Lue keskustelun säännöt.
Äitini ei suostu auttamaan lastenhoidossa =(
02.05.2007 |
Joo joo, tiedän että minun lasteni hoitovastuu kuuluu minulle, mutta kai isovanhemmat voisi joskus edes auttaa?
Mulla on 3- ja 5-vuotiaat lapset. Olen raskaana, laskettuun aikaan on 6 viikkoa. Mieheni lähti alkuraskaudesta toisen matkaan (meillä oli mennyt huonosti, ja raskaus oli täysi vahinko: kierukka petti) ja on kaukana, poissa pelistä. Miehen vanhempia en ole koskaan edes tavannut, he asuvat ihan toisella puolella maata eikä heitä kiinnosta nähdä poikaansa tai tämän lapsia. Minulla on yksi sisko, joka on 15-vuotias.
Äitini lupasi olla isompien kanssa kun olen synnärillä, mutta tänään hän ilmoitti varanneensa hänelle ja isälleni etelänmatkan juuri kun minulla on laskettu aika! Toinen mahdollisuus olisi ollut syksyllä, mutta ei hän jaksa kuulemma siihen saakka odottaa. Sain raivarin ja kysyin että entäs se lastenhoito, johon hän sanoi että sun täytyy sitten keksiä jotain muuta. On niitä kaikenlaisia lastenhoitopalveluita esim. MLL.
Äitini on usein luvannut hoitaa lapsia " sitten joskus" , että pääsisin yksin johonkin. Se joskus ei vaan koskaan tule! Kun pyydän, että voisiko hän katsoa isompia kun menen neuvolaan, ei onnistu. Aina hänellä on jotain muuta ohjelmaa. Hän ei enää ole työelämässä.
Äitini aina ylpeilee sillä, miten hän ei ole kuten ystävänsä " Seija" , jonka lapset käyttävät häntä ilmaisena lastenhoitajana. " Seija" hoitaa viittä lasta viikon ajan että vanhemmat pääsee lomalle jne. Kerran huomautin, että on sellaisiakin isoäitejä joille on ylpeyden aihe saada viettää aikaa lastenlastensa kanssa ja auttaa vuorostaan lapsiaan lastenhoidossa, kuten heidän vanhempansakin aikoinaan auttoivat. Siihen äitini sanoi, että ei hänen äitinsä minua muka hoitanut. Mutta kun muistan ihan hyvin monet kerrat jolloin olin mummolla! Sen jälkeen äiti sanoi, että olinhan minä " Emilian" kanssa silloin kun sinulla oli " Jaanan" polttarit. Olin kaasona, ja äitini oli yhden illan esikoiseni kanssa, se oli kesällä 2003!!!!!
Ärsyttää, kun kaikilla muilla tuntuu olevan äiti joka mielellään edes vähän auttaa ja on lastenlastensa kanssa, ja oma äitini muuttuu itsekkäämmäksi vuosi vuodelta. Olen ihan oikeasti lirissä, mihin saan lapset kun menen synnyttämään. Siskoni lupasi auttaa jos voi, mutta hän on menossa rippileireille isoseksi ja on poissa maisemista varmaan juuri kun synnytän. Isäni ei lasteni kanssa edes pärjäisi, ei ole minuakaan koskaan hoitanut.
Kommentit (95)
lasten hoito avusta. Minä ainakin HALUAN VIETTÄÄ AIKAA lapsenlapseni kanssa vaikka vanhemmilla ei ole tarvetta hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ei teilläkään ole sitten mitään velvollisuutta hoitaa vanhempianne, kun he dementoituvat, jos nämä eivät halua katsoa lapsenlapsiaan edes synnytyksen ajan. Olkoot itsekkäitä elämänsä loppuun asti.
Vaikea tilanne ja elämäntilanne sinulla ap. ja vielä pienet lapsetkin. Voimia ja jaksamista.
Minä luulen, että äitisi omatunto soimaa, kun on noin läpeensä itsekäs tai sitten on jo läpeensä paatunut. Miten joku kehtaa olla auttamatta omaa tytärtään lastenhoidossa synnytyksen ajan ja varaa jonkun typerän etelänlomamatkan. Just sellainen asenne, että ei vois vähempää sinä ja sun pentus kiinnostaa.
Minä katkaisisin välit tuollaiseen tunnevammaiseen äitiin.
Ethän voi jättää isompia lapsia yksin (heitteille), kun lähdet synnyttämään! Lapset kokevat muutenkin kriisin, kun perheeseen syntyy luusi lapsi, joten rauhallinen ja järkevä lapsikaan ei aina käyttäydy toivotulla tavalla tuollaisessa tilanteessa.
Muutenkin tilanteesi on sellainen, että tarvitset ja ansaitset lapsillesi tukiperheen. Eli soittelepa sosiaalitoimistoon ja pyydä apua. Vaadi apua.
Eikä äipän ole sitä pakko antaa (milläs pakotat), mutta eipä sitte ap:nkaan ole pakko äitiä auttaa. Senkin välkky.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Eikä äipän ole sitä pakko antaa (milläs pakotat), mutta eipä sitte ap:nkaan ole pakko äitiä auttaa. Senkin välkky.
Vierailija:
Monilla kaupungeilla on korvamerkitty resursseja huostaanottoihin, mutta ei muuhun. Eli se on ainoa toimi, johon löytyy rahaa.Ja ainakin pääkaupunkiseudulla sitä tarjotaan, jos esim. äiti sairastuu vakavasti. Ihan rutiinisti.
Havahdu todellisuuteen!
Juuri vastaavassa tilanteessa tarjottiin sitä koska oli hankalaa etsiä laspille hoitajaa synnytyksen ajaksi kun mies lähti. Onneksi asia järjestyi muuten. Samoin husotaanottoa/sijoitusta tarjottiin kun sairastuin vakavasti ja kysyin mahdolisuutta päiväkotipaikkoihin isommille lapsille. Niitä ei löytynyt mutta huoistaan olisi voitu ottaa tai sijoitta aajaksi x.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kerronpa hiukan omaa tarinaani, jos se vaikka auttaisi ap:ta =) Olen yhden lapsen yksinhuoltaja, isä lähti kun olin vielä raskaana ja koko ero tuli salamana kirkkaalta taivaalta. Vain tekstiviesti kesken koulupäivän niin elämäni romahti. Mutta siitä selvisin. Omat vanhempani eivät ole kykeneväisiä auttamaan minua lapseni hoidossa, eikä tavata kovin usein. Lapsen toiset isovanhemmat asuvat kaukana ja käyvät vain kerran vuodessa kylässä. Aikuisia sisaruksia tai sukulaisia minulla ei ole. Meillä on molemmilla, minulla sekä lapsellani, vino pino erilaisia sairauksia, vaikeita ja vähemmän vaikeita, mutta elämää vaikeuttavia kuitenkin. Lapseni kulki mukanani ihan joka paikassa, myös gynellä (lasta katsoi yleensä joku hoitaja tai vastaanottovirkailija, ei sentäs oo samassa huoneessa kun minua tutkitaan). Aloin väsyä kun sain huolehtia vielä omasta veljestäni (ala-asteikäinen) oman lapseni ja opintojeni lisäksi (opiskelin kotona lapsen kanssa) ja äitini alkoi oirehtia voimakkaasti mielenterveydellisillä ongelmilla. Oli todella raskasta miettiä missä kukanenkin viettää yönsä ja voinko päästää veljeni kotiinsa tai voinko päästää äitiäni katsomaan lastani. Kun sain veljeni ja äitini vihdoin jaloilleen ja heille tukea päivittäiseen elämään ja äidin lääkityksen kohdalle, murruin. En vain jaksanut enää. Tuohon asti oli ollut pakko jaksaa, nyt ei tarvinnut enää kuin oman lapsen takia. Eräänä aamuna kun jälleen kerran vain itkin itkemistä ja pieni lapseni yritti lohduttaa minua surusilmin, päätin ettei tämän, rakkaimman ihmisen, tarvitse nähdä tätä ja että hän ansaitsee terveen perheen jossa eletään tasapainoista elämää! Otin samantien puhelimen käteen ja soitin lastensuojeluun. Itkin ja keskustelin, kerroin kaiken. Täti kuunteli ja rauhoitteli, kyseli ja tuki. Ehdotustakaan mistään lapsen poisviemisestä ei tullut, vaikka sitä eniten pelkäsin. En halunnut menettää lastani joka oli minulle maailman rakkain ja ainoa asia minkä takia vielä jaksoin elää. Hän ehdotti minulle käyntiä mielenterveystoimistoon ja suostuin. Menimme sinne lapseni kanssa yhdessä. Siellä sain purkaa mieltäni ja täti leikitti samalla lastani. Kehui tuota suloista poikaa joka vain nauroi ja näytti taitojaan, ei ujostellut yhtään =) Hiljakseltaan alkoi olo paranemaan. Sovimme psykiatrin kanssa että hän järjestää sinne tapaamisen tämän lastensuojelutädin kanssa (jokaiseen asiaan mitä hän teki, hän pyysi minulta täyttä suostumusta, mitään ei tehty vastoin tahtoani) ja pian koittikin tämä päivä. Meille järjestettiin paikka tarhasta mikä helpotti opiskelujani ja saimme lisää rahallista tukea. Minulle on myönnetty MLL:n hoitaja tarvittaessa tenttieni ajaksi mikäli ne osuvat ilta-aikaan ja nyt etsimme meille sopivaa tukiperhettä, minun toivomuksestani. Kertaakaan luonani eivät ole " sossuntädit" käyneet eikä ikinä kukaan ole ehdottanut lapseni poisviemistä. Päinvastoin, meitä on autettu todella paljon avopuolella. Ei se lastensuojeluasiakkaana olo tarkoita että on jotenkin huume tai alkkisperhe. Itse en käytä lainkaan alkoholia enkä edes tupakoi. Voimien loppuminen riittää syyksi jotta SAA apua kun sitä tarvitsee! Oman kokemukseni pohjalta, suosittelen sinulle ap, että haet apua lastensuojelutoimesta. Ei se ole sitä mitä siitä puhutaan vaan sieltä todellakin saa sitä apua! Uskaltakaa hakea apua ajoissa niin voidaan ennalta ehkäistä vakavia sattumia!
silti vielä mahdollisesti saada syksyksi mieluisan paikan. Lähipäiväkodista ei todellakaan saa paikkaa tuosta vaan syksyllä. Paikat vapautuvat elokuussa, kun eskarit lähtevät kouluun ja silloin vapautuu paikkoja sekä isojen että pienten ryhmissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit kysyä neuvo Yhteis- ja yksinhuoltajaliitosta-
ja
muitakin kotipalvelufirmoja on- mutta taksat aika kovat, noin 25 e-30 e/ tunti-
MLL:stä voi varata lastenhoitajan etukäteen 4,20 e/ tunti
-en tiedä miten onnistuu, kun synnytysajankohtaa ei voi etukäteen tietää( ellei ole etukäteen sovittu keisarinleikkaus)
--
MLL myös neuvoo muista lastenhoitopalveluista--
---
Ps.
entäpä jos synnytys ajoittuukin ennen tai jälkeen äiti matkan-
kyselepä MITEN Äitisi sitten toimii???
Eli älä heitä kirvestä kaivoon-
synnytysaikahan voi vaihdella noin 2 vk ennen l.a. tai 2 vk jälkeen...
--Ps. entä muut sukulaiset- miehen siskot, tädit, kummit, naapurit, työkaverit jne???
Voi virua sitten vanhainkodissa/sairaalassa ihan yksin ja ilman vierailijoita. Voit tämän hänelle kertoakin, jospa pistäisi vähän ajattelemaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäreilua tämä elämä ja tyhmiä / itsekkäitä ihmisiä on kauheasti.
AP:lle tsemppiä ja jaksamista. Kyllä elämällä on tapana suttaantua. Ja sä ainakin pärjäät kun lukemani perusteella olet kuitenkin peruspositiivinen luonteeltasi. Se auttaa ihmeesti!
Oma poika 5 v joten leikkikaverikin löytyy! Eli ap jos oikeasti tarvitset apua, tee anonyymi s-postiosoite vaikka hotmailiin ja laita tänne niin otan yhteyttä! autan mielelläni!
Ps. kaikille muille: Eikö olekin hienoa miten vauraus nyky-Suomi tukee lapsiperheitä? Kodinhoitajaa ei saa sitten millään vaikka se pelastaisi ap:n murehtimiselta! ainoa apu mitä saa on ilmeisesti virikehoito päiväkodissa tai huostaanotto(vaikuttaa täysin uskomattomalta!)!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saada apua jostain. Mä olen joko tyhmä ja sinisilmäinen tai optimisti, mutta mä uskon, että kun oikea instanssi löytyy - yhteiskunta ei AP:tä hylkää.
Nyt vaan reippaasti puhelimeen kiinni, ap! Mieluummin mä antaisin jonnekin ensi-kotiin lapset hetkeksi kuin aivan tuntemattomaan perheeseen. Ensi-ja turvakodeista voi ainakin kysellä tai sossun kautta jotain perhekotia!?
leikkikavereitakin olisi 2kpl. laita ihmeessa sähköpostiosoitteesi näkyville. mulla myös auto käytössä joten pidempikään matka ei ole probleema.
ikävää tietty et lupaa, eikä sitten pidäkään lupaustaan. se on väärin,olis sitten lupaamatta. enempi lasten isän vastuulle mun mielestä lastenhoito kuitenkin kuuluu kuin sun äidilles. lasten isä on yhtälailla ne lapset tehnyt kuin sinäkin, äidilläsi tuskin on niihin osaa...
ihmeessä äitisi höössäys. Äitisi on tajunnut että kun sinulle marisee ja valittaa niin tulet kylään ja avuksi. Mutta usko minua, tilanne pahenee vuosien myötä. Sinä et voi olla äidillesi orja, sinulla on 4 pientä ja tuohon suostut.
Mielestäni voit pyytää vastapalvelua!! Äiti teille siivoon kaveriksi! Hoitaan lapsia! yms.
elä väsytä itseäsi!
Vierailija:
Minulla on 4 pientä lasta. Äitini ei katso niitä koskaan. Mutta, minä
käytän häntä terveyskeskuksessa
käytän häntä kaupassa
käytän häntä jumpassa
käyn seurustelemassa hänen kanssaan
hoidan hänen apteekkiasiansa
käyn auttamassa isommissa siivouksissaSaan palkaksi jatkuvaa marinaa kun hän on niin yksinäinen (käytän häntä monta kertaa viikossa jossain ja käyn kylässä hänen luonaan monesti viikossa)
Kuinka kukaan ei välitä hänestä
Kuinka hänen elämänsä on tylsääMitään fyysistä syytä ei ole etteikö hän pääsisi itse lähikauppaan, mutta kauhea valitus ja marina jos yrittää saada mummia itse hoitamaan asiansa. Hän pystyisi kulkemaan bussilla kaupinkiin ja käymään apteekissa, mutta ei viitsi. On sen itse myöntänyt.
Hänellä on taksikortti, mutta ei halua käyttää kun on ikävä kun aina on eri kuski.Lapsia hän ei katso, koska on kuulemma omansa hoitanut ja se riittää.
Joskus salaa odotan sitä päivää, että hän kuolee ja saisin vapautuksen. Kauhulla odotan niitä aikoja kun mummi on oikeasti siinä kunnossa, että tarvitsee apua.
Vierailija:
ikävää tietty et lupaa, eikä sitten pidäkään lupaustaan. se on väärin,olis sitten lupaamatta. enempi lasten isän vastuulle mun mielestä lastenhoito kuitenkin kuuluu kuin sun äidilles. lasten isä on yhtälailla ne lapset tehnyt kuin sinäkin, äidilläsi tuskin on niihin osaa...
Mutta ikävä tosiasia on, että jos isä ei halua lapsiaan tavata ja hoitaa, ei häntä voi siihen pakottaa, vaikka olisi oltu 10 vuotta naimisissa, ei hänellä ole velvollisuutta hoitaa lapsiaan.
Sinulla on kaksi pientä lasta ja kolmas tulossa. Isäkään ei halua lasten kanssa olla tekemisissä. Vaadit äitiäsi hoitamaan lapsiasi, vaikka äidilläsi on omakin alle täysi-ikäinen huollettavana. Vaadit muita järjestämään elämäänsä sinun aikataulusi mukaan, vaikka itse voisit kanssa käyttää harkintaa. Kolmannen kohdalla abortti olisi ollut fiksuinta, vaikka miehesi olisi pysynytkin kanssasi.
mutta yksi mihin voisit soittaa pyytääksesi apua on Pelastus Armeija.