Miten käytännössä tuette lapsenne soittoharrastusta

Vastauksia kysymyksiin: 

Aiii..tu 

mistä iästä alkaen --> muskarista alkaen 18-vuotiaaksi asti

lapsi itse päätti ja halusi --> ei sitä erityisesti kyselty, jotenkin luontainen jatkumo muskareille. Lapsi päätti soittimen.

sinulla ei ollut vuorotyö ja --> Työmatkat mukaan luettuna mulla oli minimissään 10,5 tunnin työpäivät

pitkät ajat HSL busseissa ja metrossa vai miten oli --> Ei täällä kulje bussit eikä metrot

millä kuskasit --> Autolla, mutta musiikkiopistolle oli matkaa huimat 2km, joten olisi sinne varmaan voinut kävelläkin pienenä lapsena. Yläkouluikäisestä eteenpäin lapsi meni itsenäisesti.

oletko yksinhuoltaja --> En

mitä nuo opintotunnit maksaa --> n. 600 e/vuosi

mikä soitin mitä maksoi --> kitara. Ilmaiseksi olisi voinut lainata, mutta ostettiin oma, jokunen satanen maksettiin

montako vuotta ja jatkuuko vielä --> yhteensä 15 vuotta, ei jatku, musiikkiopisto on tarkoitettu lapsille ja nuorille

Onneksi Olkoon. Kuulostaa ihanalta. --> Kiitos, olihan se ihan mukavaa aikaa

Vierailija kirjoitti:

Voit tukea juuri sinulle ja omalle lapsellesi sopivalla tavalla, kuten muissakin asioissa. Se että pidät hänen oppimistaan arvokkaana ja kannustat, on perusasia kuten koulunkin suhteen. Voitte myös yhdessä katsella televisiosta tai käydä konserteissa. Voitte jutella siitä, millaista soittaminen lapsen mielestä on: miltä musiikki tuntuu. Pienen lapsen kanssa voi leikkiä, että hän on soitonopettaja ja sinä olet oppilas. Juttelu ja jakaminen saa mielellään koskea musiikkia laajemmin kuin vain soittoläksyjä. Hanki saataville myös muita nuottivihkoja kuin ne, jotka opettaja ohjeistaa. Käykää kirjaston musiikkiosastolla.

Ei sen tosiaan tarvitse olla näin kaikenläpäisevää. Oma lapseni käy soittotunneilla. Ei halua, että minä juurikaan autan häntä. Muistutan vain päivittäisestä harjoittelusta. Hän kyllä haluaa usein soittaa läksynsä minulle, koska on ylpeä osaamisestaan. Sen lisäksi lapsi pelaa "pianopeliä" puhelimellaan. Motivaatio on hyvä. Musiikin ei tarvitse läpäistä koko elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Tyhmän kyselijälle:

Vireessä olevaa kitaraa ei voi virittää korjaamaan epävireistä soittajaa. 

Miten vireessä olevaa kitaraa soitetaan epävireisesti? Holtittomasti bendaillen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit tukea juuri sinulle ja omalle lapsellesi sopivalla tavalla, kuten muissakin asioissa. Se että pidät hänen oppimistaan arvokkaana ja kannustat, on perusasia kuten koulunkin suhteen. Voitte myös yhdessä katsella televisiosta tai käydä konserteissa. Voitte jutella siitä, millaista soittaminen lapsen mielestä on: miltä musiikki tuntuu. Pienen lapsen kanssa voi leikkiä, että hän on soitonopettaja ja sinä olet oppilas. Juttelu ja jakaminen saa mielellään koskea musiikkia laajemmin kuin vain soittoläksyjä. Hanki saataville myös muita nuottivihkoja kuin ne, jotka opettaja ohjeistaa. Käykää kirjaston musiikkiosastolla.

 

Ei sen tosiaan tarvitse olla näin kaikenläpäisevää. Oma lapseni käy soittotunneilla. Ei halua, että minä juurikaan autan häntä. Muistutan vain päivittäisestä harjoittelusta. Hän kyllä haluaa usein soittaa läksynsä minulle, koska on ylpeä osaamis

Ei tekstini tarkoitus olla esittää, että soittoharrastus olisi kokopäivätyötä, vaan tuoda esiin erilaisia ideoita, joita voi itselleen sopivasti ottaa käyttöön. T. Soitonopettaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä soitinta lapsesi alkaa soittaa?

Pianoa. Ap

Musiikkikouluun eli arvioivat ensin onko lapsesi musikaalinen. Jos ottavat oppilaaksi saa myös musiikin teorian opetuksen. Digitaalipianoa suosittelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soittotunneilla saa rahalle vastinetta. Kun mun lapset  oli opistoikäisiä, lukukausi (n. 4kk) maksoi 240e. Eli 60e/kk.  Tähän hintaan sai soittotunnit ja teoriatunnit. Soittimen olisi saanut lainaksi ja vapaaoppilaspaikkoja oli jaossa niille, joilla taloudellisesti tiukkaa.

Joo, ymmärrä, että kun 60e vähentää ruokarahasta ja vertaa sitä ilmaiseen harrastukseen, se on iso raha, mutta kaikista maailman harrastuksista tämä kuuluu edullisimpaan kastiin ja turha osoitella sormella eliitin harrastukseksi.

Pk-seudulla on äärimmäisen vaikea päästä musiikkiopistojen pääsykokeista sisään. Vain parhaat valitaan sinne oppilaiksi. Yksityiset soittotunnit on kalliita. 

Siis lasten ja nuorten musiikkiopistojen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Analyysi: Lapsia raahataan soittotunneille, vaikka parempiakin keinoja harrastamiseen olisi:

https://yle.fi/a/74-20106629

Luehan tarkemmin. Kyllä ne soittotunnit kuuluvat Näppärit-pedagogiikkaankin. Perinteinen musiikkiopisto ja näppäröinti tukevat toisiaan, ja oma kokemukseni on, että musiikkiopistot ovat todellakin ottaneet opikseen. Touhu on aivan toista kuin omassa lapsuudessani.

Miten touhu siis on muuttunut?

Pianossa on yleensä kilpailu valtion tukemista opiskelupaikoista kaikkein kovinta. Samoin pianonsoitto on yksinäistä verrattuna orkesterisoittimiin, ja tämä voi etenkin teini-iässä vaikuttaa motivaatioon.

Toisaalta taas moni pitää pianosta, ja silloinhan sitä täytyy soittaa. Piano on myös sellainen, että sitä voi oppia auttavasti soittamaan ilman opettajaakin.

Painottuuko miltei kaikki lastenkin musiikkiopetus klassiseen musiikkiin?

Vierailija kirjoitti:

Pianossa on yleensä kilpailu valtion tukemista opiskelupaikoista kaikkein kovinta. Samoin pianonsoitto on yksinäistä verrattuna orkesterisoittimiin, ja tämä voi etenkin teini-iässä vaikuttaa motivaatioon.

Toisaalta taas moni pitää pianosta, ja silloinhan sitä täytyy soittaa. Piano on myös sellainen, että sitä voi oppia auttavasti soittamaan ilman opettajaakin.

 

Jep, on paljon todennäköisempää päästä soittamaan fagottia, kuin pianoa. Ja fagottia voi soittaa puhallinorkesterissa, orkerterisoitto on kivaa, ja lapsi saa mukavan harrastusporukan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Analyysi: Lapsia raahataan soittotunneille, vaikka parempiakin keinoja harrastamiseen olisi:

https://yle.fi/a/74-20106629

Luehan tarkemmin. Kyllä ne soittotunnit kuuluvat Näppärit-pedagogiikkaankin. Perinteinen musiikkiopisto ja näppäröinti tukevat toisiaan, ja oma kokemukseni on, että musiikkiopistot ovat todellakin ottaneet opikseen. Touhu on aivan toista kuin omassa lapsuudessani.

Miten touhu siis on muuttunut?

Ainakin omien lasteni musiikkiopistossa on ollut hyvät mahdollisuudet soittaa rokkia, poppia ja kansanmusiikkia ihan klassisen musiikin perusopinnoissa. Kaikenlaista nuorten yhteistä tekemistä tuetaan, ja omien biisien tai vähintään sovitusten teko taitaa kuulua pakollisena opetusohjelmaan.

Vierailija kirjoitti:

Painottuuko miltei kaikki lastenkin musiikkiopetus klassiseen musiikkiin?

Monissa musiikkiopistoissa on oma pop/jazz osasto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pianossa on yleensä kilpailu valtion tukemista opiskelupaikoista kaikkein kovinta. Samoin pianonsoitto on yksinäistä verrattuna orkesterisoittimiin, ja tämä voi etenkin teini-iässä vaikuttaa motivaatioon.

Toisaalta taas moni pitää pianosta, ja silloinhan sitä täytyy soittaa. Piano on myös sellainen, että sitä voi oppia auttavasti soittamaan ilman opettajaakin.

 

Jep, on paljon todennäköisempää päästä soittamaan fagottia, kuin pianoa. Ja fagottia voi soittaa puhallinorkesterissa, orkerterisoitto on kivaa, ja lapsi saa mukavan harrastusporukan.

Dosentti Johan Bäckman nousi aikanaan julkisuuteen fagotinsoittajana:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Johan_B%C3%A4ckman