Miten käytännössä tuette lapsenne soittoharrastusta

Ostan korvatulpat naapureilla.

Tyttö halusi oman pianon, osti rummut kun niistä lähtee enemmän ääntä

Tyhjä viulunkotelo riittää, kantakoon sitä konservatorioon, näyttää hyvältä naapureille

Olen kiinnostunut lapseni soittamisesta. Soitan mukana mahdollisuuksien mukaan. Teen soittamisesta pienen lapsen kohdalla leikin: lapsi pitää esim. konsertin pehmoleluille = harjoittelee soittamista.

Mitä soitinta lapsesi alkaa soittaa?

Hankin soittimen, vien soittotunnille, kyttään että se harjoittelee, kehun

Soittaminen onnerittäin hyvä harrastus. Soittotaidon lisäksi lapsi oppii keskittymiskykyä ja sinnikkyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä soitinta lapsesi alkaa soittaa?

Pianoa. Ap

Meidän lapset kiinnostuneita kitarasta ja bassosta yks rummuista. Ollaan ostettu soittimet. Kitaroita on yhdellä useampi. Ykskään ei oo soittotunneilla käyny ja kitaransoittaja säveltää biisejä. Raskasta metallia soittaa kaikki.

Analyysi: Lapsia raahataan soittotunneille, vaikka parempiakin keinoja harrastamiseen olisi:

https://yle.fi/a/74-20106629

Tietenkin tuen häntä roikkumalla kaikilla tunneilla kyylänä mukana ja kannustamassa kannustushuutojen kera.

Samaahan odotetaan kaikilta muiltakin harraste lajeilta vanhemmilta.

Pianon soittamista tukisin siten, että soittotuntikappaleiden lisäksi kannustaisin lasta soittamaan esim. korvakuulolta juuri niitä lauluja, joista hän pitää itse. Youtube on täynnä helppoja ohjeita ja vinkkejä eri kappaleiden soittamiseen. Tabletti nuottitelineelle ja soittamaan!

Hankin soittimen ja soittotunnit. Rauhallisen paikan, jossa voi harrastaa ja harjoitella. Kuskaan, käyn soittotunneilla ja esiintymisissä. Soitellaan yhdessä, katotaan soittoläksyt yhdessä.. jammaillaan.

viime kesänä just äänieristettiin yhtä huonetta, että iltaisinkin voi treenata, ettei kaikki häiriinny.

Pidän huolta että jääkaapissa on aina alkoholia saatavilla

Jostain syystä musiikkiharrastus lopetetaan murrosiässä vieläkin useammin kuin urheiluharrastus. Mistä lie johtuu.

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä musiikkiharrastus lopetetaan murrosiässä vieläkin useammin kuin urheiluharrastus. Mistä lie johtuu.

Syynä yleensä joko kyseiselle nuorelle huonosti sopiva pedagoginen lähestymistapa opettajalla tai sitten sisäsyntyisen motivaation puute alunperinkin.

Kaikista parasta kannustamista on tietenkin yhdessä lapsen kanssa soittaminen ja laulaminen. Sitä on tullut tehtyä valtavat määrät kaikkien lastemme kanssa ja aivan pienestä saakka.

Ihan kamala sanoa mutta en mitenkään, päinvastoin yritin saada kiinnostumaan ennemmin jostain muusta ja onneksi on se kitara innostus siirtynyt aika hyvin muiden harrastusten tieltä. Mä en vaan oikeasti kestänyt kuunnella sitä karmeaa rämpytystä. Harva vanhempi varmaan kehtaa myöntää että omalla lapsella ei ihan aidosti ja oikeasti ole alkeellisimpiakaan muusikon lahjoja tai sävelkorvaa ja vihaa sitä ääni saastetta jota lapsi rämpytyksellään tuottaa kun ei MILLÄÄN oppinut edes yksinkertaisimpia sointuja saati kappaleita (itse soitan, siksi kai innostui ja siksi mua se epävireinen renkutus alkoi lopulta rassaamaan kun mitään edistystä ei van tullut vaikka kuinka harjoitteli.) Kävi vuoden tunneilla kerran viikossa, rämpytti jatkuvasti läksyjä, minä yritin opettaa silloin kun hermo kesti, eli useamman kerran viikossa, soitto taitoinen kaverinsa yritti opettaa. Mut ei, niin ei! Lapselle en sanonut, en näyttänyt mutta ohjasin ja tsemppasin vaivihkaa sellaisiin harrastuksiin mitkä kiinnostivat ja innostin ja innostin, innostus tarttui ja löytyi pojalle sopivaa tekemistä ja sellaista jossa suoraataan loistaa, saa onnistimis kokemuksia ja itsekkin hehkuttaa kuinka eteenee. Vaikuttaa myös tyytyväisemmältä, en voi kiistää ettenko olisi minäkin. 

Maksoin tunnit, hankin instrumentin, vein ja hain tunneilta ja istuin konsertit 2x vuodessa (tää viimeinen oli pahin osuus).