Miten käytännössä tuette lapsenne soittoharrastusta

Vastauksia kysymyksiin: 

Aiii..tu 

mistä iästä alkaen --> muskarista alkaen 18-vuotiaaksi asti

lapsi itse päätti ja halusi --> ei sitä erityisesti kyselty, jotenkin luontainen jatkumo muskareille. Lapsi päätti soittimen.

sinulla ei ollut vuorotyö ja --> Työmatkat mukaan luettuna mulla oli minimissään 10,5 tunnin työpäivät

pitkät ajat HSL busseissa ja metrossa vai miten oli --> Ei täällä kulje bussit eikä metrot

millä kuskasit --> Autolla, mutta musiikkiopistolle oli matkaa huimat 2km, joten olisi sinne varmaan voinut kävelläkin pienenä lapsena. Yläkouluikäisestä eteenpäin lapsi meni itsenäisesti.

oletko yksinhuoltaja --> En

mitä nuo opintotunnit maksaa --> n. 600 e/vuosi

mikä soitin mitä maksoi --> kitara. Ilmaiseksi olisi voinut lainata, mutta ostettiin oma, jokunen satanen maksettiin

montako vuotta ja jatkuuko vielä --> yhteensä 15 vuotta, ei jatku, musiikkiopisto on tarkoitettu lapsille ja nuorille

Onneksi Olkoon. Kuulostaa ihanalta. --> Kiitos, olihan se ihan mukavaa aikaa

Vierailija kirjoitti:

Voit tukea juuri sinulle ja omalle lapsellesi sopivalla tavalla, kuten muissakin asioissa. Se että pidät hänen oppimistaan arvokkaana ja kannustat, on perusasia kuten koulunkin suhteen. Voitte myös yhdessä katsella televisiosta tai käydä konserteissa. Voitte jutella siitä, millaista soittaminen lapsen mielestä on: miltä musiikki tuntuu. Pienen lapsen kanssa voi leikkiä, että hän on soitonopettaja ja sinä olet oppilas. Juttelu ja jakaminen saa mielellään koskea musiikkia laajemmin kuin vain soittoläksyjä. Hanki saataville myös muita nuottivihkoja kuin ne, jotka opettaja ohjeistaa. Käykää kirjaston musiikkiosastolla.

Ei sen tosiaan tarvitse olla näin kaikenläpäisevää. Oma lapseni käy soittotunneilla. Ei halua, että minä juurikaan autan häntä. Muistutan vain päivittäisestä harjoittelusta. Hän kyllä haluaa usein soittaa läksynsä minulle, koska on ylpeä osaamisestaan. Sen lisäksi lapsi pelaa "pianopeliä" puhelimellaan. Motivaatio on hyvä. Musiikin ei tarvitse läpäistä koko elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Tyhmän kyselijälle:

Vireessä olevaa kitaraa ei voi virittää korjaamaan epävireistä soittajaa. 

Miten vireessä olevaa kitaraa soitetaan epävireisesti? Holtittomasti bendaillen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit tukea juuri sinulle ja omalle lapsellesi sopivalla tavalla, kuten muissakin asioissa. Se että pidät hänen oppimistaan arvokkaana ja kannustat, on perusasia kuten koulunkin suhteen. Voitte myös yhdessä katsella televisiosta tai käydä konserteissa. Voitte jutella siitä, millaista soittaminen lapsen mielestä on: miltä musiikki tuntuu. Pienen lapsen kanssa voi leikkiä, että hän on soitonopettaja ja sinä olet oppilas. Juttelu ja jakaminen saa mielellään koskea musiikkia laajemmin kuin vain soittoläksyjä. Hanki saataville myös muita nuottivihkoja kuin ne, jotka opettaja ohjeistaa. Käykää kirjaston musiikkiosastolla.

 

Ei sen tosiaan tarvitse olla näin kaikenläpäisevää. Oma lapseni käy soittotunneilla. Ei halua, että minä juurikaan autan häntä. Muistutan vain päivittäisestä harjoittelusta. Hän kyllä haluaa usein soittaa läksynsä minulle, koska on ylpeä osaamis

Ei tekstini tarkoitus olla esittää, että soittoharrastus olisi kokopäivätyötä, vaan tuoda esiin erilaisia ideoita, joita voi itselleen sopivasti ottaa käyttöön. T. Soitonopettaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä soitinta lapsesi alkaa soittaa?

Pianoa. Ap

Musiikkikouluun eli arvioivat ensin onko lapsesi musikaalinen. Jos ottavat oppilaaksi saa myös musiikin teorian opetuksen. Digitaalipianoa suosittelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soittotunneilla saa rahalle vastinetta. Kun mun lapset  oli opistoikäisiä, lukukausi (n. 4kk) maksoi 240e. Eli 60e/kk.  Tähän hintaan sai soittotunnit ja teoriatunnit. Soittimen olisi saanut lainaksi ja vapaaoppilaspaikkoja oli jaossa niille, joilla taloudellisesti tiukkaa.

Joo, ymmärrä, että kun 60e vähentää ruokarahasta ja vertaa sitä ilmaiseen harrastukseen, se on iso raha, mutta kaikista maailman harrastuksista tämä kuuluu edullisimpaan kastiin ja turha osoitella sormella eliitin harrastukseksi.

Pk-seudulla on äärimmäisen vaikea päästä musiikkiopistojen pääsykokeista sisään. Vain parhaat valitaan sinne oppilaiksi. Yksityiset soittotunnit on kalliita. 

Siis lasten ja nuorten musiikkiopistojen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Analyysi: Lapsia raahataan soittotunneille, vaikka parempiakin keinoja harrastamiseen olisi:

https://yle.fi/a/74-20106629

Luehan tarkemmin. Kyllä ne soittotunnit kuuluvat Näppärit-pedagogiikkaankin. Perinteinen musiikkiopisto ja näppäröinti tukevat toisiaan, ja oma kokemukseni on, että musiikkiopistot ovat todellakin ottaneet opikseen. Touhu on aivan toista kuin omassa lapsuudessani.

Miten touhu siis on muuttunut?

Pianossa on yleensä kilpailu valtion tukemista opiskelupaikoista kaikkein kovinta. Samoin pianonsoitto on yksinäistä verrattuna orkesterisoittimiin, ja tämä voi etenkin teini-iässä vaikuttaa motivaatioon.

Toisaalta taas moni pitää pianosta, ja silloinhan sitä täytyy soittaa. Piano on myös sellainen, että sitä voi oppia auttavasti soittamaan ilman opettajaakin.

Painottuuko miltei kaikki lastenkin musiikkiopetus klassiseen musiikkiin?

Vierailija kirjoitti:

Pianossa on yleensä kilpailu valtion tukemista opiskelupaikoista kaikkein kovinta. Samoin pianonsoitto on yksinäistä verrattuna orkesterisoittimiin, ja tämä voi etenkin teini-iässä vaikuttaa motivaatioon.

Toisaalta taas moni pitää pianosta, ja silloinhan sitä täytyy soittaa. Piano on myös sellainen, että sitä voi oppia auttavasti soittamaan ilman opettajaakin.

 

Jep, on paljon todennäköisempää päästä soittamaan fagottia, kuin pianoa. Ja fagottia voi soittaa puhallinorkesterissa, orkerterisoitto on kivaa, ja lapsi saa mukavan harrastusporukan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Analyysi: Lapsia raahataan soittotunneille, vaikka parempiakin keinoja harrastamiseen olisi:

https://yle.fi/a/74-20106629

Luehan tarkemmin. Kyllä ne soittotunnit kuuluvat Näppärit-pedagogiikkaankin. Perinteinen musiikkiopisto ja näppäröinti tukevat toisiaan, ja oma kokemukseni on, että musiikkiopistot ovat todellakin ottaneet opikseen. Touhu on aivan toista kuin omassa lapsuudessani.

Miten touhu siis on muuttunut?

Ainakin omien lasteni musiikkiopistossa on ollut hyvät mahdollisuudet soittaa rokkia, poppia ja kansanmusiikkia ihan klassisen musiikin perusopinnoissa. Kaikenlaista nuorten yhteistä tekemistä tuetaan, ja omien biisien tai vähintään sovitusten teko taitaa kuulua pakollisena opetusohjelmaan.

Vierailija kirjoitti:

Painottuuko miltei kaikki lastenkin musiikkiopetus klassiseen musiikkiin?

Monissa musiikkiopistoissa on oma pop/jazz osasto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pianossa on yleensä kilpailu valtion tukemista opiskelupaikoista kaikkein kovinta. Samoin pianonsoitto on yksinäistä verrattuna orkesterisoittimiin, ja tämä voi etenkin teini-iässä vaikuttaa motivaatioon.

Toisaalta taas moni pitää pianosta, ja silloinhan sitä täytyy soittaa. Piano on myös sellainen, että sitä voi oppia auttavasti soittamaan ilman opettajaakin.

 

Jep, on paljon todennäköisempää päästä soittamaan fagottia, kuin pianoa. Ja fagottia voi soittaa puhallinorkesterissa, orkerterisoitto on kivaa, ja lapsi saa mukavan harrastusporukan.

Dosentti Johan Bäckman nousi aikanaan julkisuuteen fagotinsoittajana:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Johan_B%C3%A4ckman

Lapset ovat jo nuoria aikuisia, mutta soittoharrastuksessa on tullut tuettua juuri sopivasti, näin omasta mielestä. Siis verrattuna urheilijoiden vanhempiin.

Toisen lapsen kohdalla tuki oli sopivan open etsiminen, soittimen hankinta ja kuljetus soittotunneille kerran viikossa kahden viikon ajan. Lisäksi tsemppasi soittoläksyissä ja pariin konserttiin osallistuminen.

Toisen kohdalla taas lapsen soittoharrastus vaati meiltä paljon enemmän, kun olisin aluksi uskonut. 
Aluksi open etsintä, kuiskaus soittotunnille 2 km päähän kerran viikossa.

Sitten soittotunteihin lisättiin teoriatunti ja orkka, eli 3 kuskausta viikossa. Kakkossoitin lisää, eli yksi soittotunti lisää viikkoon. Jossain vaiheessa nämä siirtyivät naapurikaupunkiin, sitten teoria siirtyi 45 min päähän. Ts. alkeisryhmiä on joka paikassa, yli 17-vuotiaille ryhmiä ei enää löydykään kovin helposti.

Ekaa soittimet löytyivät kotoa, sitten hankittiin parempia, lisää ja eri tarkoituksiin. 

Yksi suurimmista tuista oli se, että hyväksyttiin, että kotona soi koko ajan. Aamusta iltaan soittoa. Jossain vaiheessa myös oli vaihe, jossa tarvitsi tsemppausta läksyjen tekemiseen, esim. päivittäisiin sormiharjoituksiin. Tuo vaihe meni kuitenkin ohi.

Nykyisin ainoa tuki, jota on tarvittu, on joskus auton lainaus keikoille, jos jotain aikatauluongelmaa porukalla. 

Tänä riippuu niin paljon lapsesta, soittimesta ja opettajasta. On opettajia, jotka odottavat vanhemman olevan aktiivisesti mukana kotiharjoittelussa, ja mitä pienempi lapsi, sitä hankalampaa lapsen on muistaa viikon ajan kaikki asiat, etenkin jos soitin on hankalammasta päästä.

Sitten taas joku toinen lapsi on sillä kehitysasteella ja valitsee sellaisen soittimen, että onnistuu hoitamaan homman kotiin täysin itsenäisesti. 
Mutta se kaikille on yhteistä, että jos edistymistä ei tapahdu, ei motivaatiokaan pysy. Eli pelkkä patistaminen soittoläksyn läpi soittamiseen ei välttämättä tuota lainkaan hyötyä. Ehkä jopa vahinkoa. Parempi olisi vaikka istua alas rauhassa kuuntelemaan tai kysyä avoimin mielin, mikä läksyssä on vaikeaa tai tylsää, jos harjoittelu ei maita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä musiikkiharrastus lopetetaan murrosiässä vieläkin useammin kuin urheiluharrastus. Mistä lie johtuu.

Soitin pianoa aika pienestä murrosikään saakka. Lopetin murrosiän kynnyksellä siksi, että opettaja pakotti soittamaan vain ja ainoastaan klassista ohjelmistoa, siis Beethovenia ja Mozartia ym. enkä tykännyt siitä musiikkityylistä yhtään. Ja soittaminen piti olla hyvin kurinalaista ja millintarkkoja sääntöjä noudattavaa. Soittamiseen ei liittynyt koskaan mitään iloa, nautintoa, hauskuutta tms, ainoastaan epämieluisten kappaleiden tahkoamista väkisin ja pakkopullana. 

Omalla lapsellanikin oli tuossa iässä notkahdus, mutta hyvä opettaja onnistui perustelemaan, miksi noiden kappaleiden pikkutarkka opettelu on hyödyllistä musiikin oppimisen ja muunkinlaisen musiikin ymmärtämisen kannalta.  Poika soittaa nykyään ihan eri tyylilajeja, mutta soittaa klassista ihan huvikseen ja haastaa näin nuotinlukutaitoaan ja sorminäppäryyttä. Toki paljon on pitänyt ihan opettajan johdolla opetella muitakin tyylejä. Ei klassista soittamalla esim. opi jazzia, vaativat ihan eri taitoja.

74

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapset kiinnostuneita kitarasta ja bassosta yks rummuista. Ollaan ostettu soittimet. Kitaroita on yhdellä useampi. Ykskään ei oo soittotunneilla käyny ja kitaransoittaja säveltää biisejä. Raskasta metallia soittaa kaikki.

Kuulostaako lopputulos muulta kuin sekameteliltä?

Oletko kuullut sävelkorvasta? Nuorimmainen soittaa rummuilla haasteellisen Judas Priestin Painkillerin. Toki korvaasi on sekametelisoppa, mikäli et metallista pidä. Kitaristi vetää sekä bassolla että kitaralla muitta mutkitta esim. Metallicaa, Judasta, Megadethia ym. Ei unohdeta Black Sabbathia ja Ozzy Osbournea. Joitakin Yngwie Malmsteeninkin biisejä soittaa. Richie Blackmorekin kuuluu idoleihin. Vaikkakin Gary Moore oli kova kitaristi, nuori ei ihannoi. Kaikkihan ei metalli musiikista pidä. Me pidämme. Tämä kitaristi osaa so

Kaihdat kaikkea klassista? Eikö Ritchie Blackmoren ja Yngvie Malmsteenin suurin inspiraatio ja ihailun kohde ole aina ollut klassinen musiikki?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapset kiinnostuneita kitarasta ja bassosta yks rummuista. Ollaan ostettu soittimet. Kitaroita on yhdellä useampi. Ykskään ei oo soittotunneilla käyny ja kitaransoittaja säveltää biisejä. Raskasta metallia soittaa kaikki.

Kuulostaako lopputulos muulta kuin sekameteliltä?

Oletko kuullut sävelkorvasta? Nuorimmainen soittaa rummuilla haasteellisen Judas Priestin Painkillerin. Toki korvaasi on sekametelisoppa, mikäli et metallista pidä. Kitaristi vetää sekä bassolla että kitaralla muitta mutkitta esim. Metallicaa, Judasta, Megadethia ym. Ei unohdeta Black Sabbathia ja Ozzy Osbournea. Joitakin Yngwie Malmsteeninkin biisejä soittaa. Richie Blackmorekin kuuluu idoleihin. Vaikkakin Gary Moore oli kova kitaristi, nuori ei ihannoi. Kaikkihan ei metalli musiikista pidä. Me pidämme. Tämä kitaristi osaa so

Olen, mutta onko sinulla ja lapsillasi sellaista? Rockmusiikkia kaikissa tyylilajeissa olen kuunnellut jo vuodesta 1971. Metalli ja muut teräksen johdannaiset mukaanluettuna. Minä ihannoin enemmän Gary Moorea kuin Metallicaa, Juadas Priestia, Megadethia, Black Sabbathia ja Ozzy Osbournea. Nuo voi vain haaveilla Garyn monipuolisuudesta.

Eikö poikien suosikkisoitin noin murrosikäisestä alkaen ole nahkafagotti? Ei vaadi sävelkorvaa ja kalliita soittotunteja. Muutaman harjoituskerran jälkeen "soitto" sujuu kuin itsestään!

Vierailija kirjoitti:

Eikö poikien suosikkisoitin noin murrosikäisestä alkaen ole nahkafagotti? Ei vaadi sävelkorvaa ja kalliita soittotunteja. Muutaman harjoituskerran jälkeen "soitto" sujuu kuin itsestään!

Et ole tainnut oikeaa fagottia nähdäkään. Ja sen lisäksi juttusi on todella kulunut.