.
Kaiken maailman välineitäkin on.
Juuri näin! Tällaisessa tilanteessa pitää pysyä sinkkuna, niin ei tule epäselvyyksiä. Jos teitä ei kiinnosta seksi, ei sitä toiselta voi kieltää.
Kukaan ei kiellä itsetyydytystä.
"Varmaan otat neliraaja halvaantuneena mieheltäsi suihin sitten vaan kokoajan. Makaat sängyssä monttu auki jotta mies saa ne omat tarpeensa tyydytettyä koska ne ovat niin tärkeitä.
Kuunteletko itseäsi ollenkaan?"
Voin niin visualisoida tämän tilanteen.
On siinä naistaan kunnioittava mies ku antaa menenpä ja nainen: "kaikki miehet tarpeiden takia" ettei nyt vaan jätä.
Heidän tilannehan on oikeastaan aika yksinkertainen. Ap kykenee seksiin, jos mies varmistaa, että pienintäkään raskauden riskiä ei seksiin liity, ja tämä siis ihan ap:n terveyden vuoksi. Eli joko seksiä ilman penetraatiota tai miehelle vasektomia. Mies voi näistä valita, jos haluaa seksiä vaimonsa kanssa. Mutta tämä mies ei suostu kumpaankaan. Hänelle sen pitää olla penetraatiota raskauden riskillä. On kyllä ihan miehen oma vika, jos heillä on seksitön liitto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä pelkäsin raskautta. Pillerit eivät sopineet ollenkaan. Sain sterilisaation n. 35-vuotiaana. Kohdunpoisto 49-vuotiaana. Vasta kohdunpoisto poisti myös raskauden pelon.
Minulla oli pahat depressiot, mielenterveys järkkyi hormoneista.
Ja ei se parisuhde hetken seksin puutteeseen lopu. Nykyään seksiä painotetaan ihan liikaa! Ei me mitään bonobo-apinoita olla.
No meillä kyllä loppui! Liian pitkään kesti tosin.
Ai kun teillä niin kaikilla muillakin. Okei
Vierailija kirjoitti:
Heidän tilannehan on oikeastaan aika yksinkertainen. Ap kykenee seksiin, jos mies varmistaa, että pienintäkään raskauden riskiä ei seksiin liity, ja tämä siis ihan ap:n terveyden vuoksi. Eli joko seksiä ilman penetraatiota tai miehelle vasektomia. Mies voi näistä valita, jos haluaa seksiä vaimonsa kanssa. Mutta tämä mies ei suostu kumpaankaan. Hänelle sen pitää olla penetraatiota raskauden riskillä. On kyllä ihan miehen oma vika, jos heillä on seksitön liitto.
Täysin samaa mieltä. Ja tästä tehty sen naisen ongelma, tietty. Kaikki vastuu aina naiselle ja naisen syy.
Jotenkin sairas aajatus että naisen vastuulla on pitää se mies siinä suhteessa. Missä on se miehen vastuu? Sellaista ei ole.
Miksi täällä lähdetään siitä että naiselle itselleen on täysin ok pelätä niin paljon että seksi jää kokonaan elämästä pois? Ihan niin kuin vain miehet haluaisivat ja tarvitsisivat seksiä elämäänsä. Itse ainakin lähdin siitä että ap:lle tai kenellekään ei ole kiva jos pelko rajoittaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet vakiintuneessa suhteessa, vasektomia on kaikista varmin ehkäisy. Jos mies ei vasektomiaan suostu, vaikka sinä olit lähellä kuolla edelliseen raskauteen, kyseenalaistaisin koko parisuhteen mielekkyyden.
Ymmärtääkseni naisen sterilisaatio ei ole läheskään yhtä varma eikä myöskään toimenpiteenä niin yksinkertainen kuin vasektomia.
Naisen sterilisaatio vaatii nukutuksen, miehen vain paikallispuudutuksen. Paljon isompi operaatio.
Ei vaadi. Itselle tehtiin suunnitellun sektion yhteydessä. Kätevästi hoitui kolmannen lapsen syntymän yhteydessä, suunnitellusti.xD Että kun sinua silvotaan ja pahoinpidellään muista syistä niin samalla menee sekin väkivalta siinä sivussa. Hah hah
Ei minua ole kukaan silponut. Itse aktiivisena toimijana valitsin ja valitsen ne toimenpiteet, jotka minulle saa tehdä. Jokainen päättää itse omasta kehostaan. Jos ei päätä, pääsee terapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään velvollisuutta ei ole tyydyttää ketään Toista ihmistä.
Jokainen osaa tyydyttää myös itsensä tarpeen niin vaatiessa. Jossei osaa, voi opetella.
Kaiken maailman välineitäkin on.
Juuri näin! Tällaisessa tilanteessa pitää pysyä sinkkuna, niin ei tule epäselvyyksiä. Jos teitä ei kiinnosta seksi, ei sitä toiselta voi kieltää.
Kukaan ei kiellä itsetyydytystä.
Parisuhteessa usein on oletus, että toiselta voisi saada seksiä. Mihin tarvitsee parisuhdetta, jos pelkkä kaverisuhde riittää? Yksin tai kaverisuhteessa voi sitten harrastaa itsetyydytystä niin, ettei toinen tunne itseään hyljätyksi.
Kamalaa miettiä miehiä, joiden naiset ei ollenkaan halua miestään. Miksi olla sellaisessa suhteessa? Ilmeisesti sen lompakon takia vaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä lähdetään siitä että naiselle itselleen on täysin ok pelätä niin paljon että seksi jää kokonaan elämästä pois? Ihan niin kuin vain miehet haluaisivat ja tarvitsisivat seksiä elämäänsä. Itse ainakin lähdin siitä että ap:lle tai kenellekään ei ole kiva jos pelko rajoittaa elämää.
Kyse oli naisen pelosta, se mies ei varmaan mukaansa pidemmälle tässä edes ajattele, eli mitä nyt oikein odotat tässä?
On. Mutta he eivät roiku palstalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään velvollisuutta ei ole tyydyttää ketään Toista ihmistä.
Jokainen osaa tyydyttää myös itsensä tarpeen niin vaatiessa. Jossei osaa, voi opetella.
Kaiken maailman välineitäkin on.
Juuri näin! Tällaisessa tilanteessa pitää pysyä sinkkuna, niin ei tule epäselvyyksiä. Jos teitä ei kiinnosta seksi, ei sitä toiselta voi kieltää.
Kukaan ei kiellä itsetyydytystä.
Parisuhteessa usein on oletus, että toiselta voisi saada seksiä. Mihin tarvitsee parisuhdetta, jos pelkkä kaverisuhde riittää? Yksin tai kaverisuhteessa voi sitten harrastaa itsetyydytystä niin, ettei toinen tunne itseään hyljätyksi.
Kamalaa miettiä miehiä, joiden naiset ei ollenkaan halua miestään. Miks
Sinä taas teet oletuksia siitä millainen kenekin suhteen pitäisi olla.
Jokaisen parisuhde on täysin kahden välinen. Ei kukaan määritä millainen sen tulee olla.
Et varsinkaan sinä.
"Varmaan otat neliraaja halvaantuneena mieheltäsi suihin sitten vaan kokoajan. Makaat sängyssä monttu auki jotta mies saa ne omat tarpeensa tyydytettyä koska ne ovat niin tärkeitä"
Vaimo löytyy, olen mies. Toki jos homosuhteessa eläisin, varmaan jotain tämän tyyppistä. Olen itse asiassa aikoinaan avustanut onnettomuudessa kaulasta alaspäin halvaantunutta henkilöä, jolla oli aktiivinen seksielämä ja menestyvä firma.
Henkilökohtaisena avustajana oli jännä huomata, miten monet vammaiset vaikkapa matkustelivat ja elivät hyvää elämää haasteista huolimatta, kun monet terveemmät/täysin terveet kököttivät ja murjottivat neljän seinän sisällä.
Luultavasti kun vanhenen, tulee sairauksia, erektio-ongelmia ja vaihdevuosiongelmia puolin ja toisin. Nämä otetaan hyvässä parisuhteessa huomioon. Ja jos yksissä tuumin todetaan, ettei seksiä kumpikaan halua, ei sitä silloin tarvitse väkisin vääntää.
Mitä yritän haastaa on tämä selibaattipakotus palstalla, kun se ei tosielämässä toimi eriparisten halujen kohdalla. Tulee huono liitto ja ero, jos toinen haluaa seksiä ja toinen yksipuolisesti kieltäytyy pitkiä aikoja. Kysy keneltä tahansa asiantuntijalta, näin se vaan menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään velvollisuutta ei ole tyydyttää ketään Toista ihmistä.
Jokainen osaa tyydyttää myös itsensä tarpeen niin vaatiessa. Jossei osaa, voi opetella.
Kaiken maailman välineitäkin on.
Juuri näin! Tällaisessa tilanteessa pitää pysyä sinkkuna, niin ei tule epäselvyyksiä. Jos teitä ei kiinnosta seksi, ei sitä toiselta voi kieltää.
Jeps, älkääkä missään nimessä alkako synnyttelemään näille "parisuhde on yhtä kuin munantappini tyydytys" -miehille. Testatakaa ja selvittäkää asia jo kauan ennen kuin annatte sitä seksiä, mistään lapsista puhumattakaan. Tuota saastaa ei tarvita maailmaan enää yhtään lisää
Varmaan otat neliraaja halvaantuneena mieheltäsi suihin sitten vaan kokoajan. Makaat sängyssä monttu auki jotta mies saa ne omat tarpeensa tyydytettyä koska ne ovat niin tärkeitä.
Kuunteletko itseäsi ollenkaan?