Voisitko rakastaa masentunutta miestä?

Vierailija kirjoitti:

En näe siinä mitään järkeä että masentunut hakeutuu parisuhteeseen. Ellei toki tarkoituksena ole viedä toistakin mukanaan syviin vesiin.

 

Riippuu masennuksen tasosta, jos on toimintakykyinen ja lievästi masentunut ja hakee aktiivisesti apua ongelmiinsa niin silloin voi ehkä vielä onnistuakin, mutta jos vain makaa sängynpohjalla niin silloin kyllä täytyy ensin keskittyä tuohon masennuksen hoitoon eikä ajatella parisuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Kommentit kertovat kaiken naisista.

Ja mitähän se joku mahtaa olla? Monet ketjussa sanoo että voisivat, muutama sanoo että ei voisi.

Piti vaan yrittää päästä lietsomaan naisvihaasi tähän(kin) ketjuun?

Jos mieheni masentuisi, tietenkin. Voisinko ihastua ja rakastua masentuneeseen, en tiedä.

Mieheni on masentunut. Alkaa olla rakastaminen tiukilla kun seksi ei kiinnosta, ei hoida mitään velvollisuuksia ja ärisee heti kun otan jotain kontaktia. Pysyttelen etäällä ja toivon että hakeutisi hoitoon. En oikein jaksa enää hyvästä tuollaista kun itse ei saa mitään tästä suhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Ensin hoidat itsesi kuntoon ja sitten vasta seurustelusuhteen aika.

Alapeukuttajat näymmä sitä mieltä että parisuhteeseen mennään parantumaan ja kumppani toimii oivana psykologina. Siksi kai ne masentuneet juokseekin epätoivoisesti parisuhteiden perässä kun hetkeksi tulee niin ihku fiilis, joka ikävä kyllä ei useinkaan kauaa kestä ja todellisuus iskee taas päin pläsiä.

Kyllä voisin rakastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommentit kertovat kaiken naisista.

 

 

Ja mitähän se joku mahtaa olla? Monet ketjussa sanoo että voisivat, muutama sanoo että ei voisi.

Piti vaan yrittää päästä lietsomaan naisvihaasi tähän(kin) ketjuun?

 

Eikö fakta ole että naiset tekee onlyfansia ja samat naisetko kaipaa todellista suhdetta? Irtokynsien ja botoksin maailmassa väkivaltainen mies voittaa? Ei minulla ole mitään naisvihaa, en vain pidä tietyllä viisauden puutteella varustetuista ihmisistä.

Jos masentunut edes miettii uutta suhdetta, taidetaan olla voiton puolella. Älä Ap luovuta ja muista että enemmistö kaikista tällä sivustolla on sekopäitä.

Sun kimpussa on joko uskontolahko vainoaa tai noidat . Tai sitten sua painaa sun omat synnit elikkä jos oot velkaa käy maksamaan jos oot tehnyt jotain selvitä se jos on noitakaluja polta ne . Kävele raittiissa ilmassa joka päivä tunti .  Siivoa . Liiku. Etsi harrastus ja opiskele uusia asioita kuten uiminen ja Euroopan unionin säännöt ihmisoikeudet ja tasa arvo sukupuolesta riippumatta .  Jokaisella ihmisellä on yksi lyhyt elämä joten elä se . Ihmettele luontoa ja kuvaa sitä. Hanki sukset . Kenenkään toisen elämää ei saa pilata myös . Siksi että se on yksi ainoa .  Palauta varastetut lainatut elä vapaudessa . 

Voisin ja rakastankin. Tavattiin verraistuen parissa. Molemmat ollaan masentuneita. Hän on erityislaatuinen, älykäs, rauhallinen ja ihana. Pitkäaikainen tai vakava suhde ei ainakaan vielä tule kyseeseen, vaan nautiskellaan tästä niin pitkään kuin se on mahdollista.  Elä siis luovuta, etsi seuraa erilaisista paikoista.

Ja sitten se Jeesus . Ei lyö sua vaan auttaa .  

Olen rakastanut ja rakastan. Tosin nykyisen miesystäväni masennus on tällä hetkellä melkein oireeton. Adhd saa mielialat välillä temppuilemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin hoidat itsesi kuntoon ja sitten vasta seurustelusuhteen aika.

 

Alapeukuttajat näymmä sitä mieltä että parisuhteeseen mennään parantumaan ja kumppani toimii oivana psykologina. Siksi kai ne masentuneet juokseekin epätoivoisesti parisuhteiden perässä kun hetkeksi tulee niin ihku fiilis, joka ikävä kyllä ei useinkaan kauaa kestä ja todellisuus iskee taas päin pläsiä.

Minä alapeukutin siksi, että mielestäni jokainen tarvitsee ja ansaitsee rakkautta. Jos masentunut rakastuu ja häneen rakastutaan, niin ihan älytön ajatus että pitäisi kieltää se suhde itseltään, koska ei ole täydellisessä kuosissa. Sehän voi auttaakin, koska rakastuminen muuttaa aivokemiaa. Puhumattakaan siitä, että ihmistä ei ole tarkoitettu elämään irrallaan yhteisöstä. Me muodostumme yhteisössä ja yhteisössä on parantavaa voimaa. Eristäytyminen ja yksinäisyys sairastuttaa vain syvemmin.

Vierailija kirjoitti:

Kato kun mitä parisuhteeseen tulee, kysymys kuuluu myös "Voisinko minä aidosti rakastaa toista ihmistä?" eikä niin että mietit vain itseäsi ja voisiko joku minut kelpuuttaa ja yhyy olen epätoivoinen.

Aivan. Molempien pitäisi pystyä toimimaan ja ajattelemaan toisen hyväksi. Ei voi olla niin, että toisella ei ole mitään muuta parisuhteeseen tuotavaa kuin masennus.

Ap, kukaan ei tuu pelastamaan sua. 

Nykyään ilmeisesti ajatellaan, että sairaiden pitää vetäytyä yksin vuorelle kuolemaan ettei terveet joudu kohtaamaan mitään haastavaa tai ikävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oonko mä jotenkin eri tavalla "johdotettu", kun ei mun rakastumiset/ihastumiset toimi ollenkaan sillä tavalla kuin täällä ihmiset esittää, että mä voin vaan "napista painamalla" päättää ketä/kehen rakastun tai ihastun? 

Siihen mä voin tietysti vaikuttaa mitä mä niiden tuntemuksien suhteen teen, mutta en siihen ketä kohtaan niitä syntyy tai ei synny. 

 

Et. Noinhan se muillakin toimii. Avauksessa kysytään rakastamisesta, se on se jatkuva, tietoinen valinta ja tahto rakastumisen jälkeen.

Aito rakastaminen ei kylläkään ole tietoinen valinta, koskaan. Voi kyllä tehdä tietoisia valintoja, jotka ovat rakastavia, mutta se rakkauden tunne on jotain mitä et voi valita. Siitä sen aitouden tunnistaakin. Sivusta.

Voisin ja olen rakastanutkin. Olen nytkin pahasti ihastunut mieheen, jolla on masennusta. Itsellänikin on. Elämä tuppaa kolhimaan meistä jokaista eikä se ole este rakastumiselle ja rakkaudelle<3 

"Pystyisitkö seurustelemaan vaikeasti masentuneen, ujon, introvertin, enimmäkseen kotona viihtyvän, suht kokemattoman ja hiljaisen miehen kanssa, vai pitäisikö minun olla supliikki seuramies, että minulla olisi edes jotain mahdollisuuksia? "

'Vaikeasti masentunut' on itselleni ei, en pystyisi. 

'Ujous', ei kiitos, en viehäty ujoista miehistä. 

'Introverttius', VALTAVA PLUSSA. Olen itsekin. 

'Enimmäkseen kotona viihtyvä', JES ! Sama. 

'Suht kokematon', ei haittaa mitään. 

'Hiljainen', hmm, hiljaisuus ei haittaa jos se on sellaista ettei tykkää pälättää, harkitsee sanojaan ja kuormittuu liiasta puhetulvasta. Mutta jos "hiljaisuus" on sitä, ettei synny hyviä keskusteluja, miehestä saa kaivaa hänen omaa mielipidettään, aina saa pelätä ja arvailla mitä mies ajattelee ja hän on vain passiivinen tuppisuu niin se ei itselleni toimisi. 

Sen sijaan on jännä, että tämän ikäänkuin vastakohta olisi "supliikki seuramies". En nimittäin yhtään pidä siitäkään miestyypistä. 

Seurustelin useita vuosia melko masentuneen, herkän, nörtihtävän taiteilijatyypin kanssa, mutta hänkin oli hyvin hauska ja nautti niistä omista intohimoistaan täysillä silloin kun jaksoi. Osasi myös olla asiallisesti jos piti kahvitella hetki jossain mummun pyöreissä juhlissa tai uutta autoa hakiessa tmv. Eikä identifioitunut luuseriksi, vaikka itsetunto-ongelmat ikävä kyllä olivat kuvioissa. 

Nykyään en enää jaksaisi toisen vakavia mielenterveyden ongelmia, koska siihen tuo ensirakkautenikin ikävä kyllä kaatui :/

Mies petti kiitokseksi siitä, että autoin ja tsemppasin häntä kaikin tavoin ja olin ainoa työssäkäyvä useamman vuoden ajan meidän suhteessa... Aloin sairastua itsekin ja sitä mukaan kun miehen sosiaalinen piiri pieneni (ja ehkä omantunnon polttelu alkoi vaivata?) hän purki kaiken minuun neljän seinän sisällä ja alkoi myös syyttää, että minä jotenkin estän häntä saavuttamasta unelmiaan?? Hän alkoi vastuuttaa minua kaikesta aina siitä lähtien miten hänen verenpaine tai hammasterveys tai pankkitili voi. 

Nykyinen mieheni on jäyhä, todella introvertti autisti. Ei puhu paljon, mutta puhuu asiaa. Hoitaa hommat jämptisti ja joo ei ole tosiaan mikään bile-eläin tai charmikas hauskuuttaja tai pitkä komistus, mutta kovassa kunnossa ja terveen itsevarma. Tavattiin salilla. :3

On ehkä itsekästä, etten enää jaksaisi masentunutta miestä. Haluan asua yhdessä ja pelkäisin, että joudun taas omaishoitajaksi ja roskasäiliöksi, vaikka tiedän etteivät kaikki vaikeastikaan masentuneet sellaisia ole. 

"Minä alapeukutin siksi, että mielestäni jokainen tarvitsee ja ansaitsee rakkautta. Jos masentunut rakastuu ja häneen rakastutaan, niin ihan älytön ajatus että pitäisi kieltää se suhde itseltään, koska ei ole täydellisessä kuosissa. Sehän voi auttaakin, koska rakastuminen muuttaa aivokemiaa. Puhumattakaan siitä, että ihmistä ei ole tarkoitettu elämään irrallaan yhteisöstä. Me muodostumme yhteisössä ja yhteisössä on parantavaa voimaa. Eristäytyminen ja yksinäisyys sairastuttaa vain syvemmin."

No tämä. Kamalaa elämän tuhlausta, jos rakkaus saapuu ja se jätettäisiin käyttämättä vaan siksi että elämä on kolhinut ja ihminen reagoi siihen. Tietenkin tilanteen mukaan mennään ja itse kunkin oloja ja pystymistä kuunnellen. Muttei todellakaan tulisi mieleenkään jättää joku tutustumatta ja kokematta rakkautta siksi, että hän tai minä on masentunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommentit kertovat kaiken naisista.

 

 

Ja mitähän se joku mahtaa olla? Monet ketjussa sanoo että voisivat, muutama sanoo että ei voisi.

Piti vaan yrittää päästä lietsomaan naisvihaasi tähän(kin) ketjuun?

 

Eikö fakta ole että naiset tekee onlyfansia ja samat naisetko kaipaa todellista suhdetta? Irtokynsien ja botoksin maailmassa väkivaltainen mies voittaa? Ei minulla ole mitään naisvihaa, en vain pidä tietyllä viisauden puutteella varustetuista ihmisistä.

 

Puhut viisauden puuttesta, muta sinulta itseltäsi sitä taitaa puuttua kun kuvittelet että kaikki naiset käyttää irtokynsiä, botoxia, tekee onlyfansia ja menee suhteeseen väkivaltaisten miesten kanssa. Se on vain pieni murto-osa.

Tällä samalla logiikallahan voisi päästä tulokseen että koska jotkut miehet ovat väkivaltaisia, tarkoittaa se että joka ikinen mies on väkivaltainen.