Olen uupumuksen takia sairauslomalla, mies töissä, kuka hoitaa lasten sairastelut?

Se, joka on kotona, hoitaa myös lapset. Meillä on nyt sekä mieheni että kaksi lasta flunssassa, ja mies huolehtii lapsista.  

Vierailija kirjoitti:

Nyt on kyllä trollien temmellyskentäksi muuttunut tämä keskustelu. Lapset palautukseen, lapset huostaan, muita reikäpäisiä ehdotuksia. Mulle, kolmen lapsen äidille kerrottiin, että en ole koskaan hoitanut lapsia., kun huomautin etteivät sairaat lapset ihan siinä lepäämisen ohessa mene.
Ap:n kannattaa lähteä ja pysyä poissa, ei täällä nyt haluta auttaa ketään. 

Kolmen lapsen äiti sanoo ettei lapset mene lepäämisen ohessa. Missäs sitten? Jos aikuinen ihminen ei osaa huolehtia itsestään lasten ohessa, ei tajua laittaa lasta rattaisiin ulkoillessaan tai kuvittelee ettei 4-5-vuotias voi vieressä leikkiä itsekseenkin vaan häntä täytyt kädestä pitää jne., on se sitten henk.koht. päänsärky. 

 

No tasan itse hoidat kersas. Jotain järkeä pitäisi olla päässä ennen kuin tekee kolme kersaa suunnilleen vuoden välein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet uupunut?

Lasten takia, töiden takia, vai jostain muusta syystä?

Ei uupumuksesta toipuminen vaadi täydellistä lepoa tai normaalista elämästä eristäytymistä, vaan mielekästä tekemistä. Ellei uupumisesi johdu lapsista, voi heidän hoitamisensa, ja heidän kanssaan puuhastelu parhaimmillaan edistää  toipumistasi.

Sairaiden lapsien hoito harvoin on tuollaista puuhastelua.

 

Entä jos jättäisi päiväkodin tauolle, niin ei tulisi tauteja kotiin?

Ottaisi au pairin hoitamaan lapsia?

Välillä mietin, minkä ikäiset ihmiset ehdottavat au pairia, ja onko heillä omaa kokemusta työnantajana. Sehän vaatisi ensiksi, että kotona olisi ylimääräinen huone, mikä on harvinaista nykypäivän lapsiperheissä. Toiseksi au pairin työaika on tarkkaan säädelty, joten lastenhoitajaa hän ei korvaa. Kolmanneksi au pairista on maksettava työnantajamaksuja. Neljänneksi kyseessä ovat usein nuoret ensimmäisessä työpaikassaan, joten kauhean haavoittuvaisessa elämäntilanteessa ei ehkä kannata leikkiin lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä hoidat 8-16 ja mies muuten. Yleensä ei voi jäädä kotiin jos toinen vanhempi kotona. Tärkeää on toki sinun toipuminen, mutta myös se, että puoliso saa pitää työn.

Olisiko teidän vanhemmista tai sisaruksista apua? Tai kysy neuvolasta lapsiperheiden kotipalvelua.

Voimia!

Ei saada apua, ja iltaisin meillä molemmilla ja lapsilla on harrastukset. Iltaisin tässä talossa ei ehdi levätä kukaan.

-ap

 

Unohtakaa ne harrastukset! Mies menee illalla lasten kanssa ulos tms. Tai palkaatte hoitajan. Vaikutat hankalalta tapaukselta. Miten pitkään mies jaksaa?

Trolli taisi nyt tulla hämmentämään. Eivät päiväkoti-ikäiset yleensä harrasta. 

Nykyään jo vauvat harrastavat. Jo 20 vuotta sitten vauvojen kanssa käytiin vauvauinnissa, värikylvyssä, sanataiteessa, muskarissa, ymv. Eikä harrastaminen suinkaan loppunut vauvavuoden jälkeen. 

Harrastuksilla pystyy kyllä uuvuttamaan vaikka koko perheen.

AP:n kannattaisi vähentää niitä harrastuksiaan ja levätä iltaisin perheensä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on kyllä trollien temmellyskentäksi muuttunut tämä keskustelu. Lapset palautukseen, lapset huostaan, muita reikäpäisiä ehdotuksia. Mulle, kolmen lapsen äidille kerrottiin, että en ole koskaan hoitanut lapsia., kun huomautin etteivät sairaat lapset ihan siinä lepäämisen ohessa mene.
Ap:n kannattaa lähteä ja pysyä poissa, ei täällä nyt haluta auttaa ketään. 

Ei sossusta avun pyytäminen huostaanottoa tarkoita vaan ap voi vaan kysyä apua/neuvoja kun ei itse jaksa. Voivat ehkä saada jotain keskusteluapua tai tukiperheen jos turvaverkkoja ei ole tai vaikka perhetyöntekijä voisi auttaa joskus arjessa. Mun tuttu on tukiperheenä viikonloppuisin perheille joissa äiti ei jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Osasin odottaakin kärkkäitä kommentteja, mutta tuntuivat ne silti pahemmilta kuin olin osannut kuvitella...

 

Ilmeisesti siis ainoa vaihtoehto on se lataamo. En itsekään keksi muita keinoja. Uupumukseni on kuitenkin niin paha, että näin en tule siitä toipumaan. 

 

Minulla on esim. todella paha unettomuus enkä nuku ollenkaan ilman unilääkettä, mutta unilääkkeiden jälkeen on todella hankalaa huolehtia lapsista aamulla ja aamupäivällä. En kuitenkaan oikein voisi kokonaan nukkumattakaan olla :/ Fyysiset ylikuormitusoireet ovat todella kovat ja olen ahdistunut ja paniikkioireinen eikä pinna oikein kestä lasten kanssa.

 

Joku varmasti kommentoi pian, että miksi olen tehnyt lapsia, niin haluan nyt jo vastata siihen että en ole ollut ennen tällainen vaan oikein hyvä äiti, eikä burn outtini johdu lapsistani vaan työstäni ja muista olosuhteista.

Sulla on ollut kersat pari vuotta, joten et sinä voisikaan olla kovin huono äiti, koska mitään oikeita ongelmia ei ton ikäisillä ole. Perseenpesu ei kummoista vaadi siltä pesijältäkään. Laita kersas perhepäivähoitoon, niin tarttuu taudit vähemmän. Syökää edes vähän paremmin, koska ei joka ikinen viikko sairastelu vaan ole normaalia.

Alat antamaan lapsillesi marjoja, hedelmiä että saavat c- vitamiinia niin sairastelut vähenee. D-vitamiini myös päivittäin! Maitohappobakteerit myös päivittäiseen rutiiniin ja hyvä hampaiden harjaus. Nämä kaikki vähentävät riskiä saada pöpöjä. Lisäksi Opeta hyvä käsihygienia koko perheelle, käsienpesu aina heti kun tullaan sisään kotiin ja ennen ruokailua (vessassakäydessä itsestään selvää). Vaihda käsipyyhkeet vähintään kerran viikkoon. 
Muuten ei tuohon auta mikään, pikkulapsiaika on erittäin kuormittavaa, mutta kuluu nopeasti ja sitten ne onkin jo isoja. Ulkoilu, myös sinun liikkumisesi on tärkeää jaksamisen ja vastustuskyvyn kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaan otsikkoon, sinä. Se, että olet töistä sairaslomalla, ei tarkoita, että lapsien hoitaminen ei sinulle kuulu. Olen ollut itsekin aikoinani masentunut yksinäinen yh. 

Minun mielestäni yh:lla kuuluisi olla turvaverkko. Kaikilla ei ole, mutta en mitenkään näe ihannetilanteena tai suositeltavana ratkaisuna, että lapset ovat jatkuvasti masentuneen ihmisen vastuulla. 

Niin, vastasin vain tuohon apn kysymykseen. Olisit edes kysynyt, miten jaksoit? Miten vaikutti lapseen? Miten selvisit? Selätitkö masennuksen? Oletko nykyään työelämässä. Löysitkö kumppanin? 
Vastaan itse: kävin terapiassa, opin olemaan oman elämäni herra, jonka avulla talutin masennusta, ei masennus minua. Siinä ohessa tapasin nykyisen aviomieheni, jonka kanssa yksi lapsi, joka jo kans aikuinen opiskelija. Vanhin lapseni kasvoi kaikesta huolimatta rakastavassa kodissa. Kaikki masentuneet eivät kulje hiukset rasvassa tai muutoin vain ikkunasta ulos tuijottaen. Joillakin on päämäärä, olin yksi heistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet uupunut?

Lasten takia, töiden takia, vai jostain muusta syystä?

Ei uupumuksesta toipuminen vaadi täydellistä lepoa tai normaalista elämästä eristäytymistä, vaan mielekästä tekemistä. Ellei uupumisesi johdu lapsista, voi heidän hoitamisensa, ja heidän kanssaan puuhastelu parhaimmillaan edistää  toipumistasi.

Sairaiden lapsien hoito harvoin on tuollaista puuhastelua.

Harvoin?! Kyllä yleensä lapset on yhtä rakkaita terveinä ja sairaina. Ihan todellako täällä on porukka sitä mieltä, että on ok vaan päättää ottaa itse rusinat pullasta ja sysätä kaikki muu toiselle vanhemmalle? Lastenkin kanssa olla valikoivasti, kun ovat kivoja? Kuka teidän elämisen maksaa jos mieskin jää kotiin? Olisitteko itse valmiita "uhraamaan" tai ainakin vaarantamaan, tässä työllisyystilanteessa, omaa työuraanne? Olemaan viikoittain pois vaikka toinen on jo kotona. Kuka vastaisi samalla tavalla jos tilanne olisi toisin päin? Kuka sanoisi, että nyt annat miehen olla tekemättä mitään? Jos sairaiden lasten hoitaminen on raskasta niin miltä se tuntuu silloin, kun toinen vanhempi on myös kotona, mutta ei tee mitään. Makaa toisessa huoneessa korvatulpissa.

Ja mitä osastohoitoon tulee, niin sinne ei meinaa päästä edes akuutisti paljon pahemmassa tilanteessa olevia, psykoottisia ihmisiä. Älä nyt vaan mene omien lasteni takia sinne viemään paikkaa joltain muulta, vaikka ottaisivat! Jotain rajaa tuohon itsekkyyteen. Sairaala on sitä varten, että hoidetaan jotain sairaanhoidollista asiaa. Ei siksi, että pitää saada levätä rauhassa. Ne jo ehdotetut mökit ja muut on sitä varten.

Riippuu siitä, miten miehen työnantaja tulkitsee asian.  Saako hän palkallista hoitovapaata, kun sinä olet kotona sairauslomalla.  Toiset työnantajathan eivät hyväksy uupumusta edes palkalliseksi sairauslomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Alat antamaan lapsillesi marjoja, hedelmiä että saavat c- vitamiinia niin sairastelut vähenee. D-vitamiini myös päivittäin! Maitohappobakteerit myös päivittäiseen rutiiniin ja hyvä hampaiden harjaus. Nämä kaikki vähentävät riskiä saada pöpöjä. Lisäksi Opeta hyvä käsihygienia koko perheelle, käsienpesu aina heti kun tullaan sisään kotiin ja ennen ruokailua (vessassakäydessä itsestään selvää). Vaihda käsipyyhkeet vähintään kerran viikkoon. 
Muuten ei tuohon auta mikään, pikkulapsiaika on erittäin kuormittavaa, mutta kuluu nopeasti ja sitten ne onkin jo isoja. Ulkoilu, myös sinun liikkumisesi on tärkeää jaksamisen ja vastustuskyvyn kannalta.

Voi taivas, siinä äitien äiti 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaan otsikkoon, sinä. Se, että olet töistä sairaslomalla, ei tarkoita, että lapsien hoitaminen ei sinulle kuulu. Olen ollut itsekin aikoinani masentunut yksinäinen yh. 

Minun mielestäni yh:lla kuuluisi olla turvaverkko. Kaikilla ei ole, mutta en mitenkään näe ihannetilanteena tai suositeltavana ratkaisuna, että lapset ovat jatkuvasti masentuneen ihmisen vastuulla. 

Niin, vastasin vain tuohon apn kysymykseen. Olisit edes kysynyt, miten jaksoit? Miten vaikutti lapseen? Miten selvisit? Selätitkö masennuksen? Oletko nykyään työelämässä. Löysitkö kumppanin? 
Vastaan itse: kävin terapiassa, opin olemaan oman elämäni herra, jonka avulla talutin masennusta, ei masennus minua. Siinä ohessa tapasin nykyisen aviomieheni, jonka kanssa yksi lapsi, joka jo kans aikuinen opiskelija. Vanh

Amen. Apnkin ainut ulospääsy tilanteestaan on se, errä hän alkaa rakentaa arkensa sen näköiseksi, että perhe-elämä onnistuu. Jos hän ei handlaa työelämää siinä samalla, sitten se on niin ja hän jää kotiin. 

Minulla oli vastaava tilanne. Mies joutui sairaalaan ja itse jouduin olemaan työmatkalla. Sosiaalityöntekijä selvitti avunsaantimahdollisuuksia. Avuksi löytyi henkilö, joka olisi tullut kotiin 30 euron tuntihinnalla. Järjestin työmatkan niin, että pääsin illaksi ja yöksi kotiin. Onneksi lapset olivat jo isompia.

Jos mies ei voi ottaa työstä palkatonta vapaata, niin palkattu hoitaja on vaihtoehto.

Voi hyvää päivää ! Tietysti hoidat ITSE🙄😁

Itsellä oli vastaava tilanne, monta lasta jne. Paloin loppuun niin pahasti, että menetin työkyvyn kokonaan ja toimintakyvyn lähes kokonaan. Sain hoidettua lapset joten kuten, syötin eineksiä ja aamusta iltaan ruudulla. Itse en peseytynyt, lapsillakin usein likaiset vaatteet. Mies hoiti meitä koko perhettä kun tuli töistä kotiin. Mulla ei ollut huolta töistä enää, kaikki meni. Sairauslomaa en saanut koska ei ollut mt-diagnoosia tai muutakaan, olin vain väsynyt. Irtisanouduin itse. Nyt kolmen vuoden jälkeen yritän palata yhteiskunnasta osalliseksi, opiskelen näin alkuun.

Mutta muuta vaihtoehtoa ei ollut, emme me ainakaan saaneet apua yhtään mistään. Yhdet isovanhemmat on, mutta eivät ole kiinnostuneita meistä. Voimia, lupaan että päivä paistaa vielä sinullekin, mutta ei välttämättä vielä muutamaan vuoteen. Joskus vielä näet taas värit!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet uupunut?

Lasten takia, töiden takia, vai jostain muusta syystä?

Ei uupumuksesta toipuminen vaadi täydellistä lepoa tai normaalista elämästä eristäytymistä, vaan mielekästä tekemistä. Ellei uupumisesi johdu lapsista, voi heidän hoitamisensa, ja heidän kanssaan puuhastelu parhaimmillaan edistää  toipumistasi.

Sairaiden lapsien hoito harvoin on tuollaista puuhastelua.

 

Entä jos jättäisi päiväkodin tauolle, niin ei tulisi tauteja kotiin?

Ottaisi au pairin hoitamaan lapsia?

Välillä mietin, minkä ikäiset ihmiset ehdottavat au pairia, ja onko heillä omaa kokemusta työnantajana. Sehän vaatisi ensiksi, että kotona olisi ylimääräinen huone, mikä on harvinaista nykypäivän lapsiperhe

Pikkulapsiperheisiin ne au pairit yleensä otetaan. Ei se ole mitenkään erityisen harvinainen järjestely.

Jos isovanhemmat ovat avuliaita (ja lähellä), niin yksi vaihtoehto olisi ehkä, että he tulevat teille asumaan vähäksi aikaa ja sinä menet heidän asuntoonsa lepäämään?

Puoliso ei tosiaan vissiin saa jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin jos toinen puoliso on kotona (työsopimuksesta riippuen, mutta yleensä noin). Eikä palkatonta välttämättä saa aamulla omalla ilmoituksella. 

Se joka on jo valmiiksi kotona hoitaa myös lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaan otsikkoon, sinä. Se, että olet töistä sairaslomalla, ei tarkoita, että lapsien hoitaminen ei sinulle kuulu. Olen ollut itsekin aikoinani masentunut yksinäinen yh. 

Minun mielestäni yh:lla kuuluisi olla turvaverkko. Kaikilla ei ole, mutta en mitenkään näe ihannetilanteena tai suositeltavana ratkaisuna, että lapset ovat jatkuvasti masentuneen ihmisen vastuulla. 

Niin, vastasin vain tuohon apn kysymykseen. Olisit edes kysynyt, miten jaksoit? Miten vaikutti lapseen? Miten selvisit? Selätitkö masennuksen? Oletko nykyään työelämässä. Löysitkö kumppanin? 
Vastaan itse: kävin terapiassa, opin olemaan oman elämäni herra, jonka avulla talutin masennusta, ei masennus minua. Siinä ohessa tapasin nykyisen aviomieheni, jonka kanssa yksi lapsi, joka jo kans aikuinen opiskelija. Vanh

En kysynyt, koska itse olin se osapuoli tuossa kuviossa, jolta ei koskaan kysytty. Olin masentuneen näkymätön lapsi, se joka aina selviää.